Oman vauhdin mukaan - Ratsastuksen alkeisopetus ottaa huomioon aiempaa epäurheilullisemmat lapset

Lasten ja nuorten huono fyysinen toimintakyky on huolestuttanut asiantuntijoita jo pitkään. Asiaa mitataan mm. Move-tutkimuksissa, joissa testataan 5. ja 8. luokan oppilaita. Testien mukaan 40 prosentilla sen ikäisistä fyysinen toimintakyky on huolestuttavalla tasolla. On selvää, että myös ratsastuksen alkeiskursseilla nähdään aiempaa kömpelömpiä lapsia, ja monen opettajan mukaan he ovat myös aiempaa arempia..Asiaa voi tietysti kauhistella, mutta ratsastuskouluissa se osataan myös ottaa faktana, jonka kanssa eletään. Monelle opettajalle on kunnia-asia saada vähemmän urheilullisetkin lapset innostumaan ja onnistumaan..Ratsastuksenopettajainyhdistyksen puheenjohtaja Oona Pekkala kertoo, että liikunnallisuuden vähentyminen on toki huomattu ratsastuskouluissa. Lapset eivät ole tottuneet käyttämään kroppaansa. Se lisää onnettomuusriskiä, etenkin kun samalla on vähentynyt kokemus olla eläinten kanssa. Liikunnalliset lapset taas saattavat olla erikoistuneita vain yhden tyyppiseen liikuntaan. Tämän myötä turvallisuusasioihin on kiinnitettävä aiempaakin enemmän huomiota..”Ratsastuksenopettaja saa olla todella luova, että löytää tavat opettaa ja ratsut, jotka toimivat, niin että vanhemmat ovat tyytyväisiä, päästään tekemään asioita ja silti mitään ikävää ei saa tapahtua”, Pekkala hymähtää..Joskus aiemmin ratsastuksenopettajat saattoivat suhtautua kömpelöihin lapsiin hyvinkin turhautuneesti tai ikävästi, nykyään suhtautuminen on asiallista ja ammattimaista..”Ehdottomasti. Heidät huomioidaan hyvin, ja ratsastuksenopettajat myös varovat, ettei sitä ryhmän heikointa tehdä erottuvaksi”, Pekkala sanoo..Kaukana ovat myös ajat, jolloin piti olla 8-vuotias tai osata oikea ja vasen, ennen kuin pääsee aloittamaan ratsastuksen. Nykyään naperotunneilla voi aloittaa vaikka 3-vuotiaana, ja alkeiskursseille tullaan usein 6-vuotiaina..Suomen isoimmat lapsiin ja alkeisratsastukseen erikoistuneet ratsastuskoulut ovat pääkaupunkiseudulla toimivat Viikin Ponikoulu ja Wiknerin ratsutila. Viikin Ponikoulun juuret ovat Karlvikissa, jossa Kristiina Hurmerinta piti aikanaan ratsastuskoulua. Master-kurssilla opiskellessaan hän kuuli Riitta Holopaiselta, että tällä on Hyvinkäällä 4 shetlanninponia, jotka tienaavat koululle vuodessa 100 000 markkaa..”Ajattelin heti, että tässä on hirmuinen bisnes”, Hurmerinta hymyilee..Ponit hankittiin, ja sillä tiellä ollaan. Hurmerinta neuvotteli 20 vuotta saadakseen ponikoululle paikan Viikkiin Koillis-Helsinkiin..”Kun aloitin ponikoulun, joku saattoi kysyä, että miksi downshiftaatte, mutta mielestäni me upgreidasimme”, Hurmerinta sanoo..Hänestä lapset, kömpelötkin, ovat hyviä asiakkaita..”He kehittyvät! Meillä ei ole sitä ikuista helppo A miinusta”, hän myhäilee..Ja mainitsee senkin, että siinä kun hevosilla opetettaessa joutui taiteilemaan liian painavien asiakkaiden kanssa, on ponikoulussa helppoa sanoa, että nyt ponit ovat jääneet pieneksi, sinun on aika jatkaa matkaasi..Se Hurmerintaa harmittaa, että nykyään kaikessa on oltava niin varovainen..”Meillä esimerkiksi henkilökunta hakee aina hevoset tarhasta. Joskus mietin, että koska nämä lapset oppivat, kun he eivät saa tehdä mitään? Se on kolikon toinen puoli. Ja tuottaako se edes turvallisuutta, kun kukaan ei opi mitään”, hän puuskahtaa..Heidi Tunkelo tekee Viikin Ponikoulussa käytännön opetusta. Tunneille pääsee jo 3-vuotiaana, joskin taluttajien kanssa pidettävien nappulatuntien oppilaat ovat yleensä 4 ja 8 vuoden välillä. Sieltä noustaan miniponitunneille ja sitten kun täyttää 8, saa osallistua lasten alkeiskurssille. Siinä vaiheessa opetellaan myös kuntoon laittaminen, talutus ja kavioiden puhdistaminen.”Jo ihan talutustunneilla haluan opettaa lapsille, millainen eläin hevonen on”, Tunkelo kertoo..Myös hevosen lukeminen on tärkeää..”Saatan kysyä, että huomaatko, että se löntystelee. Tai yritetään tunnistaa, mitä hevonen miettii, ja miten se vaikuttaa omaan tekemiseen”, Tunkelo kertoo..Ja tietenkin opetellaan perusteet: pysäytetään, lähdetään liikkeelle ja käännetään. Kevennys on asia, jossa näkyvät erot motoriikassa ja lihaskunnossa. Osa oppii kevennyksen parissa kerrassa, joillain saattaa mennä siihen vuosi..”Lapset tulevat niin eri lähtökohdista”, Tunkelo kuittaa..Laukkaa kokeillaan yleensä siinä alkeiskurssiin 20 tunnilla, taluttaen. Taluttajina toimivat vanhemmat..”Tai sisarukset, kummitäti joskus mummikin”, Tunkelo hymyilee..Jos joskus joku tippuu, Tunkelo pyrkii selittämään, mitä tapahtui ja miksi..”Mutta ei sitä tilannetta kannata sen enempää jäädä hinkkaamaan”, hän toteaa..Ratsastuksenohjaaja Ronja Mäkinen on työskennellyt jo reilut 9 vuotta Ratsutila Wiknerillä Kirkkonummella. Siellä alkeiskurssille voi tulla suoraan, tai sitten naperotuntien kautta. Tallilla kasvatetaan poneja, ja niitä riittää joka lähtöön. Alussa mennään peräkanaa, ja kokeneet kaksikymppiset ponit huolehtivat, että asiat tapahtuvat, niin kuin ne ovat ennenkin tapahtuneet. Nuoremmat ponit katsovat mallia..”Ponit tekevät puolet töistäni. Ne laitetaan jonoon, ja ne pysyvät siellä jonossa. Niillä on tosi hyvä laumadynamiikka, ja welshit ja shettikset kuuntelevat mun ääntä. Asiat saadaan pidettyä turvallisina, kun melkein pitää pommi räjähtää, että jotain tapahtuu. Tosin sitten, jos on tosi tuuliset kelit, pienet valkoiset welshit saattavat hilppaista jonnekin, joten niille otetaan taluttajat”, Mäkinen kertoo..Aluksi ratsastetaan osastossa, pysäytetään, lähdetään liikkeelle ja käännetään. Välimatkoja varten maneesissa on mukana myös poni Mielikuvitus-Ville, jonka pitää mahtua ponien väliin..Mäkinen yrittää alusta asti saada opetettua asiat oikein..”Yritän sanoa asiat mahdollisimman selvästi, mutta en esimerkiksi sano, että vedetään ohjista, vaan että pysäytä istunta ja nyrkit kiinni”, hän kertoo. ”Ja nyt kokeilen sellaista, että sanon, että käännä molemmilla ohjilla. Muuten se ulko-ohja pääsee pois, ja ponit kääntyvät linkun kautta”, hän kertoo..Istunta ja tasapaino ovat alusta asti suuressa roolissa. Mäkinen on katsonut yhdeksi tärkeimmistä asioista sen, että lapset yritetään opettaa pysymään ponien liikkeessä mukana. Tasapainoa ei luonnostaan ole välttämättä paljoa, joten sitä lähdetään etsimään..”Me mennään ihan alusta lähtien aika paljon ilman jalustimiakin. Ja kosketaan korvia ja häntää, että lapset uskaltaisivat liikkua siellä selässä.”.Jo hänen aikanaan lapsissa on tapahtunut muutosta..”Kyllähän lapsissa on paljon niitä, joilla on huono motoriikka, ja jotka pelkäävät ihan kaikkea”, hän sanoo..Huono motoriikka ja voimattomuus vaikeuttavat esimerkiksi kevennyksen oppimista..”Olenkin alkanut opettaa ensin kevyen istunnan alkeita. Ratsastajat pitävät harjasta kiinni ja opettelevat olemaan liikkeen mukana. Ponitkin pysyvät tyytyväisempinä”, hän sanoo..Tunneilla myös leikitään, käydään maastossa ja ylitetään puomeja..Laukkaa kokeillaan yleensä ensimmäisen kauden lopulla, sitten kun osataan keventää hyvin ja kääntää ravissa ympyrällä..”Kun elokuussa aloitetaan, joulukuun alussa suurin osa haluaa laukata. Mutta aina on mukana pari, jotka eivät halua laukata ainakaan vuoteen. Kun aloitin, moni laukkasi jo viidennellä kerralla”, Mäkinen kertoo..Lasten arkuus ja pelot olivat hänelle aluksi aika vaikeakin asia..”Olen aina itse ollut aika rämäpää, ratsastanut millä vaan. En ole pelästynyt, jos olen tippunut, ja olen tippunut tosi harvoin. En ymmärtänyt, miten lapset voivat pelätä, kun mitään ei tapahdu!” hän paljastaa..Ajan kanssa hän opetteli ratkomaan pelkoihin liittyviä asioita. Hän luki asiasta, ja keskusteli varhaiskasvatuksessa työskentelevän äitinsä kanssa..Tärkeää on ymmärtää, että kun pelottaa, niin pelottaa. Mäkinen on huomannut hyväksi keinoksi puhumisen. Että mikä pelottaa, ja missä tilanteessa? Joku on ehkä ollut tunnilla, jossa joku on pudonnut. Tai ponilla on vaikeat liikkeet. Tai viereisellä kentällä menee traktori. Pelkäävälle lapselle hän haluaa aina antaa ponin, jota tämä uskaltaa luottaa..”Joskus joku on mennyt vuodenkin samalla, ennen kuin on uskaltanut mennä muulla”, Mäkinen kertoo..Kertaakaan hän ei ole sanonut, että olisiko kuitenkin joku toinen laji..”Yritän aina, että oppilas haluaisi ratsastaa. Silloin jos pelko oikein hallitsee, saatan sanoa, että aluksi voi vain hoitaa, mutta yleensä heillä silti on se halu nimenomaan ratsastaa”, hän sanoo..Aina välillä ongelma ovat vanhemmat. Osa heistä pelkää, ja niitäkin vanhempia löytyy, jotka ovat patistaneet lapsen ratsastamaan, vaikka tällä ei ole omaa intoa. Yleisempää on kuitenkin se, että vanhempi haluaisi lapsen kehittyvän nopeammin kuin mihin tämä pystyy. Vanhemmat vertaavat toisiin, että laukkaa nyt sinäkin, kun toisetkin laukkaavat..”He saattavat olla tosi suorituskeskeisiä. Joillekin äideille joudun sanomaan, että kyllä tämä lapsi alkaa laukata, kun sen aika tulee”, Mäkinen kertoo..Sitten kun pelko on ylitetty, voi tulla iso harppaus eteenpäin, mutta pelko ei ylity väkisin..Putoamisen Mäkinen yrittää saada normaaliksi osaksi ratsastusta. Siinä hänen keinonsa on ratsastuttaa lapsia ilman satulaa tai naistensatulassa sivuttain. Kun ensimmäisen kerran putoaa muksahtamalla kaarteessa, usein pelko putoamiseen hälvenee..”On paljon pahempi käsitellä asiaa, jos alkuvaiheessa putoaa tilanteessa, jossa hevonen lähtee rytinällä laukkaan”, hän huomauttaa..Hänen aikanaan vain yksi on lopettanut putoamisen takia kokonaan. Jos lapsi putoaa, selkään ei ole enää pakko mennä sillä kerralla, mutta jos ei ole sattunut pahemmin, voi jatkaa vaikka talutuksessa tai pelkkää käyntiä..Mäkinen haluaa antaa lapsille hyvän pohjan lajiin..”Että he löytävät tasapainon, pysyvät mieli rohkeana ja tykkäävät hevosista. Sekin on tärkeää, että tykkää hevosista, ei vain ratsastamisesta”, hän painottaa..Hän viihtyy itse oikein hyvin lasten kanssa. On hienoa olla mukana polulla, jossa lapsi nostetaan ensimmäisen kerran hevosen selkään, ja hän vuosi vuodelta etenee vaikka helppoon A:han asti..Vaikka haasteitakin on, Mäkinen luottaa, että kyllä tulevaisuuteen löytyy myös kilparatsastajia ja ratsuttajiakin..”Kun mennään maastoon, kyllä siellä joku aina selän takana karauttaa”, hän hymyilee..Lisäksi ratsastus on laji, jossa asenteella on valtava merkitys. Vaikka alussa on tasoeroja, se ei määrää sitä, kenestä tulee ratsastaja ja kenestä ei. Fyysinen osaaminen on myös vain yksi osa-alue ratsastuksessa..”Mitä sitkeämmin harjoittelee, sitä varmemmin oppii”, Tunkelo muistuttaa..”Olen nähnyt paljon hienoja ja yllättäviäkin kasvutarinoita, joissa lapsi on alussa tosi kömpelön oloinen, mutta muutaman vuoden päästä menee vaikka kuinka rohkeasti. Sellainen on opettajalle tosi kiitollista”, Oona Pekkala sanoo.

Oman vauhdin mukaan - Ratsastuksen alkeisopetus ottaa huomioon aiempaa epäurheilullisemmat lapset

Aiheeseen liittyvää