Tutkimus: Ruotsin ratsastusmenestys lähetettiin lentoon jo 1. maailmansodan jälkeen
Malmön yliopiston tutkimuksen mukaan ratsastusharrastuksen suosio Ruotsissa juontuu valtion päätöksiin sotien välisenä aikana.
Monissa maissa ratsastusta pidetään yläluokkaisena lajina, mutta Ruotsissa se on ratsastuskoulujen ansiosta suosittua kansanurheilua.
"Tässä takana on valtion intressi, että kaikkien lasten pitäisi pystyä oppimaan ratsastamaan", sanoo liikunnan professori, tutkija Susanna Hedenborg, joka on tutkinut ruotsalaisten ratsastuskoulujen kehitystä.
1800-luvun lopussa ratsastus oli myös Ruotsissa armeijan ja yläluokan asia, mutta nykyään se on yksi Ruotsin suosituimmista nuorten harrastuksista, ja Ruotsin Ratsastajainliitolla on yli 150 000 jäsentä. Hedenborg ja hänen kollegansa halusivat tutustua asiaan lähemmin.
"Halusimme ymmärtää, miksi ratsastusurheilusta on Ruotsissa tullut enemmän kansainurheilua kuin se on monissa muissa maissa", hän sanoo.
Hän kertoo, että 1900-luvulla Ruotsin valtio kiinnostui ratsastusurheilusta ja valtion kiinnostus vaikutti ratsastuskoulujen määrän lisääntymiseen. Motiivi oli maan sotilaallisen valmiuden parantaminen.
"Ensimmäisen maailmansodan jälkeen armeijan fokus oli yhä suuresti hevosissa, ratsastuksessa ja jalostuksessa. Hevosia pidettiin edelleen tärkeänä armeijalle, jos Ruotsi joutuisi sotaan ja öljystä tulisi pulaa", Hedenborg kertoo.
Koska armeijalle tuli liian kalliiksi ylläpitää hevosia, sotavalmiuden ylläpitämiseksi alettiin tukea hevosurheilua. Ratsastuskouluille lainattiin hevosia, joissa ne ruokittiin ja niitä treenattiin. Samalla pidettiin tärkeänä, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus oppia ratsastamaan, Hedenborg selittää.
"Valtion ja poliitikkojen edun mukaista oli tukea ratsastuskouluja. Samalla tavalla ei kuitenkaan tapahtunut monissa muissa maissa. Siksi vaikka ratsastus ei ole halpaa urheilua edes Ruotsissa, se on täällä nykyään helpommin saavutettavissa kuin monissa muissa maissa", Hedenborg sanoo.
Hän toteaa, että myös se, että ratsastuskoululaisten annettiin hoitaa hevosia ja työskennellä tallissa, on ainutlaatuisen ruotsalaista. Siitä seurasi ratsastuksen feminististyminen: armeijan harrastamasta, miehisestä urheilusta tuli nuorten tyttöjen laji. Edenborg näkee sen myös ongelmana.
"Yksilötasolla voimme nähdä, että monet miesharrastajista ovat kasvaneet hevostiloilla tai heidän vanhempana ratsastavat. Kynnys ratsastuskoulussa aloittamiseen on tytöillä alhaisempi. Sukupuolten tasa-arvo on edelleen yksi hevosurheilun suurista haasteista", Hedenborg sanoo.
