Kirjan tarina on järkyttävä ja perustuu valitettavasti tositapahtumiin.Se kertoo Jahnin perheen elämästä Tukholman lähellä sijaitsevassa Enebyn ratsastuskoulussa ja valmennuskeskuksessa 1990-luvulla. Kaiken keskiössä on perheen isä, valmentaja ja hevoskauppias Jerry Jahn, hevospiireissä tunnettu ja arvostettu ammattilainen, jonka kammottava pimeä puoli paljastuu lukijalle vähä vähältä.Tarinaa kerrotaan lukijalle tyttären, Sophie Jahnin sirpaleisina muistikuvina tapahtumista lähes 20 vuoden aikana. Ja ne tapahtumat ovat järkyttäviä: sadistista henkistä ja fyysistä väkivaltaa niin omia lapsia kuin Anna-vaimoa kohtaan.Vuonna 2018 kuollut Jerry Jahn oli vakavasti mielenterveyshäiriöinen, moni sanoisi psykopaatti, jolla oli vaikea alkoholiongelma. Samalla hän oli tyttären kertoman mukaan ”hurmaava ja karismaattinen manipuloija, joka sai ihmiset puolelleen.”Tyttärellä on kautta kirjan samat kaksijakoiset tunteet isää kohtaan. Isä on Sophien muistoissa fantastinen hevosmies, joka sai kontaktin kaikkein vaikeimpiinkin hevosiin – ja toisaalla kerrotaan, kuinka ”isä nautti, kun näki hevosten pelkäävän häntä kuollakseen.”Sophie ja hänen sisarensa Stephanie sekä ihailivat että pelkäsivät, vihasivat ja rakastivat isäänsä. Koko lapsuutensa he elivät varuillaan, kaikki aistit hereillä yrittäen ennustaa isän täysin ennustamatonta käytöstä.Milloin isä räjähtää ja mistä, milloin isä käy päälle ja hakkaa, milloin isä repii ylös sängystä keskellä yötä ja pakottaa pikkutytöt ratsastamaan pimeään metsään.Isä opetti tyttöjä ratsastamaan pienestä pitäen metodilla ”ratsastaja ei tunne kipua, ei tule koskaan surulliseksi, ei pelkää eikä koskaan väsy!”Tytöt saivat itselleen hevosia ja poneja, jotka isä heti myi, kun tytöt olivat saaneet niillä hyviä tuloksia kisoissa.Kirjan tapahtumat nostavat mieleen kuitenkin myös kysymyksiä: mikä oli äidin rooli? Kuinka hän antoi miehensä pahoinpidellä omia pieniä lapsiaan vuosikausia puuttumatta siihen millään tavoin? Äiti oli itse tullut tallitytöksi Enebyhyn ja syrjäyttänyt pian Jerryn edellisen vaimon ja sanut sitten Jerryn kanssa neljä lasta. Jerry sai samaan aikaan yli 2 vuoden vankilatuomion alaikäisten tallityttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – ja Anna pysyi rinnalla ja valehteli lapsille isän olleen työmatkalla.Eikö kukaan oikeasti huomannut mitään? Ratsastuskoulussa kävi viikoittain 300 oppilasta, tytöt kävivät normaalisti koulussa, kilpailivat harva se viikonloppu – eikö kukaan nähnyt tai reagoinut ruhjeisiin, mustelmiin ja turvonneisiin silmiin?Tallitytöt tiesivät mutta pelkäsivät Jerry Jahnia liikaa. Sophie Jahnin mukaan sosiaaliviranomaiset ja yhteiskunta epäonnistuivat pahasti heidän perheensä suhteen. Hänen mukaansa osittain siksi, että kaikki uskoivat hurmaavaa ja vakuuttavaa Jerryä, eivät perhettä.Kirjan käännös on aivan surkea, aika ajoin vaikuttaa, että hevos- ja ratsastustermit on etsitty googlekääntäjällä. Lajin termistö on täysin hukassa kautta kirjan: koko ajan puhutaan ”hyppyhevosista” ja hevosilla on ”kuono”.Kustannustoimittajan työ loistaa poissaolollaan.Kirja toki koostuu lyhyistä yksittäisten tapahtumien muistikuvista, mutta lukija olisi kaivannut kirjaan jonkinlaista rakennetta ja aikajanaa. Kirja perustuu Sophien lapsuusmuistoihin, joita hän ilmeisesti on kertonut kirjan haamukirjoittaja Marie-Anne Knutakselle.Ihmetystä herättävät kuitenkin monetkin asiat. Sophie kertoo kuinka isä pakotti hänet heti kilpailemaan pari päivää aiemmin maahan tuodulla ponilla, jota ei ollut vielä edes laitettu satulaan. Tai kuinka hänen oli pakko kilpailla laukkakisoissa juuri ja juuri 1-vuotiaalla varsalla. Laukkahevoset toki aloittavat uransa nuorina, mutta eivät kuitenkaan 1-vuotiaana.Tai kuinka Sophie Jahn kertoo, että hän joutui yksin myymään poneja 9-vuotiaana. Täytyy ihmetellä aikuista, joka tekee hevoskauppaa 9-vuotiaan kanssa.Teoksen kirjalliset puutteet ovat kuitenkin sivuseikka. Tarina erittäin vaikeasta ja häiriintyneestä perhekuviosta on yleismaailmallinen ja valitettavan totta monessa perheessä tälläkin hetkellä. Niin hevospiireissä kuin missä vain piireissä. Jerry Jahn kuoli 2018. Hän ei koskaan myöntänyt sen enempää seksuaalirikoksia kuin perheensä pahoinpitelyitäkään. Ennen kuolemaansa hän ei halunnut tavata perhettään.Sophien kirjasta on Ruotsissa tehty tv-sarja Pimeyden talli (Nattryttarna) ja myös Sophien äiti Anna Jahn Bolin on kirjoittanut oman versionsa perheen tarinasta. Suomeksi Valheiden tallin on äänikirjana julkaissut Storytel.. Valheiden talliAlkuperäteos: Pappas flicka på hästgården, Lind co, 2021Suomennos; Storytel, elokuu 2023
Kirjan tarina on järkyttävä ja perustuu valitettavasti tositapahtumiin.Se kertoo Jahnin perheen elämästä Tukholman lähellä sijaitsevassa Enebyn ratsastuskoulussa ja valmennuskeskuksessa 1990-luvulla. Kaiken keskiössä on perheen isä, valmentaja ja hevoskauppias Jerry Jahn, hevospiireissä tunnettu ja arvostettu ammattilainen, jonka kammottava pimeä puoli paljastuu lukijalle vähä vähältä.Tarinaa kerrotaan lukijalle tyttären, Sophie Jahnin sirpaleisina muistikuvina tapahtumista lähes 20 vuoden aikana. Ja ne tapahtumat ovat järkyttäviä: sadistista henkistä ja fyysistä väkivaltaa niin omia lapsia kuin Anna-vaimoa kohtaan.Vuonna 2018 kuollut Jerry Jahn oli vakavasti mielenterveyshäiriöinen, moni sanoisi psykopaatti, jolla oli vaikea alkoholiongelma. Samalla hän oli tyttären kertoman mukaan ”hurmaava ja karismaattinen manipuloija, joka sai ihmiset puolelleen.”Tyttärellä on kautta kirjan samat kaksijakoiset tunteet isää kohtaan. Isä on Sophien muistoissa fantastinen hevosmies, joka sai kontaktin kaikkein vaikeimpiinkin hevosiin – ja toisaalla kerrotaan, kuinka ”isä nautti, kun näki hevosten pelkäävän häntä kuollakseen.”Sophie ja hänen sisarensa Stephanie sekä ihailivat että pelkäsivät, vihasivat ja rakastivat isäänsä. Koko lapsuutensa he elivät varuillaan, kaikki aistit hereillä yrittäen ennustaa isän täysin ennustamatonta käytöstä.Milloin isä räjähtää ja mistä, milloin isä käy päälle ja hakkaa, milloin isä repii ylös sängystä keskellä yötä ja pakottaa pikkutytöt ratsastamaan pimeään metsään.Isä opetti tyttöjä ratsastamaan pienestä pitäen metodilla ”ratsastaja ei tunne kipua, ei tule koskaan surulliseksi, ei pelkää eikä koskaan väsy!”Tytöt saivat itselleen hevosia ja poneja, jotka isä heti myi, kun tytöt olivat saaneet niillä hyviä tuloksia kisoissa.Kirjan tapahtumat nostavat mieleen kuitenkin myös kysymyksiä: mikä oli äidin rooli? Kuinka hän antoi miehensä pahoinpidellä omia pieniä lapsiaan vuosikausia puuttumatta siihen millään tavoin? Äiti oli itse tullut tallitytöksi Enebyhyn ja syrjäyttänyt pian Jerryn edellisen vaimon ja sanut sitten Jerryn kanssa neljä lasta. Jerry sai samaan aikaan yli 2 vuoden vankilatuomion alaikäisten tallityttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – ja Anna pysyi rinnalla ja valehteli lapsille isän olleen työmatkalla.Eikö kukaan oikeasti huomannut mitään? Ratsastuskoulussa kävi viikoittain 300 oppilasta, tytöt kävivät normaalisti koulussa, kilpailivat harva se viikonloppu – eikö kukaan nähnyt tai reagoinut ruhjeisiin, mustelmiin ja turvonneisiin silmiin?Tallitytöt tiesivät mutta pelkäsivät Jerry Jahnia liikaa. Sophie Jahnin mukaan sosiaaliviranomaiset ja yhteiskunta epäonnistuivat pahasti heidän perheensä suhteen. Hänen mukaansa osittain siksi, että kaikki uskoivat hurmaavaa ja vakuuttavaa Jerryä, eivät perhettä.Kirjan käännös on aivan surkea, aika ajoin vaikuttaa, että hevos- ja ratsastustermit on etsitty googlekääntäjällä. Lajin termistö on täysin hukassa kautta kirjan: koko ajan puhutaan ”hyppyhevosista” ja hevosilla on ”kuono”.Kustannustoimittajan työ loistaa poissaolollaan.Kirja toki koostuu lyhyistä yksittäisten tapahtumien muistikuvista, mutta lukija olisi kaivannut kirjaan jonkinlaista rakennetta ja aikajanaa. Kirja perustuu Sophien lapsuusmuistoihin, joita hän ilmeisesti on kertonut kirjan haamukirjoittaja Marie-Anne Knutakselle.Ihmetystä herättävät kuitenkin monetkin asiat. Sophie kertoo kuinka isä pakotti hänet heti kilpailemaan pari päivää aiemmin maahan tuodulla ponilla, jota ei ollut vielä edes laitettu satulaan. Tai kuinka hänen oli pakko kilpailla laukkakisoissa juuri ja juuri 1-vuotiaalla varsalla. Laukkahevoset toki aloittavat uransa nuorina, mutta eivät kuitenkaan 1-vuotiaana.Tai kuinka Sophie Jahn kertoo, että hän joutui yksin myymään poneja 9-vuotiaana. Täytyy ihmetellä aikuista, joka tekee hevoskauppaa 9-vuotiaan kanssa.Teoksen kirjalliset puutteet ovat kuitenkin sivuseikka. Tarina erittäin vaikeasta ja häiriintyneestä perhekuviosta on yleismaailmallinen ja valitettavan totta monessa perheessä tälläkin hetkellä. Niin hevospiireissä kuin missä vain piireissä. Jerry Jahn kuoli 2018. Hän ei koskaan myöntänyt sen enempää seksuaalirikoksia kuin perheensä pahoinpitelyitäkään. Ennen kuolemaansa hän ei halunnut tavata perhettään.Sophien kirjasta on Ruotsissa tehty tv-sarja Pimeyden talli (Nattryttarna) ja myös Sophien äiti Anna Jahn Bolin on kirjoittanut oman versionsa perheen tarinasta. Suomeksi Valheiden tallin on äänikirjana julkaissut Storytel.. Valheiden talliAlkuperäteos: Pappas flicka på hästgården, Lind co, 2021Suomennos; Storytel, elokuu 2023
