Aina ei voi onnistua.
Aina ei voi onnistua.Kuva: Leena Alérini

Tiedän paikan armahan – mutta aina en tiedäkään

Miten ratsastaa esteitä niin, että ponnistuspaikasta ei tule elämää suurempi kysymys? Sopivasti kauden alkaessa tähän suureen kysymykseen vastaa Hevosurheilun maaliskuun personal trainer Aki Karhapää.

Maaliskuun personal trainer Aki Karhapää on hypännyt rataesteitä 140-tasolle saakka. Lisäksi hän on kenttäratsastaja, mikä tuo näkemystä. Maastokokeessa on niin paljon vauhtia ja muuttuvia tekijöitä, että oletusasetuksena ei voi olla, että kaikki tulee menemään juuri täydellisesti. Siitä voisi ottaa oppia vähän myös esteratsastukseen.

”Kun lähdetään radalle, meillä on suunnitelma A, mutta usein siellä käyttöön joudutaan ottamaan jopa suunnitelma C”, Karhapää muistuttaa.

Karhapäällä on kaikkiaan esteratsastukseen kolme perusneuvoa: myötää kädellä, käytä jalkaa ja ei saa luovuttaa.

Puhumme myös laukasta ja esteratsastuksen kokonaisuudesta.

”Sitä en tiedä, millä tavalla me ollaan päädytty tähän ratsastukseen, jossa mennään käsi ylhäällä, takakaarella ja takakenossa ja pakitetaan mahdollisimman lähelle estettä. Siitä on vaikea saada aikaiseksi luonnollista hyppyä, ja jos tästä päästäisiin eroon, se helpottaisi tosi paljon. Varmasti siellä taustalla on kuningasajatus, että näin saadaan hypystä pyöreä, mutta vaikka se toimii jossain hetkessä, radan ratsastamisessa sillä taktiikalla ei ole sijaa”, Karhapää miettii.

Aki Karhapää ja Tuija Rosenqvist, FF Pacemaker
Aki Karhapää ja Tuija Rosenqvist, FF PacemakerKuva: Henna Siponen

Ratsastuksen kansijutussa taas käydään Ai-Ka-tallilla, ja jäädään liukkaaseen mäkeen jumiin. Ai-Ka-tallin osaamista on muun muassa sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Ponit ovat Aila Kajanderin mukaan loistavia tunnetyöskentelijöitä.

Kajander kertoo Pirkko-shetlanninponistaan, joka on erityisen herkkä reagoimaan ihmisten tunnetiloihin. Erään ryhmän kanssa se oli kerran hyvin jännittynyt, ja Kajander kehotti lapsia katsomaan ponia. Mitä näette?

”Lapset totesivat ponin olevan kauhean hermostunut. Lopulta he osasivat yhdistää ryhmässä olleen vilkkaan pojan hermostuneisuuden ponin käytökseen”, Kajander kertoo.

Hän teki lasten kanssa hengitysharjoituksia, jotta vilkkaimmatkin saisivat energiatasojaan hiukan laskettua.

”Oli niin liikuttava tilanne, kun pieni poni lopulta oikein huokaisi ja laski päänsä. Se on todellinen tunnetaitovalmentaja.”

Aila Kajander on tunnettu myös poneistaan. Tässä Oripäivillä vuonna 2008.
Aila Kajander on tunnettu myös poneistaan. Tässä Oripäivillä vuonna 2008.

Pienemmissä jutuissa tapaamme Ruskeasuon ainoa oriin HH Empiren, joka on nuoren ratsastajan Sanni Helisteen uusi ratsu.

Venla Keränen taas kertoo Doretestaan, joka on joutunut jäämään pois kilparadoilta selkäjänteen vamman takia. Aikamoisen reissun Keränen tulisen tammansa kanssa ehti tehdä! Nuorena kuuma Dorette harrasti ylihyppäämistä. Kaikki neuvoivat, että tee nyt rauhallisesti, äläkä ainakaan ratsasta aikaa, tai se ei ikinä rauhoitu. 8-vuotiskaudelle asti Keränen noudatti kuuliaisesti tätä neuvoa.

”Mutta sitten ajattelin, että ei se ikinä rauhoitukaan. Aloin lisätä vauhtia, ja sen hyppy tulikin alas. Se viihtyi vauhdissa, eikä se enää jäänyt esteen päälle leijumaan”, hän muistelee.

Uutisissa oripäiviä, oikeudenkäyntitapausta ja kenttäratsastuksen Horse Form Index -systeemistä.

Tilaa Hevosurheilu täältä. Se kannattaa!

Venle Keränen ja Dorette B taistelivat yhdessä.
Venle Keränen ja Dorette B taistelivat yhdessä.Kuva: Ratsastuskeskus Aino.

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi