Kilpailumenestys ratkaisee siitosarvon Ranskassa – näin jalostushevoset siellä jaotellaan

Ranskassa asunut ja hevosia kasvattanut ruotsalaistoimittaja Tony Ryttar kertoi ranskalaisesta jalostushevosten jaottelusta Solvallan orinäyttelyvideolla maaliskuun puolivälissä.Ranskalaiseen ravikantakirjaan pääsy ei ole mitenkään automaattista edes ranskalaisille siitoshevosille. Oreilta rajoitetaan astutettavien tammojen määrää, jos ne eivät pärjää riittävän hyvin kilparadoilla. Ja tammat, joiden varsat eivät tule radoille, joutuvat siirtymään siitokseen muualle Eurooppaan.Kantakirjaan merkitseminen on ranskalaisvarsoille edellytys päästä kilpailemaan Ranskan suuripalkintoisissa kilpailuissa, jotka ovat ennätyksellisen suljettuja muiden maiden hevosilta. Jos Ranskassa syntyy varsa, jonka emä tai isä ei ole hyväksytty Ranskan kantakirjaan, sille pitää etsiä rekisterimaa eli kantakirja jostain muualta.Hyvä kilpaori, joka on menestynyt Groupe I-, II- tai III-lähdöissä saa astua 100 tammaa vuodessa. Groupe I-voitosta tulee heti täydet 10 pistettä ja täysi määrä astutuksia. Tammojen määrä laskee 60 tammaan, jos orille kertyy pisteitä 5 – 9,5. Sellaiset orit, joiden isät tai sisarukset ovat Groupe I-voittajia, saavat 60 tammaa alle 5 pisteen suorituksilla.Jos muut orit eivät yllä 5 pisteeseen, niille anotaan erikoislupaa jalostuslautakunnalta, joka voi antaa 20 tamman astutusluvan. Tammojen määrä nousee, jos orin kilpasuoritukset paranevat. Oreja rakennearvostellaan 3-, 4- ja 5-vuotiaina. Hyvä ”Concours de Model” -arvio voi johtaa siitosluvan saamiseen. .Siitosorien määrä on laskenut 40 vuodessa melkein kolmannekseen. 1980-luvulla astui yli 900 oria, viime vuonna niitä oli 372. Ready Cash oli täysin ylivoimainen isäori viimeiset 15 vuotta. Sen kuoleman jälkeen markkinoilla on tapahtumassa uusjako, jossa sen poikien menestystä tarkkaillaan suurennuslasilla.Myös tällä hetkellä menestyksekkäät kilpaorit ja sellaiset orit, joiden jälkeläiset voittavat isoja lähtöjä esimerkiksi Vincennesin talvimeetingissä, saavat tammanomistajien suosion.Ranskalainen orimanageri ja hevosagentti Christian le Barbey on kuitenkin sitä mieltä, että talvimeetingin merkitys siitosorien näyteikkunana on vähentynyt. Hän korostaa, että parhaat orit syndikoidaan jo nuorina, jolloin tammanomistajien pitää hypätä orin kyytiin jopa vuotta tai kahta ennen kuin se alkaa astua.Le Barbey kertoo, kuinka ennen oli tavallista, että orille tuli 2–3 tammaa heti samana päivänä Vincennesin menestyksen jälkeen. Nykyään sellaista tapahtuu tavallisemmin, jos tunnetusti hyvän orin jälkeläinen ottaa voiton Groupe-lähdössä.Hänen mielestään suurin muutos Ranskassa on, että suurin osa varsoista kasvatetaan myyntiin. Ennen maaseudun tilalliset pitivät tammojaan varten omia oreja ja valmensivat kasvattinsa itse. Tänä päivänä varsahuutokaupoissa kilpaillaan huippuorien ja kaikkein kovasukuisimpien tammojen jälkeläisistä, jolloin orien kirjo vähenee.Siitostammoja käyskentelee Ranskan laitumilla yli 12 000, ja varsoja syntyy vuosittain noin 9000. Tammat jaetaan kuuteen jalostusluokkaan kilpailumenestyksen perusteella. Pisteitä tulee ennätyksestä ja voitoista eri kategorioiden kilpailuissa ja eri radoilla..Ykkösluokkaan tammakin pääsee suoraan Groupe I -voitolla, mutta voitot tai sijoittumiset pienemmissäkin puitteissa tekevät I-luokan siitostamman. Vincennesin voitto nostaa ykkösluokkaan sekä voittajan että sen emän.Tamma voi parantaa jalostusluokkaansa koko kilpa-uransa ajan. Ennätyksille on laadittu taulukko, jossa on eri luokkien rajat eripituisille matkoille, eri lähetystavoilla ja ajanotolla.Esimerkiksi 2-vuotiaat pääsevät 2400 metriä lyhyemmillä matkoilla I-luokkaan 16-autoennätyksellä, II-luokkaan 17,5-ajalla ja III-luokkaan 19,5-tuloksella. Nelivuotiaiden rajat ovat: 13, 14,5 ja 16,5. Yli 5-vuotiailta vaaditaan jo 11-, 12,5- ja 14,5-tulokset. Joten koville joutuvat vanhemmat ranskalaistammat, jos haluavat parhaaseen jalostusluokkaan.Viime vuonna astutetuista tammoista I-luokassa oli 4330 eli 35,1 prosenttia, II-luokan tammoja 2508 (20,2 prosenttia) ja III-luokan tammoja 1861 (15,1 prosenttia). Kolmeen ylimpään luokkaan kuului 70,4 prosenttia kaikista tammoista. Kaikkein alimman VI-luokan tammoja astutettiin 1794 (14,5 prosenttia).Yleensä tamman saa astuttaa aikaisintaan 5-vuotiaana. Jos tamman tai sen emän suoritukset yltävät II-luokkaan, voi sille hakea astutusluvan 4-vuotiaana. Jos kyseessä on I- tai II-luokan tamma samoin kuin sen emä, voi astutusluvan saada jo 3-vuotiaalle.Siitostamman pitää myös onnistua tuottamaan kilpahevosia tai ainakin koelähdön suorittaneita. Jos varsoja on startti-iässä 3–4, ainakin yhden pitää läpäistä koelähtö. 5–6 varsan emällä koelähdön pitää suorittaa vähintään 2 varsaa, ja 7–9 varsaa tehneellä tammalla pitää olla 3 koelähdön käynyttä. Muuten tamman varsottamista pitää jatkaa ulkomailla.

Kilpailumenestys ratkaisee siitosarvon Ranskassa – näin jalostushevoset siellä jaotellaan

Aiheeseen liittyvää