Kultaa tietenkin. 12-vuotias Sani osallistuu kahdella hevosella kilpailuun lapsiratsastajien mestaruudesta, ja viime viikolla 15 vuotta täyttänyt Jone kolmella juniorimestaruuteen. Jone olisi halunnut kilpailla ykkösratsunsa Eolitan kanssa nuorten ratsastajien mestaruudesta hypäten viimeisenä päivänä 145 senttiä, mutta siihen säännöt eivät iän takia anna lupaa..Mikään ei ole tylsempää kuin kiertely- ja kaarteluradat. Kun menee myös aikaa, saa itsevarmuutta..Sani on PM-hopeamitalisti tältä kesältä, mutta SM:t ovat hänelle ensimmäiset. Viime vuonna ne olivat kyllä ohjelmassa, mutta loukkaantumisen takia hän ei päässyt osallistumaan. Jonella on takanaan kolmet SM:t, joista hän on ottanut jokaisesta kullan, ja joka kerran Eolitalla. Kaksi ensimmäistä kultaa tuli lapsiratsastajien ikäryhmässä, viime vuonna hän vei kullan junioreissa kilpailussa, jossa viimeinen osakilpailu jäi ratsastamatta kilpaluissa tapahtuneen hevosen kuoleman takia..Tällä viikolla Illin sisarukset ehtivät kouluun keskiviikkona, ja sitten torstaina alkavat jo SM:t Ypäjällä. Koulusta saadaan mukaan todistukset keväältä – kumpikin Illi oli kisoissa keväällä päättäjäispäivänä, joten ne jäivät hakematta. Sani ei edes tiedä numeroitaan, mutta Jone on katsonut Wilmasta, että niitä on kuutosesta kymppiin – se kymppi on liikunnasta, mikä nykyiselle Euroopan mestarille kuuluukin..Sani taas voitti juuri ennen EM:iä auton Savonlinna Opera Gameseista, mikä jäi vähän isoveljen EM-kullan varjoon. Sani vakuuttaa, että se ei harmita. Auto on haettu kotiin, ja se on nyt autotallissa..”Me myydään se. Ainakaan uutta hevosta ei niillä rahoilla osteta, koska saan Jonen Jankan”, hän kertoo..SM:issä Jone kilpailee vielä sillä, mutta sen jälkeen 13-vuotias tamma siirtyy pikkusiskolle..Sanilla on jäljellä vielä vuosi ala-astetta, kun taas Jone aloittaa peruskoulun viimeisen luokan. Jonkinlaista tulevaisuuden suunnitelmaa nuori mies on jo tehnyt..”Varmaan menen lukioon ja hommaan jonkun koulutuksen ja ammatin itselleni, että on plan B. Mutta kyllä mä varmaan alan ratsastaa, ja menen jossain vaiheessa ulkomaille”, hän miettii..Lukion hän aikoo käydä, varmaankin Teuvalla, koska ei hevosten takia oikeastaan voi lähteä kovin kauas..Sitä kumpikaan ei mieti, miten kaverit suhtautuvat kesän saavutuksiin..”Ei se vaikuta mihinkään, että olen Euroopan mestari. Ja se on hyvä just niin”, Jone sanoo..Joukkue-SM:issä Sani ja Jone ottivat kultaa Myrkyn Yksityisratsastajien joukkueessa yhdessä Katariina Ala-Äijälän kanssa. Ennen kilpailua he viettivät rauhassa aikaa kotonaan. Jonen huimasta EM-voitosta on aikaa kolmisen viikkoa..”Aika häslinkiä on ollut. Kiva päästä taas kisaamaan ihan kunnon kisoihin, kun on joukkue-SM ja SM:t”, Jone sanoo. .Haastatteluja on riittänyt..”Ihan mukavaa se on. Olen niitä tehnyt ennenkin, ja ne tulevat jo omalla painollaan.”.Jone summaa jälkikäteen EM:t viileästi..”Aina kysytään, että oliko vaativat radat. En tiedä, mitä se tarkoittaa. Se on vain ratsastamista este toisensa jälkeen. Mutta oli siellä hemmetin kova taso. Euroopan parhaat, ja varmaan myös maailman parhaat. Se oli siistiä, mutta tuli fiilis, että kuulunko mä tänne mukaan. Kyllä mä kuitenkin kuuluin. Se oli hieno kokemus”, Jone sanoo..Hän uskoo, että ensi vuosi EM:issä on helpompaa, kun osaaminen on jo todistettu..Upeita hevosia siellä ainakin näki..”Oli varmasti kalliimpia kuin Eolita, mutta en tiedä, oliko hienompia. Mutta kyllä mä katsoin osaa niistä muista, että ei hitto, on kyllä hieno hevonen. Esimerkiksi se belgialaisen Evelyne Puttersin hevonen, joka sijoittui pronssille ja vain astui ihan vähän vesihautaan.” .Sekä Jone että Sani myöntävät tähtäävänsä ratsastuksessa niin pitkälle kuin mahdollista..”Joo, varmaan yritän ihan huipulle”, Jone sanoo..”Kyllä mäkin ajattelin yrittää olympialaisiin. Silloin joskus”, Sani sanoo..Sani sanoo, että ei ole miettinyt lajin kalleutta, mutta Jone on..”En tiedä, onko mitään muuta lajia, jossa tarvitaan näin paljon rahaa. Jalkapallossa pystyt todistamaan taitosi ja pääset hyvään joukkueeseen. Ratsastuksessa sinulla pitää olla se hyvä hevonen, että pystyt näyttämään, kuinka hyvä olet”, hän miettii..Ja myöntää, että kyllä se vähän ahdistaakin..”En tiedä, saa nähdä, miten se vaikuttaa. Ei me olla yhtä rikkaita kuin monet ovat, mutta kyllähän meillä silti on Eolita, joka ei ollut hirveän kallis. Kyllähän noita löytää ja voi tehdä. Ei raha ole ratkaiseva tekijä, vaikka se tosi merkittävä onkin”, Jone sanoo..Jonen ratsastuksen aloitus on kerrottu moneen kertaan: Espanjan reissun jälkeen jalkapalloilun harrastaminen Suomessa tuntui ankealta, aikaa kului liikaa tietokoneella pelatessa ja äiti pakotti aloittamaan jonkin harrastuksen. Sani taas on ollut heppatyttö äidin perässä ihan alusta asti. Ei hän edes muista aikaa, jolloin ei olisi osannut keventää. Äidillä on ratsastuskoulu Suupohjan ratsutalli, ja Sani aloitti shetlanninponilla Merry. Sen jälkeen tuli vuonoponi Tintti, ja sen jälkeen Sani peri Jonelta molempien lasten ensimmäisen kisaponin Maran. Jone kertoo, että sen kanssa oppi ratsastamaan tarkemmin, koska se osasi pysähtyäkin..”Mutta se oli vain hyvä asia”, hän sanoo..Ponien kanssa Sani kilpaili vain pari vuotta, ja sitten tulivat hevoset Bellezza di Notte ja 150-luokkia hypännyt Claire II, jolla nyt on varsa alla. Bellezza di Nottella Sani joutui viime vuonna onnettomuuteen, jossa hänen lonkkansa murtui. Ponnistus tuli liian kaukaa, hevonen meni ensin takapuomin päälle, sitten ympäri ja lopuksi Sanin päälle. Onnea oli, ja jälkiä onnettomuus ei jättänyt fyysiselle eikä henkisellekään puolelle..”Se oli kyllä tosi tylsää!” Sani toteaa melkein parin kuukauden toipumisajasta. .Yli kuukauden hän sinnitteli keppien kanssa, mutta Seinäjoen SM:issä hän jätti ne pois..”Viikkoa liian aikaisin. Mutta ihan hyvin se on parantunut”, hän sanoo..Onnettomuuden jälkeen sileällä ei pelottanut, eikä esteilläkään, paitsi vähän Bellezza di Notten kanssa. Nyt se on myyty..”Ei sen takia, vaan koska se on aika pieni”, Sani sanoo..Jone ei ole koskaan satuttanut itseään ratsastuksessa..”Sitä odotellessa. Mutta toivottavasti ei käy mitenkään pahasti”, Jone sanoo ja koputtaa puuta. Hyvin harvoin hän putoaa, mutta EM:ien jälkeen hän tuli kertaalleen treeneissä alas Dolandalta, kun se jostain syystä pysähtyi esteelle..Illien management on pitkälti äidin Sanna Illin käsissä, eivätkä lapset liikaa suunnittele ja stressaa, mitä ollaan tekemässä ja milloin. Äiti hoitaa ilmoittautumiset, miettii mukaan lähtevät hevoset ja hoitaa hevosten vaihdoksetkin. Jonen tämän kesän uusi ratsu Celtas Quillian on Sonja Kaakon omistama..”Joitain hevosia meille tarjotaan, että ostakaa. Sitä en tiedä, onko niitä tarjottu enempää ratsastettavaksi, sitä pitäisi kysyä äidiltä”, Jone sanoo..Suunnitelmaa eteenpäin on tehty ainakin sen verran, että nyt SM:t, sitten Pohjola-finaalit ja syksyllä Helsinki Horse Show. Ulkomaanreissuista ei ole puhuttu, mutta molemmat haluaisivat lähteä. Sekä Sentowerpark Belgiassa että Sunshine Tour Espanjassa olivat kaikin puolin positiivisia kokemuksia..HIHSissä Sani on ehtinyt kilpailla vain jotain 80 sentin ratoja, Jone meni sentään 115–120-linjaa silloin, kun kilpailu viimeksi järjestettiin. Nyt Horse Show’ta odotetaan jo todella. Sani suunnittelee hyppäävänsä 120–130-luokkia, Jone toivoo, että pääsee hyppäämään pienempää kansainvälistä linjaa..”Ehkä jopa se 150, jos säännöt sallivat”, hän sanoo..Voittoja molemmilla Illeillä on valtavan paljon, ja Jone pitää tärkeänä sitä, että he ovat oppineet ratsastamaan nopeasti..”Me ollaan menty aikaa aina, alusta saakka. Ja se on hauskinta, että saa mennä aikaa. Mikään ei ole tylsempää kuin kiertely- ja kaarteluradat. Kun menee myös aikaa, saa itsevarmuutta ja oppii luottamaan itseensä, mikä on tosi tärkeää”, Jone selittää..”Kun me oltiin pieniä, silloin sai vielä mennä aikaluokkia, ja olen siitä iloinen”, hän sanoo..Kun haluaa olla nopea, tulee usein rytmikin kuntoon, ja rytmi on tärkeintä esteratsastuksessa, Jone miettii..”Jos radan aloittaa ilman rytmiä, eikä saa sitä päälle radalle, se on paha ongelma, kun yrität ratsastaa eteen tai taakse siitä laukasta, jota sulla ei ole”, hän sanoo..Eikä esteiltä käännetä pois..”Sitä en ole harrastanut koskaan. Siitä menee itsevarmuus, se kuolee siihen.”.Molemmat ajattelevat, että lähtökohtaisesti ratsastus on helppoa. Jonelle sileäratsastus on vaikeampaa kuin hyppääminen, Sanista taas kotona hyppääminen on vaikeampaa kuin kisoissa..”Ja kavalettitreenit ovat vaikeita, kun niille on vaikeampi saada samalla lailla rytmi. Ne ovat aina haastavia”, Sani sanoo..Molempien lempiharjoitus ovat jumppasarjat, ja Jonen lempieste on trippeli, Sani tykkää eniten oksereista..Entä ovatko este-ennätykset selvillä? Aika hyvin. Sani on hypännyt yksittäisenä 145, Jone 145-150-rataa kotona Eolitalla..Jonen ja Sanin menestyksen salaisuutta on mietitty monessa pöydässä, ja mietitään varmasti jatkossakin. Sankarit itse eivät usko, että Myrkyn juomavedessä olisi mitään erityistä. Sani sanoo heti, että vastaus on äiti. Jone sanoo, että harjoittelu..”Me ollaan treenattu niin paljon, ja me valmentaudutaan ainakin joka toinen viikko Karin (Nevala) tai Adin (Ad van de Wetering) kanssa. Ja onhan meillä ihanat hevoset, ja vanhempien ja kaikkien muiden tukijoukkojen rooli on iso”, hän summaa..Tarpeeksi hevosia.Jone ja Sani Illi lähtevät molemmat SM:iin usealla ratsulla.Jonen hevoset ovat tällä hetkellä ykköstykki Eolita L, Sonja Kaakon omistama 8-vuotias Celtas Quillian, 7-vuotias Gawain I, jolla menivät aiemmin Juho Norilo ja Salla Varenti sekä vähän pienempien luokkien kiitäjä Dolanda. SM:issä hän hyppää kahdella ensin mainitulla, ja lisäksi vielä viimaisiä kilpailuita Jankalla.Quillianin kanssa takana on ensimmäinen 140, ja pienemmissä luokissa voittoja on tullut läjä. Siinä kuin Eolita on hieman salahyvä, näyttää Quillian isojen luokkien hevoselta.”Se on aika freshi, mutta ihan tosi kiva hevonen. Toivottavasti se on meillä jonkin aikaa ja sillä saisi jotakin aikaan” Jone miettii.Gawainia hän kuvaa projektiksi, joka on tosi kiva, mutta kaipaa lisää rutiinia.Sanin ykköshevonen on Jonenkin kanssa paljon pärjännyt Manouscha van’t Steenputje. Naya van’t Steenputje on sen sisar samasta emästä. Tänä kesänä Sani kilpaili myös kimolla Elextrix Toltien, mutta se ei ollut oma ja on nyt jatkanut matkaansa eteenpäin. Manouschan kanssa hän otti PM-hopeaa, ja Nayan kanssa on hypätty ensimmäiset 130-luokat.Jone oli katsomassa Sanin ensimmäisen 130, eikä jännittänyt.”Siihen pitää vain olla oikea heppa”, hän kuittaa.Toista kolmeakymppiä hän ei enää katsonut.”Silloin katsoin formuloita. Ja tiesin, että Sani kyllä handlaa”, hän kuittaa.Silloin kun Jone hyppäsi EM-kullasta, Sani katsoi kotona isän kanssa, ja finaalin serkkujen kanssa. Jännitys oli valtava.”Jos Jone oli vaikka vähän huonossa paikassa, huusimme että apua”, hän kuvail
