Tallin perältä kuuluu tutunoloista ääntä. Juuri tuo hirnunta on tänä kesänä raikunut ympäri Suomen raviratoja. V.G. Voiton tavaramerkiksi muodostunut jatkuva hirnuminen ja hörinä ei aina katkea juostessakaan.Mutta kun hirnuntaa yritetään nyt tallin käytävällä saada tallennettua videolle, hevoseen iskee ujous, eikä se puhu mitään. Ja kun kuvaaminen sitten lopetetaan, ori huutaa kovaäänisesti.Vaikea saada selkoa, mitä se viestii ja kenelle, mutta asia on varmasti tärkeä.Ehkä jotakin liittyen siihen, että sillä on tulostaulussaan nyt seitsemän perättäistä ykkössijaa ja meriitteinään voitot muun muassa sellaisista kilpailuista kuin Derby, Kriterium, Pikkukunkku, Varsakunkku ja Satakunta-ajo. Mene ja tiedä..V.G. VoittoOri, s. 9.5.2017Viesker – Niemisen Likka, TemeKasvattajat Jukka ja Soile GrönforsOmistaja Grönfors Training OyValmentaja Seppo SuuronenHoitaja Kaisa Tamminen28 starttia: 13-3-1Ennätykset 23,3aly & 24,1ke, voittosumma 186 200 euroa.Ei ole mitenkään tavatonta, että Seppo Suurosen tallissa on menestynyt suomenhevonen. Niin on ollut vuosikaudet, nelinkertaisesta ravikuninkaasta Patrikista alkaen.Valmentaja tunnetaan varsin vaatimattomana ja sanojaan tarkkaan harkitsevana miehenä, joka ei menestyksellään pahemmin retostele. V.G. Voittoa hän intoutuu kuitenkin varovasti kehumaan.”Yksi parhaista, mitä olen saanut treenata”, Suuronen sanoo.Jos väite on totta, se on aika paljon sanottu.Ymmärtääköhän ori itse arvonsa?Hevosen hoitaja Kaisa Tamminen miettii asiaa sekunnin verran ja hymähtää sitten: ”Joo. Kyllä se ymmärtää.”Tamminen kertoo, että esimerkiksi iltaisin V.G. Voittoa selkeästi harmittaa, kun se käytävän viimeisen karsinan asukkina saa heinänsä myöhemmin kuin muut. Kun heinätarjoilu vihdoin tulee, se ei anna laittaa karsinansa ovea kiinni ennen kuin sitä on hyvitykseksi hetken aikaa rapsutettu päästä.Rapsuttelusta ja kaikenlaisesta hyysäämisestä V.G. Voitto pitää. Kaisa Tamminen on ammatiltaan hevoshieroja, joten orilla on varsin lokoisat oltavat.Tamminen lepertelee käytävällä häsläävälle orille. ”Milloin sinä kasvat aikuiseksi?” hän kysyy siltä.Viisivuotiaan hevosen ei pidä olettaakaan olevan vielä aivan aikuisen veroinen, mutta Tammisen mukaan V.G. Voitto on jopa ikäisiään lapsellisempi.”Se jaksaa kikattaa ja häilätä. ADHD”, hoitaja diagnosoi. Hän ei osaa vastata, onko V.G. Voitto pärjännyt sen ansiosta vai siitä huolimatta..Nimessä ripaus huumoriaSuurosen ja Tammisen hoiviin V.G. Voiton toivat Jukka ja Soile Grönfors.Ori on pariskunnan oma kasvatti. Sen emä Niemisen Likka oli tullut heille Jukka Rintamäeltä ja varsonut heti yhden V.G.-varsan Apassista. Seuraavaksi tamma päätettiin astuttaa Vieskerillä, koska erityisesti Soile Grönfors toivoi itselleen pikku-Vieskeriä.Jukka Grönfors nikotteli ensin hieman, sillä Vieskerin luo oli kotoa pitkä matka. Vaimo piti kuitenkin päänsä.Niemisen Likka tuli kerralla tiineeksi ja se vietiin kantoajaksi Riikka ja Ari Takanevan luo Ilmajoelle. Siellä tamma pyöräytti Soile Grönforsin toiveiden mukaisen pikku-Vieskerin, V.G. Voiton.Etuliite V.G. on Jukka Grönforsin isän, hevoskasvattaja ja -kauppias Vihtori Grönforsin peruja.Voitto-nimestä päätti lopulta Soile Grönfors, koska perhepiirissä kenelläkään muulla ei yksinkertaisesti ollut ideoita. Voitto oli helppo lausua ja alkoi oikealla kirjaimellakin.”Ja vähän huumoriakin siinä oli”, Jukka Grönfors myöntää, ja lisää, ettei varsasta oikeasti osattu nykyisenkaltaista voittokonetta odottaa. ”Tämä periytyminen on niin ihmeellistä. Ei siitä voi ikinä tietää. Joskus geenit sattuvat vain osumaan kohdalleen.”.Me on aina tykätty, että siinä on jotakin erikoista..Varsa-aikansa V.G. Voitto vietti sekä Takanevoilla että Perhon maatalousoppilaitoksessa, mutta opetusvaiheessa Grönforsit ottivat sen itselleen. Jukka Grönfors opetti varsan ja Alexandra-tytär oli apuna.Mies kuvailee varsan olleen vilkas ja iloinen, ja vähän arka. Tytärtään hän ei uskaltanut päästää ohjiin, vaikka hevonen periaatteessa kiltti olikin. ”Meillä on täällä paljon peuroja ja kauriita, ja rattailla sai aina olla aika tarkkana, ettei karkuuta.”Varsin mukavalta hevoselta V.G. Voitto kuitenkin tuntui, ja sen liikkumista oli ilo seurata.”Me on aina tykätty, että siinä on jotakin erikoista”, kasvattajat kertovat. ”Naapuritkin ohi kulkiessaan jaksoivat ihmetellä, että mikä on noin komea hevonen.”Grönforseja viehättää erityisesti hevosen kevyt mutta komea runko ja joustava askel.”Vähän niin kuin Vieteri, joka tämänkin suvussa kertautuu neljästi”, Jukka Grönfors huomauttaa. ”Se hevonenhan sai nimensäkin siitä, kun sillä oli niin vieterimäiset liikkeet.”.Suomenhevonen parhaimmillaanTämän vuoden helmikuussa viisivuotias V.G. Voitto palkittiin orinäyttelyssä ykköspalkinnolla. Arvostelupaperissa sitä kehutaan urheilutyyppiseksi ja varhaislahjakkaaksi hevoseksi, jonka vauhdikas ravi on rytmikästä ja lennokasta. Suustaan sen todetaan olevan hieman jäykkä, ja ajettavuudeltaan varsamainen.”Tykkään, että tuo lautaslinja on tosi hieno. Tuollainen juoksijalla pitää olla”, Kaisa Tamminen sanoo ja viittoilee orin takaosaan.Ajo-ominaisuuksien osalta Tamminen yhtyy jossain määrin arvosteluun. Aina V.G. Voitto ei esimerkiksi ole kääntynyt sinne, minne rattailla istuva ihminen on pyytänyt, hoitaja kertoo.Kun Suuronen oli hetken sairauslomalla, Tamminen ajoi passihevosellaan enemmän. ”Sekin oli aina vähän sellaista, että onko pakko”, hän hymähtää. ”Jätän Voten ajamisen mieluummin miehille.”Muita hevosia Tamminen kyllä ajaa päivittäin. Omat kolme hevostansa hän treenaa itse, vaikka ne eivät virallisesti hänen valmennuksessaan olekaan. Tamminen on kuitenkin suunnittelut suorittavansa lähiaikoina ravivalmentajan tutkinnon.Tammisen omat hevoset ovat kaikki lämminverisiä, mutta hän vakuuttaa olevansa suomenhevosihminen.”Ostan vielä joku päivä itselleni suomenhevosen, mutta sitten pitää olla aikaa. Se olisi ehkä sellainen eläkepäiväjuttu”, kolmenkympin kieppeillä oleva Tamminen pohtii.Suomenhevosessa häntä kiehtoo ennen kaikkea luonne ja ulkoinen olemus. Ainakin jälkimmäisen ymmärtää, kun katsoo V.G. Voittoa. Ori on komea, linjakas ja kiiltävä. Sen muhkean otsatukan alta pilkottavissa silmissä on eloisa katse..Kiitettävä kausiV.G. Voiton viisivuotiskausi on ollut vertaansa vailla, vaikka se alkoikin hieman takkuillen. Vuoden ensimmäisessä startissa se hylättiin loppusuoran laukan takia, toisessa se laukkasi pitkin matkaa. Ori polki samalla hieman kannoilleen.Suuronen koputtaa varuiksi puisen keittiönpöydän pintaa sanoessaan, ettei hevosen kanssa ole toistaiseksi käynyt mitään sen vakavampaa.Laukoista päästiin, kun peli vihellettiin hetkeksi poikki. V.G. Voittoa treenattiin keväällä vielä pari kuukautta lisää ja sen jalkoja hoidettiin. Kesäkuun puolivälissä se osallistui Varsakunkku-karsintaan ja voitti, eikä ole sittemmin enää hävinnyt, saati laukannut.”Kaikki on ollut helppoa”, Suuronen kuittaa ykskantaan.Tammisen mukaan ori ei ole ottanut rankoistakaan kilpailuista yhtään itseensä. Se on aina palautunut nopeasti, eikä se ole menettänyt ikinä ruokahaluaan.Se ei tosin suomenhevosten kohdalla ole yleensä riskinä muutenkaan, Tamminen toteaa.Viimeisimpänä V.G. Voitto voitti Derbyn. Se on järjestyksessään kahdeksas suomenhevonen, joka on voittanut sekä Kriteriumin että Derbyn. Seppo Suuroselle suomenhevosten derbyvoitto oli uran kolmas.Huomionarvoista on, että viimeiset kolme vuotta molemmat kilpailut ovat menneet saman hevosen nimiin, kun V.G. Voiton lisäksi Parvelan Retu ja Ville Kalle ovat hallinneet ikäluokissaan.Suuronen pitää nykyistä suomenhevosten viisivuotisikäluokkaa tasokkaana. Vastustajat ovat lahjakkaita, eikä hyvänkään hevosen kanssa parane tehdä virheitä, mikäli mielii pärjätä.Hän on tyytyväinen siihen, miten paljon suomenhevosjuoksijat ylipäätään ovat kehittyneet. Hevoset ovat entistä urheilullisempia ja parempia käsitellä.”Vauhtia tulee koko ajan lisää. Eikö ne juosseet Kuninkuusraveissa kokonaisajan ennätyksenkin tänä vuonna?”Kyllä, Evartti rikkoi vanhan kokonaisaikaennätyksen liki viidellä sekunnilla..Huomion keskipisteenäKun V.G. Voitto voittaa, raviradan kovaäänisistä alkaa soimaan vanha romanien perinnelaulu.Kyllä minun varsani jenkkaa tanssii Härmän kankahalla. Vaanhan se tanssii nuorille pojille markkoja tuhansia, laulaa voittajakappaleessa Hilja Grönfors.Hilja Grönfors on Jukka Grönforsin sukulainen, serkun serkkuja, kuten mies itse asian ilmaisee. Kappaleen soittaminen on hänen mukaansa eräänlainen kulttuuriteko, ja toisaalta sanat tuntuivat huumorimielessä osuvan hevoseen niin hyvin. ”Ja huumoriahan tässä elämässä tarvitaan.”.Voitto on vähän sellainen, että hän haluaisi aina radalla seurustella toisten kanssa..Voittajaseremoniat hoidetaan V.G. Voiton kanssa yleensä vauhdikkaasti, koska paikallaan poseeraaminen ei ole vilkkaalle orille helppoa. Voittoloimia tai seppeleitä sille ei ole vielä ikinä puettu.”Kriteriumin jälkeen vähän pelkäsin, että se kun tuosta lähtee, niin joku jää vielä alle”, Suuronen kertoo ajatelleensa voittajakehässä.”Voitto on vähän sellainen, että hän haluaisi aina radalla seurustella toisten kanssa”, Soile Grönfors muotoilee.V.G. Voitto seuraa jatkuvasti ympäristöään ja tekee itsestään helposti huomion keskipisteen.Kun orin vakiokuski Ari Moilanen viimeksi Killerillä käveli varikolla sitä vastaan, Tamminen huikkasi rattailta hevoselle, että katso kuka tuolta tulee. Moilanen vilkutti ja V.G. Voitto alkoi hirnua. ”Se sanoi, että tule kyytiin”, Tamminen nauraa..Vihainen hevonen V.G. Voitto ei ole, kaikki vakuuttavat. Ravipaikalla se saattaa katoksessa seistessään huitaista etusella, kun ympärillä pörrää vieraita hevosia, mutta kotona se ei ole kovinkaan orimainen, ainakaan vielä.Ensi vuonna V.G. Voiton on tarkoitus aloittaa siitosuransa.”Se on nyt, sanotaanko, 60-prosenttisesti päätetty”, Suuronen sanoo. ”Ihmiset ovat kyselleet sen perään hirveästi.”Valmentaja ei usko siihen, että ori muuttuisi astumisen myötä jotenkin hankalammaksi käsitellä.”Kun sitä pääsee jatkuvasti tekemään, kyllästymiseen asti, niin voi käydä jopa päinvastoin.”.Taustalla vahva emälinjaVuonna 2017 syntyi Vieskerin viimeinen suuri ikäluokka. Samalla tuli kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun orin ensimmäinen jälkeläinen näki päivänvalon.2017 Vieskerin varsoja saatiin yhteensä 64, joista V.G. Voitto on kaikilla mittareilla menestynein. Kovana kakkosena tilastossa tulee sitä ikäluokkalähdöissä haastanut Vieskoff (Kuminova) 24,2a.V.G. Voiton emä Niemisen Likka (Teme) jäi kilpailemattomaksi, mutta sen Tuttu 1040-S -emälinjan näytöt ovat vahvat.Samalta emälinjalta polveutuu muun muassa tamma Romantiikka (Suikku) 29,9a, joka on Vieskerin kaikkien aikojen eniten tienanneen jälkeläisen Välähdyksen 19,4a emänemä. Tällä hetkellä Välähdyksen voittosumma on 501 020 euroa.Romantiikan kanssa samasta Eron-Veti -emästä on periyttäjäori Suikun Ero (Suikku) 22,2a sekä tamma Erotiikka (Kihin-Muisto), joka on myös Niemisen Likan emä.Erotiikan ensimmäinen jälkeläinen oli tamma Aino-Ilona (Viltterin Vile) 22,5a, joka on Välähdyksen ja V.G. Voiton jälkeen emälinjan kolmanneksi eniten tienannut hevonen.Aino-Ilona osallistui useamman kerran kuningatarkilpailuun, juoksi tammojen pitkän matkan Suomen ennätyksen, ja tienasi urallaan 101 010 euron voittosumman. Tamma sai viisi jälkeläistä, joista kaksi on jo aloittanut kilpailemisen.Aino-Ilonan lisäksi Erotiikka jätti toisen valiojuoksijan, ori Leon Salaman 23,0a, joka osallistui myös kuninkuuskilpailuun.Niemisen Likan varsoista emälinjaa on nyt jatkanut tamma Piiu-Likka (Patrikin Muisto), jolla on yksi varsa Vaelluksesta. Piiu-Likan täysveli Juhannes 29,6 on Niemisen Likan varsoista toinen kilpaileva jälkeläinen, ja tältä kaudelta sillä on tulostaulussaan jo kolme voittoa ja viisi muuta totosijaa.V.G. Voiton emänisä Teme (V.T. Ajatus) 23,2a jätti 255 jälkeläistä, joista menestyneimmät ovat ruuna Diktaattori 20,7a, joka tienasi urallaan 460 170 euroa, sekä kolminkertainen ravikuningas Santeri Dahlia 20,5a.Temen emä on legendaarinen Marine (Hilu) 27,6a, joka sai siitosurallaan kahdeksan varsaa. Temen lisäksi Turo (Suikku) 23,8a ja Tino (Mikker) 21,0a ylsivät valiojuoksijoiksi. Tinon 213 030 euron voittosumma on jälkeläisjoukon suurin..Kaisa Tamminen käsittelee V.G. Voittoa perinteisen hieromisen lisäksi muun muassa laserilla sekä lihasvasaralla.Lihasvasara on ihmisille tarkoitettu laite, ja Tamminen ostikin sen alun perin itselleen, mutta erehtyi sitten tuomaan laitteen tallille. ”Olisinko kaksi kertaa kerennyt itseäni hoitaa.”Myös huippukylmälaite on ahkerassa käytössä. Tamminen toteaa, että oli aluksi hieman skeptinen laitteen suhteen, mutta kun hän kokeili sitä omaan kipeään selkäänsä, mieli muuttui.Videolla Tamminen kertoo muun muassa hevosen kilpailuvalmisteluista:.Öisin V.G. Voitto saa aina jalkoihinsa villasukat, Tamminen sanoo. Jalkoihin kääritään siis villaa, joka on keritty tallin omista lampaista.Villan rasvan, lanoliinin, on todettu olevan tehokas aine muun muassa rivin hoidossa. Tammisen kokemuksen mukaan villakääreet ehkäisevät myös nesteen kertymistä jalkoihin.”Joskus käytettiin kuljetuskääreinä sellaisia lampaanvilloja, joissa oli se nahka mukana”, Suuronen muistelee. ”Pelkkä villa on kuitenkin eri asia. Se on ihan yliveto.”Valmentaja ei tosin itse suostu villakääreitä tekemään. ”Minusta villaa on inhottava ottaa käteen. Se haju…”Lampaat työskentelevät tallilla myös ruohonleikkureina. Ne siistivät tarhojen väliset kaistaleet, jotta hevosille ei tulisi niin suurta houkutusta kurotella vihreän perässä aitojen alitse..Säännöllisyys on valmennuksessa valttiaKesäkuussa Härmän juhannusravien voittajaseremoniassa Ari Moilanen heitti, että V.G. Voitto on tulevaisuuden ravikuningas.Suuronen hymähtää. ”Niin. Toivotaan, että on oikeassa.”Tie ravikuninkaaksi on pitkä, kirjaimellisesti. Kilometrejä on ajettavana ennen sitä.Suurosen tallin suomenhevosilla ajetaan intervallityyppistä treeniä, 12–14 kilometriä kerrallaan.Treenissä käytetään jarrukärryjä. Ei sen takia, että hevoset tarvitsisivat mäkisellä murtomaalla lisävastusta, vaan sen takia, että kärryissä on niin mukavat penkit, valmentaja myöntää..Hevosia ajetaan pääasiassa kotioloissa. Ennen tämän kevään ensimmäisiä startteja V.G. Voiton kanssa oli käyty treenikaudella radalla vain pari kertaa.Tallin pihasta on komeat maisemat. Suuret laitumet päättyvät järvelle, jossa hevosia uitetaan ja kahluutetaan. Napakalla hiekkapohjalla voi ajaa kärryilläkin.”Siellä voi mennä vuohisniveltä tai mahaa myöten, ihan miten haluaa itsensä kastella”, Suuronen sanoo.Muun muassa Ciiran Tähti on kova uimaan, mutta V.G. Voiton kanssa järvessä ei ole käyty. Syy on käytännöllinen: reitti järven rantaan kulkee varsojensa kanssa laiduntavien emätammojen aitausten välistä.”Tammat on sellaisia, että tästä kun menet, niin ne ovat heti aidalla.”Orin matka tyssää siihen, joten V.G. Voiton kanssa pysytään kuivalla maalla. Se on valjaissa tavallisesti neljä kertaa viikossa.Välipäivinä ori on puoli päivää tarhassa. Toisen puolikkaan päivästä sen tarhassa on vuotta vanhempi ori Core.Tarhassa on vapaa heinä. Se ei ole V.G. Voitolle mikään ongelma, sillä se ei ole taipuvainen lihomaan, eikä edes malta seistä jatkuvasti heinähäkin äärellä. Core on kuitenkin toisenlainen.”Vote syö aina vähän aikaa ja lähtee sitten touhuamaan muuta, katselemaan vaikka varsoja. Core töröttää paalilla niin kauan, kunnes se tullaan hakemaan sisään”, Tamminen huokaa.Orit ovat myös treenikavereita. Coren kanssa V.G. Voitto malttaa rentoutua, Tamminen sanoo. Kaikkien kanssa ei, sillä se on varsin tarkka lähipiiristään. Tallikaveri Ciiran Tähden kanssa se on matkustanut paljon samassa hevosrekassa ja Suuronen uskoo, että kaksikko matkustaisi sopuisasti trailerissakin.Vieraiden hevosten kulkiessa karsinan ohi ori käy kuitenkin nopeasti kaltereihin kiinni..Kaikella on tarkoituksensaJukka Grönfors paljastaa, että yritti aktiivisesti myydä V.G. Voittoa vielä siinä vaiheessa, kun se oli tuotu Suurosen valmennukseen. Lyhyesti kerrottuna syy oli verottajassa, jonka tulkintaan Grönfors oli pettynyt.Lopulta kävi kuitenkin niin, että vaikka kaupoista sovittiin milloin kenenkin ostajan kanssa, kukaan ei ikinä tullut hakemaan hevosta. Myöhemmin Grönfors on ymmärtänyt, että niin oli tarkoituskin.”Jumala antoi tämän hevosen meille.”Enää ori ei ole kaupan, ainakin mikäli Soile Grönforsilla on asiaan sanansa sanottavana. Ja onneksi on.”Kun Voitto rupesi pärjäämään, monet rupesivat sitä taas ostattelemaan. Me lasten kanssa laitettiin kuitenkin kovat nyörit tälle miehelle”, Soile Grönfors sanoo viitaten puolisoonsa.”Voitto on antanut meille ihan ihmeellisiä elämyksiä. Sen annetaan olla nyt tässä.”Hän kertoo lastensa jo suunnitelleen tamman hankkimista, jotta saisivat V.G. Voitosta oman varsan. Pikku-Voiton..Voitto yhdistää ihmisiäV.G. Voiton omistajat ja kasvattajat Jukka ja Soile Grönfors ovat pyörittäneet omaa jätealan yritystään Inkoossa liki 20 vuotta. Sitä ennen hevoset olivat heille ammatti. Jukka Grönfors on seurannut hevosia kasvattaneen ja kaupanneen isänsä Vihtori Grönforsin jalanjäljissä, ja Soile Grönfors työskennellyt hevosenhoitajana ympäri maan jo nuoresta pitäen.Toisiinsa Grönforsit tutustuivat aikoinaan Kuopion raviradalla.Alanvaihdon myötä side moniin hevosalan ihmisiin katkesi, tai ainakin oheni. Pariskunta myöntää, että kun ei ollut enää jatkuvasti tekemisissä, ihmisten nimet ja kasvot unohtuivat. Grönforsit muuttivat 90-luvulla Kiuruvedeltä Inkoseen, ja tutut hävisivät ympäriltä.”Monet tutut hevosihmiset ovat vanhentuneet, niin kuin mekin, eikä ihmisiä meinaa aina tunnistaa. Välillä on oikein nolottanut, kun joku on alkanut juttelemaan kauhean tuttavallisesti”, Jukka Grönfors toteaa.Nyt tilanne on taas melkein kuin vanhoina hyvinä aikoina, pariskunta iloitsee. On V.G. Voiton ansiota, että hevosmaailma kaikkine ihmisineen on tullut uudestaan entistä tiiviimmäksi osaksi Grönforsien elämää.Jukka Grönfors kertoo, että monet hänen ystävistään olivat aikoinaan tekemisissä Vihtori-isän kanssa. Tämä pyöritti Kiuruvedellä Porttilan tilaa, ja monilla on tilalta värikkäitä muistoja. ”Jukan isä järjesti Porttilassa ensimmäisenä Suomessa erilaisia hevoskursseja. Monet kuuluisat kuskit ja valmentajat kävivät siellä kurssin”, Soile Grönfors taustoittaa.Isän kasvattajanimeä kantavan V.G. Voiton juoksuja seuratessa on hyvä muistella vanhojen ystävien kanssa menneitä, Jukka Grönfors sanoo. ”Entiset ystävät, jotka olivat jo jääneet vähän unhoon, ovat taas palanneet elämäämme. Voitto juoksee yhteisten ystäviemme iloksi.”Soile Grönfors kertoo, että Porttilan tilalle on nyt perustettu oma Facebook-ryhmäkin. ”Siellä on varmaan kohta jo 500 jäsentä, nuoria ja vanhoja, ja koko ajan tulee lisää. He ovat V.G. Voiton kummeja.”
Tallin perältä kuuluu tutunoloista ääntä. Juuri tuo hirnunta on tänä kesänä raikunut ympäri Suomen raviratoja. V.G. Voiton tavaramerkiksi muodostunut jatkuva hirnuminen ja hörinä ei aina katkea juostessakaan.Mutta kun hirnuntaa yritetään nyt tallin käytävällä saada tallennettua videolle, hevoseen iskee ujous, eikä se puhu mitään. Ja kun kuvaaminen sitten lopetetaan, ori huutaa kovaäänisesti.Vaikea saada selkoa, mitä se viestii ja kenelle, mutta asia on varmasti tärkeä.Ehkä jotakin liittyen siihen, että sillä on tulostaulussaan nyt seitsemän perättäistä ykkössijaa ja meriitteinään voitot muun muassa sellaisista kilpailuista kuin Derby, Kriterium, Pikkukunkku, Varsakunkku ja Satakunta-ajo. Mene ja tiedä..V.G. VoittoOri, s. 9.5.2017Viesker – Niemisen Likka, TemeKasvattajat Jukka ja Soile GrönforsOmistaja Grönfors Training OyValmentaja Seppo SuuronenHoitaja Kaisa Tamminen28 starttia: 13-3-1Ennätykset 23,3aly & 24,1ke, voittosumma 186 200 euroa.Ei ole mitenkään tavatonta, että Seppo Suurosen tallissa on menestynyt suomenhevonen. Niin on ollut vuosikaudet, nelinkertaisesta ravikuninkaasta Patrikista alkaen.Valmentaja tunnetaan varsin vaatimattomana ja sanojaan tarkkaan harkitsevana miehenä, joka ei menestyksellään pahemmin retostele. V.G. Voittoa hän intoutuu kuitenkin varovasti kehumaan.”Yksi parhaista, mitä olen saanut treenata”, Suuronen sanoo.Jos väite on totta, se on aika paljon sanottu.Ymmärtääköhän ori itse arvonsa?Hevosen hoitaja Kaisa Tamminen miettii asiaa sekunnin verran ja hymähtää sitten: ”Joo. Kyllä se ymmärtää.”Tamminen kertoo, että esimerkiksi iltaisin V.G. Voittoa selkeästi harmittaa, kun se käytävän viimeisen karsinan asukkina saa heinänsä myöhemmin kuin muut. Kun heinätarjoilu vihdoin tulee, se ei anna laittaa karsinansa ovea kiinni ennen kuin sitä on hyvitykseksi hetken aikaa rapsutettu päästä.Rapsuttelusta ja kaikenlaisesta hyysäämisestä V.G. Voitto pitää. Kaisa Tamminen on ammatiltaan hevoshieroja, joten orilla on varsin lokoisat oltavat.Tamminen lepertelee käytävällä häsläävälle orille. ”Milloin sinä kasvat aikuiseksi?” hän kysyy siltä.Viisivuotiaan hevosen ei pidä olettaakaan olevan vielä aivan aikuisen veroinen, mutta Tammisen mukaan V.G. Voitto on jopa ikäisiään lapsellisempi.”Se jaksaa kikattaa ja häilätä. ADHD”, hoitaja diagnosoi. Hän ei osaa vastata, onko V.G. Voitto pärjännyt sen ansiosta vai siitä huolimatta..Nimessä ripaus huumoriaSuurosen ja Tammisen hoiviin V.G. Voiton toivat Jukka ja Soile Grönfors.Ori on pariskunnan oma kasvatti. Sen emä Niemisen Likka oli tullut heille Jukka Rintamäeltä ja varsonut heti yhden V.G.-varsan Apassista. Seuraavaksi tamma päätettiin astuttaa Vieskerillä, koska erityisesti Soile Grönfors toivoi itselleen pikku-Vieskeriä.Jukka Grönfors nikotteli ensin hieman, sillä Vieskerin luo oli kotoa pitkä matka. Vaimo piti kuitenkin päänsä.Niemisen Likka tuli kerralla tiineeksi ja se vietiin kantoajaksi Riikka ja Ari Takanevan luo Ilmajoelle. Siellä tamma pyöräytti Soile Grönforsin toiveiden mukaisen pikku-Vieskerin, V.G. Voiton.Etuliite V.G. on Jukka Grönforsin isän, hevoskasvattaja ja -kauppias Vihtori Grönforsin peruja.Voitto-nimestä päätti lopulta Soile Grönfors, koska perhepiirissä kenelläkään muulla ei yksinkertaisesti ollut ideoita. Voitto oli helppo lausua ja alkoi oikealla kirjaimellakin.”Ja vähän huumoriakin siinä oli”, Jukka Grönfors myöntää, ja lisää, ettei varsasta oikeasti osattu nykyisenkaltaista voittokonetta odottaa. ”Tämä periytyminen on niin ihmeellistä. Ei siitä voi ikinä tietää. Joskus geenit sattuvat vain osumaan kohdalleen.”.Me on aina tykätty, että siinä on jotakin erikoista..Varsa-aikansa V.G. Voitto vietti sekä Takanevoilla että Perhon maatalousoppilaitoksessa, mutta opetusvaiheessa Grönforsit ottivat sen itselleen. Jukka Grönfors opetti varsan ja Alexandra-tytär oli apuna.Mies kuvailee varsan olleen vilkas ja iloinen, ja vähän arka. Tytärtään hän ei uskaltanut päästää ohjiin, vaikka hevonen periaatteessa kiltti olikin. ”Meillä on täällä paljon peuroja ja kauriita, ja rattailla sai aina olla aika tarkkana, ettei karkuuta.”Varsin mukavalta hevoselta V.G. Voitto kuitenkin tuntui, ja sen liikkumista oli ilo seurata.”Me on aina tykätty, että siinä on jotakin erikoista”, kasvattajat kertovat. ”Naapuritkin ohi kulkiessaan jaksoivat ihmetellä, että mikä on noin komea hevonen.”Grönforseja viehättää erityisesti hevosen kevyt mutta komea runko ja joustava askel.”Vähän niin kuin Vieteri, joka tämänkin suvussa kertautuu neljästi”, Jukka Grönfors huomauttaa. ”Se hevonenhan sai nimensäkin siitä, kun sillä oli niin vieterimäiset liikkeet.”.Suomenhevonen parhaimmillaanTämän vuoden helmikuussa viisivuotias V.G. Voitto palkittiin orinäyttelyssä ykköspalkinnolla. Arvostelupaperissa sitä kehutaan urheilutyyppiseksi ja varhaislahjakkaaksi hevoseksi, jonka vauhdikas ravi on rytmikästä ja lennokasta. Suustaan sen todetaan olevan hieman jäykkä, ja ajettavuudeltaan varsamainen.”Tykkään, että tuo lautaslinja on tosi hieno. Tuollainen juoksijalla pitää olla”, Kaisa Tamminen sanoo ja viittoilee orin takaosaan.Ajo-ominaisuuksien osalta Tamminen yhtyy jossain määrin arvosteluun. Aina V.G. Voitto ei esimerkiksi ole kääntynyt sinne, minne rattailla istuva ihminen on pyytänyt, hoitaja kertoo.Kun Suuronen oli hetken sairauslomalla, Tamminen ajoi passihevosellaan enemmän. ”Sekin oli aina vähän sellaista, että onko pakko”, hän hymähtää. ”Jätän Voten ajamisen mieluummin miehille.”Muita hevosia Tamminen kyllä ajaa päivittäin. Omat kolme hevostansa hän treenaa itse, vaikka ne eivät virallisesti hänen valmennuksessaan olekaan. Tamminen on kuitenkin suunnittelut suorittavansa lähiaikoina ravivalmentajan tutkinnon.Tammisen omat hevoset ovat kaikki lämminverisiä, mutta hän vakuuttaa olevansa suomenhevosihminen.”Ostan vielä joku päivä itselleni suomenhevosen, mutta sitten pitää olla aikaa. Se olisi ehkä sellainen eläkepäiväjuttu”, kolmenkympin kieppeillä oleva Tamminen pohtii.Suomenhevosessa häntä kiehtoo ennen kaikkea luonne ja ulkoinen olemus. Ainakin jälkimmäisen ymmärtää, kun katsoo V.G. Voittoa. Ori on komea, linjakas ja kiiltävä. Sen muhkean otsatukan alta pilkottavissa silmissä on eloisa katse..Kiitettävä kausiV.G. Voiton viisivuotiskausi on ollut vertaansa vailla, vaikka se alkoikin hieman takkuillen. Vuoden ensimmäisessä startissa se hylättiin loppusuoran laukan takia, toisessa se laukkasi pitkin matkaa. Ori polki samalla hieman kannoilleen.Suuronen koputtaa varuiksi puisen keittiönpöydän pintaa sanoessaan, ettei hevosen kanssa ole toistaiseksi käynyt mitään sen vakavampaa.Laukoista päästiin, kun peli vihellettiin hetkeksi poikki. V.G. Voittoa treenattiin keväällä vielä pari kuukautta lisää ja sen jalkoja hoidettiin. Kesäkuun puolivälissä se osallistui Varsakunkku-karsintaan ja voitti, eikä ole sittemmin enää hävinnyt, saati laukannut.”Kaikki on ollut helppoa”, Suuronen kuittaa ykskantaan.Tammisen mukaan ori ei ole ottanut rankoistakaan kilpailuista yhtään itseensä. Se on aina palautunut nopeasti, eikä se ole menettänyt ikinä ruokahaluaan.Se ei tosin suomenhevosten kohdalla ole yleensä riskinä muutenkaan, Tamminen toteaa.Viimeisimpänä V.G. Voitto voitti Derbyn. Se on järjestyksessään kahdeksas suomenhevonen, joka on voittanut sekä Kriteriumin että Derbyn. Seppo Suuroselle suomenhevosten derbyvoitto oli uran kolmas.Huomionarvoista on, että viimeiset kolme vuotta molemmat kilpailut ovat menneet saman hevosen nimiin, kun V.G. Voiton lisäksi Parvelan Retu ja Ville Kalle ovat hallinneet ikäluokissaan.Suuronen pitää nykyistä suomenhevosten viisivuotisikäluokkaa tasokkaana. Vastustajat ovat lahjakkaita, eikä hyvänkään hevosen kanssa parane tehdä virheitä, mikäli mielii pärjätä.Hän on tyytyväinen siihen, miten paljon suomenhevosjuoksijat ylipäätään ovat kehittyneet. Hevoset ovat entistä urheilullisempia ja parempia käsitellä.”Vauhtia tulee koko ajan lisää. Eikö ne juosseet Kuninkuusraveissa kokonaisajan ennätyksenkin tänä vuonna?”Kyllä, Evartti rikkoi vanhan kokonaisaikaennätyksen liki viidellä sekunnilla..Huomion keskipisteenäKun V.G. Voitto voittaa, raviradan kovaäänisistä alkaa soimaan vanha romanien perinnelaulu.Kyllä minun varsani jenkkaa tanssii Härmän kankahalla. Vaanhan se tanssii nuorille pojille markkoja tuhansia, laulaa voittajakappaleessa Hilja Grönfors.Hilja Grönfors on Jukka Grönforsin sukulainen, serkun serkkuja, kuten mies itse asian ilmaisee. Kappaleen soittaminen on hänen mukaansa eräänlainen kulttuuriteko, ja toisaalta sanat tuntuivat huumorimielessä osuvan hevoseen niin hyvin. ”Ja huumoriahan tässä elämässä tarvitaan.”.Voitto on vähän sellainen, että hän haluaisi aina radalla seurustella toisten kanssa..Voittajaseremoniat hoidetaan V.G. Voiton kanssa yleensä vauhdikkaasti, koska paikallaan poseeraaminen ei ole vilkkaalle orille helppoa. Voittoloimia tai seppeleitä sille ei ole vielä ikinä puettu.”Kriteriumin jälkeen vähän pelkäsin, että se kun tuosta lähtee, niin joku jää vielä alle”, Suuronen kertoo ajatelleensa voittajakehässä.”Voitto on vähän sellainen, että hän haluaisi aina radalla seurustella toisten kanssa”, Soile Grönfors muotoilee.V.G. Voitto seuraa jatkuvasti ympäristöään ja tekee itsestään helposti huomion keskipisteen.Kun orin vakiokuski Ari Moilanen viimeksi Killerillä käveli varikolla sitä vastaan, Tamminen huikkasi rattailta hevoselle, että katso kuka tuolta tulee. Moilanen vilkutti ja V.G. Voitto alkoi hirnua. ”Se sanoi, että tule kyytiin”, Tamminen nauraa..Vihainen hevonen V.G. Voitto ei ole, kaikki vakuuttavat. Ravipaikalla se saattaa katoksessa seistessään huitaista etusella, kun ympärillä pörrää vieraita hevosia, mutta kotona se ei ole kovinkaan orimainen, ainakaan vielä.Ensi vuonna V.G. Voiton on tarkoitus aloittaa siitosuransa.”Se on nyt, sanotaanko, 60-prosenttisesti päätetty”, Suuronen sanoo. ”Ihmiset ovat kyselleet sen perään hirveästi.”Valmentaja ei usko siihen, että ori muuttuisi astumisen myötä jotenkin hankalammaksi käsitellä.”Kun sitä pääsee jatkuvasti tekemään, kyllästymiseen asti, niin voi käydä jopa päinvastoin.”.Taustalla vahva emälinjaVuonna 2017 syntyi Vieskerin viimeinen suuri ikäluokka. Samalla tuli kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun orin ensimmäinen jälkeläinen näki päivänvalon.2017 Vieskerin varsoja saatiin yhteensä 64, joista V.G. Voitto on kaikilla mittareilla menestynein. Kovana kakkosena tilastossa tulee sitä ikäluokkalähdöissä haastanut Vieskoff (Kuminova) 24,2a.V.G. Voiton emä Niemisen Likka (Teme) jäi kilpailemattomaksi, mutta sen Tuttu 1040-S -emälinjan näytöt ovat vahvat.Samalta emälinjalta polveutuu muun muassa tamma Romantiikka (Suikku) 29,9a, joka on Vieskerin kaikkien aikojen eniten tienanneen jälkeläisen Välähdyksen 19,4a emänemä. Tällä hetkellä Välähdyksen voittosumma on 501 020 euroa.Romantiikan kanssa samasta Eron-Veti -emästä on periyttäjäori Suikun Ero (Suikku) 22,2a sekä tamma Erotiikka (Kihin-Muisto), joka on myös Niemisen Likan emä.Erotiikan ensimmäinen jälkeläinen oli tamma Aino-Ilona (Viltterin Vile) 22,5a, joka on Välähdyksen ja V.G. Voiton jälkeen emälinjan kolmanneksi eniten tienannut hevonen.Aino-Ilona osallistui useamman kerran kuningatarkilpailuun, juoksi tammojen pitkän matkan Suomen ennätyksen, ja tienasi urallaan 101 010 euron voittosumman. Tamma sai viisi jälkeläistä, joista kaksi on jo aloittanut kilpailemisen.Aino-Ilonan lisäksi Erotiikka jätti toisen valiojuoksijan, ori Leon Salaman 23,0a, joka osallistui myös kuninkuuskilpailuun.Niemisen Likan varsoista emälinjaa on nyt jatkanut tamma Piiu-Likka (Patrikin Muisto), jolla on yksi varsa Vaelluksesta. Piiu-Likan täysveli Juhannes 29,6 on Niemisen Likan varsoista toinen kilpaileva jälkeläinen, ja tältä kaudelta sillä on tulostaulussaan jo kolme voittoa ja viisi muuta totosijaa.V.G. Voiton emänisä Teme (V.T. Ajatus) 23,2a jätti 255 jälkeläistä, joista menestyneimmät ovat ruuna Diktaattori 20,7a, joka tienasi urallaan 460 170 euroa, sekä kolminkertainen ravikuningas Santeri Dahlia 20,5a.Temen emä on legendaarinen Marine (Hilu) 27,6a, joka sai siitosurallaan kahdeksan varsaa. Temen lisäksi Turo (Suikku) 23,8a ja Tino (Mikker) 21,0a ylsivät valiojuoksijoiksi. Tinon 213 030 euron voittosumma on jälkeläisjoukon suurin..Kaisa Tamminen käsittelee V.G. Voittoa perinteisen hieromisen lisäksi muun muassa laserilla sekä lihasvasaralla.Lihasvasara on ihmisille tarkoitettu laite, ja Tamminen ostikin sen alun perin itselleen, mutta erehtyi sitten tuomaan laitteen tallille. ”Olisinko kaksi kertaa kerennyt itseäni hoitaa.”Myös huippukylmälaite on ahkerassa käytössä. Tamminen toteaa, että oli aluksi hieman skeptinen laitteen suhteen, mutta kun hän kokeili sitä omaan kipeään selkäänsä, mieli muuttui.Videolla Tamminen kertoo muun muassa hevosen kilpailuvalmisteluista:.Öisin V.G. Voitto saa aina jalkoihinsa villasukat, Tamminen sanoo. Jalkoihin kääritään siis villaa, joka on keritty tallin omista lampaista.Villan rasvan, lanoliinin, on todettu olevan tehokas aine muun muassa rivin hoidossa. Tammisen kokemuksen mukaan villakääreet ehkäisevät myös nesteen kertymistä jalkoihin.”Joskus käytettiin kuljetuskääreinä sellaisia lampaanvilloja, joissa oli se nahka mukana”, Suuronen muistelee. ”Pelkkä villa on kuitenkin eri asia. Se on ihan yliveto.”Valmentaja ei tosin itse suostu villakääreitä tekemään. ”Minusta villaa on inhottava ottaa käteen. Se haju…”Lampaat työskentelevät tallilla myös ruohonleikkureina. Ne siistivät tarhojen väliset kaistaleet, jotta hevosille ei tulisi niin suurta houkutusta kurotella vihreän perässä aitojen alitse..Säännöllisyys on valmennuksessa valttiaKesäkuussa Härmän juhannusravien voittajaseremoniassa Ari Moilanen heitti, että V.G. Voitto on tulevaisuuden ravikuningas.Suuronen hymähtää. ”Niin. Toivotaan, että on oikeassa.”Tie ravikuninkaaksi on pitkä, kirjaimellisesti. Kilometrejä on ajettavana ennen sitä.Suurosen tallin suomenhevosilla ajetaan intervallityyppistä treeniä, 12–14 kilometriä kerrallaan.Treenissä käytetään jarrukärryjä. Ei sen takia, että hevoset tarvitsisivat mäkisellä murtomaalla lisävastusta, vaan sen takia, että kärryissä on niin mukavat penkit, valmentaja myöntää..Hevosia ajetaan pääasiassa kotioloissa. Ennen tämän kevään ensimmäisiä startteja V.G. Voiton kanssa oli käyty treenikaudella radalla vain pari kertaa.Tallin pihasta on komeat maisemat. Suuret laitumet päättyvät järvelle, jossa hevosia uitetaan ja kahluutetaan. Napakalla hiekkapohjalla voi ajaa kärryilläkin.”Siellä voi mennä vuohisniveltä tai mahaa myöten, ihan miten haluaa itsensä kastella”, Suuronen sanoo.Muun muassa Ciiran Tähti on kova uimaan, mutta V.G. Voiton kanssa järvessä ei ole käyty. Syy on käytännöllinen: reitti järven rantaan kulkee varsojensa kanssa laiduntavien emätammojen aitausten välistä.”Tammat on sellaisia, että tästä kun menet, niin ne ovat heti aidalla.”Orin matka tyssää siihen, joten V.G. Voiton kanssa pysytään kuivalla maalla. Se on valjaissa tavallisesti neljä kertaa viikossa.Välipäivinä ori on puoli päivää tarhassa. Toisen puolikkaan päivästä sen tarhassa on vuotta vanhempi ori Core.Tarhassa on vapaa heinä. Se ei ole V.G. Voitolle mikään ongelma, sillä se ei ole taipuvainen lihomaan, eikä edes malta seistä jatkuvasti heinähäkin äärellä. Core on kuitenkin toisenlainen.”Vote syö aina vähän aikaa ja lähtee sitten touhuamaan muuta, katselemaan vaikka varsoja. Core töröttää paalilla niin kauan, kunnes se tullaan hakemaan sisään”, Tamminen huokaa.Orit ovat myös treenikavereita. Coren kanssa V.G. Voitto malttaa rentoutua, Tamminen sanoo. Kaikkien kanssa ei, sillä se on varsin tarkka lähipiiristään. Tallikaveri Ciiran Tähden kanssa se on matkustanut paljon samassa hevosrekassa ja Suuronen uskoo, että kaksikko matkustaisi sopuisasti trailerissakin.Vieraiden hevosten kulkiessa karsinan ohi ori käy kuitenkin nopeasti kaltereihin kiinni..Kaikella on tarkoituksensaJukka Grönfors paljastaa, että yritti aktiivisesti myydä V.G. Voittoa vielä siinä vaiheessa, kun se oli tuotu Suurosen valmennukseen. Lyhyesti kerrottuna syy oli verottajassa, jonka tulkintaan Grönfors oli pettynyt.Lopulta kävi kuitenkin niin, että vaikka kaupoista sovittiin milloin kenenkin ostajan kanssa, kukaan ei ikinä tullut hakemaan hevosta. Myöhemmin Grönfors on ymmärtänyt, että niin oli tarkoituskin.”Jumala antoi tämän hevosen meille.”Enää ori ei ole kaupan, ainakin mikäli Soile Grönforsilla on asiaan sanansa sanottavana. Ja onneksi on.”Kun Voitto rupesi pärjäämään, monet rupesivat sitä taas ostattelemaan. Me lasten kanssa laitettiin kuitenkin kovat nyörit tälle miehelle”, Soile Grönfors sanoo viitaten puolisoonsa.”Voitto on antanut meille ihan ihmeellisiä elämyksiä. Sen annetaan olla nyt tässä.”Hän kertoo lastensa jo suunnitelleen tamman hankkimista, jotta saisivat V.G. Voitosta oman varsan. Pikku-Voiton..Voitto yhdistää ihmisiäV.G. Voiton omistajat ja kasvattajat Jukka ja Soile Grönfors ovat pyörittäneet omaa jätealan yritystään Inkoossa liki 20 vuotta. Sitä ennen hevoset olivat heille ammatti. Jukka Grönfors on seurannut hevosia kasvattaneen ja kaupanneen isänsä Vihtori Grönforsin jalanjäljissä, ja Soile Grönfors työskennellyt hevosenhoitajana ympäri maan jo nuoresta pitäen.Toisiinsa Grönforsit tutustuivat aikoinaan Kuopion raviradalla.Alanvaihdon myötä side moniin hevosalan ihmisiin katkesi, tai ainakin oheni. Pariskunta myöntää, että kun ei ollut enää jatkuvasti tekemisissä, ihmisten nimet ja kasvot unohtuivat. Grönforsit muuttivat 90-luvulla Kiuruvedeltä Inkoseen, ja tutut hävisivät ympäriltä.”Monet tutut hevosihmiset ovat vanhentuneet, niin kuin mekin, eikä ihmisiä meinaa aina tunnistaa. Välillä on oikein nolottanut, kun joku on alkanut juttelemaan kauhean tuttavallisesti”, Jukka Grönfors toteaa.Nyt tilanne on taas melkein kuin vanhoina hyvinä aikoina, pariskunta iloitsee. On V.G. Voiton ansiota, että hevosmaailma kaikkine ihmisineen on tullut uudestaan entistä tiiviimmäksi osaksi Grönforsien elämää.Jukka Grönfors kertoo, että monet hänen ystävistään olivat aikoinaan tekemisissä Vihtori-isän kanssa. Tämä pyöritti Kiuruvedellä Porttilan tilaa, ja monilla on tilalta värikkäitä muistoja. ”Jukan isä järjesti Porttilassa ensimmäisenä Suomessa erilaisia hevoskursseja. Monet kuuluisat kuskit ja valmentajat kävivät siellä kurssin”, Soile Grönfors taustoittaa.Isän kasvattajanimeä kantavan V.G. Voiton juoksuja seuratessa on hyvä muistella vanhojen ystävien kanssa menneitä, Jukka Grönfors sanoo. ”Entiset ystävät, jotka olivat jo jääneet vähän unhoon, ovat taas palanneet elämäämme. Voitto juoksee yhteisten ystäviemme iloksi.”Soile Grönfors kertoo, että Porttilan tilalle on nyt perustettu oma Facebook-ryhmäkin. ”Siellä on varmaan kohta jo 500 jäsentä, nuoria ja vanhoja, ja koko ajan tulee lisää. He ovat V.G. Voiton kummeja.”
