Peikin Ratsastuskouluun uutta virtaa

”Olen hemmetin iloinen, että sain heidät huijattua tänne”, Andersin sanoo iloisesti..”He ovat olleet myös urheilussa mukana, ja se on minulle tärkeää”, hän lisää..Tomas Kiviranta on tehnyt uran esteratsastuksessa ja nykyään hän toimii valmentajana ja ratamestarina sekä pitää tallia Ruskeasuolla. Miila Mättölä on Imatralta kotoisin oleva ratsastuksenopettaja, jonka äiti pitää paikkakunnalla Einolan tallia. Mättölä vastaakin puhelimeen kiireisesti leirituntien pidosta..”Mie luulen, että tästä tulee tosi hyvä. Tässä yhdistyy monta voimaihmistä”, hän sanoo..Hän kertoo, että ideaa pohdittiin tarkasti, ja hän oli jopa innostuneempi..”Ei Tomasta saa Imatralle muuttamaan. Minä taas olen tähän ratsastuskoulujuttuun koko elämäni kasvanut. Uskon, että se on varma loppuelämän työ”, hän sanoo..Eikä muutto Ruskeasuon yksiöstä omakotitaloon Kauniaisiin tunnu yhtään hullummalta. Mättölän ja Kivirannan häät juhlitaan Lappeenrannassa heinäkuun puolivälissä. Sitä Mättölä ei suostu sanomaan, vaihtaako joku häiden yhteydessä sukunimeä..”Se on yllätys, en kerro. Kivimättö on meidän yhteisnimi”, hän sanoo, ennen kuin jatkaa tuntien pitämistä..Traktorin ratista tavoitetun Andersinin on helpompi puhua. Hän kertoo, että tarkoitus on, että Kiviranta siirtyisi ensi vuoden vaihteessa yrityksen toimitusjohtajaksi. Uusien kumppaneiden myötä Peik ja Nina Andersinin työtaakka kevenee..”Tämä tulee olemaan meille helpotus. Se miten työnjako tehdään, selviää ajan myötä”, hän sanoo..Hän painottaa, että tarkoitus on kehittää paikkaa eteenpäin ja erityisesti antaa uusien tekijöiden kehittää sitä mieleisekseen..”Ihmisistä pitää löytää vahvimmat puolet, eikä pidä rajoittaa liian tarkasti etukäteen sitä, kuka tekee mitäkin. Minulle on tähänkin asti ollut myrkkyä, kun sanotaan, että ’meillä on aina tehty näin’”, Andersin sanoo..Sitä hän ei ole pahemmin miettinyt, mitä haluaa sitten itse tehdä, kun tallin töissä on mukana kaksi muutakin käsiparia..”Ei minulla ole mitään sellaista, että nyt sitten vaikka käyn kalassa. Mä olen tehnyt tätä aina, ja olen remppamies. Eiköhän täältä työtä löydy”, hän sanoo ja kertoo viihtyvänsä hyvin sekä valmentamassa että traktorin pukilla..”Molemmat on tärkeitä. Mielellään istun traktorissa, maalaan ja rakennan. Tällaisen paikan hyvä ja huono puoli on se, että aina on tekemistä. Nurkat täytyy pitää kunnossa.”.Hän toteaa, että taloudellisesti muutos on alussa haastava, mutta työllä siitäkin selvitään. Alan tulevaisuutta hän ei lähde ennustamaan..”Meillä on takana hyviä vuosia, ja nyt on hyvä vuosi menossa. Ilmassa on ajatusta, että edessä on kovempia vuosia, mutta sitten täytyy tehdä kovemmin duunia”, hän sanoo..Korona-aika oli koululle taloudellisesti hyvää aikaa, mutta henkisesti rankkaa..”Kun aina et tiennyt, millainen on seuraava viikko tai edes seuraava päivä. Se otti koville, mutta paremmin me selvisimme kuin moni muu ala.”.Hevoskaupat ovat tänä vuonna sujuneet hyvin, mutta edellinen vuosi oli vaikea..”Silloin oli tosi monta epäonnistunutta kauppaa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Niilläkin hevosilla oli markkinat, jotka aiemmin olivat menneet teuraaksi”, Andersin huokaa. Monilla oli erilaista pehmytkudosvammaa, jota eläinlääkärintarkastuksissa löytynyt..”Kun laitat hankkarivaivaisen hevosen laitumelle ja myyt sen sieltä neljän kuukauden päästä, ei sen vaivaa kukaan heti huomaa”, hän huomauttaa..Tänä vuonna hankinnat ovat onneksi onnistuneen, ja ratsastuskoulumestaruuksiin ollaan lähdössä hyvällä sykkeellä..”Se on aina valtavan hieno juttu oppilaille”, Andersin sanoo..Hän kertoo, että vaikka vuosien varrella Peikin Ratsastuskoulu on tavannut pärjätä hyvin, ei se ole mikään itsestäänselvyys..”Monta muutakin paikkaa tekee tätä valtavan hyvin”, hän muistuttaa..Andersin kertoo, että ratsastuskouluoppilaat itse luovat itselleen paljon paineita, joten hän pyrkii huolehtimaan, että ei ainakaan lisää niitä. Myös epäonnistumiset kuuluvat urheiluun. Heillä hyvä suhtautuminen tulee jo ratsastuskoulun kulttuurista. Hevosia vaihdetaan jatkuvasti, ja joskus kilpailuihin lähdetään vain yhden yhteisen harjoittelukerran jälkeen..”Siinä oppii lukemaan, millaisen hevosen selässä istuu”, Andersin sanoo..Vuoden päästä ratsastuskoulumestaruuksiin lähdetään ehkä sitten Tomas Kivirannan kyydissä. Hän vastaa puhelimeen tiistaina saatuaan hääjärjestelyitä eteenpäin..”Olen tästä tosi iloinen ja otettu. Onhan tämä ihan once in a lifetime -mahdollisuus!” hän hehkuttaa yhteistyötä Andersinin kanssa..Hän muistuttaa, että alalla on paljon tärkeitä puurtajia, ja on hienoa, kun heidät huomataan kilparatsastajien ohella..Hän itse on tutustunut ratsastuskoulutoimintaan sekä pienenä äitinsä ratsastuskoulussa että Salon Merlitzissä..”Se on elämysten myymistä. Joko sitä, että ihmiset pääsevät omiin tavoitteisiinsa, tai sitä, että he saavat viettää aikaa hevosten kanssa”, hän näkee.

Peikin Ratsastuskouluun uutta virtaa

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää