Pararatsastus yhä lähemmäskouluratsastusta
CPEDI-kisat käydään vanhaan malliin kolmen luokan konseptilla, mutta luokkien nimet muuttuivat.
Grand prix A on entinen joukkueohjelma. Grand prix B on henkilökohtainen ohjelma terveiden GP specialin tapaan. Niiden jälkeen tulee freestyle, vastaten GP küriä.
Tästä voit katsoa minkälainen ohjelma on I-ryhmän grand prix A
”Jotta saadaan arvokisoissa sama arvostus kuin senioreiden kouluratsastuksessakin”, pararatsastuksen lajijohtaja Tanja Takkula kertoo.
Suomessa pararatsastajia on sen verran vähän, että ryhmät joudutaan usein yhdistämään, kuten tapahtui viime viikonloppuna Ypäjälläkin. Paras prosenttitulos voittaa luokan.
”Kansainvälisissä kisoissa ryhmät kilpailevat omissa ryhmissään, mutta Ruotsi ja Norja yhdistävät samalla lailla kuin mekin ja grand prix B:hen ei yleensä A:sta ole karsintaa kansainvälisestikään, mutta finaaliin eli GP küriin otetaan aina vain 8 parasta”, Takkula täsmentää. ”Harvoin ratsukoita tässä lajissa missään on ihan älytöntä määrää.”
Takkula kertoo, että Suomessa tarvittaisiin lisää lyhyen radan ratsastajia, eli ryhmän I–III ratsastajia. Nelos- ja vitosryhmäläisiä on tarjolla hyvin.
Kun lähdetään ulkomaille ja arvokisoihin, joukkueessa on oltava vähintään yksi lyhytratalainen. Lisäksi jokaisesta ryhmästä saa olla maksimissaan kaksi ratsukkoa.
Tämän säännön IPC (International Paralympic committee) on luonut varmistaakseen, että lajiliitot eivät arvokisoissa säästä vaikeavammaisten kustannuksissa, jotka nousevat yleensä selvästi muita ryhmiä suuremmiksi.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtään ryhmän II ratsastajaa nyt, kun Jaana Kivimäki on lopettanut ja Katja Karjalainen siirtynyt I-ryhmään.
”Kakkonen on jostakin syystä kansainvälisestikin pienin ryhmä”, Takkula kertoo.
Pararatsastuksen ryhmistä
