SRL:n hallitus vahvisti pikkuluokkien aikaratsastuksen kiellon
Päätös koskee myös harjoituskilpailuita, ja uudet säännöt tulevat voimaan jo huhtikuun alussa.
Hallitus pyysi komiteaa pyydettiin kiinnittämään erityistä huomiota sääntömuutoksesta viestimiseen sekä tehostettuihin koulutuksiin.
Hevosurheilu kirjoitti muutoksesta joulukuussa ja haastatteli estekomitean puheenjohtajaa Juho Noriloa. Norilo kertoo, että käytössä tulee olla tyyliarvostelu, ihanneaika-arvostelu tai clear round -arvostelu (A.0 eli kaikki nollat ykkösinä ja A.1-arvostelut eli kaikki pienimmillä virhepistemäärällä ratsastaneet palkitaan). Näissä saa ratsastaa myös kahden vaiheen luokkia.
Syy muutokseen on, että kauden 2021 aikana nuori ratsastaja vajosi koomaan pudottuaan hevosen selästä hallikilpailuissa ja toisessa onnettomuudessa poni kuoli kaaduttuaan perusradan viimeisellä esteellä. Norilo kertoo, että estekomitealle on tullut paljon pyyntöjä, että asialle täytyisi tehdä jotain.
”Tämä pohjautuu turvallisuusasioihin, hevosten ja ratsastajien loukkaantumisiin kauden aikana. Ihan alimmilla tasoilla kilpailevia ratsastajia halutaan ohjata turvallisuuteen ja oikeaan ratsastukseen. Tarkoitus olisi hillitä hallitsematonta ja holtitonta aikaratsastusta. Me estekomiteassa ajattelimme, että tähän on pakko saada muutosta”, Norilo kertoi.
Norilo korostaa, että ihanneaika- ja taitoarvostelussa ei ole tarkoitus mennä hitaasti ja alitempossa, vaan ratamestarin mittaamassa tempossa normaalia hyvää ratsastusta.
”Pitää olla oikea tempo, oikea reitti ja tasapaino. Kun nämä asiat ovat ensin kunnossa, on myöhemmin mahdollista myös ratsastaa aikaa oikealla tavalla”, Norilo painottaa.
Jos järjestäjät ovat huolissaan siitä, että nyt ei saada paremmuusjärjestystä ja päästä jakamaan sinivalkoisia ruusukkeita, Norilo muistuttaa, että ihanneaika- ja taitoarvostelulla tämäkin onnistuu.
”Näen tämän mahdollisuutena kehittää omia taitojaan. Meillä jäädään nykyään usein korkeintaan 120-tasolle, mutta toiveenamme on, että kun huomio kiinnitetään perusratsastuksen parantamiseen, saadaan lajin koko tasoa nostettua.”
”Me lähdemme nyt tästä liikkeelle, koska asiaan on saatava muutosta. Mutta tämä ei ole ainoastaan sääntöasia, vaan myös valmennuksellinen asia”, Norilo painottaa.
Viime vuoden lopussa järjestetyssä esteseminaarissa nostettiin esiin myös ajatus, että kun iältään nuori ratsastaja ilmoittautuu kilpailuihin, hänellä tulisi olla vastuuvalmentaja.
Kriittisiä äänenpainoja aikaratsastuksen poistamista kohtaan on esittänyt muun muassa esteratsastaja ja -valmentaja Kimmo Kinnunen.
”Ihmettelen kyllä sitä, vaikka en haluakaan nähdä holtitonta ratsastusta”, hän sanoi Hevosurheilun Personal Trainer -sarjassa vuoden 2021 lopussa.
”Minusta kilpailemisen ja voittamisen pitää olla mukana alusta saakka. Samalla lähipiiri ja valmentaja voivat antaa ohjeet, niin että ratsastus ei tule vaaralliseksi. Tyylin tarkkaileminen tulee valmentamisessa tietenkin automaattisesti”, hän sanoo.
Turvallisuudesta on pidettävä huolta, mutta valmentamisessa ja kilpaurheilussa pointti on pyrkiä olemaan toista parempi. Ajan ratsastaminen ja kilpailuiden voittaminen ovat myös asioita, jotka motivoivat ratsastajia, erityisesti poikia motivoitumaan, Kinnunen miettii.
”Sitten kun he ovat innostuneet, voidaan keskittyä tyyliseikkoihin. Mutta moni poika ei innostu, jos vain jumputetaan uraa ja kehotetaan pitämään kantapäitä alhaalla”, hän sanoo.
Kinnunen huomauttaa, että ei clear round -arvostelu tai tyyliarvostelu kyllä motivoi katsojiakaan.
”Yleisökin haluaa nähdä vauhdikasta ratsastusta, eikä se osaa arvioida, kuka on oikeassa asennossa ja ovatko ne kantapäät alhaalla. Ja arvostelu, jossa on 20 samanarvoista suoritusta, on enemmän rataharjoitus kuin kilpailu”, hän näkee.
Raija Jensen on ihminen, joka oli tuomassa taitoarvostelua Suomeen 90-luvun alussa. Hän painottaa, että kyse ei ole kantapäiden asennosta.
”Siitä ei ole kyse ollenkaan, vaan hyvästä ratsastuksesta, jota hyvä jalka-asento toki auttaa”, hän sanoo.
Istunnan pitää olla tilanteen mukainen ja ratsastajan tulee mennä oikeaa tempoa ja oikeaa reittiä hyvässä tasapainossa.
Jensen huomauttaa, että ratamestarille hyvän taitoluokan järjestäminen tuo haasteita. Esimerkiksi hyvästä ratamestarista hän nostaa Johanna Mikkolan: hän osaa rakentaa radan ja sen reitin niin, että huonosti ratsastettu reitti myös tuo puomin. Kaikkiaan ratojen pitäisi olla hyvään ratsastukseen kouluttavia. Jensen näkisi mielellään selkeitä tehtäviä taitoradalle, esimerkiksi ravisiirtymisen, josta ravihyppy ja myötälaukka.
”Silloin ratsastus ei olisi sattumanvaraista, vaan ratsastajalla pitäisi olla tarkka suunnitelma”, hän sanoo.
Jensen huomauttaa, että ilman tehtäviä tuomarille käy haasteelliseksi, jos arvioitavana on kymmeniä ratsukoita samalla helpohkolla radalla.
”Siinä on vaikea löytää, ketkä ovat ne kolme parasta ja ketkä kolme seuraavaa.”
Myös luokkajakoa tulee hänen nähdäkseen jatkossa harkita tarkemmin. Esimerkiksi ammattilaisille nuorilla hevosilla tulisi olla erikseen niitä varten suunnitellut radat.
”Kyse on siitä, että viitsitään ajatella ratsastajan kehitystä”, hän sanoo.
Ja sitten jossain vaiheessa, tarpeeksi ajoissa, on päästävä ratsastamaan sitä aikaakin.
”Kun perusvalmiudet ovat kunnossa”, Jensen lisää.
Korjattu artikkeliin, että poni ei kuollut uusintaratsastustilanteessa, vaan perusradalla.
