Sukulinjoissa Antero ja Riikka Tupamäki: Eläinlääkäri ja eläinlääkäristä seuraava

Antero Tupamäki:.”Riikka on ainut tyttäreni, hänen lisäkseen meillä on identtiset kaksospojat. Aika pian tulivat ne kaksi seuraavaa, ja Riikan pienimmäisenä oleminen loppui etuajassa. Hänestä tuli isosisko, ja aika äkkiä hänen piti tuoda tuttia ja tehdä muuta. Minulla siitä ei jäänyt traumaa, mutta vaimoni Paula miettii, että Riikka ei saanut sitä huomiota, minkä olisi muuten saanut..Riikka alkoi puhua jo aika pienenä, eikä vielä ole näkyvissä, että se loppuisi. Hän on mestariselittäjä, miksi asioiden pitää mennä, niin kuin hän haluaa. Hän sanoi veljilleen, että leikitäänkö pojat, ja minä olen johdattelija..Tästä on kyseAntero Tupamäki on arvostettu hevoseläinlääkäri ja Laukaan Eläinsairaalan perustaja. Riikka Tupamäki on suomen kielen opettaja, esteratsastaja ja ratsastusvalmentaja. .Olin töissä Kankaanpäässä Eläinlääkintäkoululla siihen asti, kun Riikka täytti seitsemän. Sitten muutimme Laukaaseen, jonne perustin klinikan..Ajattelin, että kun lapset käyttävät energiaa liikkumiseen, sitten ne syövät ja nukkuvat paremmin. Kun oppii hallitsemaan kroppaansa, pää tulee perässä, kuten hevosellakin. Meillä oli iso piha ja aina paljon tekemistä lapsille. Pojista tuli liikunnan ammattilaisia. Jussi valmentaa jääkiekkoilijoita Itävallassa ja Mikko koripallopoikia Jyväskylän Basket Academyssa..Olen aina muulloin innostanut lapsia liikkumaan, paitsi kun 90-luvun alussa Riikalla oli nyrkkeilyinnostus. Vuonna 1994 hän osallistui ensimmäiseen naisten ammattinyrkkeilyotteluun Seinäjoella, ja meitä oli koko suku katsomassa. En tykännyt siitä yhtään ja sanoin, että ainuttakaan plastiikkakirurgin laskua en maksa..Laulu ja soitto kuuluvat hyvänä lisänä harrastuksiimme. Riikka soitti pianoa tavoitteellisesti lukioikäiseksi ja laulu ynnä piano raikuu meillä joka joulu ja muulloinkin etenkin silloin, kun Riikalla on meneillään ilon tai surun päiviä..Kilpailuhenkinen ja valmis haastamaan Riikka on ollut aina. Lyödään vetoa -kommentti löytyy milloin mistäkin teemasta. Omien häittensä kynnykselläkin Riikan piti haastaa tuttu kaveri leuanvetokisaan, josta voittona tuli siiderikori..Hevosenkäsittelyssä ja hoitamisessa hän oli täydellisyyteen pyrkivä jo nuorena, ja sitä hän on yhä. Mikään ei ollut niin hyvässä järjestyksessä kuin hänen harjaboksinsa. Harjoja oli, ja niitä ostettiin lisää..Kun Riikka oli tallilla, kello oli turha käsite, ja ainakin läksyt saivat odottaa. Mutta talli suojeleekin ja pitää pois pahanteosta..Ratsastamisen hän aloitti Briseralla, josta tuli myöhemmin mainio siitostamma. Ensimmäinen oma ratsu oli vanha ravuri Jambo Assasin, seuraava ystäväni Pertti Kaukisen suosittelema oikea estehevonen..Ensin Riikalla oli hevosten kanssa vahva hoivavietti, mutta nyt siihen on tullut tavoitteellisuuttakin. Hän tajuaa, että silloin pitää myydä, kun kukka kukkii, eikä silloin, kun se on jo lakastunut. Paitsi ei nyt tämän viimeisimmän hevosen kohdalla. Kun se rakastuminen tapahtuu, luopuminen on vaikeaa..Riikan hevosenlukutaito on lisääntynyt hurjasti viimeisen 10 vuoden aikana. Enää ei pidä kysyä, tarvitaanko keppiä vai porkkanaa, mutta että tarvitaanko porkkanaa vai ryhtiliikettä, ja näitä Riikka osaa katsoa. Hän on tallilla mentorina muillekin, että luovutaan liiasta inhimillistämisestä..Viikoittain me yhä soitellaan, ja käyn ratsastuskilpailuissa ja hän raveissa..Riikka on erittäin pedantti, ja sitä tarvittaisiin enemmän raviurheilussakin. Kun hän laittaa hevosta kilpailuihin, on joka karva suorassa, ja on otsalettiä. Sellainen on samalla hevosen pään hoitoa..Minulla on mentaliteetti, että kyllä se siitä, mutta Riikalla ei. Hänen hevostensa kengitys ei mene vanhaksi, mutta minulla menee.”.Riikka Tupamäki:.”Olen ollut siunattu siinä, että minulla on todella läheiset välit sekä veljiin, että omiin vanhempiin. Minua on rakastettu, ja harrastukseni on mahdollistettu. Vaikka isä on tehnyt paljon töitä, hän on ollut minulle paljon läsnä. Yhä edelleen hän antaisi minulle tai veljille vaikka sormen kädestään. .Lapsena odotimme aina, että isä pääsee töistä, ja sitten alkoivat leikit. Hän teki meille keinut ja kiipeilytelineet. Talvella pihan notkelmaan jäädytettiin luistinrata..Olen ollut hänen mukanaan jo pienenä koiran keisarinleikkauksessa ja hevosen ruumiinavauksessa. Muistan vanhan miehen ajokoiran, joka odotti pentuja ja oli mennyt yliajalle. Isä leikkasi sen ja nosti pentuja: kuollut, kuollut, kuollut – tämä saattaa jäädä henkiin. Ja he hieroivat sitä auringossa, se pentu pelastui ja mieheltä tuli itku..Olin isällä klinikalla töissä kymmenkunta kesää. Juoksutuskäytävän ikkunoiden pesemisestä aloitin, ja etenin kaikenlaisiin klinikan hommiin. Joskus ratsastin hevosia, kun isä katsoi niitä..Kyllä minullekin tilattiin hakupaperit eläinlääkikseen, mutta en koskaan hakenut. Ajattelin, että minua aina verrattaisiin isään ja sanottaisiin, että ”ei se ole isänsä veroinen”, tai että ”ei se meidän orriille pärjännyt”..Opiskelin sitten Jyväskylässä suomen kieltä. Nyt opetan maahanmuuttajille suomea, ja olen asunut Kouvolassa 14 vuotta..Ratsastamaan lähdin, kun Laukaassa kaveri kävi ratsastuskoulussa. En saanut koskaan ponia, mutta siitostamma valjastettiin ratsuksi. Asenne oli se, että hevonen kuin hevonen, kun sellainen on pihassa, niin paina menemään vaan..Ensimmäinen oma hevonen oli lämminverinen, jonka isä ruunasi. Hyppäsin sillä 110-luokkia. Sen saamisesta oli aika kova vääntö. Kirjoitin kirjeen, jossa lupasin isälle, että kun olet vanha, syötän sinut ja vaihdan pissakatetrin..Sitten tuli Danny Dalfsen, 15-vuotias puolitäykkäri. Huolimaton, mutta hyvä oppimestari, jonka kanssa hyppäsin junnu-SM:t..Isä oli minulle kilpailuissa aina kuskina, enkä ymmärrä, kuinka hän sai ajan riittämään, kun hänellä oli uusi firma ja paljon töitä. Mutta Tupamäkiset eivät ole aikataulujen suhteen kovin jämptejä, joten sanoin isälle aina kilpailuiden alkamisajan aikaisemmaksi kuin se oli. Kerran olimme paikalla jo ennen kuin toimihenkilöt tulivat..Serkkuni Tupamäen Kaisan rippijuhlissa kävimme kesämekoissa Ahovuoressa katsomassa pysteriläistä, joka tulikin minulle kesähevoseksi. Hänen isältään Ristolta Tupamäestä minulle tuli usein projekteiksi hyvälaukkaiset hevoset..Ratsastin myös monia ravihevosia, esimerkiksi Etain Royal asui klinikalla ulkokarsinassa, ja ennen startteja Vauhkosen Pirjo halusi, että menen selkään ja päästän reippaasti..Vuonna 2004, neljä päivää ennen häitäni, sain vinkin, että Saksassa olisi hyvä hevonen, ja lähdimme isän kanssa katsomaan sitä. Myyjä ehdotti, että he juoksuttavat vähän ennen ratsastusta, mutta isä sanoi, että antaa mennä vaan, kyllä Riikka selässä pysyy..Olen oppinut kaiken hevosista meidän isältä: naurisöljyt, sammalet ja savikääreet. Näin hänen kanssaan niin paljon, ja imin kaiken. Monet keskisuomalaiset näyttävät minulle hevosiaan, ja kun sanon, että en ole eläinlääkäri, he vastaavat, että kun sinä olet eläinlääkäristä seuraava. Aika lailla oikeita asioita olenkin osannut epäillä..Aina kun jotain tulee, se on isän numero, johon soitan. Kerran minulla oli sormessa vamma, jota oli hoidettu jo puoli vuotta, eikä se toiminut. Se magneettikuvattiinkin, ja käsikirurgi ja radiologi sanoivat, että jänne on kunnossa. Sitten isä ultrasi sen, ja sanoi, että minusta tuossa on jänne poikki. Näytin sen ultrakuvan puhelimesta lääkärille, ja sanoin, että avaa se käsi. Jänne oli poikki, ja sanoin lääkärille, että hevosterapia jatkukoon..Kun olin menossa synnyttämään, isä piti siitäkin aiheesta luennon urheilu- ja eläinmaailman kautta, mutta se ei kyllä mennyt ihan sillä tavalla kuin hän selitti..Yhä edelleen olemme paljon tekemisissä. Keski-Suomessa lomalla käymme yhdessä lenkillä niin, että isä ajaa Atupemiä ja minä yritän pysyä perässä Quaker du Plessiksellä..Nuorempana isä oli kärsimätön ja hevosillakin oli sotilaskuri. Nyt vanhemmiten rakkaus hevosiin on tullut takaisin. Aikanaan hänellä oli kiire, ja hevosen oli tehtävä työnsä, mutta nyt eläkkeellä tilanne on erilainen. Lenkillä Atupem pysähtyy paskalle ja isä antaa sen haistella. Sitä ei olisi 20 vuotta sitten tapahtunut..Yli kaiken arvostan sitä, millainen pappa hän on pojilleni. Isä on edelleen ihan urheiluhullu, ja hän rakentaa heille erilaisia ratoja ja juoksee niillä heidän kanssaan..Isä on ollut minulle luottoihminen, eikä ole yhtään asiaa, mitä en ole häneltä voinut kysyä. Hän on maailman viisain mies, ja sen voi allekirjoittaa moni muukin kuin minä.”

Sukulinjoissa Antero ja Riikka Tupamäki: Eläinlääkäri ja eläinlääkäristä seuraava

Aiheeseen liittyvää