Maaotteluhenkistä huippumenestystä Solvallasta

Vuonna 1977 alkaneen Sweden Cupin ajatus oli saada toukokuun viimeiseksi viikonlopuksi Solvallaan mukaan avoimen luokan hevosia, jotka eivät mahtuneet Elitloppetiin kutsuttujen 16 armoitetun joukkoon. Tarkalleen ottaen tuolloin ei Elitloppetia ollut sementoitu toukokuun viimeiseksi viikonvaihteeksi, vuonna 1977 Solvallan ravirata täytti 50 vuotta ja kilpailut ajettiin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.Kilpailu ajettiin alkuun 1640 metrin ja 2140 metrin matkoilla. Kilpailun voittaja oli molempien lähtöjen ykkönen tai kahdesta voittajasta paremman yhteisajan saanut.Ensimmäinen voittaja oli Pershing, joka kaksi vuotta myöhemmin jatkoi itse Elitloppetin sankariksi. Suomalaisedustusta nähtiin ensimmäisen kerran vuonna vuonna 1979, kun Pekka Korven tallin kaksikko Super Mon ja Star Reward lähtivät mukaan. ”Monni” oli kilpailun suurimpia ennakkosuosikkeja, mutta sillä ei ollut paras päivänsä. Maililla ori hiipui johtavan rinnalta hännille, mutta Star Reward kuittasi kakkoseksi. Täydellä matkalla Super Mon tiputti välipohjallisen kenkänsä, ravasi ep-merkinnän arvoisesti, mutta kovalla päällään tsemppasi kolmanneksi, kun Star Reward puolestaan tällä kertaa vaipui hännille.Jatkossa kilpailun historia tuntee neljä kappaletta suomalaisvoittajia ja mielellään mukaan laskisi vielä viidennenkin. Sillä vuonna 1998 Sweden Cupin voitti toistaiseksi ainoana Suomessa syntyneenä ravurina Louise Laukko, mutta se oli jo ranskalaisomistuksessa ja Anders Lindqvistin valmennuksessa. Ohjastaja sentään oli tuolloin vielä täysin kotimainen Jorma Kontio, joka lasketteli Louisen Laukon finaalissa tammojen ME-aikaan. Johtavan rinnalta tehty tulos 11,2a olisi riittänyt Moni Makerin voittamassa Elitloppetin finaalissakin neljänteen sijaan.Ensimmäinen suomalaisvoittaja oli Keystone Patriot vuonna 1981. Se sijoittui maililla neljänneksi, mutta täydellä matkalla Veijo Heiskasen ajokki oli omaa luokkaansa ja sai suomalaiskatsomossa aikaan suuret juhlat - paitsi isänmaallisista tunteista pakahtuneiden, myös 11-kertoimisella voittajapelillä monen matkakassan kohennuksesta ilahtuneen kansanosan.Glenn Kosmoksen napakat voittokirit karsinnassa ja finaalissa ovat ainakin vuonna 1985 Solvallassa paikalla olleiden mielessä kirkkaana. Voiton arkkitehtinä oli Pekka Korpi, kuten oli myös Sweden Cupin pitkän kuivan suomalaiskauden vuonna 2009 päättäneen Express Merettin kohdalla. Toki välissä vuonna 2001 Exchequer teki mahtiesitykset karsinnan voittajana ja finaalin kakkosena, mutta voittoa uupui lähes neljännesvuosisata.Express Merettin voitto oli kuin Coktail Jetin vuoden 1996 elitloppetvoitto. Karsinnan nelosena jatkoon vain niukasti ja finaalissa ulkoa mahtikirillä ykköseksi.Tarkkaavaisimmat lukijat laskevat nyt, että neljää suomalaisvoittoa luvattiin, mutta vain kolmesta on kerrottu. Ennen kuin jatkat tästä pitemmälle, niin mieti hetki, mikä se puuttuva on. Keystone Patriotin, Glenn Kosmoksen ja Express Merettin voitot ovat ainakin aikalaisten hyvässä muistissa, mutta jostain syystä se yksi tahtoo monelta unohtua.Itse asiassa juuri tuona puuttuvana vuonna 1983 oli kaiken lisäksi Sweden Cupin kaikkien aikojen suomalaismenestys, molemmat karsintavoitot ja finaalissa voitto ja kolmas sija.Sweden Cup sai uuden muotonsa vuonna 1982. Kaksi mailin karsintaa ja finaali samalla matkalla. Näin se ymmärrettävästi sai kansan suussa kutsumanimen Lilla Elitloppet, koska kilpailumuoto oli täsmälleen sama kuin viikonlopun pääkilpailussa.Heti seuraavana vuonna suomalaiset juhlivat ankarasti, eikä liene kenellekään yllätys, että tämän aiheuttaja oli Pekka Korven talli. Leander Blue Chip oli siirtynyt edellisenä vuonna Pekka Korven valmennukseen ja tehnyt huiman nousun Suomen ykköskaartiin.Aivan Elitloppetiin saakka sillä ei kuitenkaan asiaa, varsinkaan kun suomalaiskiintiötä siinä täyttivät jo yksi koko kilpailun suurimmista ennakkosuosikeista Arnie’s Aim sekä Keystone Patriot. Arnie’s Aim kuitenkin taipui karsinnassa 1,9-kertoimisena neljänneksi ja Ianthinin voittamassa finaalissa seitsemänneksi. Keystone Patriot oli karsinnassa ja finaalissa mainio neljäs.Sweden Cupiin lähti Korven kaksikko Nevele Fever ja Leander Blue Chip, joista ensin mainittua pidettiin vahvempana lenkkinä. Ensimmäisen karsinnan Nevele Fever voittikin ylivoimatyyliin murskaavalla kirillä. Leander Blue Chip joutui hieman kovemmille omassa karsintavoitossaan, mutta toisesta ulkoparista alkanut kiri toi kuitenkin varman ykkösen.Pekka Korpi ajoi itse molemmat karsintavoitot ja finaaliin hän valitsi Nevele Feverin, kun Leander Blue Chipin rattaille istahti velipoika Heikki Korpi. Finaaliin Leander Blue Chip lähti radalta yksi ja Nevele Fever vierestä radalta kaksi.Sweden Cupin vuoden 1983 versiosta kehkeytyi värikäs kilpailu. Siinä koettiin olevan Suomen ja Ruotsin välistä maaotteluhenkeä ja moni uskoi, että naapurimaan miehet ajoivat jopa viestiä Korven kaksikkoa vastaan. Hevosurheilun päätoimittaja Jyrki Kaminen kirjasi nämä tunteet ylös pääkirjoituksessaan.”Nuo kaksi (karsinta)voittoa nostattivat Pekan ruotsalaiskollegoiden karvat pystyyn päätellen tavasta, jolla he yrittivät Pekan nitistää Sweden Cupin finaalissa. Jos halutaan puhua urheiluhengestä, vain jääkiekkokaukaloissa tapaa moista. Ensin Bo W Takter löi löylyä Pekan ja Nevele Feverin päälle kärrynpyöriä hipoen, kunnes vauhti nousi Mr Vasan kyvyille liian kovaksi ja se levisi laukkaan. Kun Takter oli joutunut luopumaan prässääjän paikalta, tilalle tuli vanha tuttu Stig H Johansson Rex Hålerydin kanssa. Hänkin oli valmis uhraamaan hevosensa, jotta voitto ei menisi ainakaan Pekka Korven ja suomalaisvärien nimiin.”Rex Håleryd väsyi pahoin viimeisessä kaarteessa ja johtaneen Nevele Feverin perässä juossut Leander Blue Chip sai mahdollisuutensa. Se kiitti tästä ja karkasi selvään voittoon. Dimma kiri toiseksi, mutta Nevele Fever jaksoi kunniakkaasti kolmanneksi. Kamisen pääkirjoituksesta ei tarvitse vahingoniloa lukea rivien välistä.”Ruotsalaisvalmentajat saivat maistaa omaa lääkettään. Vaikka he onnistuivat viemään voiton Pekka Korvelta, Suomelta he eivät sitä riistäneet.”Jos elettäisiin tätä päivää, saattaisi näin isänmaallisen näkemyksen loppukaneettina olla ”torilla tavataan.”. Jarmo Santalahti oli tuohon aikaan Leander Blue Chipin hoitaja.”Ei silloin voittoseremonioihin kuljeteltu”, hän muistelee. ”Juoksin tallikaarteesta keskikentän poikki voittajarinkiin.”Todelliset juhlat odottivat hotellilla, hän tosin eksyi ensin vääriin.”Menin hotellille voittoloimi selässä, seppele kaulassa ja palkintopytty väärinpäin päässä. Siellä olikin juhlatilassa häävastaanotto menossa ja heillä kaikki toiminta pysähtyi, jäivät tuijottamaan, että mitä väkeä tänne nyt tulee. Viittoivat sitten yläkertaan, että siellä on toinen tila. Tuli varmaan erikoinen häämuisto.”Santalahti hoiti Leander Blue Chipia 13 kuukautta.”Se oli edestä päin kiltti hevonen, mutta salakavala. Selkää sille ei voinut kääntää, se saattoi käydä päälle. Minua se pääsi puremaan kaksi kertaa.”Yhdestä asiasta Jarmo Santalahti on tänä päivänä erityisen ylpeä.”Kun ajattelee kuinka tärkeäksi Leanderin emä Lady Ann Reed on osoittautunut ravijalostukselle, niin on mukava muistella, että nuorena miehenä sain hoitaa oria, joka oli suoraan sen jälkeläinen.” Tamma todellakin on levittänyt emäsukunsa laajalle ja esimerkiksi Supergillille Lady Ann Reed on neljäntenä emänä..LYHYT HUIPPUKAUSILeander Blue Chip päätyi Suomeen vuotiaana Harrisburgin huutokaupasta vuonna 1978. Pekka Korven PK-talli huusi orin varsin maltillisella 11 000 dollarin hinnalla. Orin vuonna 1955 syntynyt emä Lady Ann Reed 15,9a (3) oli aikansa ME-tamma, mutta sen varsoista ei mikään ollut noussut aivan huipulle. Paras oli vuonna 1966 syntynyt Tarport Devlin 15,2a, joka onnistui asiallisesti siitosorinakin.Leander Blue Chipin isä Hickory Pride ei ollut enää kova muotinimi Atlantin toisella puolen. Sen varsat eivät olleet aikaisia, mutta meillä sitä pidettiin arvossa vastaavasti kilpailua kestävien jälkeläistensä ansiosta. Suomessa ori siirtyi valkealalaisen Veikko Virtasen VV-tallin omistukseen. Leander Blue Chipin alku-ura ei antanut suuria viitteitä siitä, mitä tuleman piti. Ori kilpaili kotivalmennuksesta ja lainaohjastajana toimi pääasiassa Risto Lanki.Viisivuotissyksynä orilla alkoi tapahtua aivan uuteen malliin. Se siirtyi Pekka Korven valmennukseen ja nousi hujauksessa suhteellisen tavallisesta hyvästä hevosesta avoimiin sarjoihin, ennätyskin parani alle vuodessa numeroista 17,9a lopulliseen ennätykseen 13,6a.Leander Blue Chip voitti syksyllä ja alkutalvella kymmenen starttia putkeen, kärsi sitten maalikameratappion Western Queenille ja Jorma Kontiolle, mutta jatkoi sen jälkeen keskitalvesta kevääseen yhdeksän voiton putken.Kuusivuotiskausi oli sille yhtä juhlaa. Kaiken kruunasi Sweden Cupin voitto, mutta orin kauden 18 ykköstä sisälsi myös muun muassa Kultaloimen ja Helsinki-ajon. Kolmas se oli Finlandia-ajossa ja St Michelissa.Jos Leander Blue Chip nousi vauhdilla huipulle, niin lähes yhtä nopeasti se sieltä myös tippui. Seuraavana vuonna se voitti vain yhden lähdön, Suonenjoen Mansikka-ajon. Kahdeksanvuotiaana se juoksi vain kerran ja päätti kilpauransa siihen.Sitä käytettiin jonkin verran siitokseen ja sillä on 90 rekisteröityä jälkeläistä. Nopein ja eniten ansainnut niistä on Foxy Lady 16,2a, 10 553 euroa.Yhden suurkilpailuvoittajan Leander Blue Chip kuitenkin jätti. T.V. Ninja 19,6a voitti kaksivuotiaiden tammojen Kasvattajakruunun vuonna 1992, mutta uran loput kuusi starttia eivät tuoneet markkaakaan lisää rahaa.

Maaotteluhenkistä huippumenestystä Solvallasta

Aiheeseen liittyvää