Pitkämielisyyden palkitsija – "Sen kanssa on saatu niin paljon harmaita hiuksia”

Ihmiselon taival tuo kulkijalleen eteen monenlaista. Onneksi myös niitä päiviä, joiden muisto lämmittää silloin, kun aurinko ei muuten tunnu mieleen paistavan. Ne ovat päiviä, jolloin kaikki tuntuu onnistuvan. Ne ovat päiviä, jolloin velat tuntuvat muuttuvan saataviksi. .Pariskunta Anna-Kaisa Nikunlassin ja Juhani Inkisen marraskuun harmaaseen hyhmään tuo valoa ajatus heinäkuun alun lauantaipäivästä Lahden Jokimaalla..Perheelle monta päänraaputusta ja mietintämyssyn kuumenemista aiheuttanut Suvionni kiersi tuolloin hänniltä vakuuttavaan T75-sarjan voittoon. Neljä lähtöä myöhemmin voiton takuumiehenä ollut Jarmo Saarela hyppäsi Suvionnin tarhakaveri Aatsin rattaille..Aatsi puolestaan teki ikimuistoisen suorituksen. Se avasi 2140 metrin matkalla alle 1.20-kyytiä, veti välikilometrin 1.21-tempoa ja kiihdytti lopussa uudestaan superjuoksijavauhtiin. Maalissa ruuna oli ylivoimaisena ykkösenä ja uuden täyden matkan 20,8a-suomenennätysajan haltijana. .”Suvionnin pärjääminen tuntuu aina erikoisen hyvältä”, Nikunlassi korostaa. ”Siihen on käytetty niin paljon aikaa ja sen kanssa on saatu niin paljon harmaita hiuksia.”.Ollaan Ruoveden Jäminkipohjassa, Inkisen tilan tuvassa ja Nikunlassin sanoma saa pöydässä vahvistusta..”Lähtökohta oli kuitenkin, että päästäänkö koskaan edes radalle”, Juhani Inkinen hymähtää. ”Tiedettiin kyllä aina, että Onni pääsee, mutta uskaltaako sitä viedä kilpailuihin, ettei se vaan aiheuta vahinkoa kenellekään.”.Aatsin esitys puolestaan hämmentää vieläkin..”Ei sitä Suomen ennätystä meinaa vieläkään ymmärtää, se lähtö on videokirjastosta kulutettu kohta jo puhki”, hän nauraa..Sitten pohjoishämäläisen jäyhän mutkattoman miehen ilme muuttuu suorastaan haaveelliseksi..”Ravireissuna se oli meille yltiömäinen ja se koko päivä oli aivan huippu. Molemmat hevoset voitti, oli hieno kesäinen päivä ja illalla mentiin vielä koko perheen kanssa Kaanaan moottoriradalle Portion Boysin keikalle.”.Inkiselle hänen puhelimensa piippaukset löivät tahtia, kun Portion Boys saattoi ilmoille biisejään Vauhti kiihtyy -hitistä lähtien..”Olen säästänyt kännykkään kaikki onnitteluviestit. Niitä on paljon.”.Hän myöntää, että nämä kultareunaiset päivät tahtovat peittyä liikaa arjen aherrukseen. .”Kyllä niistä hetkistä pitäisi osata nauttia vielä enemmän. On sitten niitäkin aikoja, kun raveista tullaan, eikä tuomisina ole kuin kuraisia vehkeitä.”.Suvionni osoitti epäluuloisuutensa heti maailmaan putkahdettuaan..”Onni kurkki vaan emänsä takaa, vaikka koko kesä yritettiin vähän touhuta sen kanssa”, Anna-Kaisa Nikunlassi muistelee. ”Meillä orivarsat ovat olleet rohkeita, mutta tämä ei ollut sellainen. Muuten se oli näpsäkkä, hieno orivarsa.”.Suvionnin emä Suvi-Missi oli kuningatarkilpailukakkonen, joka kilpaili urallaan yli 200 kertaa..”Ei Suvimissi näin arka ollut, mitä Onni on, mutta perusluonteeltaan arka sekin oli”, Juhani Inkinen kuvailee. ”Varsinkin nuorena se oli sellainen, mutta kyllä se siitä arkuudesta alkoi kymmenen ikäisenä eroon päästä, kun oli juossut jo toistasataa starttia.”.Hänen isänsä Aaro Inkinen valmensi Suvi-Missiä ja tamman luonnetta kuvaa, että sillä ajettiin reellä vain yksi valmennuslenkki..”Sen jälkeen hän tuumasi, että ei taideta ajaa toista kertaa. Sen verran sukkelaan se tuolla heinäpellolla meni. Sen tiesi, että jos meidän isä niin sanoi, oli tosi kyseessä. Hänhän opettikin varsoja reen kanssa.”.Suvionni vietti yksi- ja kaksivuotiaana kesänsä orivarsalaitumella..”Se oli siellä sellaista keskikastia. Ei mikään kingi, mutta ei pahnanpohjimmainenkaan.”.Puolitoistavuotiaana syksyllä aloitettu opetus tehtiin pitemmän kaavan mukaan..”Sillähän silmät tippui päästä, kun näkikin valjaat”, Nikunlassi kertoo. ”Ei sen olisi pitänyt sille uusi juttu olla, oli kuitenkin nähnyt tässä, kuinka hevosia valjastetaan ja ajetaan.”.Inkinen luotti runsaiden toistojen voimaan. Hän ajoi Suvionnia perästä ohjastaen enemmän kuin oli millään varsalla koskaan tehnyt..”Ajattelin, ettei vaan tulisi mitään vahinkoa, kun kärryt laitetaan. Saappaanpohjat kyllä joskus savusi, kun menin latanaan sen perässä.”.Huolella tehty työ on palkinnut itsensä..”Puuta pitää koputtaa, mutta yhdessä ollaan tähän päivään asti joka lenkiltä tultu. Varsinaista vahinkoa ei ole käynyt, vaikka monta läheltä pitää -tilannettaon ollut.”.Varsinaisen valmennuksen alettua Suvionnin kanssa toimittiin edelleen harkiten ja tarkasti etukäteen suunnitellen..”Lenkki oli hyvä suunnitella etukäteen. Esimerkiksi talon traktorin se oli nähnyt moneen kertaan, eikä laite ollut väriäkään vaihtanut, mutta sen oli parempi seistä samassa paikassa kuin edelliselläkin lenkillä. Jos se oli eri paikassa, ei siitä hevillä ohi menty.” .Se menee mukavasti niin, että minä olen se mukava täti, joka antaa ruokaa ja hoitaa.Anna-Kaisa Nikunlassi.Joskus oli tarjolla muuttuvia tekijöitä, joita ei voinut ottaa etukäteen huomioon ja ne olivat epäluuloiselle hevoselle kauhistus..”Piti vaan toivoa, ettei tule mummoa potkukelkan kanssa vastaan, eikä pajunoksat kauheasti heilu tuulessa.”.Kaiken suunnitteluun kuului – ja kuuluu edelleen – ottaa tarpeeksi aikaa Suvionnin kanssa toimimiseen. Oma Onni-aika, kuten Nikunlassi sanoo. Kolmevuotiaana se oli vielä ori ja tarhaili yksin. Se oli tiputtanut riimunsa, eikä suostunut antamaan millään kiinni..”Tehtiin pihalle langoista kuja, että saatiin se talliin ja omaan karsinaan”, Nikunlassi kertoo. ”Ajattelin, että ennen en lähde ovenpielestä, ennen kuin saan sille riimun päähän. Jos sillä on karsinassa takapuoli ovelle päin, ei sinne kannata mennä. Varmasti potkaisee.”.Lopulta hän sai riimun hevoselle päähän ja piti pienen onnen tanssin tallin käytävällä.. ”Juhani korjasi traktoria ja menin hänelle kehaisemaan, että Onnilla on sitten riimu päässä. Tämä katsoi kelloa ja sanoi, että eihän siihen mennytkään kuin kaksi ja puoli tuntia.”.Inkiselle ja Nikunlassille on suotu pitkämielisyyttä ja hevosen ymmärtämisen taitoa kukkuramitoin, eikä käsien nostaminen pystyyn Suvionnin kanssa ole koskaan ollut mikään vaihtoehto. Se ei ole käynyt heillä edes mielessä..”Kun menit ajamaan sillä ja se otti hötkän päälle, niin kyllä tuli hyvä mieli”, Inkinen huomauttaa. ”Joskus se pelästyessään saattoi mennä aika huikuakin. Ei se koskaan ryöstänyt, aina se hallinnassa pysyi, mutta vauhtia joskus oli ja kun otin ohjista kiinni, se vaan painoi enemmän ja vauhti kiihtyi.”.Diplomatia on ollut keino, jolla Suvionnin kanssa toimitaan silloin kun ongelmia ilmenee..”Lyödään sille porkkana suuhun ja neuvotellaan. Sanotaan, että katsotaan tunnin päästä uudestaan. Sen tietää jos tuollaista menee komentamaan, riita tulee ja aina jäät toiseksi.”.Nelivuotiaana Suvionni ruunattiin ja se hieman rauhoitti ja tasoitti sitä. Kun se sai viisivuotiskeväänään vielä Aatsin tarhakaverikseen, sekin tyynnytti mieltä. .”Aatsi on pomo ja se käy Onnille. Aatsin katse riittää ja Onni väistyy.”.Ravikilpailujen niin sanottu koronatauko keväällä 2020 ei varmasti ollut haluttu, eikä toivottu, mutta Suvionnille siitä oli hyötyä. Juha-Matti Paavola pystyi ottamaan ruunan rataoppiin Kaustiselle, kun ei ollut kilpailukiireitä..”Onni oli siellä kaksi ja puoli kuukautta”, Juhani Inkinen kertoo. ”Se näki siellä elämää, hälinää ja muita hevosia. Se rauhoitti sitä taas pykälän.”.Suunnitelma oli, että Paavola ajaa Suvionnilla koelähdön ja sen jälkeen ruuna palaa kotiin. Suvionni ilmoitettiin Seinäjoelle, kun Kaustisella ei ollut vielä vähään aikaa raveja tulossa..”Se Seinäjoen rata olikin taas Onnille ihan uutta ja ’Jussi’ oli sen kanssa liemessä.”.Tulokseksi tuli hylätty liioista laukoista. Puolen vuoden päästä oli uusi yritys, nyt kotoa käsin. Hannu Hietanen ajoi kuusivuotiaalle Suvionnille kilpailuluvan ajalla 37,1ke..”Hannun kommentti oli, että hyvin kynti perunavakoa. Onnilla on matala takajalan askel ja siellä oli kauhea kurarata.”.Ensimmäinen kilpailu oli vuorossa parin viikon päästä ja nyt rattailla nähtiin Jarmo Saarela, josta kehittyi Suvionnin hoviohjastaja. Saarela on ajanut neljää starttia lukuun ottamatta ruunan kilpailut. .Ensimmäinen yritys päättyi hylkäykseen, mutta toisella kertaa oli Teivossa vuorossa ylivoimavoitto. Suvionni lähti yksin paalulta ja kun kliseenä sanotaan kuinka johtava hevonen pakenee muilta, niin tässä tapauksessa se oli kirjaimellista. .”Se pelkäsi perässä tulevia”, Jarmo Saarela kertoo..Alkustarteissa hän ajoi usein ruunalla kolmatta rataa ja välillä saattoi sisempään hevoseen jäädä väliin vielä vapaa ratakin..”Ei silloin voinut vielä kuvitella ajavansa jonkun selkään, se meni toisesta vaikka yli. Nykyään sen voi jo kääntää selkään ja keulassa se on jopa vähän laiska.”.Inkinen suunnittelee jo ilmoittautumisvaiheen tarkkaan. Hän katsoo, onko mihinkin karsinaan tulossa minkä verran hevosia. Suvionnille on 20 metrin takamatka usein vaikein, silloin sekä edestä, että takaa lähtee hevosia. .Mitkään suunnittelut eivät kuitenkaan tepsi jos Suvionnilla sillä päällä ollessaan on jo ennen lähtöä omia mielipiteitä asioiden kulusta. Valmentaja on antanut ohjastajalle pysyväisohjeistuksen, että radalta voi tulla pois ja hevosen saa jättää pois, jos siltä tuntuu. Keväällä Kaustisella tätä oikeutta piti käyttää..Suvionni päätti ottaa vauhtia jo ennen lähtöä. Se ravasi neljä kierrosta 1.35-vauhtia, eikä kertaakaan hiljentänyt volttipaikan kohdalla. .”Silloin oli pakko luovuttaa.”.Taustajoukot uskovat, että käyttäytymisen perisyy lähti jo edellispäivän lenkistä..”Ajelin kaikessa rauhassa ajatuksissani jäällä ja silloin niemen nokan takaa tuli nainen punaisella potkukelkalla”, Juhani Inkinen kertoo. ”Siitä sitten lähettiin. Se oli varmasti mielessä vielä seuraavana päivänä.”.Anna-Kaisa Nikunlassi näkee lisäksi, että aikainen lähtö raveihin sekoitti ruunan pasmat..”Se on tottunut aamuruoan jälkeen olemaan ulkona ja nyt laitettiinkin vain autoon”, hän pohtii. ”Se on niin kaavoihin kangistunut, että varmasti sekin vaikutti.”.Saarela on suorastaan profiloitunut ohjastajaksi, jolle voi ilmoittaa hevosen kuin hevosen. Sellaisenkin, jonka ohjastustehtävästä joku toinen saattaa hevosen käytöksen takia kieltäytyä..”Kai se on vaan ahneutta, että saa ajettavia”, Jarmo Saarela naurahtaa. ”Hankalat hevoset ovat opettaneet paljon, kyllä Suvionninkin kanssa pärjäämisessä on sitä, että olen päässyt sen kanssa hiljalleen sinuiksi. Onhan sen ajettavuuskin tietysti mennyt koko ajan parempaan suuntaan.” .Taustavoimat korostavat Saarelan osuutta menestyksestä. ”Jampalle iso kiitos, jaksaa sen kanssa touhuta”, Inkinen muistuttaa..Kaikesta omalaatuisuudestaan huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Suvionni on selvästi mieluinen hevonen taustajoukoilleen. Anna-Kaisa Nikunlassi ja Juhani Inkinen eivät kerro ruunan tempauksista moitteina, saati sitten äkeissään, vaan lämmöllä ja huumorin siivilöimänä..Pariskunnalla on selkeä työnjako Suvionnin kanssa. Nikunlassi hoitaa ja Inkinen valmentaa..”Se menee mukavasti niin, että minä olen se mukava täti, joka antaa ruokaa ja hoitaa”, Nikunlassi kuvailee. ”Sillä tavalla meidän välit pysyy hyvinä ja on helpompi toimia sen kanssa.”.Alla olevalla videolla laittaudutaan kaikessa rauhassa lenkin jälkeen karsinaan..Hän puhuu paljon ruunalle. ”Vaikka Juhani sitä nauraa, mutta kyllä sen huomaa, että Onni raveissakin rauhoittuu ja keskittyy, kun kuulee tuttua ääntä.” .Suvionnin suuriin avuihin kuuluu, ettei kovatkaan startit hetkauta sen ruokahalua..”Se antaa itsestään aina kaiken, mutta ei ota nokkiinsa. Syö ja juo, mössövesille on kiire ja heiniä menee pussillinen kotimatkalla.”.Joskus ruuna muistaa osoittaa arvostustaan hoitajan tekemää työtä kohtaan.”Se painaa käytävällä päätä kainaloon ja sitä saa silitellä. Kyllä se hoidosta nauttii, möllöttää siinä tyytyväisenä.”.Tätä kirjoittaessa Suvionnilla on neljän voiton putki alla, mutta Juhani Inkinen ei ole vielä päättänyt, missä kokeillaan taulun täyttämistä silkalla tikkurivillä. .”Ajatuksena on, että jos terveys ja vire pysyvät mukavana, ajetaan talvi tasaisesti kilpaa”, hän pohtii. .Kun kesä ja kaikista kovimmat vauhdit ovat vuorossa, saa Suvionni hengähtää..”Rahaa on nyt tullut jo sen verran, että niissä sarjoissa pitää kesällä mennä aika huikua ja pitemmän päälle saadaan hevosen kannalta varmasti parempi tulos, kun ajetaan talvella.”.Tässä oikeastaan tiivistyy valmentajan ajatusmaailma Suvionnin kohdalla. Mennään hevosen ehdoilla on usein toistettu lause, mutta se ei tule tätä juttua varten tehdyssä haastattelussa kertaakaan vastaan. Anna-Kaisa Nikunlassi ja Juhani Inkinen todella toimivat Suvionnin ehdoilla, eikä heidän tarvitse todistaa sitä sanoilla..Vedessä vain kun se on jäätynytVesi kuuluu Suvionnin valmennukseen, mutta uittamaan sitä ei lähdetä.Juhani Inkisen valmennuspakkiin kuuluu olennaisesti hevosten uittaminen kesällä, mutta omapäisellä Suvionnilla hän ei ole tätä edes harkinnut. ”Ei se vettä pelkää, kärryjen kanssa on kahluuteltu, mutta veneestä on hevosta hankala hallita, niin ei ole otettu sen kanssa riskiä”, hän luonnehtii.Kun vesi vaihtaa kiinteään olomuotoonsa, jääksi, hyödynnetään sitä ruunan valmentautumisessa. Inkinen tekee jäälle huolella mailin radan.”Kaksi viime talvea on päästy hyvin jäällä ajamaan, yli kaksi kuukautta. Se on nykyaikana hyvä talvi, kun huonona jääaikaa voi olla kaksi viikkoa. Nuoruudessa 80-luvun lopulla isän kanssa ajettiin joulukuun alusta maaliskuun loppuun. Sellaisia talvia ei enää tule.”Hän mittaa jään paksuutta, ennen kuin ajokausi alkaa. ”Siinä pitää olla 12 senttiä paksua teräsjäätä. Jos se on kohvajäätä, siinä on välissä jäätynyttä sohjoa, pitää paksuus olla monta senttiä enemmän.”Hyvä jäätalvi on aina harras toive. ”Siellä on mukava hyvällä kelillä ajella, niin mukava, että tulee äkkiä ajettua liikaakin. Pitäisi muistaa käydä välillä vaihtamassa hevosta.”Muina aikoina Suvionni kiertää tilan vaihtelevamaastoista kilometrin rataa.”Mennään rentoa, pitkää hölkkälenkkiä. Keskimäärin 12 kilometriä. Ei minulla mitään tiettyä kaavaa lenkillä ole, menen hevosen mukaan. Jos tykkää spurttailla, saa mennä reilummin, jos tykkää mennä hiljempaa, niin menee.”Kärryt ovat ruunan työkaluina. Reelläkin sillä on koitettu ajaa, mutta sen kanssa muuten hätäinenkin hevonen ei tahtonut liikkua lainkaan. Anna-Kaisa Nikunlassin piti vetää se liikkeelle.”Kun lähdettiin pihasta ja aisa osui kintereeseen se kävi istumaan aisan päälle ja sitten kuului naks. Aisoja meni sen verran monta, että ajattelin, ettei meidän ole sillä pakko reellä ajaa, meiltä loppuu pihlajapuut, ennen kuin tämä homma rupeaa toimimaan.”Suvionni menee talvet kesät hokkikengät jalassa.”Joskus kotona koitin sitä kesäkengillä, mutta ei auttanut kuin kaivaa hokkikengät takaisin. Sillä on vähän hätäinen tyyli juosta ja kesäkengillä se vaan räpätteli, eikä ne kuitenkaan voi olla kauhean painavat, kun sitten etunen alkaa jäädä alle.”

Pitkämielisyyden palkitsija – "Sen kanssa on saatu niin paljon harmaita hiuksia”

Harri Lind

Aiheeseen liittyvää