Ville VoittajaTotta kai hän on silti myös huomannut, että kun hän menee kilpailuihin, hän on kärkikahinoissa ja yleensä voittaa. Taidon lisäksi syy siihen on se, että hän kilpailee vain hevosilla, joiden kanssa on valmistautunut kunnolla ja joiden kanssa on pidempää tulevaisuuden näkymää.”Mulla on tärkeää, että jos tulen näytille johonkin klinikkaan tai kilpailuun, voin olla ylpeä siitä, mitä teemme”, hän linjaa.Suomenmestaruuskilpailuissa Woikoskella rata tuntui siltä kuin pitää, ja myös suomenmestaruuden voittaminen oli messevää.”Tuntuu se hyvältä. Kun katsoo luetteloa suomenmestareista, kyllä siellä aika monta legendaa on. Ja nyt minun nimeäni kukaan ei saa sieltä pois. Hampaankolot on putsattu”, hän sanoo.Senkin hän on kuullut, että mies on voittanut kouluratsastuksen suomenmestaruuden viimeksi vuonna 1997, 26 vuotta sitten. Se oli Marko Björs Vikontilla. Muutaman kerran siinä välissä miehet ovat ottaneet himmeämmän mitalin: Björs Vikontilla 1998 ja Don Carloksella 2000, Timo Rokkanen Loboss Loving Artilla 2007 ja Vaurio itse D’Artagnanilla 2019..”Muistankin vielä sen, kun olin viemässä lastani luistelemaan, ja Sanna soitti, että olisitko kisannut sillä"Ville Vaurio siitä, kun hevonen tuli hänelle. Ville VirittelijäKultamitalihevosen G-Starin omistaa Sanna Suominen, ja nyt on sovittu, että se kilpailee Vaurion kanssa vielä olympiavuoden 2024. Sen jälkeen hevonen siirtyisi takaisin Suomiselle.Vaurio kävi G-Starin selässä kokeilemassa heti silloin, kun Suominen oli ostamassa ruunaa Henri Ruosteelta omaksi ratsukseen pari vuotta sitten. Vuonna 2020 Suominen kilpaili sillä ensin vaativaa B:tä ja sitten muutaman vaativan A:n. Sitten se siirtyi Vauriolla ratsastettavaksi. Tarkoitus oli kouluttaa hevosta Suomista ajatellen eteenpäin kohti GP:tä.”Alussa ykköset oli – no, ne ei olleet”, Vaurio sanoo.Kaudelle 2022 Suominen kuitenkin halusi hevosensa Vaurion kilpailutettavaksi.”Muistankin vielä sen, kun olin viemässä lastani luistelemaan, ja Sanna soitti, että olisitko kisannut sillä”, Vaurio kertoo.Hän tarttui tehtävään työnä hyvän yhteistyökumppanin kanssa, mutta ei tilaisuutena päästä itse huipulle loistamaan. Vaikka G-Star oli huikean hieno, se ei hevosena tuntunut sopivan hänelle itselleen.”Se on tosi laadukas, mutta se ei tuntunut mun tyyliseltä, ei mun hanskaan sopivalta. Meni monta kuukautta, ennen kuin löysimme toisemme”, Vaurio paljastaa.Luokissa päästiin nopeasti ylöspäin.”Viime kausi räpiköitiin medium touria, mutta tämä kausi on mennyt naurettavan hyvin”, mies itse luonnehtii..Viime kausi räpiköitiin medium touria, mutta tämä kausi on mennyt naurettavan hyvinVaurio tästä vuodesta. Ville ValmentajaAlussa hevosen vatsan kanssa oli murheita, mutta nyt niiden suhteen vaikuttaa löytyneen sopiva hoitotapa ja rytmitys.Eniten G-Starin koulutuksessa on kiinnitetty huomiota hevosen tapaan kantaa itseään. Voimaa pitää olla riittävästi ja hevosen pitää ymmärtää, miten sen halutaan liikkuvan.”Alussa oltiin ihan perusasioiden äärellä, ja ollaan vieläkin”, Vaurio sanoo.On tehty paljon kulmia, ja siirtymisiä etenkin käynnin ja ravin välillä. Nyt tärkeitä ovat piaffi-passage-siirtymät, ja vaihdot ja siksakit.”Mutta en halua tehdä niille kesken kauden massiivisia korjauksia. Tässä kauden aikana on vain laitettu laastaria päälle. Talvella ne avataan, ja yritetään saada kuntoon, ja sitten keväällä taas laastaria”, Vaurio hymyilee. Hän on ratsastanut jo vuosia Rien van der Schaftin renkaassa, mutta tiivistä valmentajasuhdetta hänellä ei ole.”Ei minulla ole ketään, kenelle soitan. 19-vuotiaasta asti olen tehnyt lähinnä omin nokkineni. Kun olin Henrillä, saatoin tietenkin märistä hänelle, että kun tämä ei mene pohkeesta eteen, jolloin hän sanoi, että yritä nyt saada se pohkeen eteen.”Toisaalta siinä on puolensakin. Kun tekee itse, omat ajatukset kehittyvät, eikä tule liian riippuvaiseksi muista.”Minusta tärkeintä onkin, että yrittää oppia ja kopioida niiltä, joita katsoo ylöspäin.”Kun hän itse oli Ruosteella ensimmäistä kertaa kesätöissä, hän muutti tapaansa ratsastaa jalan kanssa. Toinen tärkeä oppi tuli Ruosteen vanhan D’Artagnanin aikaan: jos jotain ei voi muuttaa, sen kanssa pitää selviytyä ja tehdä kompromissi.Hän on itsekin jo Suomen arvostetuimpia valmentajia, ja hänen ratsukoissaan vaikuttaa näkyvän tietty positiivinen leima. Mies vähättelee osuuttaan.”Ei mulla ole mitään muottia, ja joka ratsastajalla on omanlaisensa kroppa ja omat tavoitteensa, jotka riippuvat siitä, millainen hevonen on”, hän sanoo. ”Yritän aina auttaa, mutta kuski ja hevonen ne työn tekevät.”.Ei minulla ole ketään, kenelle soitanVaurio valmentautumisesta. Ville VaiheilijaEM:iin pääsemiseksi Vaurio on tehnyt sen, minkä pystyy. Kansainvälisiä tuloksia GP:Stä on neljä: 70,022, 70,522, 69,435 ja 67,652 prosenttia. Viimeinen tulos Riikassa ei ollut hyvä, mutta silloin Vaurio soitti jo ennen starttia maajoukkuejohdolle, että pohja on huono.”He sanoivat, että mene vain silti, ei haittaa, jos on yksi huono tulos. Jos nämä eivät riitä, on vain upeaa, jos joukkueen ulkopuolelle voi jättää yli 70 prosentin tuloksilla”, hän kuittaa.Pariisista hän ei vielä halua puhua mitään. Ensin on EM:t, joissa olympialaisiin pitäisi ratsastaa paikka, ja sitten katsotaan vielä erikseen mahdollinen olympiajoukkue.Mutta onhan se huikea ajatus. Kun kaikkeen tarvitaan aikaa ja rahaa, on vantaalaisella perheenisällä tekemistä.Ja ajattelemista. Vauriolla on kilpailemiseen kompleksinen suhde, jossa puhutaan yhtä aikaa vihasta ja rakkaudesta. Hän käyttää kilparatsastukseen ja sen mahdollistamiseen enemmän voimavaroja kuin keskivertopalkansaaja koko elämäänsä, mutta samalla hän sanoo, että jännittää kilpailemista, eikä ymmärrä, miten kukaan pystyy nauttimaan siitä.Kilpailuissa hän ei katsele muiden suorittamista vertailumielessä, eikä hän halua edes kuulla muiden pisteitä.”Laitan musiikin nappeihin korville ja ratsastan. Pitää keskittyä siihen, miltä hevonen tuntuu. Eihän kukaan kotonakaan ratsasta sillä ajatuksella, että nyt voitan kaikki muut”, hän sanoo. ”Ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että olen tyytyväinen, jos radalla on hyvä fiilis, vaikka en voittaisikaan.”EM:istä hän toteaa, että olisivathan ne yksi ahdistava tapahtuma lisää.”Mutta kun minulla on se pakkomielteinen päähänpisto ratsastaa joskus maajoukkueessa. Kyllä mä tästä vielä eläköidyn. Kilpaillessa on kivaa, kun menestyy ja radat menevät hyvin, mutta kurjaa, kun menee pieleen”, hän tiivistää. Ville VastuullinenSiitä hän on varma, että hän tykkää kouluttaa hevosia, ja joskus ostaa ja myydäkin. Kaikkiaan elämä on hyvää. Kun Vaurio tuli Suomeen Saksasta Ruosteelta vähän alle viisi vuotta sitten perheensä takia, tunnelmat olivat ristiriitaiset. Hän koki, että edistyminen ratsastajana jos nyt ei pysähdy, niin ainakin hidastuu.”Lähdin pois yhdestä Euroopan parhaista töistä ratsastajana. Mutta maailmassa on muutakin kuin työ. Se oli ainoa järkevä siirto siinä vaiheessa”, hän näkee.Suuri onni oli pian Suomeen saapumisen jälkeen alkanut yhteistyö Sanna Suomisen kanssa. Nyt Vaurio toimii Suomisen rakennuttamassa Kusas Dressagessa ja nauttii olosuhteista ja siitä, että autolla ajaminen jää vähäisemmäksi. Tarvittaessa uusi karsina järjestyy, jos jokin sopiva hevonen osuu kohdalle.”Ja Stara kirsikkana kakun päällä. Mulla on Suomen mittapuulla ihan hirveän hyvä tilanne”, hän sanoo.Totta kai elämä on jatkuvaa taiteilua nelihenkisen perheen, valmentamisen, ratsastamisen ja kilpailemisen kanssa.”Mutta olen todella onnekas”, Vaurio korostaa. Ville VantaalainenKilparatsastuksessa taloudellisella panostuksella on merkityksensä, mutta Vaurio kertoo, että hän ei ajattele sitä. Joskus nuorena kyllä harmitti, että muut etenevät ja kehittyvät samaan aikaa, kun hän itse käytti aikansa hevosen kipeän jalan hoitamiseen, mutta kadehtimiselle hän ei ole antanut tilaa.”En käytä siihen yhtään energiaa. Minulla ei ole sellaista asetusta aivoissa, että miettisin katkerana, että tuolla on tuollainen heppa-auto ja minulla ei. Totta kai toivoisin, että voisin käydä vähemmän töissä, mutta tämä on elämää. Se on sama, mistä perheestä tulet, tässä lajissa täytyy tehdä kovasti töitä. Nuoret ja vanhat, tytöt ja pojat ovat kaikki samalla viivalla.”Vaurio katsoo myös tulevaisuuteen. Hän hankkii nuoria hevosia, ja myös myy niitä tarpeen mukaan. Tänä vuonna Laatuarvosteluun on häneltä tulossa Kirsi Oksasen valmistelema 4-v ruuna Skyhigh (Secret – Riant). Viime vuoden laatuarvostelukakkosen Brown Lion S (Pin Rock’s Black Velvet – Wolkenstein) hän päätyi myymään.Pisimmällä ovat Stable Novan kanssa yhdessä omistettava 10-vuotias projektihevonen Dante, joka mahdollisesti ehtii tänä vuonna Pohjola Medium Tourille.Lisäksi on oma Merry Francis (Pin Rock’s Black Velvet – Duendecillo P), jonka lempinimi Kenttis viittaa sen aiempaan uraan kenttähevosena.”Oma harrastehevonen, josta voi tulla hyväkin”, Vaurio sanoo.Tosin sen kanssa kauden kilpailullinen päätavoite on uhattuna. Vaurio oli luvannut hypätä sillä tänä syksynä syvällä Savossa jonkin pienenpienen kenttäkilpailuluokan, mutta nyt vaikuttaa siltä, että EM:t ajavat ohi.”Se kenttästartti saattaa luiskahtaa kevään puolelle”, Vaurio sanoo ja hymyilee.. Ville ValloittavaKenttäkilpailusuunnitelma kertoo siitä, että vaikka Vaurio on täydellisyyden tavoitteellisuudessaan ja kriittisyydessään kuin kouluratsastajan perikuva, hänessä on myös vahva leikkisä puoli – takavuosina hän teki Dublinillaan piaffia takaperin istuen, ja tänä vuonna hän on kerännyt somesuosiota hypellen sponsorinsa rehusäkkien yli Kenttiksellä.Somen lisäksi Vaurio tuntuu olevan rakastettu myös todellisen elämän piireissä. Hän vaikuttaa olevan kohtelias ihminen, jolla on aina hetki aikaa, vaikka ei oikeasti olisikaan. Tiettyä aitoutta hänessä on varmasti – kuka nyt muuten myöntäisi SM-kullan tulleen laastaroidulla suorituksella.”Kyllä mä ajattelen, että tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa. Kun kohtaat ihmiset positiivisesti ja olet oma itsesi, löydät sopivan porukan. Ja kyllä mä koen, että kun tulen radalle, sinne välittyy jotain yhteisöllisyyttä”, hän sanoo.”Minut on opetettu pienestä pitäen siihen, että aina moikkaat, jos vähän luulet tuntevasi ihmisen. On mullakin huonoja päiviä, stressiä, töitä ja univajetta, eikä aina niin hyvä lääkitys, mutta ei siinä häviä mitään, että yrittää olla ystävällinen”, Vaurio miettii.”Ja kun kaikki laittavat tässä lajissa itsensä niin paljon likoon, ja tulevat kilpailuihin jostain Torniosta, kyllä silloin pitää olla edes hyvä ilmapiiri”, hän päättää. .Vaurion hevoset12-v r G-Star (Delatio – Krack C) om. Sanna Suominen3-v r. Fillyhill’s Viva la Vida (Valverde – Dancier) om. Ville Vaurio oy Stable Novan kanssa4-v ruuna Skyhigh (Secret – Riant) oma4-v ruuna Secret Sabotage (Secret – Tsarevitj) Raisa Franciksen kanssa5-v tamma Fantacy Rose CG (Fondation – Royal Classic) Outi Peltolan kanssa7-v ruuna Merry Francis (Pin Rock’s Black Velvet – Duendecillo P) oma 10-v ruuna Dante (De Niro – Alantas xx) Stable Novan kanssa
Ville VoittajaTotta kai hän on silti myös huomannut, että kun hän menee kilpailuihin, hän on kärkikahinoissa ja yleensä voittaa. Taidon lisäksi syy siihen on se, että hän kilpailee vain hevosilla, joiden kanssa on valmistautunut kunnolla ja joiden kanssa on pidempää tulevaisuuden näkymää.”Mulla on tärkeää, että jos tulen näytille johonkin klinikkaan tai kilpailuun, voin olla ylpeä siitä, mitä teemme”, hän linjaa.Suomenmestaruuskilpailuissa Woikoskella rata tuntui siltä kuin pitää, ja myös suomenmestaruuden voittaminen oli messevää.”Tuntuu se hyvältä. Kun katsoo luetteloa suomenmestareista, kyllä siellä aika monta legendaa on. Ja nyt minun nimeäni kukaan ei saa sieltä pois. Hampaankolot on putsattu”, hän sanoo.Senkin hän on kuullut, että mies on voittanut kouluratsastuksen suomenmestaruuden viimeksi vuonna 1997, 26 vuotta sitten. Se oli Marko Björs Vikontilla. Muutaman kerran siinä välissä miehet ovat ottaneet himmeämmän mitalin: Björs Vikontilla 1998 ja Don Carloksella 2000, Timo Rokkanen Loboss Loving Artilla 2007 ja Vaurio itse D’Artagnanilla 2019..”Muistankin vielä sen, kun olin viemässä lastani luistelemaan, ja Sanna soitti, että olisitko kisannut sillä"Ville Vaurio siitä, kun hevonen tuli hänelle. Ville VirittelijäKultamitalihevosen G-Starin omistaa Sanna Suominen, ja nyt on sovittu, että se kilpailee Vaurion kanssa vielä olympiavuoden 2024. Sen jälkeen hevonen siirtyisi takaisin Suomiselle.Vaurio kävi G-Starin selässä kokeilemassa heti silloin, kun Suominen oli ostamassa ruunaa Henri Ruosteelta omaksi ratsukseen pari vuotta sitten. Vuonna 2020 Suominen kilpaili sillä ensin vaativaa B:tä ja sitten muutaman vaativan A:n. Sitten se siirtyi Vauriolla ratsastettavaksi. Tarkoitus oli kouluttaa hevosta Suomista ajatellen eteenpäin kohti GP:tä.”Alussa ykköset oli – no, ne ei olleet”, Vaurio sanoo.Kaudelle 2022 Suominen kuitenkin halusi hevosensa Vaurion kilpailutettavaksi.”Muistankin vielä sen, kun olin viemässä lastani luistelemaan, ja Sanna soitti, että olisitko kisannut sillä”, Vaurio kertoo.Hän tarttui tehtävään työnä hyvän yhteistyökumppanin kanssa, mutta ei tilaisuutena päästä itse huipulle loistamaan. Vaikka G-Star oli huikean hieno, se ei hevosena tuntunut sopivan hänelle itselleen.”Se on tosi laadukas, mutta se ei tuntunut mun tyyliseltä, ei mun hanskaan sopivalta. Meni monta kuukautta, ennen kuin löysimme toisemme”, Vaurio paljastaa.Luokissa päästiin nopeasti ylöspäin.”Viime kausi räpiköitiin medium touria, mutta tämä kausi on mennyt naurettavan hyvin”, mies itse luonnehtii..Viime kausi räpiköitiin medium touria, mutta tämä kausi on mennyt naurettavan hyvinVaurio tästä vuodesta. Ville ValmentajaAlussa hevosen vatsan kanssa oli murheita, mutta nyt niiden suhteen vaikuttaa löytyneen sopiva hoitotapa ja rytmitys.Eniten G-Starin koulutuksessa on kiinnitetty huomiota hevosen tapaan kantaa itseään. Voimaa pitää olla riittävästi ja hevosen pitää ymmärtää, miten sen halutaan liikkuvan.”Alussa oltiin ihan perusasioiden äärellä, ja ollaan vieläkin”, Vaurio sanoo.On tehty paljon kulmia, ja siirtymisiä etenkin käynnin ja ravin välillä. Nyt tärkeitä ovat piaffi-passage-siirtymät, ja vaihdot ja siksakit.”Mutta en halua tehdä niille kesken kauden massiivisia korjauksia. Tässä kauden aikana on vain laitettu laastaria päälle. Talvella ne avataan, ja yritetään saada kuntoon, ja sitten keväällä taas laastaria”, Vaurio hymyilee. Hän on ratsastanut jo vuosia Rien van der Schaftin renkaassa, mutta tiivistä valmentajasuhdetta hänellä ei ole.”Ei minulla ole ketään, kenelle soitan. 19-vuotiaasta asti olen tehnyt lähinnä omin nokkineni. Kun olin Henrillä, saatoin tietenkin märistä hänelle, että kun tämä ei mene pohkeesta eteen, jolloin hän sanoi, että yritä nyt saada se pohkeen eteen.”Toisaalta siinä on puolensakin. Kun tekee itse, omat ajatukset kehittyvät, eikä tule liian riippuvaiseksi muista.”Minusta tärkeintä onkin, että yrittää oppia ja kopioida niiltä, joita katsoo ylöspäin.”Kun hän itse oli Ruosteella ensimmäistä kertaa kesätöissä, hän muutti tapaansa ratsastaa jalan kanssa. Toinen tärkeä oppi tuli Ruosteen vanhan D’Artagnanin aikaan: jos jotain ei voi muuttaa, sen kanssa pitää selviytyä ja tehdä kompromissi.Hän on itsekin jo Suomen arvostetuimpia valmentajia, ja hänen ratsukoissaan vaikuttaa näkyvän tietty positiivinen leima. Mies vähättelee osuuttaan.”Ei mulla ole mitään muottia, ja joka ratsastajalla on omanlaisensa kroppa ja omat tavoitteensa, jotka riippuvat siitä, millainen hevonen on”, hän sanoo. ”Yritän aina auttaa, mutta kuski ja hevonen ne työn tekevät.”.Ei minulla ole ketään, kenelle soitanVaurio valmentautumisesta. Ville VaiheilijaEM:iin pääsemiseksi Vaurio on tehnyt sen, minkä pystyy. Kansainvälisiä tuloksia GP:Stä on neljä: 70,022, 70,522, 69,435 ja 67,652 prosenttia. Viimeinen tulos Riikassa ei ollut hyvä, mutta silloin Vaurio soitti jo ennen starttia maajoukkuejohdolle, että pohja on huono.”He sanoivat, että mene vain silti, ei haittaa, jos on yksi huono tulos. Jos nämä eivät riitä, on vain upeaa, jos joukkueen ulkopuolelle voi jättää yli 70 prosentin tuloksilla”, hän kuittaa.Pariisista hän ei vielä halua puhua mitään. Ensin on EM:t, joissa olympialaisiin pitäisi ratsastaa paikka, ja sitten katsotaan vielä erikseen mahdollinen olympiajoukkue.Mutta onhan se huikea ajatus. Kun kaikkeen tarvitaan aikaa ja rahaa, on vantaalaisella perheenisällä tekemistä.Ja ajattelemista. Vauriolla on kilpailemiseen kompleksinen suhde, jossa puhutaan yhtä aikaa vihasta ja rakkaudesta. Hän käyttää kilparatsastukseen ja sen mahdollistamiseen enemmän voimavaroja kuin keskivertopalkansaaja koko elämäänsä, mutta samalla hän sanoo, että jännittää kilpailemista, eikä ymmärrä, miten kukaan pystyy nauttimaan siitä.Kilpailuissa hän ei katsele muiden suorittamista vertailumielessä, eikä hän halua edes kuulla muiden pisteitä.”Laitan musiikin nappeihin korville ja ratsastan. Pitää keskittyä siihen, miltä hevonen tuntuu. Eihän kukaan kotonakaan ratsasta sillä ajatuksella, että nyt voitan kaikki muut”, hän sanoo. ”Ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että olen tyytyväinen, jos radalla on hyvä fiilis, vaikka en voittaisikaan.”EM:istä hän toteaa, että olisivathan ne yksi ahdistava tapahtuma lisää.”Mutta kun minulla on se pakkomielteinen päähänpisto ratsastaa joskus maajoukkueessa. Kyllä mä tästä vielä eläköidyn. Kilpaillessa on kivaa, kun menestyy ja radat menevät hyvin, mutta kurjaa, kun menee pieleen”, hän tiivistää. Ville VastuullinenSiitä hän on varma, että hän tykkää kouluttaa hevosia, ja joskus ostaa ja myydäkin. Kaikkiaan elämä on hyvää. Kun Vaurio tuli Suomeen Saksasta Ruosteelta vähän alle viisi vuotta sitten perheensä takia, tunnelmat olivat ristiriitaiset. Hän koki, että edistyminen ratsastajana jos nyt ei pysähdy, niin ainakin hidastuu.”Lähdin pois yhdestä Euroopan parhaista töistä ratsastajana. Mutta maailmassa on muutakin kuin työ. Se oli ainoa järkevä siirto siinä vaiheessa”, hän näkee.Suuri onni oli pian Suomeen saapumisen jälkeen alkanut yhteistyö Sanna Suomisen kanssa. Nyt Vaurio toimii Suomisen rakennuttamassa Kusas Dressagessa ja nauttii olosuhteista ja siitä, että autolla ajaminen jää vähäisemmäksi. Tarvittaessa uusi karsina järjestyy, jos jokin sopiva hevonen osuu kohdalle.”Ja Stara kirsikkana kakun päällä. Mulla on Suomen mittapuulla ihan hirveän hyvä tilanne”, hän sanoo.Totta kai elämä on jatkuvaa taiteilua nelihenkisen perheen, valmentamisen, ratsastamisen ja kilpailemisen kanssa.”Mutta olen todella onnekas”, Vaurio korostaa. Ville VantaalainenKilparatsastuksessa taloudellisella panostuksella on merkityksensä, mutta Vaurio kertoo, että hän ei ajattele sitä. Joskus nuorena kyllä harmitti, että muut etenevät ja kehittyvät samaan aikaa, kun hän itse käytti aikansa hevosen kipeän jalan hoitamiseen, mutta kadehtimiselle hän ei ole antanut tilaa.”En käytä siihen yhtään energiaa. Minulla ei ole sellaista asetusta aivoissa, että miettisin katkerana, että tuolla on tuollainen heppa-auto ja minulla ei. Totta kai toivoisin, että voisin käydä vähemmän töissä, mutta tämä on elämää. Se on sama, mistä perheestä tulet, tässä lajissa täytyy tehdä kovasti töitä. Nuoret ja vanhat, tytöt ja pojat ovat kaikki samalla viivalla.”Vaurio katsoo myös tulevaisuuteen. Hän hankkii nuoria hevosia, ja myös myy niitä tarpeen mukaan. Tänä vuonna Laatuarvosteluun on häneltä tulossa Kirsi Oksasen valmistelema 4-v ruuna Skyhigh (Secret – Riant). Viime vuoden laatuarvostelukakkosen Brown Lion S (Pin Rock’s Black Velvet – Wolkenstein) hän päätyi myymään.Pisimmällä ovat Stable Novan kanssa yhdessä omistettava 10-vuotias projektihevonen Dante, joka mahdollisesti ehtii tänä vuonna Pohjola Medium Tourille.Lisäksi on oma Merry Francis (Pin Rock’s Black Velvet – Duendecillo P), jonka lempinimi Kenttis viittaa sen aiempaan uraan kenttähevosena.”Oma harrastehevonen, josta voi tulla hyväkin”, Vaurio sanoo.Tosin sen kanssa kauden kilpailullinen päätavoite on uhattuna. Vaurio oli luvannut hypätä sillä tänä syksynä syvällä Savossa jonkin pienenpienen kenttäkilpailuluokan, mutta nyt vaikuttaa siltä, että EM:t ajavat ohi.”Se kenttästartti saattaa luiskahtaa kevään puolelle”, Vaurio sanoo ja hymyilee.. Ville ValloittavaKenttäkilpailusuunnitelma kertoo siitä, että vaikka Vaurio on täydellisyyden tavoitteellisuudessaan ja kriittisyydessään kuin kouluratsastajan perikuva, hänessä on myös vahva leikkisä puoli – takavuosina hän teki Dublinillaan piaffia takaperin istuen, ja tänä vuonna hän on kerännyt somesuosiota hypellen sponsorinsa rehusäkkien yli Kenttiksellä.Somen lisäksi Vaurio tuntuu olevan rakastettu myös todellisen elämän piireissä. Hän vaikuttaa olevan kohtelias ihminen, jolla on aina hetki aikaa, vaikka ei oikeasti olisikaan. Tiettyä aitoutta hänessä on varmasti – kuka nyt muuten myöntäisi SM-kullan tulleen laastaroidulla suorituksella.”Kyllä mä ajattelen, että tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa. Kun kohtaat ihmiset positiivisesti ja olet oma itsesi, löydät sopivan porukan. Ja kyllä mä koen, että kun tulen radalle, sinne välittyy jotain yhteisöllisyyttä”, hän sanoo.”Minut on opetettu pienestä pitäen siihen, että aina moikkaat, jos vähän luulet tuntevasi ihmisen. On mullakin huonoja päiviä, stressiä, töitä ja univajetta, eikä aina niin hyvä lääkitys, mutta ei siinä häviä mitään, että yrittää olla ystävällinen”, Vaurio miettii.”Ja kun kaikki laittavat tässä lajissa itsensä niin paljon likoon, ja tulevat kilpailuihin jostain Torniosta, kyllä silloin pitää olla edes hyvä ilmapiiri”, hän päättää. .Vaurion hevoset12-v r G-Star (Delatio – Krack C) om. Sanna Suominen3-v r. Fillyhill’s Viva la Vida (Valverde – Dancier) om. Ville Vaurio oy Stable Novan kanssa4-v ruuna Skyhigh (Secret – Riant) oma4-v ruuna Secret Sabotage (Secret – Tsarevitj) Raisa Franciksen kanssa5-v tamma Fantacy Rose CG (Fondation – Royal Classic) Outi Peltolan kanssa7-v ruuna Merry Francis (Pin Rock’s Black Velvet – Duendecillo P) oma 10-v ruuna Dante (De Niro – Alantas xx) Stable Novan kanssa
