Harrastus voi vaatia veronsa – lue tästä, milloin hevosharrastuksen tulot ja menot kiinnostavat verottajaa
Hevosharrastajan ei aina kannata ynnäillä harrastuksesta saamiaan tuloja ja menoja, ellei hän tahdo nähdä miinusmerkkiä loppusumman edessä. On kuitenkin muistettava, että jos tuloja tulee, myös verottaja on niistä kiinnostunut.
Hevosia omistavat niin yksityiset harrastajat, yritykset kuin esimerkiksi kimppaporukat. Yritysverotukseen liittyy eri yritysmuotoja, tulonlähteitä ja esimerkiksi arvonlisäverotus.
Hevosiin liittyvät tulot ja menot voivat kuulua siis joko elinkeinotoimintaan, maatalouteen, muuhun tulonhankkimistoimintaan tai harrastustoimintaan. Samalla henkilöllä voi olla hevosia sekä harrastustoimintaa että erilaisia tulonhankkimistarkoituksia varten.
Tässä jutussa keskitytään harrastajaan, joka ei ´harjoita toimintaa vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa´, kuten verottaja rajan vetoa luonnehtii.
Vero.fi:n mukaan varsinaiseen tulonhankkimistoimintaan verrattuna harrastustoiminta on luonteeltaan pienimuotoista ja satunnaista. Se on tyypillisesti henkilön vapaa-aikaan kuuluvaa toimintaa, josta henkilö ei saa toimeentuloaan ja jota henkilö harjoittaa muutoinkin kuin tulojen hankkimiseksi.
Harrastustoimintaa harjoittavan verotuksen pääperiaatteet:
Jos harrastustoiminnasta ei ole kertynyt tuloja verovuonna, ei mahdollisia harrastustoiminnan menoja ilmoiteta verotuksessa.
Jos harrastustoiminnasta kertyy tuloja, annetaan tuloista sekä niiden hankkimisesta johtuneista menoista selvitys verotuksessa tulon kertymisvuonna.
Harrastustoimintaan liittyviä menoja (elantokuluja) ei saa pääsääntöisesti vähentää. Jos toiminnasta kertyy tuloa, tulon hankkimisesta aiheutuneita menoja voi vähentää enintään tulon määrään saakka.
Harrastustoiminnan tappiota ei vahvisteta.
Harrastustoiminnasta verovuonna syntyneistä tuloista voidaan vähentää kuitenkin myös samasta toiminnasta aikaisempina verovuosina syntyneitä menoja, jos ne ovat nimenomaisesti kerryttäneet myös verovuoden tuloa.
Lähde: Vero.fi
Vaikka hevosia ei harjoiteta vakaassa ansiotarkoituksessa, on harrastusluonteisesta toiminnasta hyvä pitää erillisiä menojen ja tulojen muistiinpanoja.
Pitkällä juoksulla harrastustoiminta tuottaa kuluja enemmän kuin tuloja, ja tulojen saaminen on toissijaista verrattuna harrastamisen muihin tarkoituksiin, joita voivat esimerkiksi olla eläinten seurassa oleminen, henkinen hyvinvointi ja fyysisen kunnon ylläpito.
Yksittäisen hevosharrastajan, oli hän sitten kilpailija, omistaja tai kasvattaja, on kuitenkin mahdollista saada tuloja, joita hänen pitää ilmoittaa verotuksessa. Tällaisia ovat muun muassa kilpailuista saatavat palkinnot, kasvattajapalkkiot, vuokratulot tai hevosen myynnistä saatavat eurot.
Sponsorituet verotukseen
Yksittäiset hevosharrastajat voivat myös saada tuloja esimerkiksi sponsoreilta. Myös nämä ovat verotettavaa tuloa.
"Suomalaisen verolainsäädännön perustana on ajatus, että veronalaista tuloa ovat kaikki henkilön rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot, jollei jotain tuloa ole nimenomaisesti säädetty verovapaaksi", hän toteaa.
"Veronalaisia tuloja ovat esimerkiksi urheilijalle maksettu palkka tai palkkio. Urheilijan veronalaista tuloa ovat myös urheilijastatuksen perusteella saadut muut kuin varsinaiseen urheilusuoritukseen perustuvat tulot, kuten urheilemiseen liittyvät mainospalkkiot ja sponsoritulot. Myös palkkiot esimerkiksi haastattelusta tai tuote-esittelystä ovat urheilijan ansiotuloa", Jokitie vastaa.
Luovutusvoitot verotukseen
Hevosten myynti on yksi tapa ansaita. Hevosen myynti kuuluu luovutusvoittoverotuksen piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos myyt tai vaihdat omaisuutta (hevosen) ja myyntihinta on suurempi kuin summa, mitä hevosesta on alkujaan maksettu, siitä pitää maksaa veroa.
"Kaikki luovutusvoitot on ilmoitettava veroilmoituksessa", Jokitie muistuttaa.
Luovutusvoiton määrä on se summa, mikä jää, kun vähennetään myyntihinnasta ostohinta sekä kulut, jotka ovat aiheutuneet ostosta ja myynnistä. Myös mahdolliset omaisuuden arvoa nostaneet ja parantaneet kulut voi vähentää.
Jokitie toteaa, että osto- ja myyntihetken välisenä aikana omaisuuden käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneita kuluja ei kuitenkaan voi vähentää luovutusvoittoa laskettaessa.
Esimerkkitilanne voisi olla vaikkapa seuraavanlainen: Ostat alkuvuodesta 2021 hevosen, josta maksat 10 000 euroa. Hevonen onkin oletettua parempi ja saat siitä 50 000 euron tarjouksen, jonka hyväksyt joulukuussa 2021.
Myyntihinnasta voit vähentää ostohinnan ja kauppatapahtumiin liittyviä kuluja, kuten eläinlääkäritarkastuksesta syntyvät ja kauppakirjan tekemisestä aiheutuvat menot.
Lähtökohtaisesti myös hevosen arvon nostamiseen liittyvät kulut, kuten esimerkiksi jalostusarvosteluun tai näyttelyihin osallistumisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia, mutta tältä osin harkinta on aina tapauskohtaista, Jokitie huomauttaa.
"Sen sijaan et voi vähentää omistusaikanasi aiheutuneita tavanomaisia hevosen käyttö- ja ylläpitokustannuksia."
Näitä ovat muun muassa tallipaikkamaksut, ruokinta- ja kengityskulut ja perusterveydenhoidon maksut. Myöskään valmennus- tai kilpailukuluja, jotka aiheutuvat omasta harrastustoiminnastasi, et voi vähentää.
Kokonaisarviointi ratkaisee
Se, missä vaiheessa toiminta katsotaan elinkeinoksi, on tulkinnanvaraista. Jokitie sanoo, että rajanvetotilanteissa ratkaisu tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. "Elinkeinotoiminnasta voi olla kyse, vaikka jokin tunnusmerkki ei selvästi täyttyisikään."
Elinkeinotoiminnalle on tunnusomaista, että siinä asetetaan tuotannontekijöitä riskille alttiiksi voiton saamiseksi. Taloudellisella riskillä tarkoitetaan sitä, että toiminnalla on mahdollisuus ansaita voittoa tai kärsiä tappiota. Yksi tällainen esimerkki voi olla hevosen osto myyntitarkoituksessa.
Jos henkilö ostaa hevosen 2000 eurolla ja ajattelee, että hän saa sen myynnistä 5000 euroa. Näin voi tapahtua, mutta voi myös käydä niin, että hevonen katkaisee jalkansa ja joudutaan lopettamaan.
Yksi elinkeinotoiminnan olennainen tunnusmerkki on kuitenkin voiton tavoittelu, lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.
Hevospuolella on kuitenkin määritelty harrastetoiminnaksi esimerkiksi tilanne, jossa tilalla oli ollut viisi hevosta ja niiden saamat tulot olivat vaihdelleet 17 000–22 000 euroa/vuosi ja toiminta oli ollut tappiollista usean vuoden ajan. Verottaja totesi, että pääasiassa puhutaan harrastustoiminnasta, kun kyseessä on hevoset, joita pidetään pääasiassa ravi- tai ratsastuskilpailuihin osallistumista varten.
Poikkeus luovutustappiossa
Hevoset tekevät verotuksessa toisaalta myös poikkeuksen, kun puhutaan luovutustappiosta. Luovutustappioverotuksessa myyntitappion voi usein vähentää verotuksessa, mutta ei hevosten osalta
"Omaisuuden luovutustappiota laskettaessa hevonen on lähtökohtaisesti rinnastettu henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuksi omaisuudeksi ja siten hevosen tappiollisesta luovutuksesta ei vahvisteta luovutustappiota."
"Ei muutamia satasia kannata ilmoittaa"
40 vuotta talous- ja veroasioiden kanssa työskennellyt Ossi Sopen-Luoma sanoo, että hevosharrastajan olisi hyvä pitää kirjaa tuloistaan ja menoistaan.
"On ihan hyvä tietää, kuinka paljon harrastus tuottaa tappiota."
Sopen-Luoma kertoo, että kun palvelut tulivat vuonna 1995 arvonlisäverollisiksi, eli alv kohdistui myös hevostalouteen, hän kiersi paljon ympäri maata luennoimassa veroasioista hevosihmisille. Hän myös toimi pitkään Suomen Ratsastajainliiton veroneuvojana. "Verottajakin lähetti ennen minulle tarkastettavaksi sisäiset ohjeensa ennen julkaisua, että onko ne oikein kirjoitettu."
Nykyäänkin hän vastaa viikoittain hevosihmisten kysymyksiin veroasioista. Pääasiassa Sopen-Luomalta tiedustellaan arvonlisäveroihin liittyviä asioita.
Vähäisen liiketoiminnan raja on 15 000 euroa, eli sen jälkeen alkaa arvonlisäverovelvollisuus. Harrastustoiminnassa rajasta jäädään normaalisti kauas, joskin suuremmat kasvattajapalkkiot ja mahdolliset suurvoitot, ylittävät sen nopeastikin. Arvoltaan merkityksettömät palkintoesineet ja tavarapalkinnot kuten pokaalit ja mitalit eivät kuitenkaan ole veronalaista tuloa.
Ja niitä ne yleensä harrastustoiminnassa ovat. Harrastustoiminnassa ei vahvisteta tappiota, mutta jos tuloja syntyy, voi menoja vähentää myös aikaisemmilta vuosilta.
Periaatteessa verottajalle pitäisi ilmoittaa aina, kun saa tuloja, mutta Sopen-Luoma ei usko, että pikkusummilla on väliä.
"Ei muutamia satasia kannata ilmoittaa, eikä verottaja ole niistä oikein kiinnostunut. Jos kuitenkin haluaa toimia oikein, niin lisätiedoissa ja laskelmissa pitää esittää, että paljon on saanut ja mitä menoja on tullut. Silloin saa vähentää suoraan kilpailuihin kohdistuvat menot."
Yöpymiset, matkakustannukset, karsinat ja lähtömaksut ovat menoja, joilla kuitataan moni palkinto.
Milloin veroilmoitukseen kannattaa merkitä kilpailuista voitetut palkinnot?
"Sanoisin, että jos joku kesän aikana ratsastaa kokoon tuhat euroa, niin se pitäisi ilmoittaa ja samalla siihen kohdistuvat menot. Minä laittaisin ne pelkästään lisätietoihin, että kesän aikana saanut palkintotuloja niin ja niin paljon ja sitten kohdistuu menoja niin ja niin paljon."
