Vanha mestari sanoo suoraan (Tilaajille)

Wegelius toivottaa tervetulleeksi asuntoonsa espoolaisessa seniorikodissa. Kättely on jämäkkä ja ryhti on suora. ”Nuppi toimii edelleen”, Wegelius sanoo hymyillen.

Hän lisää heti alkuun, ettei aio miellyttää ketään puheillaan, vaan puhua asioista suoraan juuri niin kuin ajattelee. Sisältövaroitus on nyt annettu. Lukemista voi jatkaa omalla vastuullaan. ”En ole kauhean pop. Ihmiset eivät pidä Suomessa siitä, että sä sanot mitä mieltä olet.”

Wegelius ilmoittaa, että hänen nykysuhteensa ratsastukseen on nolla. Lähes samaan hengenvetoon hän pohtii äskettäistä saksalaisen ratsastuksen kärkihahmon Ludger Beerbaumin epäiltyä barraustapausta. Sitä Wegelius pohtii juristina, ei ratsastajana.

”Heti pysähdyin ja sanoin okei, onko hän epäiltynä vai tuomittuna? Siinä on vissi ero oikeusvaltiossa. Venäjä ei ole oikeusvaltio, sorry to say. Siellä syyttäjän kirjelmä ja tuomiolauselma ovat melkein sanasta sanaan samoja.”

Wegeliuksen analyysi on, että huipulle nousseilla ei ole pelkästään ystäviä. Hän viittaa serbialaiseen tennispelaaja Novak Djokoviciin ja Britannian pääministeri Boris Johnsoniin , joilla on ollut viime aikoina hankaluuksia. Djokovic joutui jättämään Australian avoimet väliin, koska häneltä evättiin viisumi koronarokotteen puuttumisen vuoksi. Johnson on ollut tulisilla hiilillä sen jälkeen, kun julkisuuteen on tullut tietoja tämän juhlista koronarajoitusten aikana.

”Jos on ylhäällä, ei ole pelkästään ystäviä. On paljon niitä, jotka yrittävät löytää jotain, johon voisivat viitata. Kun minulle juristina sanotaan, että siitä on valokuva tai video, vastaan, että se on juridisesti ottaen vain indisio (aihetodiste). Ei se vielä merkitse mitään.”

Christopher Wegelius on puhunut jo aiemmin ratsastusurheilun feminisoitumisesta. Lajin harrastajista yhä suurempi osa on naisia.

”Ennusteeni on, että samalla tavalla käy vielä raviurheilullekin. Suomen kansa on sen tyyppinen, että traditio on selkeästi raviurheilun puolella. Niin sanottu kansa – jota ei ole olemassa – istuu siellä hevosen takana ja ajaa sitä. Herrat istuvat korskeina hevosen selässä”, Wegelius kuvailee stereotypioita.

Raviurheilussa Wegeliuksen käsitys feminisoitumisesta näkyy niin, että painopiste siirtyy kohti hevosen hoitamista urheilun kustannuksella. ”Nykyään kysytään yhtä useammin, miksi ravihevosia ajetaan. Tietenkin niitä ajetaan!”

Tokion olympiakisojen viisiottelun tapahtumia Wegelius ruotii suorasukaisesti. Saksalaisvalmentaja Kim Raisner lähetettiin pois olympialaisista hänen lyötyään hevosta.

”Viisiottelun arvostus on ratsastuksen hierarkiassa täällä”, Wegelius sanoo ja kumartuu notkeasti sohvaltaan ja koskettaa kämmenellään lähes lattiaa. ”Viisiottelussa on arvotut hevoset. Kylmää rautaa kylkeen vaan, siellä ajatellaan. Se tarkoittaa kannuksia”, Wegelius tuhahtaa.

. Jos on ylhäällä, ei ole pelkästään ystäviä. Christopher Wegelius . Historia kiinnostaa Christopher Wegeliusta. ”Se on aina kiinnostanut, ja mä osaan sen aika hyvin.”

Käsittelyyn pääsee Wegeliuksen valitsemina kolme historian suurhahmoa: Mannerheim , Putin ja Kustaa II Adolf . Kaikki ovat olleet aikansa tunnettuja ratsastajia.

”Putin haluaa näyttää, että on kauhean hyvässä kunnossa. Hän ratsastaa niin, että lihakset näkyvät. Haluaa osoittaa, että on ikuinen.”

Osaako Putin ratsastaa? Wegelius loikkaa kysymyksen yli kuin naurettavan helpon esteen.

”Sama kysymys tuli Mannerheimista mun entisessä elämässä, kun elokuvaan valittiin pääosan esittäjää. Kysyin, ottaaks hän tunteja? Joku sanoi, ettei sillä ole väliä. Sanoin, että kuulkaa, Mannerheim osasi todella ratsastaa. Se ei todellakaan ole sama, kuka Mannerheimia esittää. Se ei ole mitään yksi jalka kummallakin puolella -ratsastusta”, Wegelius jyrähtää.

Aimo Tukiaisen veistämää Mannerheimin ratsastajapatsasta Wegelius kehuu, mutta puhtaasti ratsastuksen näkökulmasta. ”Yksi ratsun jalka on ilmassa, ja se tarkoittaa liikettä. Minusta se on hyvä!”

Wegelius on sivistyssuvun vesana kodista, jossa Carl Gustav Mannerheim oli asemassa, joka on kaiken kritiikin yläpuolella. Nyt hän uskaltaa sanoa jo kriittisenkin sanan. ”Mannerheim oli ratsuväen kenraalina hyvä, mutta muutamia strategisia heikkouksia oli.”

Ruotsin suurvallaksi laajentanut sankarikuningas Kustaa II Adolf (1593–1632) kiinnostaa Wegeliusta niin paljon, että hän on käynyt katsomassa tämän ratsuvarusteita ja täytettyä hevosta Streiffia Livrustkammarenin museossa Tukholman kuninkaanlinnassa.

”Siellä on kuolaimet, satula, miekat, kuninkaan veriset alusvaatteet ja täytetty Streiff. Kaikki, paitsi kuningas. Nykymittapuulla Streiff olisi pieni, 146 senttiä. Se on nykyään ponin mitta. Todellisuudessa se on ollut pikkuisen isompi. Pitää aina miettiä, miten paljon historiassa on höpö-höpöä ja kuinka paljon totta.”

Wegelius maalaa kuvan urheasta, mutta likinäköisestä kuninkaasta ja poikkeuksellisen vahvasta hevosesta, joka nopeudellaan kantaa kuninkaan muiden edellä piiritykseen ja kuolemaan Lützenin taistelussa 1632.

”Siihen aikaan väkivalta oli keino. Kaikki saatiin aikaan piiskalla. Mutta se ei ole niin. Ei ollut kyse neljästä tai nollasta virhepisteestä, vaan kyse oli elämästä ja kuolemasta. Hevosen piti pysähtyä heti. Ja hevosen piti mennä eteenpäin heti. Se on ollut mulle hyvin tärkeää, kun teen nuorta hevosta. Ainoa asia, joka on tosi tärkeää on se, että jos haluan pikkasen pidentää tai lyhentää sen laukkaa, hevonen vastaa heti. Se on edellytyksenä sille, että osaan tulla oikein esteelle. Ja mä en tehnyt paljon virheilta, mä hyppäsin nollaa, nollaa, nollaa…”

Samalla kun suomalainen ratsastusurheilu kehittyy, maailman huippu näyttää kehittyvän nopeammin ja karkaavan. Huipulle nousemista vaikeuttaa kaikkialla hevosten korkea hinta.

”Se on sillä tavalla, että hevoset, joista on johonkin, tulevat yhä kalliimmiksi ja kalliimmiksi. On yhä vähemmän ja vähemmän niitä ihmisiä, joilla on varaa hankkia sellainen. Siitä on jo merkkejä. Se rajoittaa esteratsastusta urheilulajina. On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat olla jotain, mutta heiltä puuttuu mahdollisuudet siihen.”

Wegelius kertoo esimerkin. Tokion olympialaisissa joukkuehopeaa voitti Jessica Springsteen . Hänen isänsä on Bruce Springsteen . Tämä myi musiikkinsa oikeudet Sony Entertainmentille 440 miljoonalla eurolla.

”Ei ole kovin ihmeellistä, että Jessica Springsteen sai aika hyvän hevosen. Hänelle on absolut yhdentekevää, miten paljon hän maksaa jostain ’pukista’.”

Hevoset ovat muuttuneet muutenkin kuin hintalapuiltaan.

”Korkein este, jota olen nähnyt hypättävän, on 220. Pitää siis hypätä korkeita esteitä, mutta olla myös nopea. Jos ylität maksimiajan, sinua ei nähdä uusinnassa. Yksi puomi maassa, ja peli on pelattu. Se, että osaat lukea eli ymmärtää hevostasi, on edelleen täysin sama kuin se oli ennen, mutta hevoset ovat kehittyneet jalostuksen myötä.”

Pelin koveneminen näkyy myös asenteissa. Wegelius myöntää, että on itse aina ollut tiukka. Sekä hevosesta että ratsastajasta näkee hänen mielestään jo varhain, onko menestystä lupa odottaa. Wegelius muistelee, kuinka hän aikoinaan tuotti vanhemmille pettymyksen kerrottuaan, ettei heidän jälkikasvussaan ollut mitään lahjakkuuteen viittaavaa.

”He pyysivät katsomaan ja minä kerroin mielipiteeni. Sen piti olla ihan positiivinen juttu. On parempi, että he silloin miettivät asiaa kunnolla ja käyvät kunnon keskustelun siitä. Sitten on mahdollista valita toinen laji, eikä hankkia kallista hevosta. Sen näkee 1–2 sekunnissa, että on turha puhua ’olumppialaisista’”, Wegelius vääntää kisojen nimeä ironisesti.

Wegelius ottaa vertailukohdaksi Ruotsin, missä on mielenkiintoisia hevosia niin ratsuiksi kuin ravihevosiksikin. Hän kehuu eteläisen Ruotsin hevostuotantoa ja intoutuu pieneen historialliseen sivujuonteeseen. ”Skoonen maakunnat kuuluivat aikoinaan Tanskaan ennen kuin Kaarle X Kustaa hyökkäsi Tanskaan Saksan suunnasta pikkujääkaudella, kun Tanskan salmet olivat jäässä. Kööpenhamina yllätettiin poikkeuksellisesta suunnasta.”

Raviurheilussa Ruotsi on saanut edustajansa Prix d’Amériqueen ja Peder Fredricson on ratsastuksen Euroopan mestari ja kolminkertainen olympiahopeamitalisti. Ruotsi on noussut myös monessa sellaisessa lajissa, joita ei ole pidetty erityisen ruotsalaisina.

”Se johtuu siitä, että siellä on opittu valmentamaan, kun meillä on ollut management by perkele ja Nokia. Meillä kansan sielussa on herrain pelko.”

Wegelius ei tietenkään unohda harjoittelun merkitystä. ” Björn Borg – pikkaisen kuuluisa ruotsalainen – sanoi, että mitä enemmän hän treenaa, sitä parempi tuuri hänellä on.”

Wegeliuksen mielestä kehitys alkaa siitä, että pitää saada olla eri mieltä asioista. ”Olen harjoitellut sitä, että pitää olla tyhmä ja kiltti ja tehdä niin kuin kommunistit määrää, mutta ei se meinaa oikein toimia. Olen sellaisesta perheestä, että ei ollut vain oikeus vaan oli velvollisuus sanoa, jos oli jokin käsitys jostain asiasta.”

”Pitää saada sanoa, mitä mieltä on. Silloin ei tule saada potkuja, vaan mahdollisuus näyttää, että sanomisissa on määrätty totuus. Sitä ei pidä heti heittää pois, jos kansa – jota ei ole olemassa – sanoo niin.”

Saksaan lähteminen oli Wegeliukselle aikoinaan ratkaiseva asia kehittymisen kannalta. ”Ilman sitä ei olisi tullut menestystä.”

Suomessa vieraillut Hans Heinrich ”Micky” Brinckmann kutsui Wegeliuksen vieraakseen ratsastuskouluun Saksaan Aacheniin. Wegelius muistelee naurahtaen, kuinka Brinckmann sanoi hänelle: ”Olitte paras oppilaani Suomessa, mutta nyt en ole ihan varma, että olette oikeassa paikassa.”

”Siellä oli maailman eliitti. Siellä oppii, jos viitsii ja katselee, kuinka asiat voi tehdä monella tavalla. Pitää katsoa, miten asiat tehdään silloin, kun ne tehdään tosi hyvin.”

Saksassa Wegelius ratsasti elämänsä hevosta Duellia . Tieto hevosesta tuli Ruotsista tutulta asianajajalta, joka oli ollut aikoinaan yksi Ruotsin parhaista ratsastajista: Gerd Wiltfangilla on hevonen, josta ruotsalaisratsastaja Jan Olof Wannius oli sanonut jag kunde inte ride en halva av den hästen , mahdoton ratsastettava.

”Englanniksi se olisi ollut too hot to handle . Se oli oikukkaan kuuma, mutta kun osasin lukea sen, ei ollut enää mitään ongelmaa.”

Bremenissä Wegelius jäi Duellilla kakkoseksi kisan voittaneelle saksalaiselle maailmanmestari Norbert Koofille .

”Se oli tosi kova kisa, 160 senttiä ja enemmän. Mulla oli nolla-nolla-nolla. Yksi sekunti hävittiin, ja se on paljon se.”

Duellista puhuessaan Wegeliuksen äänessä on murhetta ja kaihoa, koska lupaava yhteistyö katkesi liian varhain. ”Duell tarvitsi pienen jutun takajalkaan ja se hoidettiin, mutta piikki annettiin myös toiseen jalkaan. Se koitui hevosen kohtaloksi. Piikin mukana sisään meni partikkeli, joka tappoi sen.”

Wegeliuksen piti tehdä valinta siitä, onko hän suomalainen juristi, jolla on esteratsastus harrastuksena vaiko esteratsastaja, jolla on suomalainen juridiikka harrastuksena. Valinta kääntyi juridiikan ja yrityselämän puoleen, eikä se kaduta.

”Kun olet ammattiratsastaja, on päiviä, jotka ovat hyviä. Ja sitten on niitä päiviä, jolloin joku toinen voittaa.”

Huipun tavoittelussa ajaa eteenpäin kiinnostus määrittää oma paikkansa lajissa, ei niinkään rahapalkinnot.

”Niillä ei eletty. Se on varmaankin sama raveissa tai laukkakilpailuissa. Pitää tulla niin hyväksi, että voit sanoa, että ei kiitos, sitä hevosta en halua ratsastaa tai ajaa.”

Kilpauransa jälkeen Wegelius oli merkittävä tekijä hevoskaupassa.

”On tärkeää nähdä, miten hevonen hyppää. Sellainen, josta on johonkin, avaa takajalat. Jos se vetää ne mahan alle, no good .”

Hyvä ratsu selvittää okserin toisenkin osan hyvin, kun se avaa hyvin. ”Siihen voi toki vaikuttaa paljon valmennuksellakin.”

Wegelius uskoo erittäin paljon myös siihen, että hyvä hevonen hyppää aina saman hypyn samalla tavalla riippumatta siitä, mitä ratsastaja tekee. ”Koska on paljon, paljon hevosia, jotka hyppäävät yhden hypyn näin ja yhden hypyn noin.”

Ravihevosessa sama ominaisuus näkyy kykynä pysyä ravilla.

”Hevonen-nimisellä eläimellä on käynti, ravi ja laukka, ja laukka on ylivoimaisesti nopein askellaji. Jos hevonen on monen muun seurassa ja mennään kovaa ravia, hyvä ei syyllisty siihen, että se laukkaa. Se on sama hyvä ominaisuus, kuin ratsun hyppy aina samalla tavalla.”

”Olen ratsastanut satoja ja satoja hevosia ja aina oppinut jotain uutta. Jos sä vaan annat niiden kertoa itsestään, se tulee sieltä. Jos oppii kuuntelemaan.”

Kun ihminen kuuntelee, myös eläin kuuntelee. Wegelius näyttää seinältä edesmenneen koiransa Lidan kuvaa ja kertoo, kuinka hän sanoi sille saksaksi ein moment, bitte , ja koira pysähtyi. Kun oli lupa jatkaa, Wegelius sanoi pehmeästi jetzt kannst du gehen .

”Ihmiset räyhäävät nykyään koirille. Se on turhaa. Niillä on oikein hyvä kuulo.”

Rennon oloinen Wegelius tuntuu nauttivan siitä, että voi vapaasti laskea leikkiä asiasta kuin asiasta.

”Yksi asia on minulle uskomattoman tärkeä. Kaikissa lehdissä pitää aina olla ensin tulokset. Jos journalisteilla on sen lisäksi jotain höpö-höpöä, on se niitten asia, ja se on mielipide. Jos ihmisellä on pikkaisen kiire – kuten minulla oli entisessä elämässäni – silloin minua kiinnostavat vain tulokset. Jossittelu on aika paljon esillä täällä Suomessa. Juha Miedon sadasosasekuntia jossitellaan vieläkin.”

”Ensin oli hyviä juoksijoita. Sitten oli hyviä mäkihyppääjiä. Enää ei ole kumpiakaan. Kun avaa tuon purkin, siellä aina kysytään, ovatko suomalaiset pärjänneet ja mitä ihmiset ajattelevat suomalaisista. Oikea vastaus on: ei mitään!”

Wegelius on Suomen menestynein ratsastaja. Mitaleja tai palkintoja ei näy. Wegelius sanoo heittäneensä ne roskikseen.

”Se meni jo. Ei kukaan ole kiinnostunut niistä. Nykyään kaikki ovat kiinnostuneet vain purkista”, Wegelius sanoo ja heilauttaa kättään televisiota kohti.

Sen vieressä on tyylikäs shakkilauta, jolla nappulat ovat aloitusasemassa.

”Haluatko kokeilla?”

Kieltäydyn kohteliaasti. Taidot eivät riitä.

”Periaate juristina on, että ensin pitää kuunnella ja sitten vasta toimia. Tuossa taas ensin pitää miettiä ja sitten vasta tehdä. Vanha viisaus on, että tehtyä asiaa ei voi perua. Se on siinä.”

. Christopher Wegelius kehuu Jari Tervon juontamaa ja toimittamaa tv-sarjaa Kylmän sodan Suomi ”saamarin hyväksi, koska siinä sanotaan asiat niin kuin ne ovat”.

Se tuo muistumia Moskovan olympialaisista, joihin Wegelius osallistui 1980. Hän peilaa historiaa lukemalla myös nyky-Venäjää käsitteleviä teoksia ja kehuu suomalaista Anna-Leena Laurénia ja britti Catherine Beltonia .

”Belton kirjoittaa, kuten juristi kirjoittaa. Veri pysähtyy, kun sen lukee”, Wegelius viittaa teokseen Putin’s People .

Wegelius osallistui Moskovan olympialaisiin keskellä hyytävän kylmää maailmanpoliittista tilannetta. Länsi boikotoi kisoja Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin. ”Ei minkäänlaista olympiahenkeä.”

Poliiseja oli paljon, enemmän kuin Wegelius oli missään nähnyt. Jokaisella urheilijalla omansa. Wegeliuksen henkilökohtaisella päällystakilla oli ”hieman nukahtamisvaikeuksia”. Tämän tärkein tehtävä oli varmistaa, että hänen ratsastajansa ja hänen hevosensa tulevat ajoissa stadionille. Wegelius ja Monday Morning joutuivat odottamaan holvin alla kymmenen minuuttia, jonka olisi voinut käyttää harjoitusesteiden hyppäämiseen.

”En ollut koskaan ennen ratsastanut niin suuren yleisön edessä. 125 000 ihmistä oli komennettu sinne. He eivät olleet koskaan aiemmin olleet ratsastuskilpailuissa. Joka esteen jälkeen annettiin aplodit. Kun hevoset hyppäsivät ykkösesteen, ja tuli aplodit, ne ajattelivat, että tämä on tässä”, Wegelius muistelee.

”Siellä pohjalla oli varmaan 50 astetta lämmintä ja Monday Morning oli ihan sekaisin. Se ei tiennyt, mitä sen piti tehdä.”

Wegelius on varma, että olisi voittanut kisat parhaalla hevosellaan Duellilla , mutta tämä oli menehtynyt aiemmin. ”Monday Morning oli kuudes tai seitsemäs mun hevosista.”

”Ne oli ihan erilaiset kisat, mutta oli mitä oli. Silloin, kuten nykyäänkin, monelle tuntuu olevan pakko päästä olympialaisiin. Mutta ei kaikkien nimiä muisteta. Maallinen kunnia ja varsinkin urheilun kunnia menee nopeasti, viuh!” Wegelius heilauttaa kättään.

. En ollut koskaan ennen ratsastanut niin suuren yleisön edessä. Wegelius Moskovan olympialaisten yleisömerestä 1980 . Christopher Wegelius

Syntynyt 13.9.1944 Helsingissä

Varatuomari, mittava ura pankkimaailmassa

Ratsastusura alkoi 1950-luvun alussa. Noin 40 vuotta kestänyt aktiivinen kilpailu-ura päättyi 2001

Suomen edustaja olympialaissa 1980 Moskovassa ja 1979 Rotterdamin EM-kilpailuissa

Kuusinkertainen Suomen mestari

20 kansainvälistä GP-sijoitusta ja voittoa

18 vuotena kaudenparas esteratsastaja Suomessa

Suomen ratsastajailiiton kunniapuheenjohtaja, puheenjohtaja 1985–1992

. Juttua muokattu 19.5. kello 11.26: Vaihdettu otsikosta kirjautuneille sanan tilalle sana tilaajille.

Vanha mestari sanoo suoraan (Tilaajille)

Tero-Mikko Talaslahti

Aiheeseen liittyvää