Miisa Pulkkanen on hypännyt esteitä viimeksi viime viikolla, kokeillessaan 120-puomeilla Pekka Larsenin 10-vuotiasta latvialaista kisahevosta Kazinoa (Kalvis - Didzis). Mutta edellisestä kerrasta olikin mennyt aikaa, ainakin, jos yhtään isommista esteistä puhutaan.”Viimeinen kerta taisi olla Dolandalla syksyllä 2020 Ainossa, jolloin myös voitin sen 140-luokan”, Pulkkanen muistelee. Sen jälkeen hän loukkasi polvensa jalkapallossa ja Dolanda jatkoi matkaa uudelle ratsastajalle. Tällä hetkellä hänellä on omakin hevonen, nuori FWB Cool Touch (Connect – Eldorado van de Zeshoek) mutta sillä tähdätään vasta nuorten hevosten luokkiin.. Seuraava hyppykerta on tulevana viikonloppuna Novassa, johon Kazino on ilmoitettu 115- ja 125-luokkiin.”Sitten katsotaan, miten siitä jatketaan”, Pulkkanen kertoo.Miten tässä nyt näin kävi?Siinä kävi niin, että Kazinon oma ratsastaja Pekka Larsen putosi Tuusulan derbyssä ”taas kerran”, kuten hän itse sanoo.”Olin vauhdikkaasti menossa esteelle ja sitten Kazino kaarteessa pukitti. Jos oltaisiin oltu suoralla, olisin varmasti pysynyt satulassa, mutta kaarteessa liike vei tasapainoa”, hän kertoo. ”Ja kun se saa ratsastajan pois tasapainosta, se pelästyy. Ja pysähtyy. Siinä kohtaa ei mahda enää yhtään mitään.”Larsen tömähti maahan toinen olkapää edellä sillä seurauksella, että olkapää meni sijoiltaan. Luvassa oli jo olkapään vetäminen paikoilleen, minkä tiedetään olevan melkoisen kivulias tapahtuma.”Mutta sitten se vaan loksahti itsestään takaisin siellä kilpailupaikalla. Oli riittävän kivuliasta noinkin”, Larsen kertoo. ”Koko tämä talvi on ollut aika kivulias.”Sairauslomaa tuli 6 viikkoa, joista 3 viikkoa kantositeessä. Piti keksiä ratsastaja Kazinolle, ettei se kovin pahasti taantuisi.Siinä kohtaa tuli mieleen Kaarinassa asuva Miisa Pulkkanen, joka on kilparatsastaja Larsenin makuun. ”Ja ilman hevosta! Soitin Miisalle ja hän tuli kokeilemaan ja se kokeilu meni tosi hyvin. Tykkäsin hirveästi miten he sopivat yhteen.”Nyt on sovittu touko- ja kesäkuun kilpailut. Bastioni ja Ypäjä Finnderbyviikonloppuna. ”PronssiGP:tä Pohjolassa ja jossain kohtaa varmaan silverGP:tä eli 135”, Larsen visioi.. Mitä jos?Kokeilu meni niin hyvin, että Larsen rupesi miettimään vielä pidemmälle. Mitä jos hän ei palaisikaan enää Kazinon satulaan? Mitä jos sillä kilpailisikin tästedes Pulkkanen ja mitä jos yritettäisiin mennä niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten se jossakin vaiheessa myytäisiin?”Kazino ei ole pappamalli”, hän perustelee. ”Se on tosi erikoinen. Niin kuin kaikki mun hevoset ovat toisaalta aina olleet. Muuten ne eivät olisikaan minulla vaan jollakin joka maksaa niistä huomattavasti enemmän. En ole varmaan ikinä kilpaillut ainakaan hyvällä normaalilla hevosella.” ”Siitä on jo mun ratsastamana tarjottu 50 tuhatta. Jos se Miisalle jää, tähtäin on korkealla. Se on ihan selvä. Ei me sitä Miisalla 120-130 -luokkia varten pidetä. Hevonen on hyvän ikäinen. Sillä on ratarutiinia. Estekorkeus ei koskaan ole vaikuttanut siihen millään lailla. Sen ego riittää minkälaiselle esteelle tahansa. Miisa hyppäisi sillä 145-luokkia, olen siitä melko varma.”Jos hevonen sitten myytäisiin, sillä rahalla Larsen saisi kontakteillaan pari-kolme rauhallisempaa amatöörihevosta. Hän on nähnyt Puolan reissuillaan, että sellaisiakin on. ”No on! Yksikin jota viimeksi kokeilin, oli ihan älyttömän helppo ja älyttömän hyvä. Sellainen, että kun menin sillä, mietin, että voiko tällaisiakin olla! Siitä pyydettiin 31 tuhatta. No se meni, mutta hevosia on tarjolla tällä hetkellä aika hyvin ja ostajia on vähemmän kuin joku aika sitten. On tarjolla sellaisia hevosia, mitä normaaliaikana ei olisi koskaan edes tarjottu myyntiin”, hän väittää. IkäkysymysLarsen huomasi nimittäin ajattelevansa kerta toisensa jälkeen yhtä ja samaa asiaa: "Onko ihan pakko satuttaa itseään jatkuvasti tässä iässä?"Veteraanien EM:iinkin menossa ollut Larsen korostaa, ettei ole lannistunut. Ei se sitä ole.”Älä vaan missään nimessä kirjoita että olisin lannistunut, koska siitä ei ole kyse! Mä mietin, mikä olisi viisasta! Kyllähän hevonen kylmänrealistisesti ajateltuna Miisan kanssa pääsee ihan eri lailla eteenpäin kuin minun kanssani. Ja johan meillä on Gregory Green Jone Illillä. Mikä estää pitämästä vieraalla ratsastajalla toistakin.”Larsen miettii ikäkysymystä.Maailmancupia aikoinaan hypännyt Larsen toteaa, että palaaminen esteille on yllättävän vaikeaa. Pitkän tauon jälkeen se on niin vaikeaa, että isoille esteille palaaminen voi olla jopa mahdotonta. Ja pitkän tauon jälkeen varttuneessa iässä - noh, ei ainakaan helppoa.”Kyllä sitä asiaa on tässä ikääntymisen myötä joutunut miettimään ihan eri tavalla. Mitään ikätasoituksiahan tässä lajissa ei ole, eikä niitä tarvitakaan, en tarkoita sitäkään. Joku John Whitaker vetää edelleen 65-vuotiaana täysillä huipputasolla, eikä kenenkään tarvitse mennä sanomaan hänelle että tuu nyt äkkiä pois ennen kuin jotakin tapahtuu.”Se, mitä senioriratsastaja ei kestä, on tauko tekemisestä. Kun Larsen sanoo, että ratsastajan reaktioiden pitää tulla selkäytimestä, hän viittaa kuuluisaan sloganiin “Neurons that fire together, wire together.” Mitä enemmän aivot toistavat jotakin liikerataa, sitä vahvemmaksi ja voimakkaammaksi kyseistä liikerataa käskyttävä hermorata muuttuu. Tämä toimii valitettavasti kääntäen myös toiseen suuntaan.Kun Larsen miettii vielä hetken, hän sanoo, että taukoa ei saisi olla kenelläkään. Että oikeastaan taukoa ei kestä vähän nuorempikaan, jos tarkoitus on jossain vaiheessa hypätä vielä niitä todella isoja esteitä.”Jokainen päivä kolmen tähden tasolla tekee paluun vaikeammaksi sinne viiden tähden tasolle”, Larsen näkee.Larsen sanoo, että jos hän olisi ratsastanut koko ajan, olisi eri tilanne. Miksi hän ei niin tehnyt, johtui taas monesta asiasta.”Jos olisin ratsastanut koko ajan, todennäköisesti hyppäisin tällä hetkellä tätä kotimaan ykköskisaa, niin kuin Rantanen esimerkiksi tekee. Mutta hyppäisinkö isompaa… Se on jo kiinni hevosista. Ja mitä tähän hetkeen tulee, en usko, että enää koskaan itse pystyisin hypätä kansainvälisiä luokkia, vaikka tulisi ihan minkälainen hevonen. Sillä tasolla ei virheitä enää kauheasti sallita. Ja jos on vielä sellainenkin hevonen, että sallii ne virheet, niin se on sitä hintaluokkaa, että harvan suomalaisen rahat riittää.”. Jatko näyttää Jatko näyttää miten pitkäaikainen ratsukko Miisa Pulkkasesta ja Kazinosta tulee.Pulkkanen on tässä välissä ryhtynyt montératsastajaksi, menestyväksi sellaiseksi.”Monté ja esteratsastus ovat kaksi todella erilaista lajia. Kun aloitin montén, ratsastajan historiastani oli siinä paljon apua, mutta en ole ihan varma toimiiko se samalla tavalla myös toisin päin. No, sitä kautta varmasti, että montéssa on pakko pitää kunnosta ja esimerkiksi keskivartalon lihaksista tosi hyvä huoli. Siitä on apua kaikkeen tekemiseen.”Monté vaikuttaa ensi viikonloppuun. Hän olisi muuten aloittanut 110-luokasta, mutta sille päivälle on ajotehtävä, joten päädyttiin ottamaan 115-125 -luokat.
Miisa Pulkkanen on hypännyt esteitä viimeksi viime viikolla, kokeillessaan 120-puomeilla Pekka Larsenin 10-vuotiasta latvialaista kisahevosta Kazinoa (Kalvis - Didzis). Mutta edellisestä kerrasta olikin mennyt aikaa, ainakin, jos yhtään isommista esteistä puhutaan.”Viimeinen kerta taisi olla Dolandalla syksyllä 2020 Ainossa, jolloin myös voitin sen 140-luokan”, Pulkkanen muistelee. Sen jälkeen hän loukkasi polvensa jalkapallossa ja Dolanda jatkoi matkaa uudelle ratsastajalle. Tällä hetkellä hänellä on omakin hevonen, nuori FWB Cool Touch (Connect – Eldorado van de Zeshoek) mutta sillä tähdätään vasta nuorten hevosten luokkiin.. Seuraava hyppykerta on tulevana viikonloppuna Novassa, johon Kazino on ilmoitettu 115- ja 125-luokkiin.”Sitten katsotaan, miten siitä jatketaan”, Pulkkanen kertoo.Miten tässä nyt näin kävi?Siinä kävi niin, että Kazinon oma ratsastaja Pekka Larsen putosi Tuusulan derbyssä ”taas kerran”, kuten hän itse sanoo.”Olin vauhdikkaasti menossa esteelle ja sitten Kazino kaarteessa pukitti. Jos oltaisiin oltu suoralla, olisin varmasti pysynyt satulassa, mutta kaarteessa liike vei tasapainoa”, hän kertoo. ”Ja kun se saa ratsastajan pois tasapainosta, se pelästyy. Ja pysähtyy. Siinä kohtaa ei mahda enää yhtään mitään.”Larsen tömähti maahan toinen olkapää edellä sillä seurauksella, että olkapää meni sijoiltaan. Luvassa oli jo olkapään vetäminen paikoilleen, minkä tiedetään olevan melkoisen kivulias tapahtuma.”Mutta sitten se vaan loksahti itsestään takaisin siellä kilpailupaikalla. Oli riittävän kivuliasta noinkin”, Larsen kertoo. ”Koko tämä talvi on ollut aika kivulias.”Sairauslomaa tuli 6 viikkoa, joista 3 viikkoa kantositeessä. Piti keksiä ratsastaja Kazinolle, ettei se kovin pahasti taantuisi.Siinä kohtaa tuli mieleen Kaarinassa asuva Miisa Pulkkanen, joka on kilparatsastaja Larsenin makuun. ”Ja ilman hevosta! Soitin Miisalle ja hän tuli kokeilemaan ja se kokeilu meni tosi hyvin. Tykkäsin hirveästi miten he sopivat yhteen.”Nyt on sovittu touko- ja kesäkuun kilpailut. Bastioni ja Ypäjä Finnderbyviikonloppuna. ”PronssiGP:tä Pohjolassa ja jossain kohtaa varmaan silverGP:tä eli 135”, Larsen visioi.. Mitä jos?Kokeilu meni niin hyvin, että Larsen rupesi miettimään vielä pidemmälle. Mitä jos hän ei palaisikaan enää Kazinon satulaan? Mitä jos sillä kilpailisikin tästedes Pulkkanen ja mitä jos yritettäisiin mennä niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten se jossakin vaiheessa myytäisiin?”Kazino ei ole pappamalli”, hän perustelee. ”Se on tosi erikoinen. Niin kuin kaikki mun hevoset ovat toisaalta aina olleet. Muuten ne eivät olisikaan minulla vaan jollakin joka maksaa niistä huomattavasti enemmän. En ole varmaan ikinä kilpaillut ainakaan hyvällä normaalilla hevosella.” ”Siitä on jo mun ratsastamana tarjottu 50 tuhatta. Jos se Miisalle jää, tähtäin on korkealla. Se on ihan selvä. Ei me sitä Miisalla 120-130 -luokkia varten pidetä. Hevonen on hyvän ikäinen. Sillä on ratarutiinia. Estekorkeus ei koskaan ole vaikuttanut siihen millään lailla. Sen ego riittää minkälaiselle esteelle tahansa. Miisa hyppäisi sillä 145-luokkia, olen siitä melko varma.”Jos hevonen sitten myytäisiin, sillä rahalla Larsen saisi kontakteillaan pari-kolme rauhallisempaa amatöörihevosta. Hän on nähnyt Puolan reissuillaan, että sellaisiakin on. ”No on! Yksikin jota viimeksi kokeilin, oli ihan älyttömän helppo ja älyttömän hyvä. Sellainen, että kun menin sillä, mietin, että voiko tällaisiakin olla! Siitä pyydettiin 31 tuhatta. No se meni, mutta hevosia on tarjolla tällä hetkellä aika hyvin ja ostajia on vähemmän kuin joku aika sitten. On tarjolla sellaisia hevosia, mitä normaaliaikana ei olisi koskaan edes tarjottu myyntiin”, hän väittää. IkäkysymysLarsen huomasi nimittäin ajattelevansa kerta toisensa jälkeen yhtä ja samaa asiaa: "Onko ihan pakko satuttaa itseään jatkuvasti tässä iässä?"Veteraanien EM:iinkin menossa ollut Larsen korostaa, ettei ole lannistunut. Ei se sitä ole.”Älä vaan missään nimessä kirjoita että olisin lannistunut, koska siitä ei ole kyse! Mä mietin, mikä olisi viisasta! Kyllähän hevonen kylmänrealistisesti ajateltuna Miisan kanssa pääsee ihan eri lailla eteenpäin kuin minun kanssani. Ja johan meillä on Gregory Green Jone Illillä. Mikä estää pitämästä vieraalla ratsastajalla toistakin.”Larsen miettii ikäkysymystä.Maailmancupia aikoinaan hypännyt Larsen toteaa, että palaaminen esteille on yllättävän vaikeaa. Pitkän tauon jälkeen se on niin vaikeaa, että isoille esteille palaaminen voi olla jopa mahdotonta. Ja pitkän tauon jälkeen varttuneessa iässä - noh, ei ainakaan helppoa.”Kyllä sitä asiaa on tässä ikääntymisen myötä joutunut miettimään ihan eri tavalla. Mitään ikätasoituksiahan tässä lajissa ei ole, eikä niitä tarvitakaan, en tarkoita sitäkään. Joku John Whitaker vetää edelleen 65-vuotiaana täysillä huipputasolla, eikä kenenkään tarvitse mennä sanomaan hänelle että tuu nyt äkkiä pois ennen kuin jotakin tapahtuu.”Se, mitä senioriratsastaja ei kestä, on tauko tekemisestä. Kun Larsen sanoo, että ratsastajan reaktioiden pitää tulla selkäytimestä, hän viittaa kuuluisaan sloganiin “Neurons that fire together, wire together.” Mitä enemmän aivot toistavat jotakin liikerataa, sitä vahvemmaksi ja voimakkaammaksi kyseistä liikerataa käskyttävä hermorata muuttuu. Tämä toimii valitettavasti kääntäen myös toiseen suuntaan.Kun Larsen miettii vielä hetken, hän sanoo, että taukoa ei saisi olla kenelläkään. Että oikeastaan taukoa ei kestä vähän nuorempikaan, jos tarkoitus on jossain vaiheessa hypätä vielä niitä todella isoja esteitä.”Jokainen päivä kolmen tähden tasolla tekee paluun vaikeammaksi sinne viiden tähden tasolle”, Larsen näkee.Larsen sanoo, että jos hän olisi ratsastanut koko ajan, olisi eri tilanne. Miksi hän ei niin tehnyt, johtui taas monesta asiasta.”Jos olisin ratsastanut koko ajan, todennäköisesti hyppäisin tällä hetkellä tätä kotimaan ykköskisaa, niin kuin Rantanen esimerkiksi tekee. Mutta hyppäisinkö isompaa… Se on jo kiinni hevosista. Ja mitä tähän hetkeen tulee, en usko, että enää koskaan itse pystyisin hypätä kansainvälisiä luokkia, vaikka tulisi ihan minkälainen hevonen. Sillä tasolla ei virheitä enää kauheasti sallita. Ja jos on vielä sellainenkin hevonen, että sallii ne virheet, niin se on sitä hintaluokkaa, että harvan suomalaisen rahat riittää.”. Jatko näyttää Jatko näyttää miten pitkäaikainen ratsukko Miisa Pulkkasesta ja Kazinosta tulee.Pulkkanen on tässä välissä ryhtynyt montératsastajaksi, menestyväksi sellaiseksi.”Monté ja esteratsastus ovat kaksi todella erilaista lajia. Kun aloitin montén, ratsastajan historiastani oli siinä paljon apua, mutta en ole ihan varma toimiiko se samalla tavalla myös toisin päin. No, sitä kautta varmasti, että montéssa on pakko pitää kunnosta ja esimerkiksi keskivartalon lihaksista tosi hyvä huoli. Siitä on apua kaikkeen tekemiseen.”Monté vaikuttaa ensi viikonloppuun. Hän olisi muuten aloittanut 110-luokasta, mutta sille päivälle on ajotehtävä, joten päädyttiin ottamaan 115-125 -luokat.
