"Hevosnainen on oma rotunsa, mä olen siitä pehmoversio", kahden lapsen äiti, yrittäjä Nelly Korpikoski kuvailee

Ehkä mä voisin olla välillä pullantuoksuisempi, Nelly Korpikoski naurahtaa.

”Ihailen äitejä, jotka pystyvät olemaan läsnä vielä paremmin, mutta en tiedä, miten se onnistuisi meidän aikataulullamme.”

Nelly Korpikoski ei ole niitä äitejä, jotka ovat aina tienneet haluavansa lapsia. Hän on aina ollut menevä ja tekevä ihminen, eikä perheen perustamiselle ole ollut tarpeen suoda ajatusta.

Kunnes aika oli kypsä, ja hän tapasi puolisonsa, jonka kanssa ajatus yhteisen perheen perustamisesta tuntui luonnolliselta. Aika oli oikea.

6-vuotias Viljami ja 4-vuotias Veera asuvat äitinsä ja isänsä Jussi Nisulan kanssa miehen kotitilalla Hämeenkoskella. Taloa on juuri remontoitu lapsiperheelle sopivaksi. Pihan vanhaan kivinavettaakin on jätetty muutama karsina mahdollisia hevosia varten, mutta tällä hetkellä kotieläimen virkaa saa toimittaa mäyräkoira Helka ylhäisessä yksinäisyydessään.

Arki on tarpeeksi hektistä ilman kotona hoidettavia hevosiakin, joskin hevoset ovat käytännössä Korpikosken isoin työllistäjä.

Reilu vuosi sitten yrittäjäksi ryhtynyt Korpikoski tienaa elantonsa niin ravien äänityöläisenä kuin moottoriurheilun sekatyöläisenä. Korpikoski tekee autourheilun puolella tuotannon töitä SM-ralleissa ja -rallicrossissa. Hän sekä leikkaa että ohjaa lähetyksiä, mutta myös juontaa ja tekee haastatteluja.

Yrityksen nimi on Onko Oy.

”Googletin kaikkea mahdollista onko se, onko tämä ja aina tuntui, että kaikki on varattu. Sitten tajusin, että onko-sanassa on NKO, eli mun nimikirjaimet valmiina.”

Unelias Suur-Hollolassa

Hevosurheilua seuraavat näkevät Korpikosken pirteän olemuksen säännöllisesti Vermon ja Metsämäen raviradoilla, mutta myös pääravipäivänä lauantaina hän on usein puikoissa.

Juontohommat painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin, mikä saa joskus ihmiset kysymään, millä ajalla Korpikoski huolehtii perheestään.

Joka aamu Korpikoski vie lapsensa päiväkotiin. Kotiin palatessaan hän hoitaa yrityksensä asioita, auttaa kotitilan töissä tai maansiirtoalalla yrittäjänä toimivaa miestänsä. Ylimääräistä aikaa ei ole, mutta touhukas nainen ei jaksaisikaan levätä laakereillaan.

Miehensä hän tapasi aikoinaan Jarmo Saarelan pojan Villen kautta. Kajaanista kotoisin oleva Korpikoski ei tuntenut etelästä muita, ja tuleva kumppani Jussi Nisula oli Ville Saarelan kavereita.

”Hän on ollut kiinnostunut pelaamisesta ja tykännyt seurata raveja. Se on ollut mulle helpotus, kun hän jakaa samaa kiinnostusta kanssani ja ymmärtää alavalintaani.”

Korpikoski nauraa puhelimeen kertoessaan pariskunnan ensimmäisestä tapaamisesta.

”Tapasimme Suur-Hollolassa. Jussi ihmetteli, miten joku voi nukkua ravien piknik-alueella ravien aikana”, Korpikoski kikattaa.

Mistään sammumisesta ei ollut suinkaan kyse, vaan raskaan työn raatajan lepotauosta. Korpikoski oli edellisen yön ohjastanut Sodankylän yöttömän yön raveissa. Sieltä hän lensi aamuyöllä Helsinkiin ja matkusti samoilla silmillä Lahteen.

Aikataulujen yhdistelemistä

Kaksi yrittäjää samassa taloudessa ei ole helppo yhtälö. Arki vaatii joustoa molempiin suuntiin.

”Aikataulujen yhdisteleminen on haaste, mutta me molemmat tiedämme, mihin kelkkaan olemme hypänneet. Tietenkin se vaati mieheltä hyväksynnän, että minäkin rupesin yrittäjäksi.”

Kiirettä pitää, mutta silti Korpikoski näkee, että oman itsensä työllistäminen on ollut oikea ratkaisu. Aiemmin hän työskenteli vuosia Finntackilla, jolloin hän teki päivät töitä liikkeessä ja vietti illat raveissa.

Nyt Korpikoskella on itse mahdollisuus vaikuttaa omiin aikatauluihinsa.

”Silloin poltin kynttilää molemmista päistä. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässä työ, mistä saan oikeasti voimaa ja virtaa. Se, että saa tehdä työtä, mistä tykkää hulluna, antaa paljon voimaa muuhunkin arkeen.”

Suurin opettelun paikka on ollut kalenteri. Korpikoski toteaa olevansa ”huithapeli”, joka ei muuten muistaisi, milloin missäkin pitää olla.

”On tässä tiettyä loogisuutta, vaikka se voi ulkopuolisen silmiin näyttää kaaokselta”, hän nauraa.

Arki vaatii sovittelua ja joustoa vanhemmilta. ”Jos jotain rutiineista poikkeavaa tulee, jääkaapin oveen voi laittaa muistilapun.”

Töistä Korpikoski ei usein kieltäydy. Hänellä on tapana ottaa vastaan se tarjous, mikä ensimmäisenä esitetään.

”Sama mentaliteetti minulla oli monté-lähdöissä. En jäänyt kyttäämään, saanko parhaan hevosen, vaan otan sen, mitä minulle tarjotaan.

Hevosvoimat kiinnostavat

Monté-ohjastajana lukuisia voittoja ajanut Korpikoski on harrastanut ravien lisäksi rallia. Harrastukset ovat jääneet töiden alle.

”Jokkista (autourheilun jokamiesluokka) ajan muutaman kisan vuodessa. Isoimmat totta kai. Montéssa harmittaa, etten ehdi kilpailemaan töiden takia enää niin paljon. Monta kertaa olen joutunut sanomaan, ettei ehdi kun on töitä.”

Nykyään se ei enää niin haittaa. Suurin miinus on ehkä se, että montén ansiosta Korpikoski pysyi vuosia teräskunnossa, nyt huippukuntoon on matkaa.

”Saavutuksia ei ole ikävä, vaikka rakastan kilpailutilanteita. Ei sillä ole väliä, onko hevonen tai kilpa-auto. Työ merkitsee minulle niin paljon, että valinta oli helppo.”

Välillä työorientoitunut äiti potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei aina ehdi olla tarpeeksi lastensa kanssa. Viimeksi harmitti, ettei hän ehtinyt perheensä kanssa vapputorille.

”Ne ovat ohimeneviä hetkiä silloin tällöin. Tässä roolissa kukaan ei voi olla täydellinen, eikä siihen voi pyrkiä. Äitiys on suoritus, jonka jokainen tekee omalla tavallaan.”

Korpikoski toteaa, että jos hän ei tekisi töitä ravitapahtumissa, hän todennäköisesti ajaisi niissä kilpaa. Eli tilanne olisi lähestulkoon sama. ”Mutta heillä on isäkin. Meidän perheessämme painetaan hiileen kesäisin, kun muut lomailevat. Olemme yrittäneet käydä aina talvisin ulkomailla. On parasta, kun ei tarvitse pukea lapsille toppavaatteita.”

Perjantait Korpikoski pyhittää aina kokonaan lapsille, ja jos jotain yllättävää työestettä tulee, se hyvitetään myöhemmin.

Pullantuoksuista kotiäitiä Korpikoskesta ei saa. Eikä ihan tavallista, hän huomauttaa. ”Raviurheilussa on paljon äitejä, jotka ovat vielä tekevämpiä kuin minä. Hevosnainen on oma rotunsa, mä olen kuitenkin ehkä siitä pehmoversio.”

Töitä tehdään yhdessä

Äitinä Korpikoski on joskus tiukkapipo, ja perheessä on tiukat rajat. Ilman omaa isää kasvanut Korpikoski on saanut oman roolimallinsa äidiltään ja mummoltaan, ja lapsuuskodissa töitä on tehty aina paljon.

”Minulla on ollut vahvoja naisia ympärillä, ja he ovat olleet todella tekeviä. Sama näkyy myös meidän kasvatuksessamme. Yhdessä tehdään paljon tilan hommia, ja lapset viettävät paljon aikaa ulkona.”

Korpikoski on ylpeä äitiydestään ja omista lapsistaan, kuten jokainen äiti. Vaikka välillä pinna kiristyy, perheessä ei ikinä mennä mököttäen nukkumaan.

”Komennan herkästi, ja siitä tulee joskus huono omatunto. Mutta juttelemme asiat heti läpi. Tunteita näytetään hyvässä ja pahassa. Mielestäni meillä on kotona rakkauden ilmapiiri, nukkumaan ei mennä ennen kuin iltahalit on annettu.”

Korpikoski sanoo, että hän itse pitää itseään todennäköisesti ankarampana kuin mitä lapset hänestä ajattelevat.

Korpikosken lapset saavat pari kertaa viikossa viettää aikaa puhelimella tai tabletilla. Muuten perheen yhteinen aika vierähtää usein luonnossa ja ulkona leikkien.

”Olen aika touhukas äiti. Vaikka rajat ovat tiukat, voimme helposti leikkiä sisällä pyssysotaa tai hullutella muuten. Vappuna tulin studiosta kotiin värikkäästi maskeerattuna ja Veera totesi, että ihanaa äiti, sä olet valmiiksi pukeutunut mun vappubileisin. Sitten meillä oli bileet illalla Frööbelin palikoiden tahtiin.”

Kasvatus on onnistunut. Korpikoski toteaa, että lapset saavat usein ihastelua, kuinka kilttejä ja fiksuja he ovat.

”Se pikku nipotus on kannattanut. ”

Lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä

Sunnuntain äitienpäivänä Korpikoski aikoo ottaa lunkisti perheensä kanssa. Lapset ovat askarrelleet päiväkodissa muistot äidilleen, ja aamupala tehdään hänelle valmiiksi.

”Saan rötvätä pitkään sängyssä. Nautin siitä, että lapset ovat jo vähän kasvaneet ja voimme tehdä kaikkea yhdessä. Me elämme meidän näköistämme elämää, ja se on ihan parasta.”

Korpikoski sanoo, että äitinä on ihana olla. Samalla hän tiedostaa, että lasten saaminen ei ole itsestäänselvyys. Viljaminkin syntymää edelsi monta vaikeaa hetkeä endometrioosin ja kahden keskenmenon myötä.

”Ymmärrän hyvin, että äitienpäivä voi aiheuttaa monia erilaisia tunteita naisissa.”

Äitienpäivää vietetään tänään sunnuntaina 12.5.