Kuten tulla Kouvolaan ajamaan yksi monté-lähtö klo 13.07 ja rynnätä sen jälkeen suin päin tutun suomalaisen montékuskin kyydissä Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta lento Tukholmaan klo 15:40. Mukana oli vain käsimatkatavarat, mutta kyllähän siinä vähän kiire tuli.”Jatkolennon Tukholmasta Bodeniin maksan itse, mutta sain sen halvalla. Bensat kotoa olisivat tulleet kalliimmaksi”, hän kertoi. ”Saavun Luleåån tunnin ennen lähtöä. Minua tullaan hakemaan autolla. Täytyy vaihtaa vaatteet takapenkillä”, hän suunnitteli.Kysymykseen, eikö tuollainen ole jo ylimitoitettua, Carré ei edes vastaa. Ehkä ihmetteli, ymmärsikö kysymyksen oikein, palveluammatissa kun ollaan. Kyllä Carré ehti Bodeniin ja voitti lähdön tamma Stinaalvina Zonettilla. Kymi GP-päivän montélähdössä hän piti johtopaikkaa Diamant de Larrella keulaan ja kukat -tyylillä, alusta loppuun. Tienestit yhdelle päivälle olivat siis prosentit 10 000 euron ja 5 000 euron ykkösistä..Jonathan Carré1831 lähtöä, joista 1649 montea, 144 voittoa Ranskassa731 lähtöä, joista 181 voittoa Ruotsissa . Maisemanvaihdos Carré on asunut Ruotsissa nyt 7 vuotta. Hän muistaa ajat, jolloin hän teki vaimonsa Constanza Floresin kanssa päätöksen vaihtaa maisemaa. Pariskunta asui siihen aikaan Pariisissa, mutta elämä ei oikein hymyillyt. Kaikki oli vaikeaa. ”Isäni kuoli syöpään, ja se oli minulle todella kova paikka. En myöskään saanut hevosia ajettavakseni, enkä toisaalta pärjännyt niillä hevosilla, joilla ajoin. Olimme juuri saaneet ensimmäisen lapsemme. Lastenhoitaja maksoi tuhat euroa kuussa ja me tienasimme 1200. Tilanne oli todella hankala. Ja sitten joku keksi, että miksi ette muuttaisi takaisin Constanzan kotimaahan Ruotsiin.”Flores oli asunut ja toiminut hevosenhoitajana Ranskassa kymmenen vuotta ja oli sitä mieltä, että aika oli kypsä totaaliin elämänmuutokseen. Siinä ei painanut sekään, että oli jätettävä taakse kaikkien aikojen passi, Philippe Allairen jalostusorien hidalgo Ready Cash.Pieni perhe muutti ensin Pohjois-Ruotsiin. Mutta se ei ollut kovin hyvä idea.”Se kylmyys ja pimeys talvisin ja jatkuva päivä kesällä. Maahanmuuttajana ravi-Ruotsissa ei ollut helppoa. Ihmiset eivät ymmärtäneet minua ollenkaan, millään tasolla”, Carré muistelee mietteliään näköisenä. Hän valmensi ja ajoi. Kolme vuotta he sinnittelivät.Kun Carré tutustui Mika Haapakankaaseen, asiat liikahtivat ensimmäisen kerran eteenpäin.”Häntä ei pelottanut antaa hevosiaan minun kaltaiselleni ulkomaalaiselle ummikolle”, Carré muistaa. He päättivät muuttaa hieman etelämmäksi, Göteborgiin. Carré keskittyi lainajockeyn tehtäviin. Silloin hän päätti, että palveluammatissa ollaan. Ensimmäisenä vuonna ajokilometrejä ristiin rastiin Ruotsia tuli 80 000. Hän rupesi saavuttamaan nimeä. Voittoprosentit nousivat kuudesta nykyiseen 37:ään. ”Nousin aika nopeasti tilaston kakkoseksi ja nyt olen kahtena vuonna ollut ykkönen ja yritän puolustaa tietenkin paikkaani tänäkin vuonna.”Carrélla on haave: voittaa montéssa kaikilla Ruotsin raviradoilla. Hän on edistynyt tavoitteessaan hyvin, sillä listalta puuttuu enää Vaggeryd, Hoting, Lycksele ja Dannero..Yleensä soittaessa käy niin, että nuotit häviävät, ja on ruvettava improvisoimaan.Carré vertaa ravilähtöä musiikkikappaleen esittämiseen. JockeytyyliCarré ratsastaa tietenkin uudella jockeytyylillä, kuten tänä päivänä kaikki, mutta hän muistaa olleensa monen muun tavoin epäileväinen, kun Philippe Masschaele 15 vuotta sitten lanseerasi lyhyet jalustimet. ”Hän kylläkin keksi sen puoliksi vahingossa, sillä ratsasti kerran hevosella, jolla oli selkä kipeä.”Senkin Carré muistaa, miten kaikki pilkkasivat Masschaelea hänen istunnastaan. ”Sitten olikin pakko ruveta matkimaan, sillä hän rupesi voittamaan kaikissa lähdöissä.”Uusi istunta löi läpi nopeasti. ”Niin kuin kaikki sellaiset asiat, jotka toimivat.”Nyt hän ihmettelee lähinnä sitä, miksi siihen meni niin kauan aikaa, vaikka laukkamaailmassa lyhyisiin jalustimiin siirryttiin jo aika päiviä sitten.Menestyksensä syyksi Carré arvelee raudanlujan kokemuksen montén synnyinmaassa. ”Ehdin kuitenkin ajaa aika paljon lähtöjä Ranskassa ja työskennellä maailman parhaiden monté-hevosten laittajien kanssa”, hän kertoo.Joel Hallais on Carrén mittapuussa ykkönen. Sen jälkeen tulee Gerard Mottier, jonka tallissa hän on itsekin työskennellyt.. RavilähtöRavilähdössä Carré ottaa kontaktin hevoseen, asettuu sen kanssa samalle aaltopituudelle. ”Minun on ymmärrettävä sen mielentila, jotta pystyn kommunikoimaan sen kanssa. Sitten visualisoin lähdön. Se on kuin musiikkikappale, joka on sävelletty, ja alan soittaa sitä. Yleensä soittaessa käy niin, että nuotit häviävät, ja on ruvettava improvisoimaan. Se on osa tätä ammattia”, hän kertoo hymyillen.Kysymyksestä, milloin on Cornulierin, Vincennesin ison montékisan , aika, Carré ei hirveästi innostu.”Jaa... Enpä tiedä. Se on vaikea kisa. Ja Ruotsista käsin vielä vaikeampi.”
Kuten tulla Kouvolaan ajamaan yksi monté-lähtö klo 13.07 ja rynnätä sen jälkeen suin päin tutun suomalaisen montékuskin kyydissä Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta lento Tukholmaan klo 15:40. Mukana oli vain käsimatkatavarat, mutta kyllähän siinä vähän kiire tuli.”Jatkolennon Tukholmasta Bodeniin maksan itse, mutta sain sen halvalla. Bensat kotoa olisivat tulleet kalliimmaksi”, hän kertoi. ”Saavun Luleåån tunnin ennen lähtöä. Minua tullaan hakemaan autolla. Täytyy vaihtaa vaatteet takapenkillä”, hän suunnitteli.Kysymykseen, eikö tuollainen ole jo ylimitoitettua, Carré ei edes vastaa. Ehkä ihmetteli, ymmärsikö kysymyksen oikein, palveluammatissa kun ollaan. Kyllä Carré ehti Bodeniin ja voitti lähdön tamma Stinaalvina Zonettilla. Kymi GP-päivän montélähdössä hän piti johtopaikkaa Diamant de Larrella keulaan ja kukat -tyylillä, alusta loppuun. Tienestit yhdelle päivälle olivat siis prosentit 10 000 euron ja 5 000 euron ykkösistä..Jonathan Carré1831 lähtöä, joista 1649 montea, 144 voittoa Ranskassa731 lähtöä, joista 181 voittoa Ruotsissa . Maisemanvaihdos Carré on asunut Ruotsissa nyt 7 vuotta. Hän muistaa ajat, jolloin hän teki vaimonsa Constanza Floresin kanssa päätöksen vaihtaa maisemaa. Pariskunta asui siihen aikaan Pariisissa, mutta elämä ei oikein hymyillyt. Kaikki oli vaikeaa. ”Isäni kuoli syöpään, ja se oli minulle todella kova paikka. En myöskään saanut hevosia ajettavakseni, enkä toisaalta pärjännyt niillä hevosilla, joilla ajoin. Olimme juuri saaneet ensimmäisen lapsemme. Lastenhoitaja maksoi tuhat euroa kuussa ja me tienasimme 1200. Tilanne oli todella hankala. Ja sitten joku keksi, että miksi ette muuttaisi takaisin Constanzan kotimaahan Ruotsiin.”Flores oli asunut ja toiminut hevosenhoitajana Ranskassa kymmenen vuotta ja oli sitä mieltä, että aika oli kypsä totaaliin elämänmuutokseen. Siinä ei painanut sekään, että oli jätettävä taakse kaikkien aikojen passi, Philippe Allairen jalostusorien hidalgo Ready Cash.Pieni perhe muutti ensin Pohjois-Ruotsiin. Mutta se ei ollut kovin hyvä idea.”Se kylmyys ja pimeys talvisin ja jatkuva päivä kesällä. Maahanmuuttajana ravi-Ruotsissa ei ollut helppoa. Ihmiset eivät ymmärtäneet minua ollenkaan, millään tasolla”, Carré muistelee mietteliään näköisenä. Hän valmensi ja ajoi. Kolme vuotta he sinnittelivät.Kun Carré tutustui Mika Haapakankaaseen, asiat liikahtivat ensimmäisen kerran eteenpäin.”Häntä ei pelottanut antaa hevosiaan minun kaltaiselleni ulkomaalaiselle ummikolle”, Carré muistaa. He päättivät muuttaa hieman etelämmäksi, Göteborgiin. Carré keskittyi lainajockeyn tehtäviin. Silloin hän päätti, että palveluammatissa ollaan. Ensimmäisenä vuonna ajokilometrejä ristiin rastiin Ruotsia tuli 80 000. Hän rupesi saavuttamaan nimeä. Voittoprosentit nousivat kuudesta nykyiseen 37:ään. ”Nousin aika nopeasti tilaston kakkoseksi ja nyt olen kahtena vuonna ollut ykkönen ja yritän puolustaa tietenkin paikkaani tänäkin vuonna.”Carrélla on haave: voittaa montéssa kaikilla Ruotsin raviradoilla. Hän on edistynyt tavoitteessaan hyvin, sillä listalta puuttuu enää Vaggeryd, Hoting, Lycksele ja Dannero..Yleensä soittaessa käy niin, että nuotit häviävät, ja on ruvettava improvisoimaan.Carré vertaa ravilähtöä musiikkikappaleen esittämiseen. JockeytyyliCarré ratsastaa tietenkin uudella jockeytyylillä, kuten tänä päivänä kaikki, mutta hän muistaa olleensa monen muun tavoin epäileväinen, kun Philippe Masschaele 15 vuotta sitten lanseerasi lyhyet jalustimet. ”Hän kylläkin keksi sen puoliksi vahingossa, sillä ratsasti kerran hevosella, jolla oli selkä kipeä.”Senkin Carré muistaa, miten kaikki pilkkasivat Masschaelea hänen istunnastaan. ”Sitten olikin pakko ruveta matkimaan, sillä hän rupesi voittamaan kaikissa lähdöissä.”Uusi istunta löi läpi nopeasti. ”Niin kuin kaikki sellaiset asiat, jotka toimivat.”Nyt hän ihmettelee lähinnä sitä, miksi siihen meni niin kauan aikaa, vaikka laukkamaailmassa lyhyisiin jalustimiin siirryttiin jo aika päiviä sitten.Menestyksensä syyksi Carré arvelee raudanlujan kokemuksen montén synnyinmaassa. ”Ehdin kuitenkin ajaa aika paljon lähtöjä Ranskassa ja työskennellä maailman parhaiden monté-hevosten laittajien kanssa”, hän kertoo.Joel Hallais on Carrén mittapuussa ykkönen. Sen jälkeen tulee Gerard Mottier, jonka tallissa hän on itsekin työskennellyt.. RavilähtöRavilähdössä Carré ottaa kontaktin hevoseen, asettuu sen kanssa samalle aaltopituudelle. ”Minun on ymmärrettävä sen mielentila, jotta pystyn kommunikoimaan sen kanssa. Sitten visualisoin lähdön. Se on kuin musiikkikappale, joka on sävelletty, ja alan soittaa sitä. Yleensä soittaessa käy niin, että nuotit häviävät, ja on ruvettava improvisoimaan. Se on osa tätä ammattia”, hän kertoo hymyillen.Kysymyksestä, milloin on Cornulierin, Vincennesin ison montékisan , aika, Carré ei hirveästi innostu.”Jaa... Enpä tiedä. Se on vaikea kisa. Ja Ruotsista käsin vielä vaikeampi.”
