Viimeistään pitkät vuohiskarvat paljastavat orin kuitenkin joksikin muuksi kylmäverihevoseksi..Oikeastaan Wolt on varsinainen pohjoisen kosmopoliitti. Se on Norjan rekisterissä, mutta syntyjään kuitenkin pohjalainen. Kaksivuotiaana se muutti Härmästä Ruotsiin valmentajalleen Jan-Olov Perssonille..Haastattelua edeltävänä lauantaina 5-vuotias Wolt on kuitannut uransa toistaiseksi suurimman palkinnon. Mats Djusen ohjastamana se voitti Ruotsin Solängetissä kylmäverilähdössä 200 000 kruunun eli 19 500 euron ykköspalkinnon, ja samalla sen voittosumma kipusi yli 100 000 euroon..Wolt on tällä hetkellä kasvattajansa ja omistajansa, härmäläisyrittäjä Pekka Lillbackan menestynein hevonen..Lillbacka myöntää, että juuri nyt tuntuu hyvältä. Woltin elämän alku ei kuitenkaan ole ollut aivan ruusuinen..Pohjoismaista yhteistyötä”Elämän alkuvaiheessa sitä täytyi auttaa aika paljon”, Lillbacka muotoilee. ”Eläinlääkäri Kimmo Elfving joutui operoimaan siltä yhden jalan jo heti vuotikkaana.”.Myös oikeanlaisen kengityksen löytämiseen Persson joutui Lillbackan tietojen mukaan käyttämään verrattain paljon aikaa. Jo kolmevuotiaana ori pystyi starttaamaan kuitenkin jo 11 kertaa ja yltämään totosijalle kuudesti..WoltNorjalainen kylmäveriori, s. 25.6.2017Moe Odin – Tangen Sara, Mörtvedt JerkeldKasvattaja ja omistaja Pekka LillbackaValmentaja Jan-Olov PerssonStatistiikka: 38 starttia: 10-7-6Ennätykset 22,4aly & 23,7ke, voittosumma 111 130 euroa.Juuri varhaisempi kypsyminen lienee se ominaisuus, joka kylmäveriravurit perinteisesti erottaa suomalaisista serkuistaan. Vai mitä mieltä molempia rotuja kasvattava Pekka Lillbacka on?.”Kyllähän ne sanovat, että kylmäverinen olisi varhaiskypsempi, mutta mene ja tiedä”, mies toteaa..”Minulla on nyt yksi suomenhevonenkin Norjassa Tjomslandin (Öystein) tallissa, eikä hän ainakaan ole sanonut, että se olisi mitenkään muita jäljessä.”.Kaksivuotiaan suomenhevosori Weikon (Välähdys) lähettäminen Norjaan on Lillbackan mukaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta tehty kokeilu. Öystein Tjomsland oli Lillbackalle entuudestaan tuttu, ja kun tämä oli käymässä Härmässä, Lillbacka vei norjalaisvalmentajan ajamaan suomenhevosella..”Siitä lähti yhteinen ajatus, että olisi kiva joskus kokeilla viedä suomenhevonen hänelle. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten Öysteinin treenisysteemi sopii suomenhevoselle.”.Tjomsland myös omistaa Weikosta puolet..”Hän on ilmeisesti ollut ihan tyytyväinen, kun ei ole lähettänyt hevosta takaisin”, Lillbacka arvelee. Hän kertoo sanoneensa Tjomslandille, että mikäli suomenhevonen ei lopulta miellytäkään, sen voi tuoda takaisin kotimaahansa..Uraa seurataan kotisohvaltaKasvattaja myöntää heti hieman nolona, että pitää varsin huonosti yhteyttä hevostensa ulkomaalaisiin valmentajiin, joten hänellä ei ole niistä aina kaikkein ajankohtaisinta tietoa. ”Janneenkaan (Jan-Olov Persson) en ole ollut yhteydessä kunnolla pitkään aikaan. Tekstiviestejä on laitettu kilpailun jälkeen, mutta siinä ne melkein on.”.Syyn huonoon yhteydenpitoon mies kertoo olevan työnteossa, joka haittaa harrastustoimintaa jatkuvasti..”Olisihan se tietenkin kiva ehtiä käydä katsomassa omia hevosia enemmän”, Lillbacka huokaa. Kilpailuiden seuraaminen katsomosta antaa paljon enemmän kuin pelkkä videokuva. Lillbackaa viehättää ennen kaikkea yhteisöllisyys. ”Ravipaikalla on aina paljon tuttuja. Siellä saa unohtaa kaikki työasiat ja pääsee irti kaikesta muusta.”.”Yhden kerran olen käynyt Ruotsissa paikan päällä katsomassa, kun Wolt on ollut startissa.”.Kyseinen startti oli Östersundissa ajettu Ruotsin kylmäveriderbyn finaali. Lillbackan mukanaolo ei varsinaisesti tuonut suojatille onnea, sillä 500 metriä ennen maalia Wolt hyppäsi laukalle. Haaveet derbyvoitosta sai haudata heti. ”Se harmitti kyllä. Hevonen oli ennen laukkaa vielä hyvissä asemissa.”.Myös Norjan kylmäveriderbyssä Woltilla oli epäonnea. Karsintalähdön ori voitti, mutta finaalissa se ei päässyt lopulta edes viivalle. Juuri ennen finaalia Wolt mursi puikkoluunsa, kun toinen ori oli päässyt kotitallilla irti ja tullut härnäämään sitä putkitarhan ulkopuolelle..Hevoset huippujen käsissäLillbacka toteaa olevansa kuitenkin varsin luottavainen sen suhteen, että hevoset kyllä pärjäävät, vaikkei hän niiden tilanteesta olisikaan aivan kartalla. Jan-Olov Perssonia kutsutaan Ruotsissa kallblodskungeniksi, ja Öystein Tjomsland kuuluu puolestaan Norjan menestyneimpiin kylmäverivalmentajiin..”Ei se varmaan ainakaan valmentajista jää kiinni”, Lillbacka miettii..Kylmäveriset alkavat olla varsin tuttuja myös hänelle..Ensimmäisen norjalaisen kylmäveriravurinsa, Ölve-nimisen orin, Lillbacka muistelee hankkineensa 2000-luvun alkupuolella. Siitä lähtien niitä on ollut suomenhevosten rinnalla aina muutama..Woltin emä on Lillbackan omistama kylmäveritamma Tangen Sara. Se on saanut omistajansa nimiin nyt kuusi varsaa, joista 2013 syntynyt Waxen (Järvsofaks) on Woltin lisäksi kilpaillut. Se starttasi urallaan kolmisenkymmentä kertaa statistiikalla 11-4-1..Hevonen oli Lillbackan mukaan lupaava, mutta luonteeltaan turhan kova. ”Se oli sen verran karhia, että se ei oikein pärjännyt itsensä kanssa”, hän kuvailee..Wernasta se lähtiVuonna 2017 syntynyt Wolt on järjestyksessään Lillbackan 16. omissa nimissä oleva kasvatti. Ensimmäinen oli suomenhevostamma Werna (Viesker), joka syntyi vuonna 2008..”Hyviä suomenhevosia on tunnetusti vaikea saada mistään hankittua. Se oli ehkä sellainen alkuun paneva voima. Että kasvatetaan sitten itse ja katsotaan, minkälaisia saadaan”, Lillbacka taustoittaa..Heti ensimmäinen kasvatti oli jo varsin pätevä kilpahevonen. Werna juoksi 40 startista viisi voittoa ja seitsemän muuta totosijaa, ja tienasi hieman reilut 25 000 euroa..Tamma voitti muun muassa Ilkka-ajon. ”Se oli erityisen mukava onnistuminen, ehkä suurimpia”, Lillbacka myöntää. ”Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen oma kasvatti.”.Suomenhevoskehitystä Lillbacka pitää positiivisena. ”Ainahan ikäluokissa on ollut muutama ykkönen, mutta vuosi vuodelta hyviä suomenhevosia tulee tasaisemmin ja leveämmällä rintamalla. Hevoset ovat entistä nopeampia ja kestävämpiä.”.”Kun vain jaksettaisiin kasvattaa.”.Wernalla on kaksi varsaa, costellolaiset Wäiski ja Wenla, joista jälkimmäinen on virallisesti Lillbackan puolison Emilia Levulan kasvatti..Varsinaista suosikkioria Lillbackalla ei omien sanojensa mukaan ole, mutta nuorimmat ovat Costellosta ja Välähdyksestä. Pariskunta pohtii orivalintoja yhdessä, ja joskus niistä on Lillbackan mukaan täytynyt keskustella hieman pidempäänkin..Sopuun on kuitenkin aina päästy. .W-kirjain kasvattien nimessä on Lillbackan mukaan enemmän Levulan keksintö, vaikka siitäkin päätettiin lopulta yhdessä. Ideakin kirjaimen takana on..”Suomen historiaa kun katsotaan, niin meillä oli aikanaan paljon sellaisia sanoja, joissa oli w. Varsinkin täällä Pohjanmaalla”, Lillbacka selittää..Tänä vuonna talliin syntyi yksi uusi varsa, kun Woltin emä Tangen Sara sai Odd Heraklesista Wera-nimisen tammavarsan. Ensi vuodelle varsoja ei ole tiedossa. ”Tallissa on niin paljon hevosia, että kasvatustoiminta on toistaiseksi vähän hiljaisemmalla.”.Tarkkaa hevosmäärää Lillbacka ei osaa sanoa, mutta toistakymmentä niitä hänen mukaansa on. Tallissa on vakituisesti kolme työntekijää, ja neljäs tuuraaja..Lillbacka ei ole toviin ajanut hevosia itse ollenkaan, vaan treenaamisesta vastaavat pääasiassa tallilla työskentelevät Jari Vornanen ja Armi Mattinen. Emilia Levula on puolisoaan enemmän mukana tallin päivittäisessä toiminnassa..”Minä maksan laskuja”, Lillbacka kuvailee omaa rooliaan tallin arjessa..Kiitokset Kimmo ElfvingilleMennyttä ravikesää Lillbacka pitää varsin onnistuneena. Woltin onnistumisten lisäksi erityisesti Wauhti on esiintynyt nyt edukseen..Wauhdinkin menestyksestä käy kiittäminen Kimmo Elfvingiä, Lillbacka huomauttaa. ”Hän on aika monen hyvän hevosen takana. Hänellä on sellainen tietotaito, että ei kenelläkään.”.Kun Wolt potkaisi tarhansa aitaan ja mursi puikkoluunsa, Lillbacka pyysi röntgenkuvat Ruotsista ja lähetti ne Elfvingille Suomeen. ”Sain sieltä mielenrauhan, kun Kimmo kertoi, että ei ole mitään hätää.”.Hevosvoimia eri muodoissaVaikka työt pitävät Pekka Lillbackan kiireisenä eikä hän ehdi raveissa juurikaan käymään, etänä mies seuraa suojattejaan tiiviisti.Jännittäjäksi hän ei itseään luonnehdi.”Se on vähän jäänyt. Sellainen pieni positiivinen kutina on tietenkin yleensä, muttei mitään mahdotonta. Olen harrastanut aikoinaan rallia, siinä vähän kouliintui tuon jännittämisen osalta”, Lillbacka selittää.Ralliharrastuksesta on kauan, ja Lillbacka vakuuttaa, ettei harrastuksesta ole jäänyt viitteitä nykyiseen ajotyyliin. Moottoriurheilua hän kertoo kuitenkin seuraavansa yhä aktiivisesti. ”Siitä ei meinaa oikein päästä irti”, hän hymähtää.Muun muassa tuoreen maailmanmestarin Kalle Rovanperän edesottamuksia Lillbacka on seurannut mielenkiinnolla. Toyotalla ajavan Rovanperän tallipäällikkö Jari-Matti Latvala on Lillbackan vanha tuttu. ”Jari-Matilla on minun vanha kilpa-autoni, Toyota Celica, jolla hän ajaa historic-sarjaa.”Lillbacka ei siis ole kasvanut hevosten vaan autojen parissa. ”Moottoriurheilu hallitsi nuoruuttani”, hän myöntää.Lopetettuaan rallin ajamisen Lillbackalla ei ollut pariin vuoteen mitään varsinaista harrastusta, mutta sitten kuvioihin tuli raviurheilu.Seinäjokelaisvalmentaja ja -omistaja Reima Kuislalla oli uuden harrastuksen löytymisessä varsin suuri rooli. Kuislan kanssa Lillbacka hankki vuonna 2000 ensimmäisen kimppahevosensa, suomenhevosruuna Lentiksen (Lennon-Ryhti).Lentis starttasi yhteensä 16 kertaa, ja oli seitsemän kertaa totosijalla. Loukkaantuminen kuitenkin varjosti uraa, joka jäi lopulta lyhyeksi, vain kolmen kauden mittaiseksi. Hevonen sai kuitenkin Lillbackan koukuttumaan raviurheiluun.Powerparkin ravirataa isännöivän Lillbackan suosikkikilpailu lienee oman radan kylmäverikilpailu Nordic King, mutta hyvänä kakkosena listalla tulee Kuninkuusravit.Osallistuminen Kuninkuusraveihin on varmasti myös suomenhevosia kasvattavan Lillbackan haaveena?”Se on pitkä tie. Tietysti kaikkiin suurkilpailuihin olisi mukava päästä”, hän vastaa diplomaattisesti.
Viimeistään pitkät vuohiskarvat paljastavat orin kuitenkin joksikin muuksi kylmäverihevoseksi..Oikeastaan Wolt on varsinainen pohjoisen kosmopoliitti. Se on Norjan rekisterissä, mutta syntyjään kuitenkin pohjalainen. Kaksivuotiaana se muutti Härmästä Ruotsiin valmentajalleen Jan-Olov Perssonille..Haastattelua edeltävänä lauantaina 5-vuotias Wolt on kuitannut uransa toistaiseksi suurimman palkinnon. Mats Djusen ohjastamana se voitti Ruotsin Solängetissä kylmäverilähdössä 200 000 kruunun eli 19 500 euron ykköspalkinnon, ja samalla sen voittosumma kipusi yli 100 000 euroon..Wolt on tällä hetkellä kasvattajansa ja omistajansa, härmäläisyrittäjä Pekka Lillbackan menestynein hevonen..Lillbacka myöntää, että juuri nyt tuntuu hyvältä. Woltin elämän alku ei kuitenkaan ole ollut aivan ruusuinen..Pohjoismaista yhteistyötä”Elämän alkuvaiheessa sitä täytyi auttaa aika paljon”, Lillbacka muotoilee. ”Eläinlääkäri Kimmo Elfving joutui operoimaan siltä yhden jalan jo heti vuotikkaana.”.Myös oikeanlaisen kengityksen löytämiseen Persson joutui Lillbackan tietojen mukaan käyttämään verrattain paljon aikaa. Jo kolmevuotiaana ori pystyi starttaamaan kuitenkin jo 11 kertaa ja yltämään totosijalle kuudesti..WoltNorjalainen kylmäveriori, s. 25.6.2017Moe Odin – Tangen Sara, Mörtvedt JerkeldKasvattaja ja omistaja Pekka LillbackaValmentaja Jan-Olov PerssonStatistiikka: 38 starttia: 10-7-6Ennätykset 22,4aly & 23,7ke, voittosumma 111 130 euroa.Juuri varhaisempi kypsyminen lienee se ominaisuus, joka kylmäveriravurit perinteisesti erottaa suomalaisista serkuistaan. Vai mitä mieltä molempia rotuja kasvattava Pekka Lillbacka on?.”Kyllähän ne sanovat, että kylmäverinen olisi varhaiskypsempi, mutta mene ja tiedä”, mies toteaa..”Minulla on nyt yksi suomenhevonenkin Norjassa Tjomslandin (Öystein) tallissa, eikä hän ainakaan ole sanonut, että se olisi mitenkään muita jäljessä.”.Kaksivuotiaan suomenhevosori Weikon (Välähdys) lähettäminen Norjaan on Lillbackan mukaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta tehty kokeilu. Öystein Tjomsland oli Lillbackalle entuudestaan tuttu, ja kun tämä oli käymässä Härmässä, Lillbacka vei norjalaisvalmentajan ajamaan suomenhevosella..”Siitä lähti yhteinen ajatus, että olisi kiva joskus kokeilla viedä suomenhevonen hänelle. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten Öysteinin treenisysteemi sopii suomenhevoselle.”.Tjomsland myös omistaa Weikosta puolet..”Hän on ilmeisesti ollut ihan tyytyväinen, kun ei ole lähettänyt hevosta takaisin”, Lillbacka arvelee. Hän kertoo sanoneensa Tjomslandille, että mikäli suomenhevonen ei lopulta miellytäkään, sen voi tuoda takaisin kotimaahansa..Uraa seurataan kotisohvaltaKasvattaja myöntää heti hieman nolona, että pitää varsin huonosti yhteyttä hevostensa ulkomaalaisiin valmentajiin, joten hänellä ei ole niistä aina kaikkein ajankohtaisinta tietoa. ”Janneenkaan (Jan-Olov Persson) en ole ollut yhteydessä kunnolla pitkään aikaan. Tekstiviestejä on laitettu kilpailun jälkeen, mutta siinä ne melkein on.”.Syyn huonoon yhteydenpitoon mies kertoo olevan työnteossa, joka haittaa harrastustoimintaa jatkuvasti..”Olisihan se tietenkin kiva ehtiä käydä katsomassa omia hevosia enemmän”, Lillbacka huokaa. Kilpailuiden seuraaminen katsomosta antaa paljon enemmän kuin pelkkä videokuva. Lillbackaa viehättää ennen kaikkea yhteisöllisyys. ”Ravipaikalla on aina paljon tuttuja. Siellä saa unohtaa kaikki työasiat ja pääsee irti kaikesta muusta.”.”Yhden kerran olen käynyt Ruotsissa paikan päällä katsomassa, kun Wolt on ollut startissa.”.Kyseinen startti oli Östersundissa ajettu Ruotsin kylmäveriderbyn finaali. Lillbackan mukanaolo ei varsinaisesti tuonut suojatille onnea, sillä 500 metriä ennen maalia Wolt hyppäsi laukalle. Haaveet derbyvoitosta sai haudata heti. ”Se harmitti kyllä. Hevonen oli ennen laukkaa vielä hyvissä asemissa.”.Myös Norjan kylmäveriderbyssä Woltilla oli epäonnea. Karsintalähdön ori voitti, mutta finaalissa se ei päässyt lopulta edes viivalle. Juuri ennen finaalia Wolt mursi puikkoluunsa, kun toinen ori oli päässyt kotitallilla irti ja tullut härnäämään sitä putkitarhan ulkopuolelle..Hevoset huippujen käsissäLillbacka toteaa olevansa kuitenkin varsin luottavainen sen suhteen, että hevoset kyllä pärjäävät, vaikkei hän niiden tilanteesta olisikaan aivan kartalla. Jan-Olov Perssonia kutsutaan Ruotsissa kallblodskungeniksi, ja Öystein Tjomsland kuuluu puolestaan Norjan menestyneimpiin kylmäverivalmentajiin..”Ei se varmaan ainakaan valmentajista jää kiinni”, Lillbacka miettii..Kylmäveriset alkavat olla varsin tuttuja myös hänelle..Ensimmäisen norjalaisen kylmäveriravurinsa, Ölve-nimisen orin, Lillbacka muistelee hankkineensa 2000-luvun alkupuolella. Siitä lähtien niitä on ollut suomenhevosten rinnalla aina muutama..Woltin emä on Lillbackan omistama kylmäveritamma Tangen Sara. Se on saanut omistajansa nimiin nyt kuusi varsaa, joista 2013 syntynyt Waxen (Järvsofaks) on Woltin lisäksi kilpaillut. Se starttasi urallaan kolmisenkymmentä kertaa statistiikalla 11-4-1..Hevonen oli Lillbackan mukaan lupaava, mutta luonteeltaan turhan kova. ”Se oli sen verran karhia, että se ei oikein pärjännyt itsensä kanssa”, hän kuvailee..Wernasta se lähtiVuonna 2017 syntynyt Wolt on järjestyksessään Lillbackan 16. omissa nimissä oleva kasvatti. Ensimmäinen oli suomenhevostamma Werna (Viesker), joka syntyi vuonna 2008..”Hyviä suomenhevosia on tunnetusti vaikea saada mistään hankittua. Se oli ehkä sellainen alkuun paneva voima. Että kasvatetaan sitten itse ja katsotaan, minkälaisia saadaan”, Lillbacka taustoittaa..Heti ensimmäinen kasvatti oli jo varsin pätevä kilpahevonen. Werna juoksi 40 startista viisi voittoa ja seitsemän muuta totosijaa, ja tienasi hieman reilut 25 000 euroa..Tamma voitti muun muassa Ilkka-ajon. ”Se oli erityisen mukava onnistuminen, ehkä suurimpia”, Lillbacka myöntää. ”Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen oma kasvatti.”.Suomenhevoskehitystä Lillbacka pitää positiivisena. ”Ainahan ikäluokissa on ollut muutama ykkönen, mutta vuosi vuodelta hyviä suomenhevosia tulee tasaisemmin ja leveämmällä rintamalla. Hevoset ovat entistä nopeampia ja kestävämpiä.”.”Kun vain jaksettaisiin kasvattaa.”.Wernalla on kaksi varsaa, costellolaiset Wäiski ja Wenla, joista jälkimmäinen on virallisesti Lillbackan puolison Emilia Levulan kasvatti..Varsinaista suosikkioria Lillbackalla ei omien sanojensa mukaan ole, mutta nuorimmat ovat Costellosta ja Välähdyksestä. Pariskunta pohtii orivalintoja yhdessä, ja joskus niistä on Lillbackan mukaan täytynyt keskustella hieman pidempäänkin..Sopuun on kuitenkin aina päästy. .W-kirjain kasvattien nimessä on Lillbackan mukaan enemmän Levulan keksintö, vaikka siitäkin päätettiin lopulta yhdessä. Ideakin kirjaimen takana on..”Suomen historiaa kun katsotaan, niin meillä oli aikanaan paljon sellaisia sanoja, joissa oli w. Varsinkin täällä Pohjanmaalla”, Lillbacka selittää..Tänä vuonna talliin syntyi yksi uusi varsa, kun Woltin emä Tangen Sara sai Odd Heraklesista Wera-nimisen tammavarsan. Ensi vuodelle varsoja ei ole tiedossa. ”Tallissa on niin paljon hevosia, että kasvatustoiminta on toistaiseksi vähän hiljaisemmalla.”.Tarkkaa hevosmäärää Lillbacka ei osaa sanoa, mutta toistakymmentä niitä hänen mukaansa on. Tallissa on vakituisesti kolme työntekijää, ja neljäs tuuraaja..Lillbacka ei ole toviin ajanut hevosia itse ollenkaan, vaan treenaamisesta vastaavat pääasiassa tallilla työskentelevät Jari Vornanen ja Armi Mattinen. Emilia Levula on puolisoaan enemmän mukana tallin päivittäisessä toiminnassa..”Minä maksan laskuja”, Lillbacka kuvailee omaa rooliaan tallin arjessa..Kiitokset Kimmo ElfvingilleMennyttä ravikesää Lillbacka pitää varsin onnistuneena. Woltin onnistumisten lisäksi erityisesti Wauhti on esiintynyt nyt edukseen..Wauhdinkin menestyksestä käy kiittäminen Kimmo Elfvingiä, Lillbacka huomauttaa. ”Hän on aika monen hyvän hevosen takana. Hänellä on sellainen tietotaito, että ei kenelläkään.”.Kun Wolt potkaisi tarhansa aitaan ja mursi puikkoluunsa, Lillbacka pyysi röntgenkuvat Ruotsista ja lähetti ne Elfvingille Suomeen. ”Sain sieltä mielenrauhan, kun Kimmo kertoi, että ei ole mitään hätää.”.Hevosvoimia eri muodoissaVaikka työt pitävät Pekka Lillbackan kiireisenä eikä hän ehdi raveissa juurikaan käymään, etänä mies seuraa suojattejaan tiiviisti.Jännittäjäksi hän ei itseään luonnehdi.”Se on vähän jäänyt. Sellainen pieni positiivinen kutina on tietenkin yleensä, muttei mitään mahdotonta. Olen harrastanut aikoinaan rallia, siinä vähän kouliintui tuon jännittämisen osalta”, Lillbacka selittää.Ralliharrastuksesta on kauan, ja Lillbacka vakuuttaa, ettei harrastuksesta ole jäänyt viitteitä nykyiseen ajotyyliin. Moottoriurheilua hän kertoo kuitenkin seuraavansa yhä aktiivisesti. ”Siitä ei meinaa oikein päästä irti”, hän hymähtää.Muun muassa tuoreen maailmanmestarin Kalle Rovanperän edesottamuksia Lillbacka on seurannut mielenkiinnolla. Toyotalla ajavan Rovanperän tallipäällikkö Jari-Matti Latvala on Lillbackan vanha tuttu. ”Jari-Matilla on minun vanha kilpa-autoni, Toyota Celica, jolla hän ajaa historic-sarjaa.”Lillbacka ei siis ole kasvanut hevosten vaan autojen parissa. ”Moottoriurheilu hallitsi nuoruuttani”, hän myöntää.Lopetettuaan rallin ajamisen Lillbackalla ei ollut pariin vuoteen mitään varsinaista harrastusta, mutta sitten kuvioihin tuli raviurheilu.Seinäjokelaisvalmentaja ja -omistaja Reima Kuislalla oli uuden harrastuksen löytymisessä varsin suuri rooli. Kuislan kanssa Lillbacka hankki vuonna 2000 ensimmäisen kimppahevosensa, suomenhevosruuna Lentiksen (Lennon-Ryhti).Lentis starttasi yhteensä 16 kertaa, ja oli seitsemän kertaa totosijalla. Loukkaantuminen kuitenkin varjosti uraa, joka jäi lopulta lyhyeksi, vain kolmen kauden mittaiseksi. Hevonen sai kuitenkin Lillbackan koukuttumaan raviurheiluun.Powerparkin ravirataa isännöivän Lillbackan suosikkikilpailu lienee oman radan kylmäverikilpailu Nordic King, mutta hyvänä kakkosena listalla tulee Kuninkuusravit.Osallistuminen Kuninkuusraveihin on varmasti myös suomenhevosia kasvattavan Lillbackan haaveena?”Se on pitkä tie. Tietysti kaikkiin suurkilpailuihin olisi mukava päästä”, hän vastaa diplomaattisesti.
