Muskettisoturi lähti - Henri Ruosteen ja Ville Vaurion D'Artagnan ikivihreille laitumille

Maailmankirjallisuudessa Alexander Dumas’n D’Artagnan oli mies, joka ilmoitti haluavansa kuninkaan muskettisoturiksi. Se oli hyvin epätodennäköistä, mutta lopulta itsepäinen mies saavutti unelmansa. Suomessa kasvatetun ruunan D’Artagnanin tarina oli vähän samanlainen. Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta tuntitamman varsa nousi kouluratsastuksen kunnioitetuimpien sotureiden joukkoon, GP-hevoseksi. D'Artagnan oli Henri Ruosteen hevonen, mutta tunnetuksi se tuli Ville Vaurion kanssa. Hän muistelee D’Artagnania lämmöllä.”Artun kanssa oli tosi upeita hetkiä. Kaikista tärkeintä, mitä sen kanssa tapahtui, oli että sain ratsastaa sen kanssa ensimmäiset piffipaffiohjelmat ja ensimmäisen GP:n ja kansainvälisen GP:n. Se auttoi minua, ja se oli ensimmäinen hevonen, jonka kanssa sain mennä niitä ohjelmia”, Vaurio sanoo.Vaikka yhteinen ura ei ollut ajallisesti erityisen pitkä, siihen mahtui paljon huippuhetkiä.”Totta kai kansainvälisen GP:n voittaminen Lahassa oli aika mieleenpainuva, se ei tule varmaan heti tapahtumaan uudelleen. Ja myös Ainon nations cup -joukkueessa ratsastaminen, ja siellä tuli vielä ensimmäisenä päivänä tosi kiva onnistuminen. Ja totta kai hallimestaruus. Oikeastaan kaikki ne radat, joissa Arttu tuntui hyvältä, olivat kyllä hienoja onnistumisia”, Vaurio sanoo.Hän muistuttaa, että helpolla kaikki ei tullut.”Onnistumiselta tuntui ylipäätään saada se hevonen toimimaan mun kanssa. Ensimmäiset kuukaudet tuntuivat siltä, että ei tästä taida tulla yhtään mitään, mutta jotenkin me sitten löydettiin toisemme. Ja Henrille siitä suuri kiitos avusta! Hän on ollut mahtava hevosenomistaja, ja hän luotti täysin siihen, mitä Artun kanssa teen. Ei tullut sen kummempia ohjeita. Itse ennen muuta yritin pitää sen hyvinvoivana.”Vaurion uralle D'Artagnan oli tärkeä.”Ehkä huippuhetki olikin se kokonaisuus sen hevosen kanssa. Se, miten se koko homma meni, oli se huippuhetki”, Vaurio päättää. D'Artagnan jäi eläkkeelle vuonna 2020. Vaurion alkuperäinen tarkoitus oli kilpailla sillä vielä alkukaudesta, mutta kun korona tuli, hän ei uskonut kauden alkavan ollenkaan ja jätti ruunan eläkkeelle. Se oli jonkin aikaa hänen oppilaillaan opetusmestarina silloin tällöin, ja sitten se matkusti viimeiseen kotiinsa, Ruosteen äidille Anu Rantaselle.”Varmaan sen kanssa vähän ratsastetaan kentällä, maastoillaan ja täytetään se rakkaudella”, Vaurio mietti silloin.Niin kävikin, mutta Jo heinäkuun lopussa 2022 20-vuotiaan D’Artagnanin aika tuli täyteen.”Artun takapolvissa oleva nivelrikko paheni ilmeisesti yli hänen sietorajansa, ja se laukaisi kipuähkyn”, Rantanen kertoo.Ruunan polvia piti hoitaa säännöllisesti, mutta viimeinen piikitys ei enää parantanut tilannetta.”Viimeisen vuoden Arttu sai vain 30 minuuttia talutusliikutusta päivässä. Alkuun se jaksoi kävellä maastolenkkiä, jossa oli mäkiä, mutta viimeiset kuukaudet mentiin vain tasaisella. Mieheni Japi oli hänen luottopalvelijansa, joka joka päivä kysyi, että mikäs meidän heppaplääni tänään on. Vastasin, että sama kuin muinakin päivinä, talutat Artun ja minä liikutan toisen hevosemme Papan. Torstai oli ensimmäinen päivä, kun hän ei kysynyt. Arttu oli poissa. Tyhjyys jäi, ja kaipaus. Mieheni, hänen henkilökohtainen miespalvelijansa, seisoi Artun vierellä viimeiseen asti”, Rantanen kertoo. ”Toivoin niin kovasti, että hän olisi jaksanut laidunkauden loppuun, mutta toisin kävi. Se oli Artun oma päätös - tuli aika lähteä.”Mutta hienon muiston D'Artagnan jätti.”Talvella tarhassa Artulla oli tapana kävellä joko ympyröitä tai diagonaaleja tai uraa. Ei koskaan mitään epämääräisiä linjoja. Se oli kouluhevonen viimeiseen asti”, Rantanen paljastaa..D'Artagnanin tarina kirjoitettin Hevosurheilussa kuukauden FWB-ratsuna vuonna 2019 sen voitettua Vaurion kanssa jaetun hallimestaruuden. Silloin Vaurio mietti, että merkittävin käännekohta oli hevosen päätyminen Ruosteen talliin.”Henri sen hevosen on tehnyt. Jos D’Artagnan olisi mennyt tavalliselle ihmiselle, siitä olisi tullut hyvin, hyvin tavallinen hevonen”, Vaurio sanoi.D’Artagnanin emä Darina oli Itä-Saksasta kotoisin ollut tuntihevonen Alavuden ratsastuskoululla. Se oli iso, saksalainen klohmo, joka sopi moneen menoon.”Olin Alavudella kesäleiriopena ja paikan omistaja, ystäväni Tarja Huttunen kerran alkoi puhua, että pitäisiköhän tuo Darina astuttaa”, muistelee nykyään Ratsastajainliitossa työskentelevä Minkki Peltonen. Hevosen papereita ei siihen hätään löytynyt, mutta kun takapuolesta löytyi leima, tamma astutettiin. Peltonen valitsi oriin, Elisabet Ehrnroothin Ruotsissa hyväksytyn hannoverilaisen GP-kouluratsun Angardin.”Hieno ori, ja kun Darina oli niin vanhanaikainen”, Peltonen perustelee.Hän ajoi Huttusen skodalla Lammille, haki spermat ja tamma oli laakista tiine. Seuraavana vuonna syntyi D’Artagnan, keskellä päivää.”Aloitin juomaan kahvikupillista, kun tallilta tultiin sanomaan, että Darina varsoo. Tuntia myöhemmin varsa oli noussut pystyyn, imenyt ja kakannut, ja minä mikrotin kahvin ja join sen loppuun”, Peltonen muistelee.Varsa oli laiska ja ruma, hän väittää.”En nähnyt sen koskaan maitovarsana menevän kuin käyntiä. Sillä oli pukinkaviot, koko sen etujalat olivat ylhäältä alas niin suorat, että ne olivat kuin viivoittimella vedetyt. Se oli niin ruma, että kun pidin teoriatuntia, sanoi leiriläisille, että tässä on esimerkki epäonnistuneesta hevosjalostuksesta”, Peltonen paljastaa.Hillevi Åttman, Tarja Huttusen tytär, oli silloin toisella kymmenellä.”Muistan, että Arttu oli vähän sellainen paukapää. Käsitellessä tuli usein mieleen, että kyllä tämä on tyhmä”, hänkin paljastaa. .Me ostettiin se puoliksi Merikarin Mirkun kanssa. Se teki 125 euroa per nenä.Minkki Peltonen D’Artagnanin myyntihinnasta varsana. Aika pian vieroituksen jälkeen Huttunen myi D´Artagnanin Peltoselle. Halvalla. Ihan tosi halvalla, 250 eurolla.”Tai itseasiassa me ostettiin se puoliksi Merikarin Mirkun kanssa. Se tekee 125 euroa per nenä”, Peltonen täsmentää.Ruuna tuotiin Etelä-Suomeen ja uudet ostajat ehtivät jo miettiä kyömypäästään ajohevosta, kun paikalle tuli Carola Roivas, nykyinen Murkka. Hän ihastui D’Artagnaniin, osti varsan ja sittemmin myös myi sen nopeasti.Murkka kertoo, että kun Henri Ruoste oli käymässä ja näki varsan tarhassa, hänkin tykästyi siihen ja kysyi, mikä se on.”Se liikkui hienosti, ja siinä vain oli karismaa”, Murkka kertoo.Hän toteaa, että kyllähän laadukkaan varsan tunnistaa.”Siksi en oikeastaan ole yllättynyt sen myöhemmästä menestyksestä. Se varsa sai kuitenkin parhaat mahdolliset edellytykset kehittyä, kun pääsi Henrin luokse”, Murkka sanoo. Ruoste muistaa ostaneensa D’Artagnanin toisen varsan kaveriksi. Isäori oli mieleinen.”Siihen aikaan, kun olin poniratsastaja, Angard oli maailman hienoin hevonen”, hän hymyilee.Varsa oli pitkään Suomessa, mutta sitten kun Ruoste muutti Englantiin Katja Kuistilan luo, hän otti D’Artagnanin mukaansa.”Aluksi ridasin sitä paljon itse, mutta kun se oli oma hevonen ja oli paljon töitä, se piti jättää vähemmälle. Ja se oli myös aika iso, joten alkuun ei voinut tehdäkään paljoa, kun se kasvoi. Se vei enemmän aikaa tullakseen valmiiksi”, Ruoste kertoo.Kun hän palasi Saksaan, D’Artagnan alkoi olla valmis.”Teki alut kaikesta”, Ruoste kiittää. ”Mutta se oli kuuma, ei kauhean helppo hevonen.”Omassa elämässä oli järjestelemistä, ja Ruosteella ei ollut oikein aikaa kilpailemiselle. Eikä D’Artagnan ollut aivan hänen tyylisensä hevonen. Hän yritti myydä ruunaa, ja kokeilijoita kävikin.”Mutta ei se ollut heidän kenenkään elämän hevonen”, Ruoste kuittaa.Sitten tuli puheeksi Warwick ja Carolina McLeanin kanssa, että heidän tallillaan työskentelevä australialainen William Matthew kaipaa nuorten luokkien hevosta.”Siellä se sitten oli muutamia vuosia heidän managementissaan, meni hyvin ja kilpaili pari U-25-GP:täkin”, Ruoste kertoo.Kun Matthew´lta epäonnisesti murtui lantio toisen hevosen kanssa, ja hän joutui puolen vuoden ratsastustauolle, D’Artagnan siirtyi portugalilaiselle Pedro Luiz Pavâolle, joka kilpaili sillä vuonna 2017 GP:tä kolmen tähden tasoon ja parhaimmillaan 67 prosenttiin asti. Sitten kun Ville Vaurio tuli töihin Ruosteen tallille, Ruoste ehdotti hänelle, että hae sieltä GP-hevonen itsellesi.”D’Artagnanissa oli liikettä ja näyttävyyttä, sekä kumia ja scouppia liikkeessä, mutta se myös vaati ratsastajalta pelisilmää ja fiilistä”, Ruoste luonnehtii. ”Ehkä siksi se oli vaikea myydä, eikä sille löytynyt asiakkaita, jotka olisivat olleet valmiita maksamaan tarpeeksi.”Vaurio haki hevosen, ratsasti sillä ensimmäiset GP:nsä, ja kun hän lähti syksyllä takaisin Suomeen, hän sai D’Artagnanin mukaansa.”Ville tuntee sen hyvin ja ratsastaa sitä hyvin. Olisihan sen voinut vielä yrittää myydä opetusmestariksi jollekin, mutta se ei ansaitse sitä. Se on tehnyt niin paljon ja antanut niin paljon, että sen hyvinvointi oli tärkeämpää kuin se, mitä suhteellisen vanhasta GP-hevosesta voi saada rahaa”, Ruoste sanoo. ”Mieluummin näin, kuin että se menisi kuukausi tolkulla ympyrää jonkun kanssa, joka yrittäisi saada sen peräänantoon.”Hän toteaa, että ei ole itse ratsastanut paljoakaan D’Artagnanille, kilpaillut ei ehkä ollenkaan.”Jos se olisi tullut mulle myöhemmin, siitä olisikin voinut tulla mulle kilpahevonen, mutta ensimmäisinä vuosina Saksassa piti keskittyä hevosiin, jotka tuovat rahaa sisään. Ja D’Artagnan oli aika vaikea kouluttaa. Uudet asiat olivat sille vaikeita, se jännittyi ja vähän kyttäsi. Ja olinhan itsekin silloin nuori ja kokematon. Voi olla, että minulla ei vain ollut siihen tarpeeksi työkaluja”, Ruoste pallottelee.D’Artagnan on ollut hänellä kaikista hevosista pisimpään.”On hieno antaa sille vanhojen päivien koti. Ja kun Ville on sen kanssa valmis, se voisi ehkä muuttaa mun äidin ja siskon luo. He ovat muuttaneet Englantiin ja heillä on siellä tosi kiva maatila, jolla on paljon laidunta”, Ruoste hymyilee. Suomalaisillekin tutulle hevostenkouluttajalle, australialaiselle William Matthew’lle D’Artagnan on ollut hyvin tärkeä hevonen.”Olimme yhteydessä Henriin, kun etsimme minulle sopivaa hevosta, ja hänellä oli D’Artagnan ylimääräisenä. Se oli minulle upea mahdollisuus. D’Artagnan on hieno hevonen, jolla on kultainen sydän. Se halusi tehdä ratsastajalleen kaiken”, Matthew kehuu.Ruuna oli ensimmäinen, jolla hän starttasi GP-radalla.”Helpointa sille olivat asiat ravissa. Siinä oli hyvä fiilis, ja se teki esimerkiksi isot sulut. Laukkaohjelma oli luotettava, ei mitenkään erityinen, mutta se teki asiat oikein ja esimerkiksi vaihdoissa oli aina ratsastajan mukana”, Matthew muistelee.Ruunan ongelmat olivat lähinnä sitä, että se teki liikaa.”Ei se tehnyt sitä pahalla, mutta se yritti liian paljon ja sitten tuli liian vahvaksi ja juoksi”, hän miettii.Ensimmäisissä kilpailuissa ruuna katseli, mutta se oppi menemään Matthew’n kanssa isoillekin radoille.”Lopulta se oli kilpailuissa aivan kumppani”, Matthew hymyilee.Hän toteaa, että D’Artagnanin luonne oli erityinen.”Ja sillä oli isoin pää, jonka olen nähnyt. Tallissa seistessään se ei ollut hieno, mutta kun se lähti liikkeelle, se oli”, hän sanoo. . Ville Vaurio istui D’Artagnanin selässä ensimmäistä kertaa jo nuorena poikana Englannissa.”Minä olin kesätöissä siellä, ja D’Artagnan oli seitsemän. Sillä ratsastaminen oli urani käännekohta. Tajusin sen selässä, kuinka paljon voin oppia Henriltä. Ja Arttu oli makein hevonen, jolla olin siihen mennessä ratsastanut. Se tuntui tajuttoman hienolta”, Vaurio kertoo.Kun hän pari vuotta sitten aloitti työt Ruosteen tallilla Saksassa, Ruoste kysyi, haluaako hän hakea D’Artgananin pois portugalilaiselta. Vaurio muisti hyvin ratsastuksen isolla ruunalla, eikä joutunut paljoa miettimään.Alku oli kuitenkin vaikea. ”Jos ei nyt itkuinen, niin tuskainen”, Vaurio luonnehtii. Hevonen ei tuntunut edes samalta, kuin se oli nuorena ollut. Vaurio sai apua sekä Matthew´lta että Ruosteelta.”Neljän kuukauden päästä pystyin ratsastamaan kaikki askellajit. Vasta sitten, kun otin sen uutena hevosena ja lopetin vertaamisen siihen, mitä sen mielestäni piti olla, pystyin ratsastamaan paremmin”, Vaurio kertoo.Eikä hän ole ihan varma siitä, muistaako hän edes oikein ne Englannin ratsastukset.”Aika kultaa muistot. Siinä oli 10 vuotta välissä, ja olin itse ensimmäisellä kerralla aloitteleva ammattilainen. Ehkä en silloin vain tuntenut sen heikkouksia, ja sitten kun ratsastin 10 vuotta myöhemmin, löysin lähinnä ne ja tartuin niihin”, Vaurio pohtii.Niinä hetkinä, kun glamour on kaukana, D’Artagnan on vahva ja vino.”Sen kanssa ratsastaminen on aivan tekniikkalaji. Äkkiä asiat kääntyvät niin, että sitä alkaa ratsastaa vahvasti, ja jos sille tielle lähtee, peli on menetetty”, Vaurio selittää.Ruuna pitää ratsastuksessa jättää ylös ja yksin, kantamaan itsensä.”Pitää valita ennemmin ei tuntumaa kuin enemmän tuntumaa”, Vaurio sanoo.Silloin päästään tekemään asioita todella hienostikin. Ensimmäiset yhteiset GP:t mentiin viime kesänä Keski-Euroopassa, ja nyt samaa jatkettiin Suomessa.”Yritän pitää D’Artagnania kuin arvoistaan. Se on upea hevonen. Olen äärettömän kiitollinen Henrille, että sain sen. Sitä aina kelailen, että olisipa se viisi vuotta nuorempi, niin uramme voisi olla nousujohteisempi”, Vaurio sanoi silloin.Toki Vauriokin on huomannut, että hevosella on iso, kyömy pää.”Eikä se ole olemukseltaan ketterin, vaan sen olemuksessa on jotain suomenhevosmaista. Se ei ole herkin käsitellä, mutta sen silmistä näkee, kuinka kiltti ja hyväntahtoinen hevonen se on. Sen sydän on täyttä kultaa”, hän sanoo.Parasta on ehkä fiilis, että sen kanssa GP-radalta tullaan varmasti maaliin.”Olen oppinut sen, että radan voi ratsastaa, vaikka tunne ei ole täydellinen ja hevonen olisi jännittynyt, eikä ihan takaosansa päällä. Silti voi tehdä ne jutut, sillä D’Artagnan klaaraa kaikki.””Ykköstavoite on nyt saada kokemusta GP-radoista, olivat ne sitten kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Erityisen tärkeää on kuitenkin haistaa se hetki, kun D’Artagnania ei enää kiinnosta. Sen jälkeen olen valmis huolehtimaan siitä. Sen koen olevani sille velkaa”, Vaurio sanoi vuonna 2019..r. D’Artagnan 2002 - 2022 i. Angard, e. Darina, ei. Dario Om. Palstra Oy & Ruoste Henri Kasv. Alavuden Ratsastuskoulu Ay

Muskettisoturi lähti - Henri Ruosteen ja Ville Vaurion D'Artagnan ikivihreille laitumille

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää