Kasvattajien tähtihetki edessä: ”Meidän ensimmäinen kasvattimme on Derbyssä, voiko tämän isompaa ollakaan?”

Lax-hevosista tuttu Stig Hansson tokaisi aikoinaan pojalleen Janille, että tähän loviisalaispihaan ei lämminverisiä tarvita asumaan. Niin puhdas suomenhevosmies isä-Hansson oli..Jan Hansson on kasvanut kansallisrotuisten parissa, mutta nuorena hän ihaili urheilullisia ja nopeita lämpöisen rodun edustajia. Hän sai ravikipinää Harry Stenbergin tallilta, ja nuorempana Hansson teki pari vuotta hevosalan töitä pääasiassa suomenhevostalleilla, mutta myös auttoi Anssi Nurmista varsojen ajamisessa. Tuolloin Nurmisella ajettiin paljon Laukon hevosia, ja myös Black Laukon Suur-Hollola-ajon voitto 80-luvun lopulla teki Hanssoniin lähtemättömän vaikutuksen..”Niissä oli jotain. Kesti vaan 35 vuotta, että aloitin lämminveristen kasvatuksen”, Jan Hansson hymyilee..Tulevana lauantaina Hansson ja hänen vaimonsa Siru Lind saavat seurata aitiopaikalta – jos jännitykseltään kykenevät – ensimmäisen lämminverikasvattinsa Laxvikens Amiralin Derbyn finaalistarttia..”Finaalipaikka on ihan älytön juttu meille. Ei voitu uskoa, että voimme päästä tänne asti. Kun Amiral syntyi, haaveilimme lähinnä iltaraveista. Olemme jo saaneet kaiken, mitä ikinä olisimme voineet toivoa”, Siru Lind kuvailee..Nimen takanaLaxvikens-kasvattajanimi on peräisin paikasta, jossa hevostila sijaitsee Loviisan saaristossa. Sekä Lax-hevoset että Laxviken-hevoset ovat saaneet nimensä paikan mukaan.Derby-finaalissa lauantaina kilpaileva Laxvikens Amiral on pariskunnan ensimmäinen kasvatti..Emä löytyi sattumaltaLaxvikens Amiralin emä Basic Kemp oli heräteostos. Lind selaili nettiä ja bongasi tamman myynti-ilmoituksen. Hevonen näytti Lindin silmiin hienolta, mutta mies ei heti innostunut. Tutkittuaan emälinjaa pidemmälle historiaan, myös Hansson kiinnostui. Kaupat tehtiin puhelimessa, ja tamma haettiin uuteen kotiin Lahden Jokimaalta..Hansson on pariskunnasta se, joka tutkii sukuja tarkkaan. ”Isältä olen oppinut, että emälinja on kaikkein tärkein. Pitää valita mahdollisimman hyviä oreja, mutta aina niiden ei tarvitse olla ykkösoreja. Isää oli helppo kuunnella, kun hänen varsansa menivät hyvin.”.Jontte Boy oli juuri sellainen, mitä Hansson etsi, ja vielä kotimainen..”Tässä hommassa kustannukset ovat kovat, ja me haimme tähän kasvatustyöhön pehmeää alkua kuitenkin siten, että hinta-laatusuhde olisi paras mahdollinen.”.Hansson myös halusi Basic Kempin periamerikkalaiseen sukuun hieman ranskalaista verta, mutta ei täysin ranskalaista isäoria..”Tiesimme, että varsa ei ole niin myyvä, kun se on oriin ensimmäisestä ikäluokasta, mutta jo silloin ajattelimme, että tästä yhdistelmästä voi tulla kunnon ravihevonen. On se yllättänyt.”.Huutokauppakokemus jäi vaisuksiYpäjän huutokaupassa vuonna 2020 kädet eivät nousseet Laxvikens Amiralille, vaikka kasvattajat olivat päättäneet myydä varsan sillä hinnalla, mitä siitä tarjotaan..”Olihan se pettymys. Meillä oli iso numero ja pitkä päivä takana ja meidän mielestämme varsa oli hieno. Se oli ehkä vähän pienikokoinen, mutta siinä oli kaikki kohdallaan. Toisaalta ymmärrän, ja onhan huutokaupassa ostajan markkinat”, Lind toteaa..Lopulta kävi kuitenkin hyvin. Myyntivideot nähnyt Tuomas Korvenoja soitteli Loviisaan huutokaupan jälkeen ja kaupanteko alkoi. Korvenoja oli Hanssonin mukaan nähnyt varsassa jotain, mikä häntä jäi kaivertamaan. Sitä jotain kasvattajat olivat luonnollisesti itsekin nähneet..”No, omat näyttävät aina hirmuhyviltä. Muidenkin hevoset ovat hienoja ja osaavat ravata, mutta kyllä kai tässä jotain perää oli. Tässä on realisoitunut se unelma, miten hyvin voi käydä, vaikka et ole valinnut myyvintä oria.”.Hansson sanoo, että ikäluokkafinaaliin päässyt hevonen antaa pienelle kasvattajalle uskoa siihen, että luottamalla omaan visioon voi onnistua. Hevosten kanssa aina tapahtuu ikäviäkin asioita, muttailonpilkahdukset auttavat jaksamaan eteenpäin..Yksi suuri suru tilalla koettiin kesäkuussa, kun Basic Kemp kuoli varsomisen jälkeen. Varsa oli pahassa virheasennossa, eikä kumpikaan selvinnyt..”Se oli kova paikka ja iso menetys. Tässä lajissa välillä käy näin, siihen pitää vaan osata suhtautua”, Hansson toteaa..Unelmat käyvät toteenLaxvikens Amiral oli varsana ihmisystävällinen ja utelias. Sellainen kuin varsan pitää ollakin, Lind toteaa..”Siltä kuitenkin löytyi omaa tahtoa, mutta se halusi toimia ihmisten kanssa. Se oli mielestäni kaunis poika syntyessään.” .Sinä yönä, kun Amiral syntyi, Lind ja Hansson puhuivat, miten hienoa olisi joskus nähdä omakasvatti Elitloppet-raveissa. Se unelma toteutui keväällä, vaikka ei päälähdössä. Derbyfinaaliin pääsy on kuitenkin jotain ihan muuta..”Se ei ole yksi tähtihetkiä, vaan tämä on se tähtihetki. On vaikea kuvitella, mitä tämän jälkeen voisi enää saavuttaa. Meidän ensimmäinen kasvattimme on Derbyssä, voiko tämän isompaa ollakaan?” Lind hekumoi..Unelmoitteko voitosta?.”Voitosta…(naurua). Aina pitää unelmoida, mutta mielestäni tämä homma on jo voitettu, vaikka Amiral tulisi viimeisenä maaliin. Totta kai toivomme voittoa, mutta emme ole pettyneitä, vaikka hevonen olisi viimeinen”, Lind jatkaa..Aina pitää unelmoida, mutta mielestäni tämä homma on jo voitettu, vaikka Amiral tulisi viimeisenä maaliin.".Kasvattajat tietävät, että jo karsinnasta finaaliin pääseminen ei ole helppoa. Joka vuosi hyviä hevosia karsiutuu, ja juoksunkulun pitää aina onnistua. Laxvikens Amiral vakuutti omassa karsinnassaan, ja se lähtee finaaliin radalta 2..”Karsinta oli älytön, kaikki sattui kohdilleen ja hevonen näytti parastaan. Hyvällä juoksulla se pystyy kolmen joukkoon”, Hansson arvelee..Kasvatustoiminta pidetään pienenäVaikka isä oli lämminveristä vastaan ja vaikka poika kuitenkin lopulta sellaisen itselleen hankki, ei suomenhevosia suinkaan ole Loviisassa unohdettu..Stig Hansson kuoli reilu 10 vuotta sitten, mutta samalla Jan Hanssonin kotitilalla asuu edelleen Juliana Lax, joka jatkaa perheen pitkiä suomenhevoskasvatusperinteitä – nyt Laxvikens-etuliitteellä..Tällä hetkellä Lindillä ja Hanssonilla on kotona kahden siitostamman lisäksi Laxvikens Amiralin 1-vuotias täysveli ja Juliana Laxin vuosikas tammavarsa Vaelluksesta, josta saadaan toivottavasti jatkaja sukulinjalle..”Pikkuveli on isoveljeään luonteikkaampi, mutta jos sen laittaisi varsa-Amiralin viereen, ei niistä tietäisi kumpi on kumpi. Toivotaan, että tulee yhtä hyvä. Se on asialistalla, että se myydään jossain vaiheessa.”.Lind harrastaa myös pienimuotoista shetlanninponikasvatusta raviurheiluun. Pihasta löytyy yksi poni..”On ajateltu, että katsotaan tähän yksi tamma vielä lisää, mutta kasvatustoimintaa ei ole tarkoitus laajentaa. 1–2 varsaa vuosittain, eikä edes joka vuosi tarvitse”, Lind pohtii..Hän toteaa, että kaikki pidetään harrastuksena, vaikka tosissaan yritetään. Nyt pariskunta käy keskustelua siitä, olisiko mahdollisesti hankittava siitostamma suomenhevonen vai lämminverinen..”Olemme kahden vaiheilla. Todennäköisesti etsimme lämminveristä.”.Varsojen kanssa touhutaan paljonKasvatustyössään Lind ja Hansson pitävät erityisen tärkeänä, mutta myös kunnia-asiana, että heidän kasvattinsa ovat paljon käsiteltyjä ja ne osaavat toimia ihmisten kanssa siirtyessään uuteen kotiin..Varsat elävät ja kasvavat pihatossa, mutta niille opetetaan paljon ja totutetaan moneen jo nuoresta. Ne syövät väkirehut tallissa ja niitä kuljetetaan myös trailerilla. Ne myös osaavat seistä toimenpiteiden ajan ja pysyvät kiinni..”Kaikki pitää olla niille tuttua, kun ne lähtevät meiltä ajo-opetukseen. Pyörä voi lähteä pyörimään nopeasti, ja uskon, että varsalla on paremmat mahdollisuudet onnistua, kun sille on luotu perusteet positiivisesti ja sillä on hyvä suhde ihmisiin. Sen päälle on hyvä rakentaa kilpauraa”, Lind kiteyttää..PIHATTOELÄMÄ ANTAA TERVEET EVÄÄTLoviisan saaristossa sijaitsevalla hevostilalla on kasvatettu hevosia jo vuosikymmeniä. Stig Hanssonin aikaan suomenhevoset ulkoilivat yli puolet vuorokaudesta, mutta nukkuivat tallissa yönsä.Hänen poikansa puolisoineen ovat muuttaneet systeemejä omannäköisekseen, ja nyt hevoset asuvat ulkona ympäri vuoden. Talli pihasta löytyy, mutta siellä hevoset käyvät lähinnä kääntymässä.Pihatto on kooltaan reilu kaksi hehtaaria. Se on suunniteltu siten, että hevonen ei näe koko jaloittelualaa yhdellä silmäyksellä, vaan sen joutuu liikkumaan kartoittaakseen koko pihaton alan.”Siellä on hiekkaa, kivikkoa, metsää, kumpareita ja tasaista. Juoma- ja heinäpaikat ovat eri puolilla pihattoa, se saa hevoset kävelemään paljon”, Siru Lind kertoo.Pihatto on myös sen mallinen, että siellä on rakennuksia näköesteenä. Lind ja Jan Hansson ovat huomanneet, että hevosten liikkuminen lisääntyi, kun pihattoa laajennettiin.”Olemme mitanneet GPS-paikantimella ja esimerkiksi Amiral liikkui varsana päivittäin 12–15 kilometriä. Siitostammat kävelevät vähemmän, mutta pihatossa nekin pysyvät hyvässä kunnossa”, Hansson sanoo.. Kasvatteja ei kuitenkaan jätetä olemaan pihatossa ilman ihmiskontaktia, vaan varsoja käsitellään useasti, että yhteistyö ihmisen kanssa sujuu hyvin.Kasvattajat uskovat kuitenkin, että pihatto on hevoselle parempi ratkaisu jo ihan terveyden takia.”Tuomaskin (Korvenoja) on sanonut Amiralista, että siitä näkee, että se on liikkunut paljon ja että se on ihan teräsjalkainen. Tietenkin osa johtuu perimästä, mutta me uskomme, että omaehtoinen liikunta on iso asia.”Kasvattajat toteavat, että vaikka hevosen pohjat luodaan heillä, valmentajan rooli on ratkaiseva.”Meille olisi voinut käydä Amiralin kanssa huonomminkin, olisi voinut tapahtua mitä vaan, mutta olemme mekin jotain tehneet oikein”, Hansson toteaa.

Kasvattajien tähtihetki edessä: ”Meidän ensimmäinen kasvattimme on Derbyssä, voiko tämän isompaa ollakaan?”

Aiheeseen liittyvää