Sijoitus 13 ratsukon 4-ryhmän avausluokassa oli 9. Sen hän myöntää hymyillen, että hevonen oli turhan vauhdissa."Se vähän villiintyi radalla. Verkassa oli oikeinkin hyvä", Kangasniemi totesi. Muutama rikekin tuli. Vastalaukka meni rikki.Kangasniemi on 23-vuotiaana EM:ien nuorimmasta osanottajapäästä. "Tässä porukassa ihan junnu", maajoukkuevalmentaja Bergh luonnehti.Kangasniemi kertoi kisapaikan haastattelijalle olevansa "happy with the horse". Hevostaan Goldprinsiä hän luonnehti spesiaaliksi.Se on herkkä ja erityinen. Ollut ratsastajalla nyt kaksi vuotta. Löytyi paravalmentaja Janne Berghin vinkistä.Hän antoi hyväntuulisia lehdistöhaastatteluja englannin kielellä, vaikka sanojen hakeminen on hänen oman kertomansa mukaan vaikeaa millä tahansa kielellä. "Ihan tavallinenkin keskustelu multa todella keskittymistä, että selviän siitä", hän sanoo. Mutta Kangasniemi on sitä tyyppiä ihmisiä, jotka eivät stressaa. Ei hän jännittänyt asioita aiemminkaan elämässään, muttei varsinkaan nyt, pararatsastajan elämässä, loukkaannuttuaan ratsastusonnettomuudessa lukiolaisena vuonna 2017. Siihen aikaan hän oli esteratsastaja. Tuona päivänä oli estetreenit, mutta loukkaantumisestaan Kangasniemi ei muista mitään. Sellainen yksittäinen muistijälki hänellä on, että sinä päivänä harjoitukset sujuivat erittäin hyvin."Niin kävi, että Kangasniemi löi päänsä ja sai vakavan aivovamman. "Olin ensin koomassa. Kaksi kuukautta sairaalassa. Minulle kerrottiin, että oikea puoli vartaloa voi jäädä halvaantuneeksi lopuksi elämää."Ei uskottu, että hän kävelee enää. Se arvio ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, kun liike löytyi, prosessi nopeutui.Onnettomuus pisti kuitenkin elämän uusiksi. Asiat menivät uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Kun elämä konkreettisesti näytti nuorelle tytölle haurautensa ja arvaamattomuutensa, hän oppi arvostamaan hetkeä. "Mistään muusta ei ole takeita", Kangasniemi sanoo nyt. Hyväksyminen ei tapahtunut heti. "Sen ikäisenä, kun olin silloin, on vaikea hahmottaa itsensä lopun elämäänsä invalidina. Minulle se oli alussa täysin vieras ajatus. Siihen sopeutuminen on valtavan pitkä prosessi."Niinpä hän ei suuremmin innostunut, kun ylioppilasjuhlissa Marjukka Manninen tuli ehdottamaan pararatsastajan uraa. Nyt tilanne on toinen. Pararatsastus motivoi."On kiva päästä kehittymään siinä", hän toteaa. Jäljellä on vielä kaksi kilpailua. EM:issä auttaa suuresti, kun on kylmänviileä viilipytty, kuten Kangasniemi. Jo sinne menemisessä. Kangasniemi ajoi hevosen Saksaan koppia vetäen yksin. "Oli mulla pikkuveli seurana."Juttua päivitetään
Sijoitus 13 ratsukon 4-ryhmän avausluokassa oli 9. Sen hän myöntää hymyillen, että hevonen oli turhan vauhdissa."Se vähän villiintyi radalla. Verkassa oli oikeinkin hyvä", Kangasniemi totesi. Muutama rikekin tuli. Vastalaukka meni rikki.Kangasniemi on 23-vuotiaana EM:ien nuorimmasta osanottajapäästä. "Tässä porukassa ihan junnu", maajoukkuevalmentaja Bergh luonnehti.Kangasniemi kertoi kisapaikan haastattelijalle olevansa "happy with the horse". Hevostaan Goldprinsiä hän luonnehti spesiaaliksi.Se on herkkä ja erityinen. Ollut ratsastajalla nyt kaksi vuotta. Löytyi paravalmentaja Janne Berghin vinkistä.Hän antoi hyväntuulisia lehdistöhaastatteluja englannin kielellä, vaikka sanojen hakeminen on hänen oman kertomansa mukaan vaikeaa millä tahansa kielellä. "Ihan tavallinenkin keskustelu multa todella keskittymistä, että selviän siitä", hän sanoo. Mutta Kangasniemi on sitä tyyppiä ihmisiä, jotka eivät stressaa. Ei hän jännittänyt asioita aiemminkaan elämässään, muttei varsinkaan nyt, pararatsastajan elämässä, loukkaannuttuaan ratsastusonnettomuudessa lukiolaisena vuonna 2017. Siihen aikaan hän oli esteratsastaja. Tuona päivänä oli estetreenit, mutta loukkaantumisestaan Kangasniemi ei muista mitään. Sellainen yksittäinen muistijälki hänellä on, että sinä päivänä harjoitukset sujuivat erittäin hyvin."Niin kävi, että Kangasniemi löi päänsä ja sai vakavan aivovamman. "Olin ensin koomassa. Kaksi kuukautta sairaalassa. Minulle kerrottiin, että oikea puoli vartaloa voi jäädä halvaantuneeksi lopuksi elämää."Ei uskottu, että hän kävelee enää. Se arvio ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, kun liike löytyi, prosessi nopeutui.Onnettomuus pisti kuitenkin elämän uusiksi. Asiat menivät uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Kun elämä konkreettisesti näytti nuorelle tytölle haurautensa ja arvaamattomuutensa, hän oppi arvostamaan hetkeä. "Mistään muusta ei ole takeita", Kangasniemi sanoo nyt. Hyväksyminen ei tapahtunut heti. "Sen ikäisenä, kun olin silloin, on vaikea hahmottaa itsensä lopun elämäänsä invalidina. Minulle se oli alussa täysin vieras ajatus. Siihen sopeutuminen on valtavan pitkä prosessi."Niinpä hän ei suuremmin innostunut, kun ylioppilasjuhlissa Marjukka Manninen tuli ehdottamaan pararatsastajan uraa. Nyt tilanne on toinen. Pararatsastus motivoi."On kiva päästä kehittymään siinä", hän toteaa. Jäljellä on vielä kaksi kilpailua. EM:issä auttaa suuresti, kun on kylmänviileä viilipytty, kuten Kangasniemi. Jo sinne menemisessä. Kangasniemi ajoi hevosen Saksaan koppia vetäen yksin. "Oli mulla pikkuveli seurana."Juttua päivitetään
