Kouluratsastaja Jukka Martikainen katsoo suomenhevosratsu Ypäjä Jalmarin (Lorentso – Taikuri) kanssa toiveikkaana tähän kauteen. Kilpailukalenterissa siintelee suomenhevosten koulumestaruus.

Martikainen on suomenhevoskouluratsastuksen tukipilareita, mutta häneltä puuttuu kultamitali. Hopealle hän on ratsastanut kolme kertaa, kahdesti Pilven Pojalla ja kerran Lerkkanalla. Myös pronssimitaleita on. Nämä ajat olivat 2000-luvun vaihteen molemmin puolin.

Ypäjä Jalmari, lempinimeltään Jallu, kuten esikuvansakin Hevosopistolla, Ansion Jallu, on Hevosopiston kasvatti, joka hankittiin Jokirannan ratsastuskoulun omistukseen kolme vuotta sitten. Martikainen on startannut sillä hyvällä menestyksellä. Viime vuonna helppo A-luokasta tuli jo yli 70 prosentin tulos.

Martikainen on tyypillinen matalan profiilin pitäjä. Hän sanoo olevansa pääasiassa yrittäjä, jonka ammatti on ratsastuskoulun pito. Ypäjä Jalmari on ”harrastekaveri”. ”Kilparatsastus ja oma ratsastus yleensäkin on harrastus”, hän kertoo.

Mutta harrastus, jonka kanssa tänä vuonna otetaan toivottavasti iso harppaus.

Martikaista jo pitkään haitanneet selkäongelmat ovat tällä hetkellä hyvässä vaiheessa. Selän kanssa on ollut hankaluuksia, mutta nyt sen kanssa on päästy niskan päälle. Martikainen on elävä esimerkki siitä, että kivuliaiden välilevyn pullistumien kanssa voi elää, jos on tunnollinen ja tarkka.

”Se vaatii aikaa ja vaivaa. Työasentojen jatkuvaa tarkkailua ja tallitöiden miettimistä niin, että tekee kaikkia asiansa symmetrisesti ja oikein. Että ei väännä selällä vaan jaloilla.”

Fysioterapeutin kanssa tekemiseen saa uuden vaihteen. ”Keskivartalon lihaksia tässä pyritään aktivoimaan, samoin raajojen liikkeiden itsenäisyyttä. Paitsi, että selkäkivut hellittävät, näistä harjoituksista ja koordinaation paranemisesta on heti suora hyöty myös satulaan.”

Uudet liikeradat eivät ole helppoja opittavia sellaiselle, joka on tehnyt tallitöitä koko elämänsä, sillä ne ovat siirtyneet selkäytimeen. Ja kun ne ovat selkäytimessä, liikkeiden ajatteleminen uusiksi hidastaa töiden tekemistä. Kiireessä palaa automaattisesti vanhoihin tapoihin. Ja tallitöissä on aina vähän kiire.

”Ei se helppoa ole tietenkään, kaukana siitä.”

Martikainen tekee tallityöt Jokirannan Ratsastuskoulullaan Lehmossa itse, niitä on yhdelle melko paljon, mutta kahdelle liian vähän.

Hän päätti viime talvena ryhtyä käymään kerran viikossa fysioterapeutilla. Ensin kuntoutuksessa ja manipulaatiossa, sitten erilaisten voimisteluliikkeiden oppimisen vuoksi.

”Rupesin harrastamaan myös sitä”, Martikainen sanoo naurahtaen.

”Kun sä makaat kapean lankun päällä selälläsi ja teet koordinaatioharjoituksia, siitä syntyy ahaa-elämyksiä, jotka voi viedä ratsastukseen. Olen aivan viime aikoina vasta ymmärtänyt monen asian kohdalla, että ’ahaa, tästä tässä on kysymys…’”

Juoksemiseen ja muuhun vastaavaan hänellä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa.

Viime vuosi oli mestaruuksien kannalta välivuosi, jos ei sanota suorastaan välilevyvuosi. Vuonna 2021 ratsukko oli koulumestaruuksissa lopputuloksissa yhdeksäs ja Ypäjä Jalmari sai saavutusten perusteella SuoRa-yhdistykseltä voittoputki-palkinnon osallistuttuaan Kajaanin koulukisoissa neljään luokkaan voittaen niistä jokaisen. Viime vuonna Kajaanin voittoja tuli kaksi, ja niistä toinen yli 70 prosentin.

Mikä on selälle paras asento, siihen Martikainen tietää nyt vastauksen.

”Se on se seuraava asento”, hän sanoo. ”Selkä pitää jatkuvasta liikkeestä, ja kaikki käy, kunhan se liike ei ole kuluttava.”

Taikatumma pääsi kotiin

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää