Huonoja bisnesideoita

On harmi, että huonoille bisnesideoille ei jaeta mitään palkintoja tai suosionosoituksia. Me hevosalalla olisimme tässä niin hyviä! Esittelemme tässä neljä surkeaa, mutta laajasti käytössä olevaa yritysmallia.

Ensimmäinen huono bisnesidea on ratsastuskoulu. Ratsastuskoulu tuottaa, jos hevoset ovat halpoja, niitä hoidetaan vähän ja juoksutetaan tunneilla paljon ja talli toimii lähinnä erilaisella ilmaistyövoimalla.

Jos taas hevonen nykytoiveiden mukaan liikkuu vain kaksi tuntia päivässä neljän hengen ryhmissä, se syö kolmesti vuodessa psyllium-kuurin, pukeutuu laadukkaisiin ja hyvin istuviin loimiin ja saa kahden viikon loman, jos se alkaa luimia satuloidessa, se on ennemmin jo harraste- kuin tuotantoeläin.

Hevoset ovat kuitenkin vain pieni osa ratsastuskoulutalouden huojuvaa pyramidia: tarvitaan miljoonainvestoinnit kahvioineen, talleineen ja maneeseineen, ja tätä kiivaasti rapistuvaa investointia pyritään maksamaan varsin epävakaiden eläinten työpanoksella 30 euroa kerrallaan.

Tästä huolimatta bisnes on parempi kuin vaihtoehdossa kaksi: täysihoitotallissa, jossa panostetaan laadukkaisiin tiloihin, ostetaan solariumit, rakennetaan kävelykone ja laitetaan hyväpohjaiset tarhat. Sitten palkataan henkilökuntaa niin, että kaikkien kullanmurut tulevat hyvin hoidettua.

Plussaa on se, että jos asiakkaan nelijalkainen ontuu, se tuo tallille saman rahan kuin terve lajitoveri. Miinusta se, että talli tuottaa maksimissaan tallivuokran määrän kerrottuna hevosten määrällä. Kuukausittain tilille tuleva summa voi olla vielä mairea, mutta yrittäjän hymy hyytyy, kun maksetaan lainat, korjataan paikkoja, tilitetään palkat ja tilataan heinät.

Silti kun tallille kävelee ratsuttaja bisnesidea kolmosen kanssa, hän miettii, että voi tuota kroisospennosta. Ratsuttajalla on tallissa ratsutettavia nuoria, josta omistaja pulittaa 850 euroa kuussa. Tallin omistaja ottaa 500, joten ratsuttaja saa 350 euroa, sis. alv. 24. Sillä rahalla hän ratsastaa kuussa ainakin 20 kertaa ja on hevosesta vastuussa 30 päivää. Tuntipalkkaa ei kannata laskea, joten toivottavasti heppa on kiva, eikä sen takia joudu sairaslomalle, sillä sairasloman aikana ratsuttajan pitää jalka kipsattuna juoksuttaa puoleen hintaan kaikki ne asiakashevoset, jotka vielä jäävät talliin.

Surkeimman bisneksen tekijän viitta kuuluu silti kasvattajalle, joka tietää olevansa hulluin kaikista. Aina joskus hän kasvattaa varsan, joka saa alkunsa helposti, syntyy vaivatta ja löytää pikaisesti kodin pyyntihintaan. Sen perusteella idea myytiin puolisolle. Mutta vähän väliä hänen tilaamansa kalliit spermat happanevat lentoasemalle, hänen follikkelinsa kuihtuu, hänen tammansa syö koko talven laadukasta heinää tyytyväisenä toiseen peräkkäiseen välivuoteensa, hänen varsallaan on rodokokki ja hänen eloonjääneestä varsastaan kasvaakin ruma, lahjaton ja hankala, josta kukaan ei halua maksaa.

Ei ihme, että hevosalan yrityksissä tavoitteena ei ole tehdä rahaa, vaan se riittää, kun elättää itsensä ja nenä pysyy veden pinnan yläpuolella. Se on alamme suosituin yritystoiminnan tapa. Ja mikäs siinä, ainakin sananmukaiset ehdot täyttyvät: yritetään paljon, ja toimintaa riittää aamusta iltaan.


Miia Lahtinen
Toimittaja ja hevosyrittäjä

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi