Ilmajoelta Kentuckyyn ja takaisin

Kun Hunterton Farmille Kentuckyn osavaltioon Yhdysvaltoihin tarvittiin tekijöitä, osaavia sesonkiapulaisia jo viitisentoista vuotta välittänyt Martti Ala-Seppälä tiedusteli valmentaja Tommi Ala-Nikkolalta, olisiko sopivia apukäsiä tiedossa. Pian puhelimessa olikin Veera Vallin isä Antti Valli, ja alkoi yksityiskohtien sopiminen kohti Kentuckyn-matkaa.."Sitten sumplittiin koulut, omien hevosten liikuttelut ja lähdettiin matkaan elokuun lopulla", Veera Valli, 20, kertoo..Saman kylän hevosharrastajiin kuuluva poniraviurheilija Neea Makkonen on ollut Veera Vallin kaveri puolet tämän elämästä. Lokakuulle kestävään matkaan Paris-nimistä kylää kohti lähtivät molemmat..Vaikka Hunterton Farmilla työskentelee ja harjoittelee osaamistason mukaan ihmisiä myös muista maista, omistajilla Steve ja Cindy Stewartilla on hyvä kokemus sinivalkoisista tekijöistä.."He tykkäävät tosi paljon suomalaisista. Totta kai jokaisesta maasta on eritasoisia tekijöitä, mutta suomalaiset ovat kokonaisuutena tasaisesti hyviä ja luotettavia tekijöitä", Martti Ala-Seppälä arvioi..Tähän aikaan vuodesta farmin hevosmäärä on pienimmillään, kun suurimmillaan hevosmäärä kohoaa noin 350:een päähän. Keväällä syntyy 120–130 uutta varsaa, Ala-Seppälän mukaan niistä 60 prosenttia on ravureita, loput peitsareita..Hunterton Farmilta myydään vuosittain yksivuotiaita pääasiassa Lexingtonissa suunnilleen sata varsaa, Harrisburgissa nelisenkymmentä ja joinain vuosina Ohiossa kymmenkunta..Nuoret naiset Ilmajoelta olivat valmistelemassa Harrisburgiin myyntiin meneviä kilpahevosenalkuja, jotka tulivat suoraan laitumelta.."Toki niillä on varsasta asti ollut riimut, mutta tehtiin sellaista, että otetaan riimua pois ja laitetaan riimua, huolehdittiin että varsoille tulee talutuskokemusta ja harjailtiin monta kertaa päivässä", Veera Valli kertoo..Toistettaviin harjoitteisiin kuului myös jalkojen nostelu, muistuttaa Neea Makkonen.."Kyllä varsat siihen tottuivat ja se alkoi sujua paremmin. Kun sitä teki ja toistoja tuli, alkoi saada itsekin asiaan varmuutta", Makkonen luonnehtii..Huutokauppahetken lähestyessä päivärutiineihin tuli toisenlaista ohjelmaa.."Pari viikkoa ennen huutokauppaa ruvettiin ottamaan huutokauppavideoita, laitettiin harjaan kiillotusainetta ja rasvattiin kavioita. Juoksutusvideot otettiin tarhassa.".Kaksikon saama palaute oli positiivista, ja nuoret ovat kokemusta rikkaampia.."Saatiin palautetta, että oltiin tosi rauhallisia ja rohkeita, että osattiin mennä hevonen edellä ja pidettiin niistä hyvää huolta", Veera Valli sanoo. "Meidän porukan vastuuhenkilö Mike Cruse oli ollut ehkä nelisen vuotta hevosten kanssa, ja hän sai puolestaan meiltä vinkkejä, miten voi tehdä."."Nuoremmista hevosista tuli tosi paljon kokemusta ja erilaista näkemystä. Ehkä täällä Suomessa mennään raamien sisällä kaikkien hevosten kohdalla. Siellä yritettiin, että hevonen itse ymmärtäisi, kuinka se voi toimia – ja kyllä se hoksasikin, se oli hämmästyttävää.".Neea Makkonen toteaa, että Suomessa hän antaisi varsan haistella loimea ensin hieman pidempään ennen ensiloimitusta.."Vaikka koko elämän on ollut hevosten parissa, kuitenkin Kentuckyssa oppi uutta ja sai uusia näkökulmia. Ehkä jos täällä Suomessa mulla olisi varsa, aloittaisin vähän rauhallisemmin.".Kun hevoset jatkoivat huutokauppaan, Veera ja Neea matkustivat kotiin lakeudelle..Neea Makkonen ajoi viime vuonna C-ajoluvan. Ennen siirtymistä kokonaan hevospuolelle ponisaraltakin löytyy vielä yksi haave.."Kun olin aika pieni, menin montéa A-ponilla Kuninkuusraveissa. Viime kesänä mun Korall Trot juoksi ponikunkkareissa, kun sisko Elle ajoi. Tavoitteena olisi päästä taas sinne tänäkin vuonna.".Veera Valli on kilpaillut raveissa montéssa ja kärrylähdöissä. Hän sanoo katsovansa maailmaa nyt eri silmin.."Meillä on 2-vuotias varsa, jolle on tehty samanlaista maastakäsittelyä kuin Kentuckyssa, kyllä se on tulosta tuottanut.".Pääkirjoitus: Juhlan aika

Ilmajoelta Kentuckyyn ja takaisin

Aiheeseen liittyvää