Sun kanssa

Yhteys on se asia, josta ratsastusvalmennuksessa ja kilpailuiden analyyseissä on puhuttu viime vuodet. Hevosen halutaan olevan ratsastajan kanssa samassa kuplassa, ja radoilla pohditaan sitä, pysyykö hevonen ratsastajansa kanssa, vai häviääkö se jonnekin omaan hevosen maailmaansa..Ettei se ole vain ohjan ja pohkeen väliin ja paukuti paukutiAnne Nuutinen. Mistä tässä on kyse? Ainakin asiasta, joka vaatii kokemusta, osaamista ja taitoa, mutta hyvin paljon myös fiilistä ja halua kuunnella hevosta..Esteratsastaja Nina Fagerström, kouluratsastaja Anna Tallberg, ratsastuksenopettaja Anne Nuutinen ja kontaktikursseja pitävä Rita Peltola selittävät..Nina Fagerström korostaa, että hevosen huomion saaminen vaatii ensin hevosen kuulemista..”Ratsastuksessa on kyse kahden elävästä olennosta, jotka tekevät yhteistyötä. Siksi ratsastajan pitää pystyä tuntemaan sen toisen elävän olennon fiilistä, osata olla hiljaa ja kuunnella, eikä vain alkaa jyystämään ja jumputtamaan”, Fagerström sanoo..Oikeanlaiset hevoset opettavat ratsastajalle, mitä ratsastajan ja hevosen välinen yhteys tarkoittaa. Tässä toimii Kyran mansikkahillovertaus: niin kuin mansikkahilloa on vaikea kuvitella maistamatta sitä, niin on myös vaikeaa ymmärtää, milloin hevonen on ratsastajan kanssa hyvässä kontaktissa, ellei ole koskaan ratsastanut sellaisella hevosella..”Jos ei ole koskaan ratsastanut hevosella, joka haluaa tehdä ratsastajan eteen töitä, ei tiedä, mitä me halutaan”, Fagerström huomauttaa..Jokaiseen hevoseen saa yhteyden juuri sille hevoselle sopivalla tavalla, toisiin helpommin, toisiin isomman vaivan kanssa. Fagerström miettii, että tässä kaikkein eniten vaikuttaa hevosen geeniperimä, eli millainen hevonen pohjimmiltaan luonteeltaan on. Sen lisäksi vaikuttaa koulutus ja hevosen saamat kokemukset ja näiden lisäksi myös terveys..Jokin hevonen voi olla alun perin luonteeltaan erinomainen, ja se haluaa kuunnella ratsastajaa, mutta jos se on koulutettu pikaisesti tai väärin, tai se on jostain kipeä, siihen voi olla hyvin vaikea saada kontaktia. Toisaalta taas hevonen, joka ei luonteeltaan ole niin kontaktia ottava, voi olla käytännössä erittäin miellyttävä oikean koulutuksen ansiosta..Fagerströmin omassa ratsastuksessaan on rutiini, jossa etenkin alkuverryttely tehdään hyvin rauhassa ja kuulostellen. Osa hevosista saa aivan pitkän ohjan, ja usein hevoset saavat määrätä tahdinkin. Jotkut hevoset on hyvä päästää pian ravaamaan ja laukkaamaan, mutta helpointa hevosen mielialaa on tunnustella käynnissä, joten Fagerström käyttää siihen aikaa. Hän huomauttaa, että jos ratsastaja ottaa hevosen heti ratsastuksen alussa vahvaan kontrolliin, on vaikea saada sitä informaatiota, mitä hevonen antaisi, jos sitä kuunneltaisiin. Kun hevosta kuunnellaan, sen kanssa pystyy kommunikoimaan pienemmillä avuilla, ja on helpompi saavuttaa tavoitteena oleva iloinen ja valpas, mutta samalla myös rento, odottava ja tyytyväinen hevonen..”Sitä en ymmärrä, että otetaan heti ohjat käteen ja vahvalle tuntumalle, hevonen pohkeen eteen, ja sitten vaan juostaan ympäri kenttää tuhatta ja sataa ravissa. Jos haluaa ratsastaa alussa eteenpäin, silloin mieluummin antaisi rullata laukassa”, Fagerström miettii..Valmennukset eivät usein ole paras paikka löytää fiilistä ja oikein hyvää kommunikaatiota hevosen kanssa, Fagerström miettii..”Kun paikalla on valmentaja, haasteena on se, että ratsastajan pitää aktiivisesti kuunnella valmentajaa, ja se on poissa hevosen kuuntelemisesta. Ratsastaja ei voi olla hevosen kanssa kahdestaan kuplassa, vaan silloin olette kolmistaan. Valmennuksessa valmentaja voi kyllä auttaa ratsastajaa oikeaan suuntaan, ja löytämään ahaa-elämyksiä kontaktinkin suhteen. Ratsastajan vastuulla on ottaa se mukaan”, hän sanoo..Esteratsastuksessa myös esteet muodostavat haasteen kontaktin muodostumiselle. Ensinnäkin ne osaltaan vievät sekä ratsastajan että hevosen keskittymistä, ja toisekseen usein ratsastaja unohtaa kontaktin ja melkein hevosenkin, kun aletaan hypätä..”Siksi esteet pitäisikin sisällyttää läpiratsastukseen. Muuten niistä tulee ratsastajalle niin iso juttu, että kontakti hevoseen muuttuu ja ajatus on vain päästä yli niistä. Ensin pitäisi mennä hyvällä fiiliksellä puomin yli ravissa, sitten laukassa, sitten pienemmästä esteestä ja sitten isommasta. Saman fiiliksen tulisi säilyä, vaikka totta kai se tulee vaikeammaksi, kun treenataan teitä ja linjoja”, Fagerström pohtii..Yhteyden löytämistä erilaisiin hevosiin pidetään ratsastuksessa lahjakkuuden yhtenä muotona. Fagerström korostaa myös satulassa vietettyjen tuhansien tuntien ja erilaisten hevosten merkitystä. Lisäksi hyvän fiiliksen saavuttamiseksi tarvitaan myös kuntoa molemmilta osapuolilta. Hevosen pitää olla treenattu niin, että sillä on lihaksisto ja kyky tehdä, mitä siltä pyydetään. Ratsastajan taas pitää jaksaa istua oikein niin, että avut säilyvät tarkkoina ja kevyinä..Hyvä tasapaino on tärkeää: jos hyppy heilauttaa ratsastajaa ja vie hänet tasapainosta, ei yhteistyö hevosen kanssa voi jatkua saumattomana, kun ratsastaja fyysisesti häiritsee hevosta..Tänä vuonna kouluratsastuksen GP-tasolle ja MM-kilpailuiden pitkälle listalle noussut Anna Tallberg kertoo, että hän ja hänen ykköshevosensa Grevens Zorro löysivät toisensa radalla kunnolla vasta tänä vuonna. Vaikka yhteistyötä on takana kuutisen vuotta, vasta nyt hän on saanut kilparadalla hevosen täysin mukaansa..”Aiemmin emme ole olleet siellä yhtä. Nyt vasta puhumme samaa kieltä, ja tiedän, miten sitä pitää radalla ratsastaa”, hän sanoo..Hän selittää, että aiemmin hän jotenkin menetti hevosen radalla, ehkä alitajuntaisen kilpailujännityksen takia..”Emmekä me aina kotitreeneissäkään olleet yhtä”, hän sanoo..Kun ratsukko ei ole toistensa kanssa, tulee virheitä helpommin, ja koko ratsukon yleiskuva on erilainen, kun täydellinen harmonia puuttuu..”Mutta virheitä toki voi tulla joskus silloinkin, kun yhteistyö toimii hyvin”, Tallberg lisää..Myös hän toteaa, että kyse on ennen muuta siitä, että ratsastaja tajuaa, miten mitäkin nimenomaista hevosta ratsastetaan ja myös toimii sen mukaisesti..”Hevonen pitää tuntea, ja jo alkukäynneistä lähtien pitää miettiä, millä tuulella hevonen on ja miten tänään pitää ratsastaa. Se on se asia, joka tulee kokemuksesta. Ja kun ratsastaa eri hevosia, joka kerran, kun istuu uuden hevosen selkään, pitää miettiä, miten juuri sillä hevosella pitää mennä. Tätä on tosi vaikea selittää, minulle tässä kyse on niin paljon fiiliksestä”, hän sanoo..Tallbergin oma kouluratsastuksellinen keino saada hevonen luokseen on tehdä pohkeenväistö laukassa, vaihtaa laukka ja tehdä väistö heti toiseen suuntaan. Siinä hevonen tulee takajaloilleen ja varmasti suoraksi ja sen saa kuuntelemaan ratsastajaa. Harjoitus toimii myös hyvänä valmisteluna laukkasiksakeihin. Yhteyden löytämiseksi tarvitaan kuitenkin muutakin kuin kirjaimesta kirjaimeen tehtäviä asioita..”Minulla ja Zorrolla on joka viikko kaksi maastopäivää, ja menemme metsässä myös ravia, laukkaa ja esimerkiksi ravi-passage-piaffi-tehtäviä. Niihin saa kivan flow’n, ja hevonen löytää maastosta ilon tehtäviin. Se jotenkin helpottaa niiden ajatusmaailmaa”, Tallberg kertoo. Kulmat.Kouluradalla taas on neljä paikkaa, jossa on hyvä mahdollisuus pyrkiä löytämään yhteys hevoseen, nimittäin kulmat..”Olisin toivonut, että olisin löytänyt ne jo ponivuosina! Silloin ajattelin, että ne ovat vain kulmat, mutta nyt tajuan, kuinka tärkeitä ne ovat”, Tallberg hymyilee..Siinä kun Tallberg etsii yhteyttä sulkusiksakeissa, on Solbackan ratsastuskoulussa opettava master-ratsastuksenopettaja Anne Nuutinen treenannut koko kesän oppilaidensa kanssa KN-Specialia Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuita varten. Hän painottaa, että hevosen kanssa oleminen ja hevosen kuunteleminen ovat myös ratsastuskoulussa treenaamisen kulmakiviä. Mestaruuksissakin rusetit osuivat yleensä usein juuri niille, ketkä saavat parhaiten yhteyden hevoseensa..Nuutinen toteaa, että jo poni- ja junioriratsastajille pitää selittää, että kyse ei ole vain siitä, että mennään ponin selkään, ja humps, laitetaan se menemään. Alussa tietenkin tarpeen ovat hevoset, jotka jo karsinassa vain seisovat ja huokuvat rauhaa, jolloin ihmiselle tulee turvallinen tunne eläimen kanssa. Sitten kun taidot kehittyvät, ratsastaja voi alkaa kommunikoida hevosen kanssa paremmin..Ratsastuskouluissa tarvitaan kaiken sietäviä ruunanrupsukoita, mutta myös sellaisia hevosia, jotka pakottavat ratsastajan miettimään tarkasti tekemisiään, kun ratsu antaa palautteen välittömästi..Nuutinen pitää erittäin tärkeänä hevosten jakamista oikein. Ratsukoiden tule olla sellaisia, että lähtökohtaisesti odotettavissa ei ole konfliktia. Usein tuliselle ihmiselle sopii vähemmän tulinen hevonen ja päinvastoin..Onnistunut ratsastustunti vaatii ihmiseltä läsnäoloa ja halua kuunnella hevosta. Nuutinen painottaa, että ratsastajan pitää oppia levolliseksi, eikä ratsastustuntia pidä suorittaa liikaa. Ratsastuskoulussakin pitää oppia tuntemaan, mitä minäkin päivänä kannattaa ja on oikein vaatia..”Ettei se ole vain ohjan ja pohkeen väliin ja paukuti paukuti. Joskus täytyy tarkistaa, että hevoset etenevät, mutta hevosta ei voi vain käskeä, vaan se täytyy saada haluamaan tehdä sitä asiaa”, Nuutinen toteaa..Pienet opetusryhmät auttavat siinä, että opettaja pystyy auttamaan ratsastajia ja hevosia löytämään yhteyden toisiinsa. Osa tarvitsee rauhoittajaa, osa taas herättäjää, jos ratsastaja on niin zen, että maisemat eivät vaihdu olenkaan..Kun lähdetään kilpailuihin, vaatimukset kasvavat. Kotitallilla on yleensä valmiiksi opeteltu, että hevosta pyritään ratsastamaan askel askeleelta ja metri metriltä, niin että esimerkiksi koko voltti ollaan yhdessä. Radoilla tarvitaan vielä enemmän: kun I:issä odottaa laukannosto vasemmalle, se on valmisteltava jo edellisellä pitkällä sivulla. Kilpailutilanne lisää haasteita, kun hevonen ei usein keskitykään samalla tavalla kuin kotona..”Puhun paljon oppilaille hevosen kanssa keskustelemisesta satulasta käsin. Sitä tarvitaan toki kotonakin, ihan siinä tutussa ympäristössä, mutta kun ollaan vieraassa ympäristössä, haluan, että ratsastaja pyytää hevosen huomion itseensä jatkuvasti. Opetan ratsastajille, että jos hevonen jännittyy tai kiinnittää huomionsa muualle ja jää vaikka katsomaan jotain, niin ratsastajan tulee antaa jokin merkki hevoselle, että hei, mä olen täällä, yhdessä mennään. Se merkki riippuu hevosen luonteesta, jollekin pieni kosketus jalalla, toiselle isompi, ehkä ohjalla kevyt huomio, jollekin rapsutus tai ääni. Tätä koitan painottaa, että ratsastaja löytäisi oman kuplan hevosen kanssa, eikä sitä kuplaa pääse toinen ratsukko ryhmässä tai kisaverkassa rikkomaan”, Nuutinen selittää..Hän miettii, että ratsastuskoulutasolla opettaja tarvitaan usein mukaan siihen, että positiivinen suorittamisen kupla syntyy..”Me ollaan tavallaan yhdessä kuplassa minä, hevonen ja oppilas”, hän sanoo..Vaikka laji ja taso muuttuvat, hyvässä ratsastuksessa on pohjimmiltaan kyse aina samasta asiasta: yhteisen keskittymisen löytämisestä ja positiivisesta yhdessä tekemisestä..”Tämä on niin kiinnostava aihe! Tunne ja fiilis ovat ne vaikeimmat asiat tässä lajissa opettaa. Mutta tietysti myös ratsastuskoulussa pitää opettaa nimenomaan tätä, koska se on juuri se juttu koko ratsastuksessa”, Nuutinen summaa. .Erikoisalana kontakti maasta

Sun kanssa

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää