Antamisen ilo kruunaa joulun
Jokaisen hevosmiehen unelma toteutui Jalmari Svartin kohdalla hänen saatuaan Vitterin. Se voitti Derbyn, Solvallan Elitkampenin ja ravikuninkuuden ja huipensi lähes elämän mittaisen hevosmiesuran.
”Sellaisen hevosen soisi jokaiselle hevosihmiselle sattuvan joskus kohdalle”, Jalmari huokaa.
Nelisen vuotta sitten hevoshommat kuitenkin riittivät. Hän vei Vitterin Antti Ojanperälle, oli myynyt ennen sitä muut hevoset ja myi hevosvarusteetkin.
”Ajopukukin häipyi jonnekin, sitä ei koskaan löytynyt. Ehkä se oli merkki jostain korkeammalta”, Jalmari hymähtää.
Hevoset jättivät elämään valtavan tyhjiön. Sen tuli täyttämään hyväntekeväisyystyö.
”Istuin sohvalla ja katsoin tv:tä, se ajatus tuli vaan jostain. En tiennyt siitä hönkäsen pöläystä, Veikko Hurstin tilaisuuksia olin nähnyt joskus tv:stä. Marssin sitten vaan lähikauppaan ja kysyin hävikkiruokaa jaettavaksi.”
”Melko pitkään saat kävellä, kauppias vastasi ja naurahti, mutta lupasi, että voin hakea viikonlopun hävikin. Ruokapankki haki hävikkiruoan Tampereella vain arkisin. Jatkoin seuraavaan ja sitä seuraavaan kauppaan, ja siitä se lähti. Puolen vuoden päästä lähti siskot hommaan mukaan, ja toiminta isoni ja isoni.”
Nyt Lähimmäisenrakkaus ry:n toiminnassa on mukana lähemmäs 50 henkeä, joista 10–20 on joka viikko jollain lailla mukana. Yksi heistä on hevosihmisille tuttu Jari Vuorio. One Way Tampere -seurakunta antoi mahdollisuuden aloittaa ruoan jakaminen lauantaisin, muina päivinä jako tapahtuu yhdistyksen kaupungilta vuokraamassa Nekalan entisessä päiväkodissa.
”On käsittämätöntä, millaista puutetta hyvinvointiyhteiskunnassa voi vielä tänä päivänä olla. Lauantaina jonossa saattaa olla 100 tai 200 ihmistä. Alkuun jännitti, miten ruoka piisaa kaikille, mutta onneksi se ei ole loppunut vielä koskaan kesken”, Jalmari Svart iloitsee.
Jalmari Svartin hyväntekeväisyystyö ei rajoitu pelkästään kotimaan ruoka-apuun.
”Katsoin vuosi sitten tv:stä Ukrainan juttuja ja sain päähäni, että jotenkin pitäisi auttaa meikäläisiä siellä. Ukrainan 2 miljoonaa mustalaista ovat tosi huonossa asemassa. Heillä ei ole välttämättä edes papereita, että pääsisivät tulleista läpi ja pois maasta, vaan apu on vietävä sinne”, Jalmari alustaa.
Hän järjesti neljä hengellisen musiikin tapahtumaa, joiden tuotto ohjattiin lyhentämättömänä Ukrainaan. TV7 välitti kaikki tapahtumat kotikatsomoihin, ja rahaa pystyi lahjoittamaan soittamalla tai tekstiviesteillä. Suosio oli hurja.
”Ensin soitti kanavan johtaja, sitten ohjaaja ja sitten tuottaja. Kaikki sanoivat, että koskaan ei ole tapahtunut tällaista, vaikka joku muukin on koittanut.”
”Esiintyjät eivät ottaneet senttiäkään palkkioita. Rahat vietiin Ukrainaan rahana, ja lisäksi vietiin monenlaista tavaraa – esimerkiksi 1600 paria talvikenkiä. Lisää konsertteja on tulossa, ja yritän päästä seuraavalle reissulle mukaan viemään lahjoituksia”, Svart suunnittelee.
Joulun aika ei hänen kohdallaan poikkea juurikaan muista vuodenajoista.
”Lupauduin hakemaan joka päivä Nokian Citymarketin hävikkiruoan, ja jaamme sitä tarvitseville Nekalassa. Ja jos joku soittaa, että ruoka on loppu eikä ole bussilipun hintaa, hyppään autoon ja lähden viemään apua. Silloin ei kysellä, miksi asiat ovat siihen tilaan edenneet, vaan viedään apu perille.”
Joulun merkitys on Jalmari Svartille kuitenkin tosi iso.
”Moni unohtaa, että joulu on Jeesuksen syntymän juhla. Siitä alkoi ajanlaskukin, eli Jeesus on merkittävin henkilö, vaikka teki työtään ainoastaan 3 vuotta. Se on tosi tärkeä mulle ja mun perheelle. Kyllä mekin illansuussa pistetään puhelimet pois ja hiljennytään joulunviettoon”, hän aloittaa.
”Kun olin nuori, uskovainen isäni Yrjö määräsi, että jouluna ei saanut ajaa treenimielessä hevostakaan. No minua kuumotti niin paljon päästä ajamaan, etten uskonut vaan pakkasin kaksi hevosta autoon ja lähdin ajamaan kohti hiittisuoraa. Auto ei päässyt liukasta mäkeä ylös vaan kaatui. Palokunta sai auton takaisin tielle, hevosille ei sattunut mitään.”
Isä ei vaikuttanut yllättyneeltä. Hän taisi ajatella, että korkeampia voimia oli pelissä. Jalmari tuli uskoon vasta toistakymmentä vuotta sitten.
”Silloin rupesin ajattelemaan, että elämässä on paljon muutakin kuin vain hevoset ja raviurheilu. Huomispäivästä ei tiedä vanha eikä nuori, ja kun monttuun heitetään, ei muistella voittoja. Silloin ei ole väliä, onko lompsa lyönnissä vai ei.”
Raviurheilua Jalmari Svart seuraa edelleen ystäviensä kautta ja muutenkin. Hän arvostaa suuresti kaikkia hevosihmisiä.
”Moni jaksaa painaa hullun lailla hommia 24/7, vaikkei menesty ikinä. Ravireissulta saattaa olla tuloksena hpl ja sakot kotimatkalta. Mun elämä on paljon helpompaa. Ei tarvitse tupakoida eikä käydä viihteellä, ja palkkio työstä tulee joka ikinen päivä”, Jalmari Svart vertaa.
”Antamisen ilo on se juttu.”
