Strategia tulevaisuuden huippuyksilöön – "Makuasia, kuinka kaukaa hyviä yksilöitä haluaa laskea"

Saara Mäkiselle Rähälän Hevostilalle Saarijärvelle on tänä vuonna syntymässä yhteensä kaksitoista suomenhevos- ja lämminverivarsaa. Tulevan kauden orivalintoja hän on pohtinut jo viime syksystä lähtien. Mäkisen tavoitteena on kasvattaa laadukkaita tulevaisuuden kilpahevosia.Mäkinen katsoo, että tärkein siitostamman ominaisuus on hyvä emälinja. Hyvällä emälinjalla pitää olla absoluuttisia huippuyksilöitä, jotka ovat pärjänneet ikäluokkalähdöissä tai ovat nousseet absoluuttiselle huipulle. Mitä enemmän huippuyksilöitä löytyy suvusta, sitä parempi. ”Minulle ei riitä, että esimerkiksi suomenhevosella on emälinjalta vaikka tosi paljon tähtijuoksijoita. Siellä voi välissä olla joku sukupolvi, mistä ei ole tullut yhtään mitään merkittävää. Kokonaisuutena emälinjan on oltava tuottoisa ja sen on pitänyt tuottaa lisäksi huippuyksilöitä. On vähän makuasia, kuinka kaukaa hyviä yksilöitä haluaa laskea”, Mäkinen kertoo.”Jos asiaa ajattelee kaupallisuuden kannalta, nykypäivän ostajia ei hirveästi kiinnosta, jos esimerkiksi hevosen neljäs emä on ollut aivan huippuyksilö, mutta sen jälkeen emälinja on tavallisempi. Sen takia joitakin hyviä yksilöitä pitää olla lähempänäkin.”.Mäkinen ei ole kiinnostunut kilpaurallaan erittäin hyvin menestyneestä tammastakaan, jos emälinja ei ole riittävän vahva. Emälinjan on oltava kunnossa kaikilla siitostammoilla, tosin huippuyksilöillä harvemmin onkaan järin heikko emälinja.Emälinjan jälkeen Mäkinen kiinnittää huomiota kokonaisuuteen, ja yksilön on miellytettävä jollain tavalla.”Kiinnitän paljon huomiota siihen, minkä mallinen hevonen on. Pitkät jalat, laskeva pitkä lautanen, sopusuhtainen syvä runko ja kaunis ilme on ainakin sellaisia asioita, mihin kiinnitän heti huomiota. Joskus myös joku hevonen vain kolahtaa, eikä sitä välttämättä osaa edes sanoa, minkä takia.”On eduksi, jos tammalla itselläänkin on ollut lahjakkuutta. Eri asia kuitenkin on, miten se tulkitaan varsinkin niissä tapauksissa, että hevonen ei ole koskaan päässyt radalle asti. Mäkinen sanoo, että sellaisen varsan myynti voi olla hankalaa, jos emätammalla ei ole kilpailutuloksia, eikä jälkeläisnäyttöjäkään. Kestää oman aikansa, että tamma pääsee näyttämään lahjakkuutensa varsojensa kautta.”Kaikkein otollisin siitostamma olisi nuori, ikäluokkalähdöissä pärjännyt tamma, joka olisi ajoissa siirretty siitokseen. Lisäksi sillä olisi emälinja kunnossa, hyvä rakenne sekä luonne. Yleensä kuitenkin jostain asiasta joutuu tinkimään, ja jalostusvalinnoilla pyritään paikkailemaan puutteita”, Mäkinen tiivistää.Suomenhevosiin ja lämminverisiin pätee Mäkisen mielestä samat lainalaisuudet isäorien ja tammojen valinnassa. Rakenteesta hän puolestaan katsoo vähän eri asioita.”Lämminverinen siitostamma saisi minusta olla isompi, mutta suomenhevosella ei puolestaan haittaisi, vaikka se olisi pienempikin. Myös rakenteessa ja varsinkin rakennevirheissä on vähän eri asioita, mitä pelkään. Lisäksi suomenhevosissa arvostan suhteessa tosi paljon nopeutta ja ravivarmuutta, ja ne ominaisuudet korostuvat jalostusvalintoja tehdessä. Lämminverisillä ne ovat enemmän itsestäänselviä asioita”, Mäkinen toteaa..Orivalintojen miettimisen Saara Mäkinen aloittaa isä-emänisä -yhdistelmistä, vaikka ei halua painottaa sitä liikaa. Varsinkin paljon käytetyissä yhdistelmissä pitää osata olla myös kriittinen. Tulosta yleensä syntyy, jos yhdistelmien määrä on suuri, mutta silloin pitää vaatia myös enemmän tuloksia.”Tutkin sukuyhdistelmiä ja katson, löytyykö jokin tietty linja, mikä selvästi sopii kyseessä olevaan sukuun. Emälinjalta katson, mistä oriista huippuyksilöt ovat tulleet juuri siinä sukulinjassa ja mietin, onko siellä joku nimi, joka toistuu. Pyrin katsomaan sukuja niin, mitkä yhdistelmät siellä ovat toimineet, ja mitkä puolestaan eivät ole”, Mäkinen kertoo.”Lisäksi katson oriiden jälkeläisnäyttöjä puntaroidessani, moniko tamma on jättänyt parhaimman jälkeläisensä juuri kyseisestä oriista. Vai ovatko oriin saamat tammat niin hyviä, että jälkeläisten hyvyys kumpuaa enemmän tammasta? Tutkin myös, millaisia tammoja kyseessä olevalla oriilla on käytetty, ja onko sen parhaissa jälkeläisissä selkeästi samansukuisia emänisiä. Kuitenkin pitää muistaa, että isä-emänisä -yhdistelmä on vain yksi osa jalostusvalintojani, mutta siitä usein lähden palettia purkamaan.”Sukujen ja sukuyhdistelmien jälkeen Mäkinen miettii ominaisuuksia ja liikkeitä.”Kuinka nopea ja vahva hevonen on? Onko hevonen luonteeltaan kuuma vai enemmän rauhallinen? Onko sillä korkeat liikkeet? Pitääkö askeleeseen saada pituutta vai mahdollisesti korkeutta ja muita vastaavia? Saatan katsoa videoita ja miettiä oman tamman liikkeitä, sekä katson oman tamman lähtöjä, jos siitä ei vielä ole käsitystä. Koitan selvittää mitä vahvuuksia ja puutteita sillä on kilpaurallaan ollut. Esimerkiksi jos tamma on ollut starttiraketti, mutta ei ole täysin tullut loppua, mietin jotain oikein voitontahtoista ja rehtiä oria”, Mäkinen luettelee.”Jenkkien ja ranskalaisten oriiden suhteen voi olla välillä vähän pimennossa. Yleensä niistä löytyy kuitenkin jotain videoita esimerkiksi Youtubesta, ja myös varusteista voi osittain päätellä, millainen hevonen on luonteeltaan ja mahdollisesti myös rakenteeltaan ja jalka-asennoiltaan.”Paras tilanne orivalintoja tehtäessä Mäkisen mukaan on silloin, kun orin on päässyt näkemään itse livenä.”Esimerkiksi kantakirjalausunnoissa lukee helposti, että hevosella on käyrät kintereet, mutta pelkästään sen perusteella oria ei pitäisi vielä hylätä valintoja tehdessä. Olisikin hyvä, että itse pääsisi katsomaan, miltä jalat näyttävät, ja tekisikin valinnat sen perusteella. Lisäksi kuvat ja livenä nähty hevonen eivät aina ole yhteneväiset. Joissain tapauksissa kuvista on voitu saada tosi hienoja.”.Saara Mäkisen mukaan orivalintoja on vuosi vuodelta vaikeampi tehdä varsinkin lämminveristen kohdalla. Tarjontaa on paljon ja lisäksi joutuu miettimään myös hintoja.”Suomenhevosista on muutenkin helpompi päättää, koska oriit ovat niin paljon tutumpia, ne on nähnyt livenä ja niiden uraa on pystynyt seuraamaan ihan alusta lähtien. Suomenhevosten varsamaksujen kohdalla ei myöskään tarvitse samalla tavalla miettiä hintaa kuin lämminveristen kohdalla, sillä kaikkien suomenhevosoriiden varsamaksut ovat 500 ja 1500 euron välissä”, Mäkinen toteaa.”Jos minulle tulee uusi tamma, jolla on jo aikaisempia varsoja, saatan soitella niiden hevosten valmentajille. Kyselen silloin, millainen varsa on, mitä siitä puuttuu ja miltä jokin tietty orivalinta kuulostaisi. Suosittelen vastaavaa myös muille kasvattajille, sillä sieltä voi saada hyviä tietoja, joilla voi olla vaikutusta orivalintaan.”Mäkinen painottaa, että hevosen rakennevirheet on huomioitava jalostusvalintoja tehdessä.”Olisi ihan kamalaa, jos vahingossa käyttäisi oria, jolla ura tyssäsi johonkin tiettyyn asiaan, ja tammalla sattuisi olemaan sama vika. Sellaiseen on olemassa pieni riski joidenkin pakasteorien kohdalla. Perusajatuksena kuitenkin on, ettei tammalla ja oriilla saa olla samoja virheominaisuuksia. Jos tamma on pitkä ja matala, silloin katson mieluummin pitkäjalkaista lyhytselkäistä oria, enkä esimerkiksi astuttaisi suppuvarpaista suppuvarpaisella.”Seuraavan kauden orivalintoja Mäkinen alkaa miettiä jo syksyllä, kun edellinen kausi on saatu päätökseen. Mietintää helpottaisi, jos oriiden tulevan kauden tarjonta olisi tiedossa riittävän ajoissa. Orivalinnat on helpompi miettiä valmiiksi hyvissä ajoin, sillä varsomiskauden käynnistyttyä orivalintojen pohdintoihin ei ole enää aikaa.”Moni valinta elää vielä aika pitkäänkin, mikä vaikuttaa siihen, milloin oriin pystyy varaamaan tammalle. Muuttuvia kysymyksiä ovat muun muassa milloin on varsakiima, onko silloin mahdollista saada tuorespermaa, onko varsomisessa mennyt kaikki hyvin, että pystyykö ylipäätään siementämään uudestaan, voiko käyttää pakastetta”, Mäkinen listaa.”Varsinkin myöhään varsovan siementäisi mielellään jo varsakiimaan, ja tällöin valinta on ori, josta saa siihen aikaan hyvin toimivaa tuorespermaa. Välillä on saattanut joutua tekemään jonkun äkkiratkaisunkin orivalinnan suhteen, mutta aina ne on kuitenkin pohjustettu kunnolla etukäteen, ja aina niissä kuitenkin jokin ajatus on olemassa”, Mäkinen luettelee.Mäkinen kertoo, että logistiikka ei ole hänen tapauksessaan ratkaisevin argumentti orivalintaa tehdessä.”Suomen sisällä tuorespermaa saa suhteellisen hyvin. Tosin esimerkiksi me joudumme hakemaan siemenpaketit suurimmaksi osaksi Jyväskylästä, ja silloin se on yli kaksi tuntia aikaa per paketti. Kevään ja kesän aikana pakettien hakeminen työllistää aika paljon, mutta ei se kovinkaan usein ole ratkaiseva tekijä valinnassa.”Sen sijaan markkinat vaikuttavat Mäkisen mukaan orivalintoihin jonkin verran. Valintoja on mietittävä myös kaupallisuuden näkökulmasta.”Varsinkin suomenhevosissa haluaisin kasvattaa mahdollisimman alhaisen sukusiitosasteen varsoja. Yleensä jos on kaksi tasavahvaa isäoriehdokasta, valitsen sen, jolla varsalle tulee matalampi sukusiitosprosentti. Jos taas isäori ei ole niin kaupallinen, silloin sukusiitosprosentin kustannuksella helposti valitsee jonkun kaupallisemman oriin. Varsinkin suomenhevosissa toivoisi, että ostajat luottaisivat kasvattajan näkemykseen, ja silloin jokin muu ori on myös hyvä vaihtoehto, ja tammalle on valittu sopivin ori”, Mäkinen toteaa.”Sosiaalisessa mediassa on ihmisiä, jotka hehkuttavat erisukuisia hevosia, ja antavat sen käsityksen, että ostaisivat heti erisukuisemman hevosen. Mutta ei niitä kuitenkaan ostohetkellä ole vain näkynyt. Kuitenkin suomenhevosissa periaatteessa ihan mistä vain isäorista voi tulla juoksija, jos hevosella vain ravi käy.” .Kiinnitä näihin huomiota jalostusvalinnoissaEmälinjaSukuKokonaisuusRakenne ja rakennevirheetLuonneLiikkeetSukusiitoasteHintaLogistiikka ja saatavuusPakaste- / tuorespermaKaupallisuus ja markkinatAjankohta.Kaikkein otollisin siitostamma olisi nuori, ikäluokkalähdöissä pärjännyt tamma, joka olisi ajoissa siirretty siitokseen.Saara Mäkinen.Ruotsin Svensk Travsport ja Norjan Den Norske Travsällskapp lanseerasivat kylmäverijalostuksessa keväällä 2023 Avelschansenin, jolla pyritään vaikuttamaan korkean sukusiitosasteen nousemiseen. Avelschans pyrkii tarjoamaan kannustimia jalostukseen liittyvissä ratkaisuissa rajoituksien sijaan. Avelschans koskee vuosina 2024 ja 2025 syntyneitä varsoja, ja sukusiitosprosentin on oltava 3,4 tai matalampi huomioitaessa seitsemän sukupolvea. Mäkinen toivoisi jotain vastaavaa systeemiä myös suomenhevosille.”Esimerkiksi jos varsarahaa alettaisiin taas maksamaan syntyvistä varsoista, silloin kun sukusiitosprosentti jäisi jonkun tietyn prosentin alapuolelle varsarahan voisi saada tuplana. Sillä kannustettaisiin ihan varmasti astuttamaan vielä monipuolisemmin useammalla eri oriilla. Useampi ori saisi mahdollisuuden päästä näyttämään periyttämiskykynsä. Sukusiitosprosentti nousee helposti kuuteen ja seitsemään. Jo alle viiden prosentin sukusiitosprosentti olisi jo sellainen, mistä pitäisi palkita”, Mäkinen miettii.”Jalostusvalintoja pitäisi miettiä kaikilta osin kokonaisuutena, ja valinnan pitäisi olla sopiva kaikilta osin, eikä vain pelkästään suvun perusteella. Varsinkin suomenhevosten kohdalla olisi tärkeää miettiä jalostusta pitkällä tähtäimelläkin.”Mäkinen myös toivoisi, että hevosille saataisiin tehtyä tietokanta, josta selviäisi niille tehdyt operaatioita vaativat toimenpiteet.”Jalostuksen kannalta olisi tärkeää, että ainakin irtopalat, kurkkuongelmat ja karpaalikanavan leikkaukset olisivat jossakin tietokannassa nähtävillä. Silloin jalostuksella ei tarvitsisi kerrata varta vasten tiettyjä ongelmakohtia. Kesäihottumasta tulee jo merkintä kantakirjalausuntoon, mutta olisiko meidän mahdollista jalostaa entistä terveempiä yksilöitä, kun nämä muutkin asiat olisivat paremmin yleisesti tiedossa?” Mäkinen kysyy.

Strategia tulevaisuuden huippuyksilöön – "Makuasia, kuinka kaukaa hyviä yksilöitä haluaa laskea"

Aiheeseen liittyvää