Oman tallinsa mestariksi – Vermon uusi valmentaja on perusluonteeltaan optimisti

Joulukuun alussa Riku Salminen toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa. Oman ravitallin pyörittäminen on ollut miehen suunnitelmissa jo pitkään, ja kun valmentaja Nina Petterson-Perklén ilmoitti luopuvansa Vermon ratatallistaan, oli helppo sanoa kyllä.Hyppäystä uuteen keventää se, että Vermo on Salmiselle tuttu työpaikka. Pekka Korven tallissa hän aloitti jo viitisen vuotta sitten..Rovaniemellä syntynyt Salminen on kasvanut tallilla, kirjaimellisesti. Kotona oli aina hevosia, ja kilpailemisen Salminen aloitti heti 16-vuotiaana.”En ollut ikinä esimerkiksi päiväkodissa, vaan aina isän mukana tallilla. Koulun alettua vietin tallilla kaikki illat.”Salminen opiskeli LVI-asentajaksi, ja teki alan töitä muutaman vuoden, mutta valitsi lopulta kuitenkin hevoset. Koska uran rakentaminen pohjoisessa tuntui vaikealta, Salminen suunnitteli lähtevänsä Ruotsiin. Samaan aikaan Pekka Korven talliin avautui kuitenkin paikka.”Ajattelin, että Pekka on sellainen hevosmies, ettei samanlaisia enää paljon muita ole”, Salminen perustelee valintaansa jäädä Suomeen. Päätös ei ole kaduttanut häntä koskaan.Salminen sanoo, että on joka päivä oppinut Korvelta jotain. Tärkeimmät opit liittyvät siihen, miten hevosta luetaan. Valmennusohjelma ei noudata tiettyä kaavaa, vaan se rakennetaan aina hevosen mukaan.Salminen uskoo, että yhteys Korpeen säilyy jatkossakin. ”Tulemme varmasti keskustelemaan valmentamisesta ja sellaisesta. Jos tulee probleemia, Pekalta saa aina kysyttyä apua.”.Yhtenä päivänä kengitin melkein aamukahdeksasta iltakymmeneen. Seuraavana päivänä olo oli kuin pesäpallomailalla olisi hakattu..Rovaniemen-tallissa asui pääasiassa perheen omia hevosia. Salminen myöntää, että yrittäjänä ulkopuolisten ihmisten hevosten valmentaminen tuo tekemiseen varmasti lisää paineita. ”Omiensa kanssa ei ole tilivelvollinen kenelläkään, vaikka menestystä ei tulisikaan.”Valmentajan velvollisuuksiin kuuluu pitää hevosten omistajat ajan tasalla. Yhteydenpito on nykyään niin helppoa, ettei siitä ole oikein perusteltua laistaa, Salminen painottaa.”Ennen oli varmaan vähän erilaista, mutta nykypäivänä se on tärkeää. Omistaja maksaa kuitenkin palkkani.”Sitä Salminen ei vielä varmaksi tiedä, millaiseksi yhteydenpito hänen valmentamiensa hevosten omistajien kanssa lopulta muodostuu ja mitä kanavia siihen käytetään. Kovin ahkera somettaja Salminen ei omien sanojensa mukaan ole. ”En vielä tiedä, miten itse yhteydenpidon käytännössä toteutan, mutta siitä täytyy saada rutiini.”Hän on nyt sopinut yhteistyöstä kahden hevosenomistajan kanssa, ja valmennettavia on lyöty lukkoon kymmenkunta. Paikkoja tallissa on 14.Salminen palkkaa avukseen yhden työntekijän, sillä valmentamisen lisäksi hän aikoo jatkaa kengittämistä ainakin Pekka Korven ja Veijo Heiskasen talleissa. ”Muualla kuin Vermossa en aio enää sitten käydä, eli asiakkaita jää paljon myös pois.”Salminen kengitti pitkään itseoppineena, mutta muutama vuosi sitten hän suoritti Kiuruvedellä kengityssepän ammattitutkinnon.Haastatteluhetkellä Salminen on hieman väsyneen näköinen. Ensilumi on satanut edeltävällä viikolla Etelä-Suomeen, joten kengittäjällä on riittänyt töitä. Monelle on tullut kiire saada hevoselleen hokkikengät.”Yhtenä päivänä kengitin melkein aamukahdeksasta iltakymmeneen. Seuraavana päivänä olo oli kuin pesäpallomailalla olisi hakattu.”.16-vuotiaasta asti Salminen on ajanut aina joitakin kymmeniä startteja vuodessa, aktiivisimpana vuonna 80. Välillä häneltä on kyselty, kiinnostaisiko lainaohjastajan ura.”Olen aina sanonut, että onhan sekin mukavaa, mutta että kyllä se juttu on pärjätä omalla valmennettavalla. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin voittaminen jonkun toisen hevosella.”Omien valmennettaviensa startit Salminen suunnittelee ajavansa tulevaisuudessakin. Kilpailemisesta hän nauttii. ”Kilpailemisvietti on ihmiselle jotenkin aika luontainen, joillakin se vain on kovempi kuin toisilla. Minulla se on aika kova.”.Joka paikka tärisi ja päätin, että joko alan tekemään tätä tosissani, tai sitten lopetan. Puolitehoilla ei pääse missään huipulle..Nuorempana Salminen harrasti myös varsin menestyksekkäästi nyrkkeilyä. ”Voitin kolme Suomen mestaruuttakin”, hän kertoo. ”Joskus olen miettinyt, että olisiko sitä pitänyt jatkaa, olisi voinut vaikka saavuttaa jotain. Viimeinen ottelunikin päättyi Suomen mestaruuskultaan.”Nyrkkeily jäi siinä vaiheessa, kun harjoittelutahti tiivistyi. Aika ja motivaatio ei riittänyt kaikkeen.Salminen muistaa, kuinka viimeisen ottelunsa jälkeen istui puoli tuntia suihkussa. ”Joka paikka tärisi ja päätin, että joko alan tekemään tätä tosissani, tai sitten lopetan. Puolitehoilla ei pääse missään huipulle. Kunnioitan kaikkia urheilijoita, jotka ovat sinne päässeet, koska se ei ole tullut helpolla.”Nyrkkeilytaustasta on Salmisen mukaan ainakin se hyöty, että refleksit ovat hyvät. Se on ollut etu varsinkin kengittäessä, kun on täytynyt väistellä kavioita.”Ja tietenkin se, että ymmärtää vähän, mitä treenaaminen on. Sen huomasi heti, että kun olin ollut enemmän tallilla ja jättänyt nyrkkeilytreenit väliin, otteleminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Se kostautui aina.”.Valmentaminen on toisaalta yksinkertaista, mutta kuitenkin niin vaikeaa..Salminen on säilynyt sekä nyrkkeilykehässä että hevosten kanssa ilman sen suurempia vammoja. Hän näkee, että osittain se on hyvän tuurin ansiota. Hevosten kanssa olennaista on myös ollut se, että hän oppi jo lapsesta asti toimimaan niiden kanssa.”Sain kotoa hyvän kasvatuksen. Hevosta ei tarvitse pelätä, mutta sitä täytyy aina kunnioittaa”, Salminen sanoo. ”Hevonen on iso eläin, joka elää vaistojensa varassa, joten ajatuksen on aina oltava mukana kaikessa tekemisessä.”Juuri se, että hevosta on osattava lukea, tekee valmentamisesta Salmisen mielestä kiinnostavaa. ”Hevonen ei osaa itse kertoa, vaan on aina itse yritettävä miettiä. Valmentaminen on toisaalta yksinkertaista, mutta kuitenkin niin vaikeaa. Se tekee tästä mielenkiintoista.”Yksinkertaisuudella Salminen viittaa siihen, että hevosen hyvinvoinnin kaava on varsin simppeli: sen täytyy saada sopivassa suhteessa laadukasta ruokaa ja oikeanlaista liikuntaa. Palautumiseen on annettava aikaa, ja kavioista on pidettävä huolta. Kengittäjänä Salminen arvioi, että ravihevosten kaviot ovat vuosien saatossa muuttuneet jatkuvasti terveemmän mallisiksi, kun ravaamisesta on tullut hevosille jalostuksen myötä luontaisempaa eikä liikettä ole välttämättä tarpeen muokata ylipitkillä kavioilla.Salminen ajaa aikuisia hevosia pääasiassa Vermon metsälenkillä ja sen pehmeäpohjaisella hiittisuoralla. Valmentajan näkökulmasta ratatallin ehdottomia etuja on se, että ajopaikat pidetään vuoden ympäri kunnossa, hän kehuu..Aina löytyy syitä, miksi ei kannattaisi aloittaa..Vapaa-ajallaan Salminen pyrkii viettämään mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Lapsia on neljä, joista nuorimmainen on välillä isänsä mukana tallilla, ja on ainakin toistaiseksi vielä hieman kiinnostunut hevosista. Muut eivät.”Enkä ole yrittänytkään saada kiinnostumaan”, hän sanoo. ”Voihan sitä elämässä olla muutakin kuin hevosia. Helpompiakin hommia on olemassa.”Alavalinta ei ole kuitenkaan oikeastaan koskaan kaduttanut, Salminen vakuuttaa. LVI-asentajaksi hän ei haikaile takaisin. ”Montaa minuuttia en ole alanvaihtoa miettinyt.”Salminen ei koe, että häntä olisi hevosalalla juuri koskaan kohdeltu syrjivästi, koska on romani. Hän ei usko sen olevan kynnyskysymys tulevaisuudessakaan.”Minut on aina otettu hyvin vastaan, enkä ole kokenut, että se olisi ihmisille mikään ongelma. Ihan tuntemattomana olisi sen sijaan varmasti aika hankala päästä alkuun. Vaaditaan nimeä, tai ihmisiä, jotka lähtevät mukaan.”Miestä ei tunnu pelottavan se, että oman tallin perustaminen ajoittuu hetkeen, jolloin kaikki kustannukset nousevat ja kuluja karsitaan.”Aina löytyy syitä, miksi ei kannattaisi aloittaa”, Salminen sanoo. ”On uskottava ja luotettava ja koitettava tehdä töitä. Tavoite on, että pystyisin pärjäämään työlläni ja että työ olisi nousujohteista. Pääsisi vuosi vuodelta eteenpäin.”Hän toteaa olevansa tyypiltään ennemmin optimisti kuin pessimisti. ”Iän myötä on tietenkin tullut vähän realismia, mutta olen sellainen, että haluan uskoa. Voihan se olla, ettei onnistu, mutta haluan aina yrittää.””Se on mukavampi elämänasenne muutenkin, että haluaa uskoa ja luottaa, että asiat onnistuvat. Jos aina ajattelee, että on vaikeaa ja hankalaa, niin on vaikeaa myös saavuttaa mitään.”."Jotkut hevoset paljastavat todellisen luonteensa vasta kilpailuissa"Salminen toteaa, että aloittelevana valmentajana pystyy tuskin juurikaan valikoimaan asiakashevosiaan. Eikä hän ole niiden suhteen kovin nirso muutenkaan. Tärkeintä olisi, että hevonen on motivoitunut. Siis sellainen, että se antaa radalla aina kaikkensa.”Hevonen ei välttämättä aina ole ehkä lahjakaskaan, mutta se voi silti yrittää, ja sellaisesta tulee aina hyvä mieli. En tykkää tuomita kenenkään hevosta kokeilematta.”Moni hevonen ei välttämättä treenissä anna itsestään irti juuri mitään, mutta muuttuu kilpailutilanteessa, Salminen huomauttaa. ”Sellaiset hevoset ehkä ovat usein niitä, joiden ura jatkuu pidempään, kun ne eivät ota treenejä niin tosissaan.”Salminen mainitsee esimerkkinä Pekka Korven yli puoli miljoonaa tienanneen Hotshot Lucan.”Kun sillä ajaa tuossa radalla hiittiä, se ei meinaa pysyä varsojenkaan mukana”, Salminen hymähtää. ”Kilpailutilanteessa se muuttuu ihan eri hevoseksi.”Samanlainen oli Salmisellakin aikoinaan ollut Mayday Photo.”Muistan, kun isäni oli katsomassa, kun ajoin sillä viimeistelyhiittiä. Hän ei tullut hiitin jälkeen edes takaisin tallille vaan lähti suoraan kotiin, koska oli niin pettynyt. Hevonen otti sen jälkeen heti neljän voiton putken.”Mayday Photo oli hevosena erityisesti valmentajansa mieleen. ”Vielä näin kymmenenkin vuoden päästä tuntuu, että se oli se elämän hevonen. Se ei ollut ehkä edes lahjakkain, mutta hevosena tosi mukava.”Salminen muistaa erityisesti yhden 75-lähdön Norjassa. ”Mayday Photo oli altavastaaja ja numero oli huono. Lähdössä kaikki meni kuitenkin nappiin, kuin elokuvissa. Matkalla lähdin kierrättämään ja pääsin toiseen ulos. Lopussa sain kääntää ja voitin. Se oli ensimmäinen voittamani isompi lähtö.”Tällä hetkellä Salmisella on valmennuksessaan Vikens Energy, ja sen ansiosta miehen vuosi onkin ollut ennätysmenestyksekäs. Valmentajana kauden voittosumma on jo yli 35 000 euroa.”Jos nyt tulisi vähänkään samanlainen talvi kuin viimeksi, niin voisin olla aika tyytyväinen”, Salminen myhäilee.

Oman tallinsa mestariksi – Vermon uusi valmentaja on perusluonteeltaan optimisti

Emilia Lehtonen

Aiheeseen liittyvää