Emma Väre on juuri nyt ravimaailman kuumimpia nimiä – "Olen alkanut luottaa omaan tekemiseeni"

Emma Väre on jo pari kuukautta ennen vuoden loppumista tehnyt valmentajana oman ennätyskautensa. Aurora Comeryn Kymenlaakso-ajon voitto varmisti tämän, mutta menestys ei ole ollut yhden hevosen, saati sitten yhden kilpailun varassa..Kun katsotaan muita kuluneen syksyn suurkilpailuja, meni Yuvarajah kriteriumfinaaliin karsintavoittajana ja oli siinä seitsemäs. Cream Candy puolestaan otti arvokkaan kolmosen Villinmiehen Tammakilpailusta..Tämä on maltillisen kokoisen, 18 hevosen, valmennustallilta huomattavaa osumatarkkuutta. Varsinkin, kun tuosta määrästä isompi osa on yksi- ja kaksivuotiaita. .Väre uskoo, että menestys ruokkii menestystä ja tuo niin hevosille kuin valmentajalle itseluottamusta..”Suuri juttu on, että olen alkanut luottaa omaan tekemiseeni”, hän analysoi. ”Silloin ei rupea hätiköimään, jos tulee jotain ongelmia.”.Hän korostaa, että hevoselle pitää antaa aikaa, jos se sitä tuntuu tarvitsevan..”Ei pidä ajatella, että sen pitää olla johonkin aikaan jossakin pisteessä. Pitää kuunnella hevosta ja mennä sen mukaan.”.Kaiken perusta on tietenkin oikeanlaiset hevoset..”Nyt on hyviä hevosia, jotka sopivat tähän systeemiin ja omaan tapaani tehdä.”.Tämän oman tapansa tehdä hän määrittelee sujuvasti. .”Varsoilla säännöllisyys ja siitä eteenpäin yksilöllisyys.”.Nuo kaikki edellä mainitut menestykset hän on myös ajanut itse. Ohjastajanakin hän tekee euroissa mitaten jo ennätyskauttaan..”Totta kai tykkään ajaa kilpaa, varsinkin omilla valmennettavilla, kun ne tuntee. Mutta ei se niin paljon innosta, että kiertäisin ympäri Suomea lainakuskina.”.Hänen valmennettaviaan ajaa säännöllisesti myös lainaohjastajat, ahkerimmin Jukka Torvinen..”Muilla ajatan vähän hevosesta riippuen, mutta nuorilla tykkään ajaa alkustartit itse. Niin niistä saa tuntuman, mitä niiden kanssa kannattaa kotona tehdä ja saa säädöt kohdilleen. On siinä sekin, että itse tietää niiden kulloisetkin voimavarat ja pystyy ajamaan sen mukaan.”.Väre lisää lainaohjastajien käyttöä talvella. Kuluneena vuonna hän voitti Cameron Wakella Turussa tammikuun puolivälissä ja seuraavakin ajettu startti toi ykkösen Turusta, nyt Adannalla. Lähtöjen väliä kertyi kuitenkin kolme kuukautta..”Oli ollut kaksi viikkoa plus viittä, mutta juuri sinä tammikuun päivänä Turussa 17 astetta pakkasta ja oikein kostean kylmä keli. Minulla oli startin jälkeen naama ja kädet kaksi päivää aivan kosketusarat.”.Hän päätti, että seuraavan kerran kilpaa ajaessa pitää olla lämpimämpää.. ”Ei ole oikein kiva ajaa kilpaa, ellei tunne omia sormia ja onko niissä ohjat.”.Suomessa on aina ollut runsaasti eteviä naisohjastajia Maija Leinosesta Riina Rekilään, mutta silti he ovat taidostaan huolimatta jääneet jonkinlaisiksi raviurheilun kuriositeeteiksi, joiden sukupuoli pitää mainita erikseen, kun menestystä tulee. .Kolmekymppisten kerho on valloittanut valtakunnan ohjastajaliigan tämän hetken kärkipäätä, Santtu Raitala johtaa, Hannu Torvinen on toinen ja Olli Koivunen kolmas. Sen sijaan valmentajatilastossa samasta ikäluokasta parhaiten menestyvät ovat naisia. Janita Antti-Roikon, Christa Packalénin ja Emma Väreen nimet löytyvät tilastosta ennen yhtäkään vastaavan ikäistä miestä..Emma Väre ei osaa selittää, mistä tämä erikoinen vääristymä johtuu..”En näe mitään estettä sille, miksi nainen ei voisi olla aivan huipulla ohjastajanakin, jos hän tosissaan sinne pyrkisi”, hän pohtii. ”Ehkä perinteetkin vaikuttavat, kun naisissa ei ole koskaan sellaista vielä ollut.”.Väre ei ole kokenut sukupuolensa vaikuttaneen mitenkään kanssaohjastajien suhtautumisessa häneen..”Muualta on voinut joskus kuulla, ettei naiset kuulu ravilähtöihin.”.Poniraviurheilusta ponnistanut Väre muistuttaa, että siellä tilanne on päinvastoin. ”Silloin kun itse ajoin, oli lähdöissä ohjastajina Santtu (Raitala), Iikka (Nurmonen) ja 12 tyttöä.”.Väreelle oli jo tuolloin aivan selviö, että aikanaan hän ajaa hevosillakin kilpaa. .”Sitten meissä oli monta, jotka sanoivat, etteivät ikinä halua ajaa hevosella kilpaa, ne menevät niin lujaa ja tilanteet tulevat äkkiä. Voivat hoitaa tai treenata, mutta eivät aja kilpaa.”.Väre uskoo, että monella naisella on nimenomaan oma valinta, etteivät kilpaile..”Mutta on varmasti heitäkin, jotka haluaisivat ajaa enemmän kilpaa. Tämä Ladyliiga on ihan saakelin hyvä juttu, ei ole mitään lisenssirajoituksia ja siinä tarjoutuu tosi monelle mahdollisuus ajaa kilpaa.”.Varsoilla säännöllisyys ja siitä eteenpäin yksilöllisyys.Emma Väreen valmennusfilosofia pähkinänkuoressa.Pitkään Tuomo Mäkelällä työskennellyt Risto Väre on toiminut ammattivalmentajana Vihdin Metsäkylässä vuodesta 1986. Myös hänen puolisonsa Micaela Väre on hevosalan ammattilainen, joten mikään valtava yllätys ei ole, että sellainen tuli myös Väreen pariskunnan tytär Emmasta. Tallin töiden tuntu tarttui häneen oikeastaan jo ennen maailmaan tuloa..”Synnyin kymmenen aikaan illalla ja äiti oli vielä aamulla siivonnut karsinoita”, Emma Väre nauraa. ”Ihan pienenä olen ottanut päikkäreitä koppakärryjen pohjalla ja kuulemma monta kertaa tuohtunut, kun hevonen kärryjen edessä oli unien aikana ehtinyt vaihtua.”.Isoäidiltä nelivuotissyntymäpäivälahjaksi saatu paperiton shetlanninponi Toblerone aloitti sitten varsinaisen käytännön toiminnan..”Lehmänkirjava poni, jota kaikki hevoset meillä pelkäsivät kuollakseen sen värin takia. Älyttömän kiltti, mutta äärettömän hyvä opettaja. Heti kun se huomasi, että osaan jotakin, se nosti rimaa. Rupesi kääntyilemään vauhdista ja muuta vastaavaa.”.Emma Väre kertoo olleensa aina itsepäinen ja vanhempien hymähtelyt kertovat, että aina tarkoittaa myös nykyisyyttä. Kun hän oli pikkutyttönä päättänyt, että nyt on aika päästä yksin ratsastamaan ponilla, eivät vanhemmat saaneet hengen rauhaa..”Olin kinunnut kinuamistani ja vaan sanonut, että kyllä minä ihan itse osaan. Lopulta äiti oli kyllästynyt ja päästi.”.Tyttö ratsasti kävelyä ja tippui selästä..”Huusin siellä täysiä ja äiti ja isä pelästyivät, että nyt kävi jotain, oltiin me tyhmiä, kun päästettiin tyttö yksin. Lähtivät juoksemaan luokseni, mutta minä olin viittonut, että ei tänne, ei tänne, ottakaa se poni kiinni. Siitä taas jatkettiin.”.Podcast: Emma Väre kertoo, minkälaista on työskennellä perheen kesken: ”Minä sanoin, että minä ajan kuten ajan, etkä sinä puutu siihen”.Viisivuotiaana hän laittoi joulupukille toiveen ponikärryistä ja toive toteutui..”Siihen asti vain ratsastin, mutta sitten aloin ajamaankin.” .Kymmenen ikäisenä hän ajoi poniraviajoluvan ja kun paperittomalla Tobleronella ei ollut kilpailuihin asiaa, tuli ensimmäiseksi kilpaponiksi Ajoksen Iiris..”Se oli toimiva kiltti peli, ajoin sillä monta vuotta kilpaa.”.Itse asiassa tämän jutun ilmestymistä seuraavalla viikolla on Emma Väreen ensimmäisen voiton vuosipäivä. Ajoksen Iiris ja Emma Väre ottivat Turussa ykkösen 18 vuotta sitten, 22.11.2004..Väre harrasti Vihdin Viestin riveissä yleisurheilua, pikamatkat, pituushyppy ja kolmiloikka olivat hänen lajejaan..”Piti valita poniraviurheilu tai yleisurheilu, kaikkeen ei ehtinyt.”.Vuonna 2006 hankittu shetlanninponiruuna Billy 2.11,1a vei Väreen sitten poniraviurheilun huipulle. Valjakko voitti muun muassa ponien Suur-Hollola-ajon ja Pikku-Finlandian. Suurkilpailuvoittojen lista olisi vielä paljon pitempi, ellei Billy olisi kilpaillut huipulla samaan aikaan kuin kaikkien aikojen A-raviponi Golda Apache 59,3a..”Billy toi menestystä ja opetti suhtautumaan siihen ja sen luomaan paineeseen.”.Väre jatkoi Billyn kanssa vielä jonkin aikaa siinäkin vaiheessa, kun oli alkanut ajaa hevosten ravilähtöjä vuonna 2009. Ensimmäinen voitto tuli saman vuoden marraskuussa Wictor Halmilla..”Kävin 16- ja 17-vuotiaana kesäisin kolme eri keikkaa Italiassa Pietro Gubellinin ja Harri Rantasen tallilla ihan oppimistarkoituksessa. Joskus laskin, että sain ajaa yhteensä 40 eri hevosella niinä käyntikertoina. Reissut piti sovittaa Billyn kilpailujen mukaan.”.Peruskoulun jälkeen Emma Väre olisi mieluiten jäänyt jo hevoshommiin..”Oikein mikään muu ala ei kiinnostanut, enkä halunnut mennä lukioon”, Väre kertoo. ”Hevosalan koulukaan ei oikein innostanut, mieluummin olisin halunnut alkaa heti tekemään.”.Näille ajatuksille tuli kuitenkin stoppi.. ”Kotoa tuli vanhemmilta ukaasi, että jonkun ammatin paperit pitää hankkia ja sitten kun ne on kädessä, saa tehdä, mitä haluaa.”.Väre on asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomi..”Olin hyvä koulussa. Ajattelin, että täältä pääsee nopeasti pois, kun tekee mahdollisimman hyvin, tehokkaasti ja nopeasti. Ammattikoulussa minulla oli luokkamme eniten poissaoloja, mutta valmistuin luokkamme parhaalla keskiarvolla.”.Hän ehti myös kokeilla ammattinsa töitä, kun teki koulun ohessa työvuoroja vaatekauppa Aleksi 13:sta myyjänä..”Ellen olisi kokeillut, olisi sellainen kakkosvaihtoehto voinut jäädä häilymään. Kun olin kokeillut ja todennut, ettei tämä minulle sovi, ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Se hyöty koulusta nykyiseen ammattiin oli, että siellä oppi monia yrittäjyyteen sopivia juttuja.”.Koulun päätyttyä hän työskenteli isänsä tallilla, mutta mieli paloi ulkomaille..”Kysyin Stig H Johanssonilta työpaikkaa ja hän lupasi palata asiaan. Kertoi, että yksi työntekijä on luultavasti lähdössä.”.Kului toista kuukautta, eikä Johanssonista kuulunut mitään. .”Sitten Laakkosen Elina kertoi kerran Vermossa, että Rekilän Riina tarvitsisi työntekijää. Kysyi, kiinnostaisiko minua.” .Väre harkitsi asiaa viikon ja päätti lähteä Kanadaan. .”Ajattelin, että ellen lähde, kadun varmasti myöhemmin. Samana päivänä, kun olin lähdössä lentokentälle, tuli Stikkanin porukoilta viesti, että nyt täällä olisi työpaikka auki.”.Hänen oli tarkoitus työskennellä Rekilällä kolme kuukautta, mutta aika venähti lopulta seitsemään kuukauteen..”Riinahan on ammattilainen joka alaan. Sanoo vieläkin, että itse pitää tehdä, kun kukaan muu ei osaa. Kanadassa hän kengitti, ajoi kilpaa, treenasi, ja hoiti firman liikkuvat osat kahdella farmilla, käytännön asiat ja paperihommat.”.Rekilän valmennuksessa oli pääasiassa nuoria hevosia..”Siellä oli ravureita, peitsareita ja laukkahevosia, ja vanhin treenihevonen oli neljän ikäinen. Oikeastaan siellä leimahti rakkaus varsojen ja nuorten hevosten kanssa työskentelyyn.”.Väre työskenteli Kanadassa vuoden 2014 syksystä seuraavan vuoden kevääseen..”Tarkoitus oli mennä taas syksyllä takaisin, mutta siinä vaiheessa Riina oli päättänyt muuttaa takaisin Suomeen. Kävin siellä sentään parin viikon loman touhuamassa.”.Emma Väre aloitti valmentajanuransa kokelaslisenssin haltijana isällään työskentelyn ohessa. Siinä rajoitus oli neljä vierasta valmennettavaa. Viisi vuotta sitten hän aloitti kokopäivätoimisena itsellisenä yrittäjänä ja viime vuoden keväällä hän suoritti ammattiravivalmentajan tutkinnon. .”Oma valmennustalli oli aina haave ja ajan saatossa ajatus siitä vain kypsyi”, Väre kertoo..Hän vuokrasi toimipaikakseen osan isänsä tallista, mutta asuu kymmenen kilometrin päässä Vihdin Kirkonkylällä. .”Alkuun oli 7–8 hevosta, osa siirtyi iskältä minulle ja osa tuli uusia. Kun oli tässä kasvanut, tiesi mihin ryhtyi. Ei ole tullut mitään yllättävää.”.Tilalla on kahden kilometrin rata, jota Risto Väre pitää pieteetillä kunnossa. Se tarkoittaa usein työtä yötä myöten..”Viime talvena kului piikkiäkeestä yhdet piikit pois”, Risto Väre hymähtää. ”Kelit vaihtelivat ihan lillusta 15 asteeseen pakkasta. Siinä vaiheessa, kun rata alkaa jäätyä, ei voi olla tuntia kauempaa pois traktorin ratista.”.Valmennuspaikkojen eteen tehty työ merkitsee paljon valmentajalle..”Kun on tutut paikat ja tutut hevoset, tietää, miten niitä pitää lennättää ja tauoltakin tulee hevoset usein ilman ratahiittiä”, Emma Väre kuvailee. ”Varsoille käyn Vermossa pari kertaa näyttämässä rataa ennen opetuslähtöä.”.Emma Väre on mieltänyt, ettei ravivalmentajan ammatti ole silkkaa hevosten treenausta ja on kerännyt toimivan tiimin ympärilleen..”Isä hoitaa kaikki konehommat ja äiti on minulla sen verran töissä, että tekee aamu- ja iltaruokinnat. Pekka Sipiläinen kengittää ja Jenny Jalasti työskentelee hevosenhoitajana ja on tärkeä lenkki arjessa. Hevoset tykkäävät Jennystä ja Jenny hevosista.”.Väre panostaa hevosten hyvinvointiin ja korostaa sen olevan vähintään yhtä tärkeää kuin treenin..Oma valmennustalli oli aina haave ja ajan saatossa ajatus siitä vain kypsyi.Emma Väre.”Anna-Leea Väisänen käy kolmen viikon välein hieromassa ja Tina Perklén antaa kraniosakraalihoitoa tarvittaessa. Valtteri Lintula ja Kimmo Elfving ovat hyvät luottoeläinlääkärit ja tietenkin teemme paljon kotihoitoa esimerkiksi laserilla.”.Suomenhevosta Emma Väreellä ei tällä hetkellä ole valmennuksessa. Hän on kuitenkin päässyt kokeilemaan laukkahevosten ja peitsareidenkin valmentamista, eikä vierasta mitään rotua. .”Hieno hevonen on aina hieno hevonen, oli sen rotu tai käyttötarkoitus mikä tahansa.”.Herlinillä ja Ville ValollaEmma Väre on ohjastanut voitokkaasti myös Kanadassa. Emma Väre on ajanut Kanadassa Riina Rekilän valmennettavilla 27 starttia varsin mainiolla statistiikalla: 4-8-5.”Riina hoiti Hippoksen kautta paperisodan”, Väre muistelee. ”Sain ajaa kilpaa puolen mailin radoilla, mutta en mailin.”Suurimman osan starteistaan hän ajoi Southwind Alicella 12,6a.”Riina ei tykännyt siitä hevosesta ollenkaan, mutta sanoi, että jos minä haluan, saan ajaa sillä kilpaa ja se pysyy täällä niin kauan kuin minäkin.”Muscle Hillin tytär keikkui aina kärjen tuntumassa.”Se oli vähän sellainen ickevinnare, olin monta kertaa toinen, kolmas, neljäs, mutta viimeinen startti, ennen kuin lähdin oli claiming-lähtö ja sen onneksi voitin.”Hän kuvailee paikallista kilpa-ajokulttuuria suoraviivaiseksi.”Siinä oma ajattelukin muuttui suoraviivaisemmaksi, ei yrittänyt tehdä asioista vaikeita. Riinan neuvot olivat, että auton takaa joko lähdetään tai ei lähdetä, mutta ei jäädä suunnittelemaan kumpaa tehdään.”Joistakin asioista hänelle ei jäänyt varmuutta, mitkä olivat kirjoitettuja ja mitkä kirjoittamattomia sääntöjä.”Siellä ajetaan selkeillä raoilla, harvoin kukaan ihan selässä on ja sanomista tulee, jos hiljentää vauhtia varttimaililla enemmän kuin kolme sekuntia.”Keulapaikan kohtalo ratkaistiin Väreen mielestä sujuvasti.”Jos oli keulassa ja toinen pääsi puoli mittaa edelle, se kuului päästää keulaan, eikä yrittää työntää jalkoja väliin. Suomessahan ei saavutetusta edusta luovuta. Sama jos oli paineisella hevosella sisällä ja ulkopuolella hevonen alkoi väsyä, sitä otettiin kiinni tai ei ainakaan käsketty.” Hän ajoi myös peitsareilla ykkösiä, Herlinillä yhden ja Ville Valolla kaksi.”Herlin laukkasi kerran, eikä silloin ollut kauhean kivaa. Kuulit vain kuinka hopplesien kumit vinkuu ja mietit, miten tämän tilanteen selvittää, ilman että olet radassa naamallasi.”Peitsarit laukkaavat harvoin, mutta silloin kun se tapahtuu, ei Väreen mukaan ohjastajalla ole paljon tehtävissä.”Ei siinä pysty oikein muuta kuin toivoa, että hevonen itse selvittää rytminsä. Jos ottaa liikaa kiinni, on hevonen varmasti nokillaan. Siellähän kaikki alkavat huutaa kehotuksia kääntää pois jo kun näkevät, että kaverin peitsari hukkaa rytmiään.”

Emma Väre on juuri nyt ravimaailman kuumimpia nimiä – "Olen alkanut luottaa omaan tekemiseeni"

Aiheeseen liittyvää