Harvemmin Hevosurheilun artikkelissa puhutaan niin paljon maailmanhistoriasta kuin tällä kertaa. Mainitaan Putin, Johnson, Mannerheim ja Kustaa II Adolf. Mutta niin mainitaan myös Jessica Springsteen ja Peder Fredricson.
Ja Björn Borg. Wegelius uskoo näkevänsä lahjakkuuden hetkessä, mutta harjoittelun merkitystä ei voi vähätellä.
”Björn Borg, pikkaisen kuuluisa ruotsalainen – sanoi, että mitä enemmän hän treenaa, sitä parempi tuuri hänellä on”, Wegelius sanoo.
Hänen mielestään kehitys alkaa siitä, että pitää saada olla eri mieltä asioista.
”Olen harjoitellut sitä, että pitää olla tyhmä ja kiltti ja tehdä niin kuin kommunistit määrää, mutta ei se meinaa oikein toimia. Olen sellaisesta perheestä, että ei ollut vain oikeus vaan oli velvollisuus sanoa, jos oli jokin käsitys jostain asiasta.”
”Pitää saada sanoa, mitä mieltä on. Silloin ei tule saada potkuja, vaan mahdollisuus näyttää, että sanomisissa on määrätty totuus. Sitä ei pidä heti heittää pois, jos kansa – jota ei ole olemassa – sanoo niin.”
Toisessa artikkelissa tapaamme yhden Wegeliuksen muinaisista kilpakumppaneista, suomenhevosruuna Helin, jolla ratsasti Veikko Heikkilä. Heikkilän poismenosta tulee marraskuussa täyteen 10 vuotta, joten Heliä muistelee Veikon vaimo Viena Heikkilä, joka ratsastikin Helillä paljon.
Veikko Heikkilän ja Helin ehkä kaikkein huimimmat kilpailut olivat melko pian sen jälkeen, kun Heli muutti Oulun Hiukkavaarasta Helsingin Santahaminaan. Vuonna 1972 Laaksolla hypättiin Helsingin mestaruudesta, ja katsomot olivat täynnä, niin kuin ne siihen aikaan olivat. Viena ei muista, mikä oli aloituskorkeus, mutta uusintoja tuli aina lisää, ja esteet vähenivät. Neljännellä ja viimeisellä kierroksella radalla oli vain kaksi estettä, okseri ja trippeli, jotka olivat 155-senttisiä. Marita Heickell voitti silloin Solar Ladylla, mutta Heli oli kakkonen pudotettuaan esteistä toisen. Sen jälkeen kaikki tiesivät Helin ja sen ratsastajan.
”Heli oli hyvä hevonen, mutta ei se välttämättä niin hyvä olisi ollut, jos Veikko ei olisi ollut niin paneutunut sen koulutukseen. Ja se opetti Veikolle paljon. Sen kanssa oli pakko oppia ratsastamaan aikaa, koska suomenhevonen ei ole niin nopea”, Viena miettii.
Lisäksi kuulemme, HUJOn uuden puheenjohtajan Satu Väihkösen näkemyksiä, sekä että Juulia Jyläs on myynyt Courage T Z:n varsan Helsingin Kiinaan, että Kontestro lähtee Dohaan ja että Emma Kanerva aloitti kilpailukautensa vahvasti.
Esittelemme myös taas yhden surkeasti päättyneen hevoskaupan ytimen. Siinä 3800 euron ratsusta tuli riita nimikkeellä ”irtaimen kaupan purkaminen”, ja sen oikeudenkäynti- ja muut kulut nousivat yli 25 000 euroon.
Latvialainen puoliveriruuna myytiin ja palautettiin, mutta kiistanalaiseksi jäi riita siitä, kenen kuuluu korvata palautukseen menneen hevosen hoito- ja muut kulut. Hovioikeus ei ottanut tapausta käsiteltäväkseen, joten kauppariitaa käytiin vain Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa.
Tuomiossa myyjä velvoitettiin korvaamaan ostajalle kaksi kolmasosaa hänen kohtuullistetuista oikeudenkäyntikuluistaan, eli reilut 6000 euroa sekä korvaukset karsinavuokrista ja hoitamisesta neljältä kuukaudelta, 1450 euroa. Ostajalle jäi maksettavaksi hänen omat oikeudenkäyntikulunsa 17 000 euroa ja ne, noin 1000 euron kulut, joita ei sälytetty myyjälle.
Kantalehdessäkin on tietenkin paljon luettavaa puristisimmallekin ratsuharrastajalle, tällä kertaa eläinlääkärit Laura Niemelä ja Meeri Rantanen puhuvat jännevammoista ja niiden hoidosta.
Jotta pääset lukemaan kaiken tämän, Hevosurheilu-lehti kannattaa tilata, täältä.
