Nuorena varsottamisessa on vain hyviä puolia

Suomenhevonen kehittyy yleisesti ottaen hitaammin kuin lämminverinen, ja lämminverisiin on jalostettu viime vuosikymmenet nimenomaan nopeutta. Jos lämminverinen tamma päädytään astuttamaan jo hyvin nuorena, yleensä sillä ei havitella enää takaisin kilparadoille sen jälkeen. Suomenhevosilla puolestaan nuoren tamman astuttaminen voi olla tarkoin harkittu asia miettien kilpauraa pitkällä tähtäimellä. Suomenhevostamman paluu radoille varsan synnyttämisen jälkeen ei ole mitenkään poikkeuksellista.Tämän hetken kilpailevista avoimen tason tammoista kesken kilpauran varsoneita ovat ainakin ravikuningatar Lumi-Oosa sekä Sirpsakka.Varsanvalmistuslaitoksen eläinlääkäri Marjaana Konttisen mukaan syitä suomenhevostamman nuorena astuttamiseen voi olla ainakin loukkaantuminen, nuorena kerätty iso voittosumma sekä fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien kehittyminen.”Suomenhevonen kehittyy niin hitaasti, ja esimerkiksi nivelrustojen ja tukirakenteen kypsymiseen menee aikaa. Vaikka suomenhevosen valmennus aloitetaankin nykyään yhtä aikaisin kuin lämminveristen, ja vaikka hevosella pääsisikin kilpailemaan nuorena, hirmu harva suomenhevonen on kuitenkaan fyysisiltä ominaisuuksiltaan valmis siihen. Nuorille hevosille rajatuissa ikäluokkalähdöissä kilpailee toisiaan vastaan usein vain samat kymmenkunta hevosta. Hevosia pitää opettaa ja valmentaa jollakin tasolla heti nuoresta asti, mutta on eri asia olla valmis kilpahevonen”, Konttinen pohtii.”Jos hevonen ei ole fyysisiltä tai psyykkisiltä ominaisuuksilta valmis kilpahevonen, se todennäköisesti kuumuu. Silloin tammojen varsottaminen voi olla hyvä ratkaisu. Kun tamma varsoo ja saa samalla aikaa, se on sen jälkeen vanhempi, ja usein psyyke on kehittynyt siinä välissä.”Konttisen mukaan kilpauralla on vaikutusta tamman tiinehtyvyyteen, ja millaisen varsan se pystyy jättämään. Tiinehtyvyys vaatii tammalta fyysisiä ominaisuuksia, jotta keho voi vastaanottaa sikiön.”Tamma voi olla hyvin hoidettu ja hyvässä kunnossa, mutta se ei silti välttämättä tiinehdy. Psyykkisillä ominaisuuksilla on myös iso vaikutus. Esimerkiksi jos tamma on ollut koko kilpauransa stressaantunut, se voi olla huono tiinehtymään heti kilpauran jälkeen. Silloin tamma voi tarvita pitkän lepoajan välissä. Jos tamma ei siltikään tiinehdy, siinä voi olla myös piilevänä jokin vialla”, Konttinen kertoo. .Luulen, että kuningatarkilpailussa kilpailleet tammat olisivat todennäköisesti onnistuneet paremmin siitoksessa, jos ne olisivat varsoneet aiemmin.Varsanvalmistuslaitoksen eläinlääkäri Marjaana Konttinen.Suomenhevonen tulee sukukypsäksi noin kahden vuoden iässä. Hevosille ei tule vaihdevuosia, ja tammoilla hormonitoiminta jatkuu kuolemaan saakka. Vaikka tammalla on hormonitoimintaa, ikä ja varsomiset kuitenkin rappeuttavat kohtua, millä puolestaan on vaikutusta uuteen tiineyteen.”Ikä vaikuttaa niin monelta eri kantilta. Iäkkäämmillä tammoilla voi näkyä rappeumamuutoksia kohdussa, ja siellä voi olla esimerkiksi kystia. Kohdun ongelmat vaikuttavat kohdussa elävän varsan hyvinvointiin”, Konttinen kertoo.”Luulen, että kuningatarkilpailussa kilpailleet tammat olisivat todennäköisesti onnistuneet paremmin siitoksessa, jos ne olisivat varsoneet aiemmin. Lämminverisillä on puolestaan tutkittu, että kilpailleen lämminveritamman ensimmäinen varsa ei yleensä ole paras jälkeläinen. Tamma voi tiinehtyä hyvin heti kilpauran jälkeenkin, mutta usein keho tarvitsee toipumista ja palautumista kilpailuista, jotta varsa syntyy elinvoimaisena.”Kun suomenhevosen pääasiallinen tehtävä oli toimia työhevosena, myös kantavat ja varsalliset tammat olivat talon töissä mukana. Silloin hevoset eivät olleet lihavia, ja varsat kulkivat mukana rinnalla oppimassa.”Tämä on mielenkiintoinen asia, sillä nykyään meillä on lihavia hevosia, ja lihavaa hevosta ei saa tiineeksi. Ensimmäisen kolmanneksen aikana sikiö on kohdussa jyrsijän kokoinen. Se kehittyy normaalisti, mutta vasta tiineyden lopussa se rupeaa kasvamaan kokoa. Sen takia ei pitäisi olla ongelma liikuttaa, kilpailuttaa tai käyttää tammaa varsinkaan tiineyden alussa”, Konttinen toteaa. .Kaikista suurin este siihen, ettei tamma tiinehdy, on Konttisen mukaan voimakas kiputila ja ylipaino.”Esimerkiksi kaviopaise on kivulias tila hevoselle, vaikkei se välttämättä näytä edes kovin kipeältä. Ylipainossa taas munasarjat ovat insuliiniresponsiiviset eli rasvan määrä elimistössä vaikuttaa siihen, miten hyvin hormonitoiminta munasarjoissa toimii. Sen takia hoikka tai vähän jopa laiha tamma on helpompi saada kantavaksi kuin lihava”, Konttinen kertoo.”Suomenhevossiitostammat ovat usein hyvin paksuja tankkereita, joka on jo ihan ongelma. Se vaikuttaa tiinehtyvyyteen, mutta lihavan siitostamman laihduttaminen on todella vaikeaa. Tiineys ei ole este hevosen liikuttamiselle, mutta usein suomalaisessa systeemissä siitostammat ovat joutilashevosia.”Jos tammaa on aktiivisesti liikutettu nuoresta asti ja luotu sille pohjakunto, silloin pitkäkään tauko, esimerkiksi tiineys ja varsominen, ei poista kuntoa ja sen olemassaoloa. On kuitenkin muistettava, että järjettömällä aikataululla hevosta ei voi saada takaisin kuntoon varsinkin, jos se on ollut tauon aikana kokonaan liikuttamatta. Hevosta ei voi myöskään laihduttaa vähentämällä pelkästään ruuan määrää, vaan lihasmassa täytyy saada takaisin liikuttamalla.”Kun pitkän kilpauran tehnyt tamma siirtyy siitokseen, sillä voi mennä vuosia ennen kuin lihasmassa tippuu. Sellainen tamma ei muuta muotoaan vielä ensimmäiseen varsomiseen”, Konttinen pohtii. .Ravikilpailusääntöjen mukaan tamma voi kilpailla 120 vuorokauden ajan tiineyteen johtaneen viimeisen astutuskerran jälkeen. Vastaavasti tamma saa kilpailla 180 vuorokauden kuluttua varsottuaan elävän varsan tai 90 vuorokauden kuluttua varsan kuolemasta, mikäli tiineys on kestänyt vähintään 120 vuorokautta.”Ravikilpailusääntöjen pykälät on luotu sen mukaan, milloin hevonen olisi fyysisesti valmis kilpailemaan”, Konttinen kertoo.Konttinen muistuttaa siitä, että jokainen tekee omat ratkaisunsa oman hevosensa kohdalla. Siihen hän kuitenkin toivoisi kannustinta, että jos joku haluaisi varsottaa tammansa kesken kilpauran, paluu radalle tehtäisiin helpommaksi.”Eikä silloin tarvitsisi kannustaa suoraan astuttamaan tammoja nuorena, vaan siihen, että tammalle olisi järkeviä kilpailumahdollisuuksia tarjolla tehdessään paluuta radalle. Jos joutuu lähtemään samalta viivalta muiden kanssa, menee usein aika kauan ennen kuin tamma on takaisin omalla tasollaan. Voisiko tähän asiaan olla jotakin helpotusta? Kannustaisiko se suomenhevostammojen omistajia palaamaan kilparadoille hevosillaan? Suomenhevosista vielä usein ajatellaan niiden kypsyvän starttien myötä”, Konttinen miettii. .Kasvatuksen näkökulmasta suomenhevoskulttuuri on muuttunut. Marjaana Konttinen.”Itseäni aiemmin raviurheilussa mukana olleet ovat osanneet kertoa, että vielä 1950 ja -60-luvuilla kilpaillut suomenhevostamma sai varsottuaan varsahyvityksen. Silloin kilpailtiin aikatasoituksia, ja varsonut tamma sai hyvitystä viisi sekuntia. Sillä kannustettiin tuomaan tammoja takaisin kilpailuihin. Tammojen kilpailumahdollisuudet ovat parantuneet merkittävästi vuosien aikana, mutta oleellista olisi myös miettiä, miten varsomista voitaisiin hyvittää. Palaaminen kilpahevoseksi vaatii niin paljon työtä.”Konttinen kannustaa tarkastelemaan historiaa.”Kasvatuksen näkökulmasta suomenhevoskulttuuri on muuttunut. Koko ajan mietitään, mikä on suomenhevosen tulevaisuus, ja miten tilannetta elvytettäisiin. Joskus kuitenkin pitäisi tarkastella menneisyyttä, ja niinkin lähellä meille voisi olla tarjolla vastauksia.”.Kokonaisuuden kannaltaKasvatus on Marjaana Konttisen lempilapsi, josta hänellä on runsaasti ajatuksia ja jota hän pohtii paljon.Eläinlääkäri Marjaana Konttinen katsoo siittolakauden ruuhkahuipun ajoittuvan kesäkuulle, mutta vielä Kuninkuusravien jälkeenkin on voinut tulla kymmenkunta tammaa astutettavaksi. Jos siemennykset aloitetaan vasta Kuninkuusravien jälkeen, on aloitus silloin tosi myöhäinen, ja sen takia myös tiinehtyminen voi olla hankalaa.”Ajankohta ei muutoin ole edes niin myöhäinen, kun nykyään Suomessa on suhteellisen lämpimät syksyt, eikä juhannuksen jälkeen syntynyt varsa ole varsinaisesti myöhäinen. Jos kuitenkin tammaa ruvetaan ensi kertaa tutkimaan vasta Kuninkuusravien jälkeen, se tekee asiasta myöhäisen. Kiimat ovat jo loppukesästä heikommat kuin keväällä. Lisäksi kiimakierto ei ole heti välttämättä otollisessa vaiheessa siemennystä ajatellen”, Konttinen toteaa..Minun ensisijainen ajatukseni on, että tamma tulisi tiineeksi ja varsoo. Marjaana Konttinen.Hyvä kilpahevonen ei ole aina hyvä siitosori. Konttinen korostaa, että siitosoriin luonnetta kuuluisi pitää tärkeänä ominaisuutena, sillä se myös periytyy helposti.”Jalostusarvosteltavaksi pitäisi viedä paljon rohkeammin yksilöitä, jotka täyttävät siellä vaaditut kriteerit. Hevosta pitäisi miettiä kokonaisuutena, jossa kilpailutulokset ovat vain yksi osa. Sellaisilla hevosilla, joilla kilpailutulokset eivät välttämättä ole aivan absoluuttista huippua, voi olla paljon muita ominaisuuksia, jotka olisivat tärkeitä jalostuksessa ja käytetty geenipooli olisi paljon monimuotoisempaa”, Konttinen kertoo.”Kun halutaan tehdä kaupallinen varsa, valitaan usein se kaikista suosituin isäori. Kuitenkin pitäisi muistaa, että kyseisellä oriilla voi olla lähes sata muuta varsaa samaa ikäluokkaa, eikä silloin tavallisemman tamman varsa erotu millään tavalla joukosta. Nimenomaan kaupallisuuden takia tulisikin käyttää jotakin muuta oria, jotta varsa voisi erottua joukosta.”.Konttinen neuvoo orivalintoja tehdessä miettimään kokonaisuutta, ja olemaan liikkeellä riittävän ajoissa.”Suosittelen tammanomistajia tekemään isäorivalinnat hyvissä ajoin, ja tutkimaan tammojaan paremmin. Minun neuvoni olisi tutkia ainakin eri orien tiinehtyvyysprosenttia, tammojen varsomisprosenttia ja logistiikkaa. Ei kannata vain miettiä, että haluaa varsan jostakin tietystä oriista, sillä se ei ole koko absoluuttinen totuus asiasta”, Konttinen painottaa.”Minun ensisijainen ajatukseni on, että tamma tulisi tiineeksi ja varsoo. Orivalintoja miettiessä tulisi ottaa huomioon tamman ominaisuudet ja miettiä millä oriilla voisi korjata tamman rakenne- tai luonneominaisuuksia. Isäorin emälinja on mielestäni yksi kaikista tärkeimmistä ominaisuuksista isäoria valittaessa.”

Nuorena varsottamisessa on vain hyviä puolia

Aiheeseen liittyvää

Cimallus sai tammavarsan Parvelan Retusta – muillekin huipputammoille aikaisia varsoja

Varsalive on auki – katsojat pääsevät seuraamaan kolmen suomenhevosvarsan touhuja

Suku on pahin – miten huomioida sukusiitosaste suomenhevosjalostuksessa?

Nopealle nopeata – Kari-Markku Karjalainen luottaa juoksijajalostuksen perusperiaatteisiin