"Ne kun vetää, se ei juuri jää suunnittelemaan.”

Savolaisen huumorin suuri tukipilari on, ettei mitään sanota suoraan, kuten se on. Asioita kiännetään ja viännetään mielellään niin pitkälle, että ne on saatu 180 asteen mutkalle.Koska ollaan pohjoissavolaisessa Kaavin kunnassa, on tätä taustaa vasten Kuukauden hevosemme Downshifterin lempinimi täysin ymmärrettävä.”Sitä sanotaan Lintsariksi”, Jorma Tiilikainen naurahtaa. ”Eihän se mikään lintsari ole, päinvastoin, se tekee kaiken vähän niin kuin tosissaan ja juuri sen takia se on Lintsari.”Toki Downshifterin virallinenkin nimi viittaa muualle kuin sen varsinaiseen perusluonteeseen. Downshiftaaminen on tämän vuosituhannen uudissanoja, jolle ei ole olemassa kunnollista suomalaista vastinetta. Downshifter on henkilö, joka hyppää urakeskeisen elämän oravanpyörästä ja niin sanotusti hidastaa elämäänsä.Kun puhutaan hevosesta Downshifter, se on tehnyt lähinnä juuri toisin päin. Ennen joulukuuta sillä ei ollut kertaakaan kahta peräkkäistä voittoa, nyt niitä on jo kolme. Kaikki ovat tulleet hyvin vakuuttavalla tavalla ja viimeisin tapaninpäivänä T75-tasolla.. Ruuna piti lokakuusta marraskuun lopulle viiden viikon rokotustauon.”Meidän hovieläinlääkäri Eero Lappeteläinen rokotti sen ja taivutteli sen jalat samalla. Sanoin, että jos tuntuu vähänkin olevan jotain, niin lääkitään. Eero sanoi taivuttelun jälkeen, että ei tässä hevosessa ole muuta vikaa kuin sen hyvyys. Nyt ei piikitellä sen niveliä.”.Ei tässä hevosessa ole muuta vikaa kuin sen hyvyys.. Downshifter palasi tauolta Kuopioon ja oli keulasta hieman tahmea neljäs.”Rata oli pikkasen pehmyt, eikä tuo saanut oikein otetta siitä. Eikä sillä oltu käyty kuin kerran harjoitusraveissa jotain 1.25-vauhtia ajamassa, niin ei se ollut kauhean teräväkään. Olettamus oli, että siitä se parantaa seuraaviin startteihin.”Olettamus oli oikea, kolmen päivän päästä Joensuun Magic Mondayn T65-lähdössä Downshifter piti muita lopussa aivan pilkkanaan. Ero toiseksi tulleeseen venyi kilometriajassa mitattuna 0,8 sekuntiin.Joulukuussa Downshifter uusi Joensuun keulavoittonsa. Hienoinen kauneusvirhe tuli viimeisessä kaarteessa, kun ruuna aurasi toiselle radalle ja antoi sisäradan edun takanaan tulevalle. Lopputulokseen se ei vaikuttanut mitenkään, maalisuoralla ruuna oli jälleen omaa luokkaansa.”Toinen korva jäi kiinni, kun vetonaru jäi hännän alle”, Tiilikainen selvittää. ”Koitin vedellä sitä ja hevonen nousi ulospäin. Sitten se kyllä pinkoi, kun sain molemmat korvat auki.”Kuukauden kruunasi komea T75-ykkönen Kuopiossa. Tällä kertaa takamatkalta lähtenyt Downshifter päätyi seitsemänteen ulkopariin.”Se kyllä lähtee voltista hirmu kovaa ja olin kahden vaiheilla, että pitäisikö ladata heti lähtöön. Sitten ajattelin, että voidaan jäädä kolmannelle ja siinä kuluu polttoainetta, jos sieltä joutuu pakittelemaan. Lähdettiin sitten melkein hölkällä liikkeelle.”Tiilikainen taktikoi hevosensa Jukka-Pekka Kauhasen Ninth Noblemanin perään.”Tiesin, että hän kyllä antaa hyvälle hevoselle mahdollisuuden ja ajaa aikanaan eteenpäin. Pikkasen vielä avitin JiiPeen kiriinlähtöä ja kävin tökkimässä tuon kuonolla hänen kypäräänsä, ettei vaan jää nukkumaan.”Viimeisen kilometrin alkaessa Downshifter sai Ninth Noblemanilta vetoapua kolmannella radalle. Takasuoran puolivälissä Tiilikainen käänsi ajokkinsa jo neljännelle radalle ja Downshifter räväytti hetkessä kärkeen ja saman tien pakomatkalle. Loppu oli Downshifterin juhlaa.. Riikka Avotien kasvattaman Downshifterin emä, Yhdysvalloissa syntynyt Alexandria Lindy, oli rekisteröity Ruotsiin ja niin myös sen varsan ensirekisteröintimaaksi ja viralliseksi syntymämaaksi tuli Ruotsi, vaikka fyysisesti se syntyikin Sahalahdella. Avotie on kasvattanut kymmeniä hevosia, mutta Downshifterilla on erityinen paikka hänen sydämessään.”Se oli varsana luonteensa puolesta ehdoton lempparini”, hän kertoo. .Puolitoistavuotiaana Downshifter kävi Ypäjän varsahuutokaupassa, mutta huudettiin 4 500 eurolla sisään. Tommi Korhonen ja Risto Tiilikainen kiinnostuivat Downshifterista, kun se oli kaksivuotias.”Pojat sanoivat, että nyt on hyväsukuinen orivarsa, he lähtevät katsomaan sitä”, Jorma Tiilikainen muistelee. ”Olivat sitten kuitenkin ostaneet sen näkemättä ja minä kävin hakemassa.”Omistajakolmikoksi muodostui Joonas Korpi, Risto Tiilikainen ja Jorma Tiilikainen.”Risto on velipoikani ja Joonas on Tommin poika. Tommi ei ole vieläkään nähnyt tätä hevosta livenä.”Downshifter muutti Kaaviin, Pentumäentielle, Jorma ja Risto Tiilikaisen isä Sulo Tiilikaisen tilalle.”Tuossa oli ennen mäellä keinu, jossa kylän lapset kokoontuivat”, 90-vuotias Sulo Tiilikainen valottaa kotipaikkansa erikoista tien nimeä.Valmentajaksi ryhtyi Jorma Tiilikainen, jonka sormiin Downshifter tuntui heti hyvältä.”Ajattelin ajaa sillä kaksivuotiaana ainakin opetus- ja koelähdön, mutta sitten se yhtäkkiä rupesi vehtaamaan ja se piti ruunata”, Jorma Tiilikainen kertoo. ”Se pureksi kylkiään ja tuli vähän häijyksikin. Otti hihasta kiinni, eikä muistanut laskea irti. Nykyäänhän se on mukava ja kiltti.”. Ruunauksen myötä koelähtösuunnitelmia siirrettiin tuonnemmaksi. Kolmevuotistalvena ruuna treenasi jälleen hyvin.”Sen moottori tuntui tosi hyvältä, ei se ollut treeneistä moksiskaan. Kyllä siinä jo ikäluokkakilpailutkin kävi mielessä. Olisihan se ankeata sellaista treenata, joka ei jossain kohtaa väläytä yhtään. Kyllä välillä pitää mennä juosten.”Pian oli kuitenkin jälleen vuorossa takapakkia, kevättalvella se loukkasi itsensä.”Se teki tarhassa voltin ja hokit repivät jalan pahasti auki, se oli karmean näköinen. Sitä harsittiin 27 tikillä, niihin jäi isoja rakoja, mutta siitä se vaan umpeen kasvoi, vaikka välillä tuli vähän mieleen, että tässäkö tämän ura oli, ennen kuin alkoikaan.”Ruuna sai luonnollisesti lääkekuurin, mutta Tiilikainen hoiti jalkaa myös luonnon suomin avuin.”Pari kuukautta laittelin sille kaksi kertaa päivässä lunta siihen vammapaikkaan. Sattui olemaan hyvää kevyttä lunta, mikä ei ollut jäätynyt, niin sillä oli hyvä hoitaa.”Syyskuun alussa koitti viimein päivä, että Downshifter oli ilmoitettu koelähtöön, jottei asia menisi sentään helpoimman kautta, se joutui jäämään siitä pois.”Starttiaamuna sille tuli kova ähky. Se oli päivän klinikalla, sai kuusi pussia nestettä suoneen ja selvisi siitä.”Kun Downshifter kolmevuotiaana lokakuussa viimein tuli koelähtöön, oli rattailla Kimmo Taipale.”Minulta oli silloin käsi murtunut”, Jorma Tiilikainen hymähtää. ”Oltiin Lieksassa ja Una Signora yritti valjastaessa suikata viereistä hevosta, mutta osuikin minuun. Sen verran käsi meni sirpaleiksi, että sinne piti laittaa rautaakin.”Kilpailuluvan Downshifter lunasti 25,2ke-tuloksella. Ruuna ehti startata kolmevuotiaana kaksi kertaa, mutta suoritukset eivät häikäisseet.”Ei se oikein hiffannut sitä hommaa, keskittyi enemmän toisten katseluun kuin kilpailemiseen.”.Ei se oikein hiffannut sitä hommaa, keskittyi enemmän toisten katseluun kuin kilpailemiseen.. Nelivuotiskauden aloittanut startti toi ensimmäisen voiton, siihen riitti aika 22,2ke, mutta sitten ruuna alkoi kehittyä hyvää vauhtia. Vuoden kuudes kilpailu toi uran toisen voiton ja nyt ennätykseksi kirjattiin jo 15,9ake. Nelivuotiskausi toi lopulta neljä ykköstä, joista makein oli Kuopiossa ajetun Pilvenmäki Specialin karsinta. Finaalissa Downshifter oli viides. Sillä kokeiltiin jenkkikärryjä ensimmäistä kertaa.”Tehtiin virhe, se meni räpättämällä koko matkan. Ei pitäisi tehdä kokeiluja noin tärkeässä paikassa. Toista kertaa ei ole jenkkikärryjä sille laitettu ja tuskin enää laitetaankaan. Onneksi ykkönen tuli tuohon lähelle, kun Tenhusen Miikan valmentama Cameleo Press voitti.”Viisivuotiaana se voitti vain kerran, mutta kakkosia tuli viisi kappaletta.”Se seurasi edelleen rinnalla olevaa hevosta ja jäi mielellään seurustelemaan sen kanssa. Saattoi vaikka vähän öristä sille. Tämän vuoden keväällä sille laitettiin vetolaput ja ne merkitsevät sille hirveästi. Ne kun vetää, se ei juuri jää suunnittelemaan.”.Myös parantuneella terveystilanteella on Jorma Tiilikaisen mielestä ollut suuri merkitys siihen, että kakkoset ovat viime aikoina vaihtuneet ykkösiin. ”Se on hajavarpainen ja etujalkojen kavio- ja vuohisniveliä on jouduttu hoitamaan paljon. Onneksi meillä on hyvä eläinlääkäri, Lappeteläisen Eeron ei tarvitse moneen kertaan taivutella ja juoksutella, kun hän näkee vian ja aina se on paikkansa pitänyt.”Nyt ruunan niveliä ei ole käsitelty lähes vuoteen.”Nyt se on kovettunut, etupää on terve ja se jaksaa kantaa itsensä. Kun rakenne on tuollainen, pitää lihaskunto olla hyvä.”Viimeinen kipeytyminen tuli Tiilikaisen mukaan vain Kouvolan liian kovasta radasta viime vuoden tammikuussa.”Holopaisen Esakin sanoi, että sama olisi siirtää ravit moottoritielle.”. Jorma Tiilikainen valmentaa Downshifteria pääasiassa 700 metrin ylämäkeen, joka on kilometrin päässä tallilta.”Ajan jarrukärryillä ilman vastusta siihen melko hiljaista vauhtia”, hän kertoo. ”Menen hevosen mukaan. Jos se tuntuu väsyvän, ei ajeta enää. Jos se tuntuu hyvältä, mennään vielä vähän. Joka toinen päivä se on valjaissa ja kävelyäkin ajan paljon. Se on tosi reipas kävelijä.”. Normivalmennuslenkille tulee mittaa 12 kilometriä ja sen Downshifter taittaa rivakasti ja suuremmin ympärilleen vilkuilematta.”Kerran meni hirvi parin metrin päästä keulan ohi. Ehdin ajatella, että nyt sitä lähdettiin, otin jo ohjista kunnolla kiinni, mutta tämä nosti vain päänsä ylös, pörisi pari kertaa ja jatkoi kävelyä. Sillä saa mennä vaikka traktori rinnalta, tämä porskuttaa menemään.”Downshifterilla voi kuitenkin joskus olla liian kiire ja se hallitsee myös pikku vinkeet.”Sillä on omat juttunsa, niin kuin meillä kaikilla. Se saattaa lenkillä vähän pyllistää, mutta ei se ole kertaakaan oikaissut koipiaan.” Tiilikaisen mainiosti montéssa menestynyt Fight Back 14,8a on toista maata. ”Se taas on muuten ihannehevonen ajaa, mutta ei tarvi kuin kissan juosta metsässä, niin jo pyörähtää ympäri ja pökäsee toiseen suuntaan.”. Tilalla on myös Sulo Tiilikaisen rakentama 630 metrin mittainen Kaavin ravirata, jossa vuosituhannen vaihteen kieppeillä pidettiin toistakymmentä kertaa kirkkoajotapahtuma.”Siellä oli enimmillään 73 hevosta ja 500 hengen yleisö”, Sulo Tiilikainen muistaa.. Downshifterin hiitit ajetaan kuitenkin Kuopion raviradalla. Kotona ruuna treenaa aina yksin, mutta hiiteillä sillä on mahdollisuuksien mukaan kaveri, Tiilikainen suosii sen kanssa myös harjoitusraveja, jos ne ajallisesti sopivat ohjelmaan.Downshifter myös ulkoilee yksin. Talvella se on yöt sisällä, kesällä yleensä ulkona.”Meillä on kaikilla hevosilla omat tarhansa”, Jorma Tiilikainen sanoo. ”Tämäkin on sen verran sähköinen ja takanen tahtoo liikahtaa nopeaan, niin ei ilkeä pitää toisten kanssa.”. Tiilikainen kengittää itse valmennettavansa, hän ei usko, että Downshifter tulee kilpailemaan kengittä.”Pääseehän tuo tarpeeksi kovaa kengät jalassakin ja sitten minun pitäisi aina kengittää se startin jälkeen.”Ruunalla on koetettu alumiinikenkiä etukavioissa, mutta rautakengät on havaittu aivan tietystä syystä paremmiksi. ”Rautakengällä etusen liike menee polven yläpuolelta. Viime startissakaan en kuullut, että se olisi kertaakaan napsauttanut polvisuojiinsa. Sillä on hirmu hyvä ravitekniikka vaikka nuo etuset ovat noin lintallaan. Kun ajetaan tosi kovaa, niin etusen askel kiertää, mutta se laittaa kavion suorana maahan.”Täyteen mittaansa kasvettuaan Downshifterista tuli hevonen, jollaisen varsinkin vanhempi ikäpolvi kuvaili olevan helppo ravata, koska se juoksee alamäkeen. Toisin sanoen ruuna on takakorkea.”Se on 156 senttiä säältä ja 158 lautaselta.”Downshifter on hieman rauhaton matkustaja ja tiettyyn pisteeseen saakka rauhaton valjastettava ravipaikalla.”Auton kyydissä se vähän kolistelee ja tykkää, kun laidat on leveillään. Valjastuskatoksessa se heiluu, mutta kun aisat napsahtaa valjaiden lukkoon kiinni, se on kuin kellokortin leimaisi. Sitten se seisoo kuin tinasotamies ja odottaa, että pääsee töihin.”Se ei kuitenkaan ota itseensä kilpailureissuista.”Se syö ihan normaalisti kilpailujen jälkeen, eikä ole moksiskaan. Tosin se ei kaiken kaikkiaan ole hirmu kovasyömänen, vähän pitää itseään turhan kuivana.”. Seuraavaksi Downshifterin kilpailuohjelmaan on suunniteltu Mikkelin Kavioliiga-ravien haastajadivisioona.”Tehtävät kovenevat, mutta kyllä tämäkin vielä parantaa. Vauhti riittää jo nyt ja sen kirivaihde pitenee kaiken aikaa.” Jatkossa Downshifterilla on tarkoitus kilpailla tasaisella rytmillä.”Kovilla pakkasilla ei ajeta, eikä rospuuttoaikaan. Sellaisilla keleillä starttaaminen ei palvele hevosta pitemmän päälle.”Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan kuinka korkealle Downshifter upshiftaa..RAVIURHEILU KULKEE SUVUSSADownshifterin valmentaja Jorma Tiilikaisen ja ruunan omistajiin kuuluvan Risto Tiilikaisen isä Sulo Tiilikainen on myös ollut innokas raviurheilija.Jorma Tiilikaisen isä Sulo Tiilikainen tartutti poikaansa ravi-innostuksen. Urallaan 19 kertaa voittanut Jarveli 24,5a oli Sulo Tiilikaisen suurin menestyshevonen. Jarvelia käytettiin siitokseenkin ja Sulo Tiilikainen oli aikanaan kantakirjannut myös sen isä Jaavan.. Hopean Sulo Tiilikainen ohjasti itse vuoden 1980 kolmevuotiaiden parhaimmistoon. Kun se seuraavan vuoden alkukesällä taisteli Kihin-Muiston kanssa tasapäin, mutta jäi kakkoseksi, kiinnostui Einari Vidgrén orista ja osti sen. Hopean jatko ei kuitenkaan ollut suotuisa, se jäi lopulta ennätykseen 30,9a, mutta sitä käytettiin jonkin verran siitokseen.Nyt Sulo Tiilikainen (90) on jo jättänyt käytännön hevostouhut, mutta vielä kolme vuotta sitten hän ajoi hiittiä.”Kulku on käynyt jo hankalaksi”, hän harmittelee.Jorma Tiilikainen on koulutukseltaan autoasentaja, mutta varsinaisen työuransa hän teki automyyjänä.”Nyt olen jo eläkkeellä”, Tiilikainen (65) kertoo. ”Viimeksi olin myyntipäällikkönä Ajanvaunulla, sitä ennen myyjänä Autotalo Laakkosella ja paikallisjohtajana Scan-Autolla.”Hänellä oli myös Kuopion raviradan ratatalli vuosina 1997–2000.Tällä hetkellä hän valmentaa Downshifterin lisäksi Fight Backia 14,8a ja Ali Evoa 19,2ake.Tulevaisuuden lupauksia tallissa edustavat omat kasvatit, yksivuotias ori Huilun Rike (Rikelme) ja kesällinen orivarsa Huilun Sisu (Ellin Sisu). Niiden emä Henkan Huilun Tiilikainen ajoi valiojuoksijaennätykseen 24,4a.. ”Minulle ei ole väliä, onko lämminverinen vai suomenhevonen, kunhan on juoksija.”Tallin täydentää Jorma Tiilikaisen veljen Risto Tiilikaisen Una Signora 14,2ake ja sen kesällinen tammavarsa orista Toast Of Lindy 10,6a.Una Signoran paras menestys oli Killerjärven 3 000 euron arvoisen Kesä Cup -finaalin voittaminen nelivuotiaana..AMERIKKALAISRANSKALAISTA VAUHTIA JA VOIMAADownshifter on onnistunut sekoitus amerikkalaista ja ranskalaista verta.Downshifterin isä Ganymede oli syntymaassaan Ranskassa kolme- ja neljävuotiskriteriumien kolmonen ja vanhempana ori voitti muun muassa Oslo Grand Prixin. Melko vähäisen kokoinen, säältä 155 senttiä, ori on astunut Ranskassa ja Italiassa. Sen menestynein jälkeläinen on Elitloppetin voittaja Dijon 09,0a ja sen lisäksi Amiral Sacha 09,3a on ylittänyt miljoonan euron voittosumman.. Suomessa Ganymede sai asiallisesti toimivan pakastesperman ja kohtuullisen varsarahan ansiosta 2000–2015 välisenä aikana muutaman tamman vuodessa.Aivan täydellistä napakymppiä ei sen Suomessa syntyneissä jälkeläisissä vielä ole, Amalthee 12,4a on 42 135 eurollaan ansioitunein. Suomen rekisterissä kilpailleista Ruotsissa syntynyt Oracle 09,9a teki kovaa jälkeä Kati Lindsbergin valmennuksessa.Emänisänä Ganymede on jo esimerkiksi miljonääritamma Uza Josselynille 09,0a.Downshifterin emä, Yhdysvalloissa syntynyt Alexandria Lindy 14,9a kilpaili viimeksi Teijo Aholan valmennuksessa Ruotsissa. Downshifter on emänsä vanhin varsa. Siitä ehti jäädä kolme nuorempaa jälkeläistä ennen aikaista kuolemaansa, mutta niistä ei vielä ole mikään kilpaillut.Alexandria Lindyn isä on Donato Hanover.”Olen käyttänyt myös muille donatohanoverilaisille tammoilleni ranskalaisia oreja”, Downshifterin kasvattaja Riikka Avotie kertoo. ”Uskon, että se on sopinut hyvin.”Alexandria Lindy kuuluu samaan sisarussarjaan kuin Maximus Lindy 12,8a, Gladiator Lindy 12,0a, Amazing Design 12,6a ja Olympic Lindy 12,7a. Viimeksi mainittu on emänä Elysium Lindylle 10,6a.Downshifterissa on amerikkalaista verta 69,66 prosenttia ja ranskalaista 30,34 prosenttia. Lähin kerrattu nimi sen sukutaulussa on Speedy Crown, joka isän puolelta löytyy neljännestä polvesta (iiii) ja emän puolelta viidennestä polvesta (eeiei). Downshifterin sukusiitosprosentti on maltillinen 4,80 %.

"Ne kun vetää, se ei juuri jää suunnittelemaan.”

Aiheeseen liittyvää