Jalostuspäivillä puhunut Antero Tupamäki: ”Hevonen on kokonaisuus josta rakenne on vain yksi kulmakivi”

Perinteisten Jalostuspäivien toinen päivä alkoi eläinlääkäri Antero Tupamäen luennolla rakennevirheistä koituvista ontumis- ja kestävyysongelmista. Hän aloitti nopealla katsauksella ”alakertaan” eli jalkoihin ja sen jälkeen ”yläkerran” eli rungon harvemmin käsiteltyihin rakenneominaisuuksiin.”Sapelijalkaisuus on haastavin rakennevirhe ravurille, vaikka meillä onkin menestyneitä ravureita, joilla sellaiset jalat ovat. Asento ennustaa, että nuorella iällä on ongelmia polvien kanssa ja vanhemmalla iällä ongelmia tulee hankositeen, jänteiden ja nuljuluiden kanssa. Eli sapelijalkaisuus ennustaa sekä nuorena tapahtuvaa vammautumista että vanhemmiten tulevia rasitusvammoja”, Tupamäki sanoi.”Kokkapolvisuutta taas lieväasteisena en pidä pahana, mutta jos siihen liittyy supistunut etusääri, se voi aiheuttaa jänneongelmia.”Erityisesti erilaiset polven asentomuutokset voivat olla hankalia.”Sivuttaissiirtymä on lämminverisissä tyypillinen tietyillä amerikkalaissuvuilla. Se kuuluu polven asentomuutoksiin, jotka mielestäni ovat haitallisia”, Tupamäki totesi.Hän painotti kuitenkin, ettei halua puhua liikaa vain rakenteesta, sillä hevosen kestävyyteen vaikuttavat muutkin asiat. ”Rakenteen lisäksi liikkeet, lahjakkuus, fysiikka, valmennus ja psyyke. Katsantokanta on oltava riittävän laaja, kun arvioimme hevosta. Hevonen on kokonaisuus, josta rakenne on vain yksi kulmakivi. Vähän rumempikin hevonen voi pärjätä, jos muut osatekijät ovat kunnossa.”Hevosurheilu kirjoittaa lisää Antero Tupamäen rakennenäkemyksistä lähiaikoina..Samassa aihepiirissä liikuttiin myös puheenjohtajatuomari Outi Ruottisen puheenvuorossa ”Rakennearvostelu menestyksen välineenä”.Rakenne- ja liikeominaisuuksien periytymisominaisuudet ovat korkeita tai melko korkeita, joten niiden jalostamisessa edetään suht nopeasti. Toisaalta etenkin ravijalostuksessa pääpaino jalostusvalinnoissa on usein muulla kuin rakenneominaisuuksissa. Ruottinen huomauttaa kuitenkin, että rakenneominaisuuksia jalostetaan myös epäsuorasti.”Samalla kun valitsemme hevosia suoritusominaisuuksien suhteen, valitaan myös rakenneominaisuuksia. Rakenteen yhteydestä suoritusominaisuuksiin on vaihtelevia tutkimustuloksia riippuen paljon siitä, minkälaisesta populaatiosta tutkimus on tehty. Tyyppipisteistä, runkopisteistä ja liikkeistä on löydetty korrelaatiota suorituksiin.”Ruottisen mukaan rakenteen ja suoritusten korrelaatio on ymmärrettävä, sillä anatomia on biomekaniikan perusta ja antaa raamit sille, minkälaisiin suorituksiin hevonen pystyy ja miten se kestää valmennusta ja kilpailua.Rakennearvostelu on myös osa vastuullista jalostusohjelmaa.”Mitä mittaat, sitä voit parantaa, sanotaan. Tavoitteellisessa jalostusohjelmassa pitää koko ajan arvioida, ollaanko onnistuttu populaation kehittymisessä. Siinä mielessä rakenteen arvostelu ei ole merkityksetöntä, sillä jalostusohjelmalla on velvollisuus pitää populaatio terveenä”, Ruottinen sanoi. ”Rakenneominaisuudet ovat mielestäni tärkeä tekijä siinä, koska niiden periytymisaste on korkea. Etenkin suljetuissa populaatioissa, kuten suomenhevosilla. Myös jokaisella kasvattajalla vastuu siinä, että rotu pysyy terveenä. Kestävä rakenne tukee terveyttä, koska tietyt rakennevirheet altistavat rasitusvammoille.”Ruottinen vetoaa kasvattajiin, jotta ikäluokasta mahdollisimman iso osa tulisi näytille arvostelutilaisuuksiin. ”Näyttelyt ovat hyvä työkalu informaation tuottamiseen. Olisi tärkeää, että mahdollisimman iso osa ikäluokasta pystyttäisiin arvostelemaan, jotta saataisiin mahdollisimman valikoitumatonta tietoa.”.Ruottinen itse painottaa arvostelussa tasapainoa. ”Kun rakenne on tasapainossa, hevonen voi liikkua tasapainossa ja se taas tukee suorituskykyä. Kaikki tekijät, jotka heilauttavat hevosta pois tasapainosta, ovat arvioinnissa negatiivisia.”Tasapaino tarkoittaa käytännössä mittasuhteita ja sopusuhtaisuutta.”Piirrän mielessäni neliön hevosen rungon ympärille maasta säkään ja mietin, onko se neliö vai suorakulmio. Tasapainoisella hevosella se on suunnilleen neliö. Ja rungon syvyyden tulisi jalkoihin verrattuna olla suunnilleen 50/50 tai sitten jalkojen pitäisi olla pidemmät kuin rungon syvyys. Myös rungon suunta on tärkeä, onko hevonen rakentunut ylämäkeen vai alamäkeen”, Ruottinen toteaa. ”Siitä syntyy vaikutelma tasapainosta, ja lisäksi sopusuhtaisuudesta. Siinä hevonen voidaan jakaa sään takaa ja lantion edestä kolmeen osaan, joista kaikki on suunnilleen samankokoisia.”Ruottinen huomioi, että näyttelykiinnostus on vähentynyt ja ikäluokkien pienenemisenkin takia varsoja arvostellaan yhä vähemmän. Koska rakennearvostelut nähdään rodulle tärkeänä, toivoisi Ruottinen myös niiden tulevaisuuteen kehitystä. ”Tällä hetkellä ravipuolella on käytössä kokonaisarviot, mutta ratsupuolella käytetään Suomessakin jo lineaarista arvostelua ja se on ehkä objektiivisempi kuvaus”, Ruottinen kertoo myös nautojen arvostelussa käytettävästä tavasta.”Minua kiinnostaa myös teknologian hyödyntäminen arvostelussa, koska tekniikka kehittyy koko ajan. Voiko sen joskus valjastaa siihen, että hevosista saisi yhä tarkempaa dataa? Se poistaisi sen tosiasian, että ihmisen arvostelussa on aina subjektiivinen tekijä mukana. Mitä enemmän teknologiaa saisi hyödynnettyä, sen parempi.”Ruottinen kertoo miettineensä myös kotitalliarvostelujen hyödyntämistä, jotta näyttelyihin matkustaminen ei muodostuisi rakennearvostelun esteeksi.Vapaiden kysymysten yhteydessä Antero Tupamäki ehdotti muutosta myös tuomarien työskentelyyn: ”Lautakunnan näkemys on kulttuurinen näkemys ja ajankohdan rodullinen näkemys, ja arvokas sellaisena, mutta saataisiinko tulevaisuudessa objektiivisempaa dataa oreista, tammoista ja varsoista sokkoarvostelulla? Eli että tuomareilla ei olisi etukäteen tietoa suvusta, suorituksista tai omistajista?” Tupamäki haastoi. ”Tämä olisi kokeilemisen väärtti ainakin tamma- ja varsanäyttelyissä. Pelkään että nykyisellä systeemillä esimerkiksi liikepisteet voivat olla paremmat sillä hyväsukuisella varsalla kuin vaatimattomammalla suvulla.”Ruottinen kielsi sukutietojen vaikuttavan tuomareihin, mutta suhtautui ehdottoman positiivisesti kaikkiin muutoksiin, jotka lisäisivät kasvattajien kiinnostusta ja luottamusta arvosteluun.Yleisössä Aune Huttunen Pohjanmaan hevosjalostusliitosta lupasi omassa kommentissaan, että heidän alueellaan asiaa voitaisiin pilotoida vaikka heti.Kimmo Lampinen Hippoksesta lupasi, että Hippoksessa tullaan analysoimaan kaikki keskustelu, mitä Jalostuspäivillä on käyty ja toimintaa tullaan kehittämään sen pohjalta. ”Keskustelu on tosi arvokasta ja ehdottomasti viedään asioita eteenpäin.”.Liikuntafysiologian opiskelija, kengitysseppä ja harrastajavalmentaja Jyri Hellevuo kertoi omassa puheenvuorossaan tieteen ja hevosvalmennuksen yhdistämisestä. Hän on tekemässä tutkimusta yksilöllisten laktaattikynnysten määrittelystä ravihevoselle. Hevosurheilu on aiemmin kirjoittanut jo hänen harjoitustyöstään kärrymallin vaikutuksesta hevosen liikemekaniikkaan.Päivä päättyi paneelikeskusteluun, jossa kasvattajat Saara Mäkinen, Susanna Raevaara ja Eeva-Liisa Penttilä keskustelivat omista käytännöistään jalostusvalintojen ja kasvatuksen suhteen.Siitostamman valinnassa Saara Mäkinen kannusti yleisöä toimimaan kuten hän, eli ostamaan hyvän suomenhevostammavarsan ja tekemään siitä ensin kilpahevosen ja myöhemmin siitostamman. Susanna Raevaara komppasi kollegaa.”Suomenhevostammoissa on se ongelma, että hyvää et saa aikuisena ostettua. Ne pitää käytännössä ostaa varsoina emän alta”, Raevaara sanoi. ”Lämminverisiä tammoja saa kyllä ostettua, mutta niissä taas orimaksut ovat karanneet, eikä varsoista saa sitä hintaa mitä pitäisi. Suomenhevosissa maksut ovat vielä järkeviä, mutta tammoja ei meinaa saada. Tietysti enhän minäkään Liisan Tulilinnusta luopuisi melkein millään rahalla, että ymmärtäähän sen.”Kaikki keskustelijat painottavat siitostamman valinnassa sukua. Rakenne oli seuraavaksi tärkein sekä Raevaaralle että Penttilälle, mutta Mäkinen painottaa suorituksia rakennetta enemmän. Kaikilla oli kuitenkin joitain ajatuksia virheistä, joita he koittavat välttää.”Sapelijalka ja kiverä kinner on sellaisia mitä vältän. Suomenhevostamma saisi mieluummin olla kooltaan pienempi kuin isompi”, Raevaara sanoi.”Suppuvarpaisuus, kiverä kinner ja vennot vuohiset ovat mielestäni vältettäviä ominaisuuksia. Ratsupuolella koolla on paljon väliä, liian pieni ei saa olla”, Penttilä totesi.”Lähinnä katson, ettei olisi monta isoa virhettä samassa paketissa, muuten on vaikeaa löytää oria, mikä paikkaisi virheitä. Katson kokonaisuutta ja ettei tamma ole malliltaan hassu”, Mäkinen sanoi..Jalostuspäivät käyntiin: ”Kaikilla on sama tavoite, saada tamma mahdollisimman hyvin tiineeksi”.Uudistuneet Jalostuspäivät saivat hyvän vastaanoton – ”Korona-aika jotenkin totutti ihmiset seuraamaan etänä ja yleisöä on tosi vaikea saada paikalle”.Jenkit vai tavalliset? Katso, miten kärry vaikuttaa hevosen liikerataan Killerillä tehdyssä testissä.Jenkkikärryt vaikuttavat kaulan ja lantion asentoon.Jyri Hellevuo on hevosmies yliopistomaailmassa .Jyri Hellevuo siirtyi kengityssepästä liikuntatieteilijäksi

Jalostuspäivillä puhunut Antero Tupamäki: ”Hevonen on kokonaisuus josta rakenne on vain yksi kulmakivi”

Aiheeseen liittyvää

Vennelmon Varmalle syntyi toinen varsa – "Varsominen sujui hyvin"

Cimallus sai tammavarsan Parvelan Retusta – muillekin huipputammoille aikaisia varsoja

Varsalive on auki – katsojat pääsevät seuraamaan kolmen suomenhevosvarsan touhuja

Suku on pahin – miten huomioida sukusiitosaste suomenhevosjalostuksessa?