Kuukauden henkilö: Tero Pohjolaisen nosteen takana nuoret laatuhevoset, karttunut kokemus ja laajat kontaktit

Sipoon Söderkullassa Ingmanin tallissa on tavannut asua ja valmentautua huippuhevosia jo pitkään. Niitä on putkahdellut vuosikymmenten soljuessa lajin syvätuntijalta Tuomas Korvenojalta, joka menestyy rakennuksen etuosasta käsin yhä. Entistä laajemmin menestyjiä itää myös tallin toisessa päässä. Sieltä Tero Pohjolainen vuokraa Anders Ingmanilta kahtatoista karsinaa.Jatkuvasti päiväänsä mielessään aikatauluttava Pohjolainen putsaa vielä kaksi karsinaa ja lakaisee tallin käytävän ennen istahdusta tallin kahvitupaan. Esineet huoneen seinillä kertovat Ingmanin ja Korvenojan menestyksestä vuosien varrella."En oo viitsinyt niitä ottaa alas, Ingmanin paikathan nämä ovat", Pohjolainen mainitsee ja lataa poroja kahvinkeittimeen. "Eihän tämä Julmyra ole tai Vomppikaan (Kolgjinin Vombs), mutta puitteet on asialliset."Tilan radalla ja 1700 metrin metsään päättyvällä tiellä saa edestakaisin ajamalla hevoselle kuntoa ja rutiinia.Sijainti noin 30 kilometrin päässä Vermosta istuu ammattimaiseen valmennustoimintaan hyvin. Kun Teron Ruotsin-aikana päiväkoti-, esikoulu- ja koulutaipaleensa aloittaneet lapset Pinja ja Lassi alkoivat olla vaarassa saada ruotsalaisen identiteetin, Pohjolainen halusi takaisin Suomeen vuonna 2016. Paikaksi valikoitui perinteisen kaksikielinen alue Söderkullassa.Liikkuvainen savolaistaustainen mies on siitä lähtien pysynyt paikallaan. "Totta kai lapset ja perhe on ykkösasia", Taasjärvelle asettunut Pohjolainen paaluttaa..Sanotaan, että tilastot valehtelevat. Katsoo Pohjolaisen valmennustilastoa Hippoksen Heppa-järjestelmästä miten päin vaan, voittoprosentti osoittautuu merkillisen korkeaksi. Koko uran voittoprosentti näyttää lukemaa 19. Tämän vuoden osalta se on kymmenen hevosen joukkueella 63 kilpailusta 21 voitolla peräti 33. 162 500 euron kausitienestit tarkoittavat 2579 euroa per startti."Tää vuosi on mennyt hyvin. Asialliset hevoset ja ollaan onnistuttu", Pohjolainen muotoilee vaatimattomalle tyylilleen uskollisesti. "Se perustuu siihen, että on nuoret, käyttämättömät hevoset. Suurin osa on aloittanut tänä vuonna."Hän katsoo A4-tulosteesta statistiikkaansa, josta huokuu nousujohteisuus.”Vanhojen hevosten kanssa kun se polku rupeaa olemaan loppuun kuljettu, niin sitten se on. Ne ei niinku kehity. Nuoret hevoset menevät kummiskin starteista eteenpäin.”Pohjolaisen systeemissä erityisesti varsat ovat valjaissa tiheästi, varsinkin ensimmäisenä talvena 4–6 kertaa viikossa.”Tytär Pinja käy tässä minkä lukiolta ehtii ja avovaimo Jenni Perälä tulee iltaisin omien töiden jälkeen tähän touhuilemaan", Pohjolainen sanoo. Pari tapasi Markku Niemisellä työskennellessään."Kolmena aamupäivänä viikossa meillä käy Terhi Hyyti ja Mats Havulehto, ja Viikin Hevossairaalassa töissä käyvä Halosen Satu tekee viikonloppuja.".Merkittävin kauden saavutuksista osui lokakuun loppuun, kun tamma Viens Ici (Quite Easy) dominoi nousevien nimien Kymenlaakso-ajoa lopulta mielin määrin."Kyllä se oli kova juttu", Pohjolainen myöntää Viens Icin saavutuksen merkityksen. "Se on ollut meillä ihan varsasta asti. On opetettu se ite ja ajettu. Sitten vielä toinen omistaja Hanna-Maija Saikkonen on pitkältä ajalta meidän perhetuttukin, käy tekemässä sunnuntaiaamuja ja helpottaa meidän viikonlopputaakkaa. Sitten hän käy vielä raveissakin valjastamassa kaverina."Viens Icin 36 000 euron ykkössijan jälkeen toiseksi arvokkain yksittäinen sijoitus yllätti valmentajankin. Ifa Racingin vuotta vanhempi Star Angus eteni Villinmiehen Tammakilvassa 51-kertoimisena 21 000 euron kakkossijalle."Se tuli vähän puskista. Välillä on ollut silleen, että on menny tolpasta ulos, mutta se meni kyllä tolpasta sisään", Pohjolainen luonnehtii pallopelitermiä käyttäen. "Kylliäisen Tommi ajoi ihan täydellisen juoksun."Arvokkaille kakkossijoille juoksivat myöhään kiritilaa saanut Sands Hybrid Tammakriteriumissa sekä tänä vuonna entistä terveempänä kilpailemaan päässyt Quite Vanity Uudenmaan Upeimmassa.Kauden merkittäviin saavutuksiin kuuluu myös Christer Sandholmin Rast Oy:n Sands Gangsterin St Michel Stayerin 12 000 euron arvoinen ykkössija SE-ajalla. Lauantaina Käpylä GP:ssä sama hevonen aiheutti sydämentykytyksiä. Se meni johtopaikalta vasenohjaiseksi, laukkasi loppukaarteessa ja työntyi ulospäin vaikuttaen valtaosan vastustajista suorituksiin. Se määrättiin samalla koelähtöön kanssakilpailijoille vaarallisena.Hevonen kilpaili ilman etukenkiä, mutta vasta toista kertaa urallaan levymäisen kurkkutuen kanssa.”Ei se hevonen itsessään vaarallinen ole. Luulen, että siinä oli nyt muutaman asian summa, mikä aiheutti tämän. Gangsterilla on matalapohjaiset ja ohutseinämäiset kaviot. Vasen etukavio on vielä heikompi, joten kengättä ajaminen aiheutti loppumatkasta vasenohjaisuutta, joka kombinaationa pullarinlevyn kanssa, kun hevonen rupesi voimakkaasti nojaamaan vehkeisiin, aiheutti sen, että henki yksinkertaisesti salpautui ja hevosen ohjaus hävisi.”Sands Gangster palautui kisasta normaalisti, mutta aloitti nyt talvitauon. ”Koelähtö ajetaan sitten keväällä varmasti viimeisenä kovana hiittinä ennen starttia.”.Tero Pohjolainen on kiertänyt hengästyttävän monilla eri valmentajilla useissa lokaatioissa Pohjoismaissa siitä lähtien, kun pääsi vuonna 1992 armeijan jälkeen aloittamaan Pekka Korvella. Haluttuun paikkaan oli jonoa, mutta asiassa saattoi auttaa, että Teron ukki Evert Ryyttäri tunsi Korven hyvin."Olin siinä muutaman vuoden ja vähän mietin, kun olin käynyt lukiota ja muuta, että jatkanko opiskelua vai satsaanko täysillä hevoshommaan. Tuntui, että voisi mennä kouluun. Menin kauppikseen ja kävin laskentapuolen, että olisin ruvennut kirjanpitohommiin."Tuli lama ja työt vähenivät, joten hän kävi Vermossa auttamassa Kai P Jussilaa. Raksahommiinkin Pohjolainen tutustui."Laaksosen Eki kysyi, että tuu hälle hommiin. Sanoin, että en ole innokas. Kukka-Eki oli sitkeä ja löi niin paljon taaleria pöytään, että en voinut kieltäytyä”, Pohjolainen naurahtaa. ”Olin sitten Clas-Göran Björkrothin ja Annikan kanssa Haimoossa pikkutallissa. Lahtisen Akseli oli siinä 3-4 kuukautta kaverina, hän haki vähän nostetta siitä.""Siltä ajalta on parhaat kaverit Hyvösen Asko ja Korven Marko. Kun siinä pyöri, alkoi ihmisiä tulla tutuksi."Väliin mahtui töitä lentokentällä, jonne Marko Korpi houkutteli Teroa. Timo Karosvuon kautta järjestyi työpaikka Helsinki-Vantaan lentokentällä.Omankin hevosen hankkiminen kiinnosti ja Sirpa Tienhaaran kanssa hän tuli hankkineeksi barbequelaisen ruunan V.G. Silver Baronin, kunnes uusi ravimaa houkutti."Marko lähti Italiaan ja mäkin olin vähän, että sinne, hän katsoo mulle paikkaa. Mun piti mennä Håkan Wallnerille, mutta ei siitä tullut valmista. Oli polte lähteä reissuun ja J-P Rättyä tai joku mulle soitti, että Kukkosen Seppo etsii työkkäriä. En ollut Tanskasta innoissani. Olin pari kuukautta ja sitten Björkrothin C-G soitti, että tuu Rainerille. Menin yöjunalla Skivestä Köpikseen, täräytin aamuksi Tukholmaan ja olin Taxingessa vajaan vuoden.""Sain pitää siellä yhtä hevosta ja mulla oli Jussilan Kaitsun vinkkaama Mr Tartuffe, mutta sillä ei ollut oikein pisteitä, joten tyrkkäsin sen Askolle Suomeen. Sipe soitti, että ota V.G. Silver Baron sinne. Ruvettiin törryyttää kilpaa. Se voitti talven aikana 5 kertaa Solvallassa ja juoksi melkein 300 000 kruunua neljään kuukauteen."Taxingen liiankin metsänläheinen sijainti herätti kuitenkin Etelä-Suomeen tutustumaan ehtineessä savolaispojassa ajatuksen paluusta Suomeen..Kauan ei Pohjolainen ehtinyt kotimaassa viipyä, kun Marko Inkinen soitti Markku Niemisen etsivän työntekijää. Siellä vierähti 2,5 vuotta, kun Pohjolainen piti Niemisen Teivon-yksikön hevoset kengässä. Sinä aikana ehti tutustua tulevaan avovaimoonsa Jenniin, joka opiskeli restonomiksi ja valmistui vuonna 2003."Hän kävi haastattelussa ja sitten soitettiin, että saisi paikan tuosta Heinon tukulta Espoon Olarinluomasta. Mä sanoin, että mee sinne vaan, satsataan enempi sun uraan kuin mun uraan. Me muutettiin tohon Veikkolaan, soitin Karosvuolle ja mä menin takaisin lentokentälle", Pohjolainen kertoo.Hetkeen ei hevosia elämässä ollut, kunnes jo seuraavana vuonna Korven-ajalta tuttu ja Vermossa saman soluhuoneen jakanut Jukka Hakkarainen pyysi ottaa Rebossin treeniin ja kilpailemaan Etelä-Suomeen. "Jukan kanssa tunnettiin ajalta, kun toisella oli punkka lattialla, toisella heteka."Toinenkin hevonen treenissä tovin oli, Mystic Soul, joka löysi sittemmin kodin pohjoisesta.Kun Tero Pohjolaisen ja tamperelaislähtöisen Jennin ensimmäinen lapsi Pinja syntyi vuonna 2006, kasvoi ajatus muunkin kuin hevosihmisten tukiverkon tarpeellisuudesta. Terolle järjestyi lentokenttäkontaktien kautta paikka Tampereen kentältä ja edessä oli taas muutto, tällä kertaa Kuljuun lähelle nykyistä Ideaparkia. Mukaan lähti Ari Pakarisen Leif Witaspilta tullut sj'sphotolainen, josta syntyi kauppa Norjaan."Sitten ostin hästnetistä vaan yhden halvan hevosen. Se oli New Heaven. Se juoksi kympin rahaa, oli vuoden ja sain siitä kohtuukaupan."Taas alkoi kiinnostus ostaa uusi hevonen. "Pakarisen Arska soitti, että nyt olisi neljän vanha tamma Glenn H Perssonilla, joka oli Åke Svanstedtin kakkosmies silloin. Sillä oli 10 starttia, voitto, kakkonen ja kolmonen, kruunuissa viisikymppiä rahaa. Sanoin, että otan sen."Pakarinen hoiti kaupan maaliin, toi hevosen Suomeen ja Pohjolainen treenaili sitä talven. "Niemisen Make oli silloin Viialan paikassa, hän on aina auttanut, minkä pystyy. Kysyin, että voinko joku kerta tulla ja ottaa pikkukärryt, mä vähän testaan. Hän sanoi, että ilman muuta. Menin joku perjantai, kun he olivat omansa ajaneet. Viialan rata oli ainakin 1,5 sekuntia Teivoa hitaampi ja se meni aika helposti sitä 18:aa. Ajattelin, että tämän voi ilmoittaa", Pohjolainen sanoo.Hevonen oli Katydid, josta tuli yksi Pohjolaisen elämän hevosista. Se voitti vuonna 2008 15 startista 11 kertaa ja seuraavana vuonna Käpylä GP:n. "Se oli meidän niin kauan kun se juoksi kilpaa, kolme kautta ajettiin. Se oli Menhammarin kasvatti ja Arska sanoi sitten, että hän voi kysyä, että ottaako ne sen takaisin sinne. Sain kasvattajaoikeudet ekaan varsaan."Zolabokolaisesta Tellmeastorysta tulikin huippuhevonen, joka on pärjännyt Pariisia myöten.Pohjolainen valmensi myös Viialan lisäsiivessä. "Silloin mulla oli siinä enempi hevosia, 7–8, mutta seuraavana kesänä paikan piti olla tyhjä lampoloille, Makella oli jo Urjalan paikka."Edessä siinsi kokeilukierros Ruotsissa. Perheen toinen lapsi syntyi kesällä ja jo loppuvuodesta kimpsut pakattiin kohti länsinaapuria. "Mentiin ensin Pakarisen Arille ja Annalle jeesaamaan. Siitä sitten Korven Pekalle. Hänellä oli Märstassa filiaali, mentiin siihen Lunds Gårdiin. Siinä oltiin varmaan 1,5 vuotta tai jotakin. Meidän Pinja meni sinä aikana eskariin."Naapurissa asunut Kaj Widell vinkkasi Reijo Liljendahlin etsivän työntekijää ja Pohjolainen jatkoi Hebyyn. "Olin alkuun Julmyrassa, mutta kun Jenni pääsi Västerbon siittoloille hommiin, siellä piti tehdä iltaruokintoja, jotta ne vakinaistivat. Muutettiin sitten siittolalle.""Meillä tuli vähän Reijon kanssa kränää viikonlopuista, kun olisi pitänyt olla aina töissä ja irtisanouduin, menin Jörgen Westholmille. Olin siellä toista vuotta ja kun Västerbossa aukeni paikka, pääsin siihen. Se oli helppoa, kun molemmat oltiin siinä, saatiin kuskailla lapsia päivähoitoon ja kouluun."Tuli päätettäväksi, haluttiinko lapsista identiteetiltään ruotsalaisia vai suomalaisia. "Piti valita, että jäädäänkö sinne vai tullaanko Suomeen. Päätettiin 2016 kesällä, että tullaan Suomeen ja sen jälkeen on tässä asuttu", Pohjolainen sanoo ja kertoo kotikielen olevan suomi, pääasiassa."Silloin katsoin 95 prosenttia Ruotsin raveja ja 5 prosenttia Suomen raveja. Se jäi silleen, että vieläkin tulee Ruotsin raveja katsottua. Jos katsoo vaikka Daniel Wäjerstenin touhua, niin on se tyylikkään näköistä. Hevoset on hienoja ja mahtavia katsoa.".Välillä on ollut silleen, että on menny tolpasta ulos, mutta se meni kyllä tolpasta sisään.Tero Pohjolainen Star Anguksen kakkossijasta Villinmiehen Tammakilvassa.Oman lukunsa Tero Pohjolaisen tarinaan kirjoitti taitavan hevosmiehen Ivar Holmlundin sairastuminen. 7 oikein -lehden Ruotsin vihjeitä tekevä Riku Niittynen kysyi Pohjolaista Holmlundin avuksi Kirkkonummen Kylmälään kengittämään ja ajamaan. Holmlundin syövässä ei ollut jarruja, ja kun rakastettu hevosmies nukkui pois, piti keksiä miten jatketaan. Hanna-Maija Saikkonen ja Niittynen kysyivät ottaa Borgmesterin Söderkullaan. "Sanoin, että voin ottaa, jos saan Andersilta karsinan. Christer soitti varmaan samana tai seuraavana päivänä, pystynkö ottamaan Hetviinan. Otin sitten kaksi hevosta tähän keväällä 2018."Hetviina menestyi, kunnes juuri ennen Rovaniemen kuningatarkisaa sille tuli kaviopaise ja hevonen hukkasi tyylinsä. "Pyörä lähti pyörimään väärään suuntaan, koko syksy meni vihkoon. Puhallettiin peli poikki. Christer sanoi, että viedä jollekin suomenhevosmiehelle. Hänellä oli ollut hevosia Tupamäen Ristolla, ja hän vei sen sitten sinne."Hevosia oli sitten kahdessakin paikassa, kun karsinoita ei ollut riittävästi. Korven-ajalta Pohjolaisen tuntemien Markku Pehkosen ja Juha Tenhovaaran Ginger Bellen varsa Tzubodai tuli Hetviinan tilalle. Alkuun hevosia oli myös lähistöllä Päivi Pitkäsellä, kunnes tilaa Ingmanin talliin tuli lisää..Nyt on tapahtunut asettuminen – ainakin toistaiseksi. "Ingmanin Anders pitää paikkoja kunnossa ja hoitaa radan vallan talviaikaan. Kun hänellä on kesäisin maanviljelyshommaa, vedämme Tuomaksen kanssa mönkkärillä semmoista piikkimattoa.""2018–2019 tein vielä lentokentällä puolikasta listaa, mutta nyt olen repinyt leipäni tästä ravihommasta. Hevosia on jonkun verran tarjottu ja on jonkunnäköinen asemakin jo. Nuoria hevosia on tulossa ja itse asiassa jo seuraavallekin vuodelle on virityksiä.""Vuosien mukana on rakentunut verkosto ja paljon on kulminoitunut Christeriin, että meillä on hyvä yhteistyö ja sitten on Pehkonen ja Tenhovaara. Pitää olla niitä ihmisiä, jotka kasvattavat ja olen koittanut sitten tehdä niille hevosille kimppoja. Pehkosellakin on Vepsäläisen Jukan kanssa niitä omia siitostammoja. Nyt pitäisi käydä katsomassa niitäkin varsoja.”Koska menestyneessä tallissa hevosten pitäisi vaihtua vuosittain, Pohjolaisen kokoisella tallilla se on hankalampaa kuin 30-päisellä."Ensi vuosi tulee olemaan vähän huonompi, kun kolmivuotiaita ei ole kuin yksi ensi vuodelle.”Pohjolaista ei kuitenkaan huolestuta, koska tulevaisuutta on mietitty. Kiinnostavista vuotiaista yksi on Jarkko Ristimäellä, toinen Seppo Suurosella ja kolme Kuopiossa Kimmo Kärkkäisellä."Sitä ei tiedä, onko ne hyviä hevosia, mutta siinä on Greenshoe-tamma ja sitten on Love You -ori ja Googoo Gaagaa -ori ja Orlando Vici -tamma ja Muscle Mass -tamma. Että siinä on tosi mielenkiintoiset viisi yksivuotiasta.”Isäoriin ei tarvitse Pohjolaisen mielestä olla se muodikkain periyttäjä, mutta jotain ideaa suvussa pitää olla."Ei tarvii olla maailman kovin ori, mutta ei hevoset voi ihan kotikutoisiakaan olla. Jos tamma oli huono ja vaatimattoman sukuinen ja se on astutettu naapurin oriilla, ei se idea tahdo kantaa enää tänä päivänä.""Hevosen pitää olla laadukas, sillä määräänsä enempää ei pysty ihminen tekemään. Hyvyys pitää olla hevosessa sisässä.”.Kauppiksen käynyt Pohjolainen laskee, että ravihevosen tulisi juosta kaudessa 20 000 euroa."Jos saisin päättää, vähentäisin arkiraveja ja pienentäisin niiden palkintoja. Satsaisin lauantaihin ja keskiviikkoon. Että kaksi päivää olisi niin kuin Valioliigaa. Muut päivät ajettaisi keräten pisteitä. Sitten jos on riittävän hyvät hevoset, ne pääsisi silloin keskiviikkoon ja lauantaihin. Kyllä se raha kummiskin kiinnostaa. Sen näki nyt finaalien kohdalla, että sinne karsittiinkin hevosia."Pohjolainen korostaisi palkintokentässä Vermon merkitystä."Vermon asema on mun mielestä huono. Ennen se oli silleen, että Vermo oli selkeä ykkönen. Silloin tuli ihan Rovaniemeltä asti hevosia tänne. Nyt kun se on tasavertaistettu muiden maakuntaratojen kanssa, ja maanantaisin ajaa kaikki pienetkin radat divisioonakarsintoja, eihän niitä hevosia saa keskiviikkona Vermoon. Vermo riutuu ja sitten on pienet lähdöt.""Ymmärrän, että raha ei riitä kaikkeen, mutta onko merkitystä, ajaako arkiraveissa 800 vai 1200 eurosta? Jos keskiviikkona pääsisi ajamaan 4000–6000 eurosta ainakin 65-sarjoissa, kyllä se kannustaisi lähtemään vähän kauempaakin.””Nythän lauantaisin ajetaan aika paljon 4000 euron palkinnolla, mutta jos matalin ykköspalkinto olisi vaikka 6000-7000 euroa 10 000 euroon asti. Silloin olisi teoriassa mahdollista, että hevonen peittäisi kulunsa ja voisi vaikka tienatakin. Joku voi sanoa, että raha pitäisi jakaa vielä tasaisemmin, mutta mä näkisin sen silleen, että sitten se oma työ pitää vaan tehdä paremmin, että pystyt ajamaan niissä profiilipäivissä.”.Tero PohjolainenSyntynyt Kuopiossa 27.7.1972, asunut nuoruutensa SiilinjärvelläKiertänyt eri valmentajilla ympäri Pohjoismaita ja työskennellyt välillä lentokentilläTehnyt töitä menestysvalmentajilla Suomessa, Ruotsissa ja TanskassaValmentaa nyt Sipoon Söderkullassa Ingmanin tiloissa elämänsä kauttaMerkittävin voitto tällä kaudella Kymenlaakso-ajo Viens IcilläTärkein asia maailmassa oma perhe.Ei tarvii olla maailman kovin ori, mutta ei hevoset voi ihan kotikutoisiakaan olla.Tero Pohjolainen kasvattamisen peruspilareista.Mummulan ihmeruunan sekkiä avaamassaTero Pohjolaisen tarina nivoutuu yksiin suomalaisen raviurheilun tarunhohtoisimpiin hevosiin kuuluvan ihmeruuna Vonkauksen kanssa.Pohjolainen katsoo Hevosurheilun arkistosta Söderkullaan nähtäväksi tuotuja kuvia, ja tunnistaa välittömästi hevosen. ”Vonkaushan se on.”Hänen ukkinsa, pienviljelijä Evert Ryyttäri kilpaili Otto Laitiselta hankkimallaan hulmuharjalla 60- ja 70-lukujen taitteessa. Jälki oli tunnetusti niin musertavaa, että Vonkaus peri Reippaalta ihmeruunan tittelin. 700 ylittävästä starttimäärästä voittoja karttui peräti 317.”Semmoiset on numerot, että ei niihin nykyhevoset pysty.”Kauppahinta oli 3250 markkaa, ja tyttärenpoika on kuullut kauppahinnasta keskustellun.”Ukki oli kysynyt Helvi-mummulta, että mitähän jos hän ostaa. Se oli siihen aikaan paljon rahaa. Siihen oli mennyt kaikki rahat, mutta kyllä se sitten oli hyvä kauppa kummiskin.”Voittosumma kasvoi lopulta ennennäkemättömästi 315 305 markkaan.”Viisas hevonen. Joskus ukki saattoi laskea sen irtaalleen pihalle. Se söi ruohoa siinä pihalla. Ei se mihkään lähtenyt.”Tero Pohjolainen on syntynyt Kuopiossa ja perhe muutti hänen ollessaan viiden vanha Siilinjärvelle. Oman isän sairastama alkoholismi varjosti lapsuutta, ja viikonlopuiksi Teron piti matkustaa Karttulaan mummolaan.”Ukin kanssa oltiin läheisiä, ja hän oli puoliksi vähän kuin isäkin sitten. Perjantaina kun koulusta päästiin, niin Piia-siskon kanssa hypättiin bussiin ja eno kävi hakemassa meidät tien varresta. Sitten oltiin aina sunnuntaihin asti siellä.”Evert Ryyttäristä tuli yksi maamme ensimmäisiä lisenssivalmentajia. ”Pienestä pitäen olen joutunut karsinoita siivoamaan. Mummolassa kun oltiin, ukki patisti meitä, se oli aina meidän lasten hommia.”Oman käden tuntumakin Pohjolaisella Vonkauksesta on. ”Olen sillä ukin sylistä ajanutkin joskus.”Vonkauksen kilpaura oli jo kertaalleen paketoitu, kun Kuopiosta soitettiin 1977 ja haluttiin ihmeruuna starttiin 16-vuotiaana vielä kerran.”Mä olin silloin 5-vuotias. 16-vuotiaat pääsi lähtemään paalulta ja voittihan se. Isä otti mut syliin ja käytiin nappaamassa siltä sekki auki porukassa ja taputtamassa ruunaa.”.Kuukauden hevonen: Yhteinen Sävel – Kun tavallisille pulliaisille osui paree hevonen

Kuukauden henkilö: Tero Pohjolaisen nosteen takana nuoret laatuhevoset, karttunut kokemus ja laajat kontaktit

Aiheeseen liittyvää