Hevosurheilun paneeli: Paljon voi tehdä turvallisuudelle

Hevosurheilu pyysi alan pitkäaikaisia toimijoita tutustumaan Tukesin raporttiin tapaturmista suomalaisissa ratsastuspalveluissa. Tukesin raporttia luettiin nyökytellen, ja siinä esiin tulleet asiat olivat opettajille ja yrittäjille tuttuja..Asiakkaiden aiempaa huonompi liikunnallisuus ja tasapaino on huomattu, ja se koskee sekä aikuisia että lapsia. Haastatellut toivoivatkin yhteistuumin, että ratsastajat liikkuisivat muutenkin kuin vain yhden ratsastustunnin viikossa. Liikunnan lisäksi aikaa kannattaa viettää hevosten kanssa, jolloin oppii tuntemaan, millaisia eläimiä hevoset ovat ja missä kohtaa pitää ymmärtää olla tarkkana..Samalla ratsastuksenopettajat ottivat vakavasti oman roolinsa onnettomuuksien ehkäisijöinä. Ratsastustilanne on heidän käsissään, ja se halutaan viedä turvallisesti läpi. Turvallisuus on tärkein asia, vaikka se välillä hidastaa ratsastajan etenemistä. Opettajat tähdensivät, että heidän on pidettävä päänsä silloinkin, jos oppilaat tai oppilaiden vanhemmat haluavat nopeampaa etenemistä tai haastavampia hevosia..Tärkeimpinä asioina turvallisuuden saavuttamiseksi nähdään hevosten jakaminen, tilanteiden tulkinta ja hyvä ohjeistus sekä päättäväisyys siinä, mitä tahtia edetään..Turvavarusteet eivät nostaneet isompia tunteita. Kypärät on kaikilla, ja myös turvaliivejä käytetään paljon. Islanninhevostalli Brynhildrillä on palaliivien lisäksi tarjolla myös paukkuliivejä, mutta niitä vuokrataan suhteellisen harvoin..Kaikki haastatellut olivat ainakin joskus loukanneet itsensä hevosen kanssa, ja analysoineet tapauksen. Yleensä selvä syy löytyi, ja siitä oli otettu opiksi..”Hevosen selästä tippuminen on yksi lajiin liittyvistä riskeistä, mutta tapaturmien yleisyyteen ja vakavuuteen voidaan vaikuttaa merkittävästi”, Janika Kiverä Brynhildr-tallilta summaa..Ratsastajainliitossa talliasioista vastaava Minna Peltonen: Opettaja jakaa hevosetRaportti oli hyvä ja selkeä. Yllättävää oli vain se, että laukannostot ovat niinkin kiikkerä tapahtuma, että ihmiset menettävät siinä tasapainonsa. Ensimmäiseen kertaan ei tietenkään voi varautua, mutta ajattelisin, että se on kuitenkin niin pieni muutos, että se pitäisi pystyä ennakoimaan.Olen opettanut pitkään itse ratsastusta, ja kun katsoin kuukausittaista vaihtelua, ajattelin heti, että tuossa on menty ulos ja tuossa alkavat alkeiskurssit.Toivoisin, että ratsastuksessa kiinnitettäisiin huomiota siihen, että mitä enemmän ihmiset tietävät hevosista ja käsittelevät niitä muutenkin kuin ratsastustunnilla, sitä parempi suhde hevosiin kehittyy ja he oppivat tuntemaan hevoset ja ennakoimaan tilanteita. Lisäksi oman ratsastuskunnon ja dynaamisen tasapainon pitää olla riittävä.Tärkeää on, että opettajalla on rauha jakaa hevoset. On kultaakin kalliimpi taito, kun kokenut opettaja tekee tunnille turvalliset kombinaatiot. Jos asiakas pahoittaa niistä mielensä, pysyn niiden takana silti kuin betoniporsas.Itse olen valitettavasti ollut parikymmentä vuotta sitten pahassa onnettomuudessa, jossa nuori hevonen meni äkillisesti selälleen ja jäin alle. Olen jälkiviisastellut asiaa paljonkin. Hevonen oli vasta sisäänratsastusvaiheessa, ja minulla ei ollut mukana tuttua avustajaa, mutta menin silti, eikä apurini ollut niin hyvin kartalla. Olisi pitänyt odottaa. Peikin Ratsastuskoulua luotsaava Miila Kiviranta: Pitää edetä maltillisestiSelvityksessä mikään ei yllättänyt minua. Tietysti hevoset joskus säikähtävät, mutta yleensä ihmiset tippuilevat heikon tasapainon takia. On menty jo pitkään siihen suuntaan, että yleisen liikkumattomuuden takia heillä ei ole niin hyvää tasapainoa ja kehonhallintaa kuin ennen. Nykyään ihmisiä järkyttää aiempaa enemmän myös pelkkä putoaminen pehmeään hiekkaan, vaikka yleensä mitään ei tapahdu.Onnettomuuksien ehkäisemiseksi pitää vain edetä mahdollisimman maltillisesti erityisesti laukatessa ja hypätessä. Asiakkaista osa ymmärtää tämän hyvin, osa ei. On hyvä, että ratsastajilla on intoa ja halua mennä eteenpäin, mutta aina tasapaino ei riitä. Turvallisuus on kaikilla ykkösjuttu ja silti he haluavat edistyä, ja opettajan pitää tasapainoilla näiden rajamailla.Myös hevosjaolla on tosi iso merkitys, ja kyllähän ihmisten olisi hyvä liikkua enemmän kuin se yksi ratsastustunti viikossa.Kun on tehnyt tätä pidempään, on tullut muutettua omaa systeemiä. Kun on nähnyt, mitä voi tapahtua, näkee riskit eri tavalla. Nykyään etenen hitaammin kuin 20 vuotta sittenItse en ole loukkaantunut pahasti hevosten kanssa, mutta kerran murtui solisluu. Olin 18-vuotias, eli kuolematon, ja menin tuulisella ilmalla ratsastamaan 3-vuotialla juoksuttamatta. Ihan oli omaa hölmöyttä. Islanninhevostalli Brynhildrin yrittäjä Janika Kiverä: Maastossa voi olla turvallisempaaMinut yllätti vain se, että päävammoja ei ollut aineistossa enempää, mutta toisaalta ratsastajat eivät yleensä miellä lievimpiä pää- tai niskaoireita varsinaisiksi vammoiksi.Kaikkein suurimmassa roolissa turvallisuudessa on se, miten ratsastusta ohjataan. Mielestäni turvallisuus tulee läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta. Hevoset eivät halua olla komennettavana, vaan asiantuntevasti johdettuina. Haluaisin, että asiakkaat olisivat läsnä kehossaan ja sitä kautta tilanteessa, eivätkä he hakisi liian aikaisin tekevää ratsastusta.Itse vien mieluummin aloittelijat ensin maastoon kuin kentälle. Toki meidän hevosetkin ovat ammattilaisia juuri tähän palveluun. Kentällä hevoset reagoivat enemmän aloittelevien ratsastajien vääriinkin merkkeihin, kun taas maastossa ne ottavat esimerkin ohjaajasta sekä tästä välittyvästä energiasta. Ohjaajana on tärkeää kommunikoida hevosten sekä ratsastajien kanssa koko ajan, jo hevosten tarhoista noutamisesta alkaen.Itse olen ollut kahdesti onnettomuudessa: Ensimmäinen oli ammattikoulussa, kun talutin irtopalaleikkauksesta toipuvaa nuorta ravuria, joka juoksi ylitseni. Toinen kerta oli maastoesteiden vedossa, kun hevonen kompastui esteiden välissä ja meni täysin yllättäen nurin. Tässä tapauksessa sain mm. lievän aivovamman, jonka kuntoutukseen meni kuukausia, mutta toivuin täysin. Nykyään pidän aina ratsastaessa MIPS-kypärää ja paukkuliiviä joka suojaa myös niskan ja estää pään heiluriliikkeen. Aulangon Ratsastuskoulun yrittäjä ja SRL:n hallituksen jäsen Salla Varenti: Ennakointi tuo turvallisuuttaHyvä raportti. Kuten siinä sanotaankin, ratsastuskouluilla tuskin tapahtuu sen enempää onnettomuuksia kuin muualla, mutta niitä valvotaan tarkemmin. Itsekään en rehellisesti sanottuna tiennyt, että Tukesille pitäisi ilmoittaa myös onnettomuuksista, joissa ihminen putoaa omalta hevoseltaan.Kaikkein tärkeintä on ennakointi, jota opettaja tekee. Usein hän on jo muuttanut harjoitusta, ennen kuin oppilas on huomannut riskiä. Vaihdetaan suuntaa, pienennetään aluetta tai pysäytetään tilanne kokonaan.Yksityishevosten ratsastajien kokemus hevosista on usein ohuempi, eivätkä he ole niin eteviä tulkitsemaan tilannetta. Heille moni asia tulee yllättäen, mutta ratsastuksenopettaja taklaa riskejä eri toimenpiteillä heti alkuunsa ja vaihtaa harjoitusta siinä vaiheessa, kun ponin ilme muuttuu lystikkääksi.Myös ihmisten yleinen liikkumattomuus näkyy onnettomuuksissa, ja se on kansainterveydellinen asia.Esteratsastuksessa ajattelen, että jos haluaa hypätä, pitää sitä taitoa ylläpitää koko ajan, eikä saisi tulla pitkiä taukoja. Kaikkiaan ratsastuksessa harjoitusmäärät jäävät helposti aika pieneksi, mikä lisää onnettomuusriskiä.Itse olen pudonnut hevosten selästä todella paljon, mutta vain kerran on tullut murtumia, tosin silloin niitä tulikin useaan paikkaan. Olin maastoradalla, ja tukki oli voittaja. Rata oli hevoselle liian paksu, ja se tuli varovaiseksi. Olimme väärässä luokassa.

Hevosurheilun paneeli: Paljon voi tehdä turvallisuudelle

Aiheeseen liittyvää