Presidentin kaima on jo kunkku

Upeat voitot viisivuotiaiden Tawaststjernan Muistoajossa ja Varsakunkussa juossutta Rekilammen Saulia ympäröi positiivisuuden kehä. Elämäniloinen ori on varmasti sen ansainnut ja aiheuttanut.Miia ja Niko Varis ovat suuresti otettuja kasvattinsa menestyksestä. ”Sitä ajattelee, että voiko tämä enää olla totta”, Niko Varis puuskahtaa. ”Kyllä nyt eletään kasvattajan karkkipäiviä.” Kasvattajilta orin ostaneet ja sen ympärille Talli Salaseuran keränneet sisarukset Eija ja Maija Ala-Vannesluoma ovat puolestaan olleet täysin myytyjä Rekilammen Saulille jo sen varsavuosista lähtien.”Meillä oli Hietakankaan Esan hyvät ohjeet varsan ostamiseen”, Eija Ala-Vannesluoma kertoo. ”Hietsu sanoi, että varsan pitää tuntua heti sydämessä. Ei pidä ostaa sillä, että tällä on hyvä suku. Itse varsan pitää olla mieleinen ja pitää olla tunne mukana.”Kun Rekilammen Saulille kaivattiin nelivuotiaana uutta valmentajaa, kääntyivät sisarukset omien sanojensa mukaan Suomen parhaan suomenhevosvalmentajan suuntaan. Hän löytyy Juvalta.”Sauli on tehnyt starteissa hyvää työtä, aina pannut parastaan”, valmentaja Seppo Suuronen kiittää. ”Jaksoa on luonnostaan ja vauhtia tulee koko ajan lisää. Kyllä tämän pitäisi riittää aika pitkälle. Kapasiteettia tuntuisi olevan korkealle.”Tämä lausunto on jo kohtalainen tunnustus aina melkoisen lakonisesti lausuvalta Suuroselta. .Sauli on tehnyt starteissa hyvää työtä, aina pannut parastaan.. Orin hoitaja kuvailee sitä ADHD-tapaukseksi, mutta tekee sen hymyssä suin. ”Sauli on hauska tapaus”, Kaisa Tamminen kuvailee. ”Leikkisä ja lapsellinen, mutta kiltti. Ei se malta seistä paikallaan ja meinaa näpsiä. Se on sellainen härveltäjä, mutta ei se tee sitä ilkeyttään, se ei vaan mahda itselleen mitään.”Ravihevonen tarvitsee myös ohjastajan ja sekin on Ala-Vannesluoman sisarusten mielestä viimeisen päälle sopiva Rekilammen Saulille.”Kuski ja hevonen ovat samanlaisia iloisia veijareita”, Maija Ala-Vannesluoma nauraa. ”Niitä kahta on kiva katsoa, kun niillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja kuinka kuski vie ajoillaan hevosta kehityksessä eteenpäin.”Rekilammen Saulin veroinen iloinen veijari on Henri Bollström.”On se mahtava supermies, kultainen hevonen”, ohjastaja kiittää luottoajokkiaan. ”Se on hyvällä moottorilla ja asenteella varustettu työmies. Sillä on kaikki palaset kohdallaan, tekee aina työnsä loppuun, ei koskaan jätä hommiaan kesken.”Olisi älyllisesti epärehellistä väittää, ettei Rekilammen Saulin hyvyys kilparadoilla vaikuta tähän sen suureen suosioon. Yhtä lailla väärin olisi väittää, että kehut tulevat vain sen menestyksen myötä. Äärettömän sympaattinen ori on hurmannut ympäristönsä nimenomaan vilpittömällä uroshevosen luonteellaan..Nyt tekisi mieli sanoa, että Rekilammen Sauli on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta oikeastaan jotkut ennusmerkit sen yllä olivat ikävänluonteisia. Sen emän ensimmäinen varsa syntyi kuolleena ja ennen kuin tamma saatiin uudestaan tiineeksi, mentiin jo pitkälle elokuuta.”Varsa oli Vieskeristä ja halusin sitten seuraavaksi jonkun nuoremman orin, jossa on kuitenkin Vieskeriä”, Niko Varis kertoo. ”Sellaisen, joka on pärjännyt jo nuorena. Boker on sellainen ja sillä miellytti emäsukukin.”Kun varsa syntyi heinäkuun loppupuolella, edellisen varsan ikävä kohtalo muistutti itsestään.”Eka yö oli työläs, Sauli ei meinannut syödä, mutta kyllä se homma alkoi siitä toimimaan.”Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin olivat juuri paria päivää ennen varsan syntymää tavanneet Helsingissä.”Sauli Niinistö isännöi heitä ja oli paljon esillä uutisissa, siitä se idea varsan nimeen tuli.”Rekilammen-liite tuli puolestaan Kontiolahden Kulhon kylällä asuvien Varisten tilaa lähellä olevasta pienestä järvestä. ”Ensin meinattiin, että siitä tulee tilan mukaan Yläpihan Sauli, mutta muutama hevonen oli jo olemassa Yläpiha-liitteellä.”Rekilammen Saulista kehkeytyi utelias ja rohkea varsa.”Pallon kanssa pelaaminen oli sille mieluisaa. Se teki siinä niin akrobaattisia liikkeitä, että se saattoi opettaa sille kehonhallintaa.”Kasvattaja on iloinen hevosen saamasta mahdollisuudesta ja luonnollisesti ylpeä menestyksestä.”Kyllä Mikkelissä ajattelin, että olen siemenet tammalle valinnut ja tuolla se poika nyt menee.”Vaikka Rekilammen Sauli on tuonut Eija ja Maija Ala-Vannesluomalle kaikin puolin suurta iloa, tapahtui yhteisen taipaleen alkusanat surullisissa merkeissä. Heillä oli Talli Hietsujen kanssa lupaavasti treenaava bokerilainen Pikku-Onni, joka piti kuitenkin lopettaa sydänvian takia kolmevuotiaana.”Sen ennuste oli toivoton”, Eija Ala-Vannesluoma pahoittelee. ”Meille jäi kuitenkin hirveä varsakuume, että olisi joku, jonka kanssa touhuta ja mielellään tietysti bokerilainen.”Lukkarinrakkaus Bokeriin on peräisin kengitysseppänä nykyään työskentelevän Maija Ala-Vannesluoman hevosenhoitajan ajoilta, jolloin ori oli pitkään hänen passinsa. Kaksossisar Eija puolestaan työskentelee Veljekset Wahlsténilla asiakaspalvelussa, mutta hänelläkin on 12 vuoden kokemus hevosenhoitajana koti- ja ulkomailla..Eija Ala-Vannesluoma tutki Hepassa järjestelmällisesti Bokerin varsoja ja havaitsi, että yksi oli myytävänä Heilassa. He lähtivät katsomaan sitä Kontiolahdelle.”Se oli helmikuuta ja Sauli oli vielä vieroittamatta”, Maija Ala-Vannesluoma muistelee. ”Mentiin tarhaan ja heiteltiin sille palloa niin se oikein esitti. Harva varsa on sellainen, ne mieluummin kyyristelee emänsä suojissa ja ujostelee. Tämä oli heti sellainen terrieri.”Siskoksille tuli varsasta juuri sellainen tunne, jota Esa Hietakangas oli heille tolkuttanut. Tunne, että tämä on se.”Kun lähdettiin ajelemaan kotiin päin, ruvettiin soittelemaan tutuille, että lähdetkö kimppaan. Porukka tuli päivässä kokoon.”Talli Salaseuran muodostavat Ala-Vannesluomien lisäksi Klaus Holttinen, Reijo Hynninen, Harri Kortelainen ja Lotta Iivonen.. Seuraavan kesän Rekilammen Sauli vietti Markus Porokan orilaitumella, kunnes matkasi Juuso Holttisen tallille Jokimaalle.”Lahden kunkkareihin se tuli Vixenin kanssa”, Maija Ala-Vannesluoma kertoo. ”Taisi olla heti seuraavana päivänä silat selässä. Se oli fiksu opettaa, mutta mentiin tosi rauhassa ja hitaasti, kun ei ollut mihinkään sen kanssa kiire. Se oikein nautti, kun sai tehdä jotain.”Siskokset opettivat sen kahdestaan, vain kerran oli yksi apulainen.”Tuokon Jenni oli toisena narumiehenä, kun ihan eka kerran laitettiin kärryt perään”, Eija Ala-Vannesluoma muistaa. ”Se oli eläväinen, mutta oppi kaiken kerrasta. Ihan kuin olisi aina ollut valjaissa.”Kaksivuotistalven ja -kevään ori kävi aisoissa kolme - neljä kertaa viikossa.”Totta kai hölkkääkin mentiin, mutta ei se mitään treeniä ollut, ne oli höpölenkkejä. Seikkailtiin pitkin Jokimaata, välillä radan keskikentällä ja välillä metsäpolulla. Se oli ihan semmoista, että kunhan oli aisoissa ja jäi hyvä mieli. Tarhassa se liikkui ja leikki hirveästi. Sillä oli varmaan kymmenen eri lelua, mitä se siellä lennätti.”Kesä meni jälleen laitumella ja syksyllä Rekilammen Saulin liikuttaminen muuttui jo tavoitteellisemmaksi.”Kinnusen Antilla oli Pikkuleijona, jonka kanssa ajettiin sellaista leikkihiittiäkin. Kunhan juoksivat yhdessä oikeaan suuntaan.”Kolmevuotiskaudelle käännyttäessä Ala-Vannesluoman sisarusten ansiotyöt alkoivat häiritä harrastusta ja ori siirtyi Juuso Holttisen valmennukseen.”Me käytiin lähinnä viikonloppuisin sitä ajelemassa”, Maija Ala-Vannesluoma kertoo. ”Tuntui vaan, että se oli koko ajan kipeänä. Juusoa pitää kehua, että hän oli niin tarkka. Peli vihellettiin poikki heti jos se yskähti, tai jos se vähän ravasi huonosti, helpotettiin. Ikinä ei ajettu kipeänä, eikä väkisin ei tehty mitään. Ei laiteltu sivuremmeillä menemään.”Rekilammen Sauli olisi Ala-Vannesluomien mielestä periaatteessa pystynyt vaikka starttaamaan kolmevuotiaana, mutta jatkuvat sairastelut estivät tämän. Sillä oli kesällä vielä laidunjaksokin. Koelähtöön ori tuli huhtikuussa nelivuotiaana ja starttiin kuukauden päästä. Uran avauksesta Lappeenrannasta oli kuitenkin tuomisina kirjainyhdistelmä hll.”Siinä meni heti kaikki pieleen”, Eija Ala-Vannesluoma manaa. ”Sillä ei ollut kaveria matkassa ja se riehui koko matkan. Se on ihan sama mikä siinä vieressä on, onko poni, tamma, lehmä tai aasi, mutta sitten se on rauhassa. Lappeeseen mennessä se ei rauhoittunut koskaan ja sen tiesi, ettei tästä tule mitään.”Lappeenrannasta kotiin ajellessa autossa oli hiljaista, sen vetämässä trailerissa ei.”Tuli sellainen olo, että nyt pitää kaiken muuttua ihan täysin”, Maija Ala-Vannesluoma muistelee. ”Joko se ruunataan tai sillä pitää päästä porukassa ajamaan.”Orin kykyihin oli jo joka tapauksessa tullut vankka usko.”Laakkosen Hannu oli Knows Bestin kanssa radalla, Sauli otti siitä vainun ja lähti seuraamaan. En tiedä, mitä se meni, mutta kyllä kyyti oli aika rapsakkaa. Tuli oikein kylmät väreet. Sanoin Hannulle, ettei tämä ihan nolo ole. Hannu vastasi, että joo, ei ole.”Niinpä Rekilammen Sauli matkasi nelivuotiaana kesäkuun alussa Juvalle ja Seppo Suurosen valmennukseen..Eija ja Maija Ala-Vannesluoma kuulivat mutkan kautta, että Seppo Suuronen oli jo ensimmäisen lenkin Rekilammen Saulilla ajettuaan sanonut, että ”minä treenaan tätä tyttöjen hevosta kuukauden ja sitten sillä ajetaan tikku.”Näin myös kävi. Suonenjoella heinäkuun puolivälissä Rekilammen Sauli otti tikkunsa ja ensimmäinen ennätys kirjattiin numeroin 34,8ke.”Se oli tullessa hyvin treenattu hevonen”, Suuronen kiittää. ”Ei mennyt pitkään, kun alettiin ajaa kilpaa. Heti oltiin siihen tyytyväisiä, se osoitti sellaisia otteita, että jaksaa hyvin mennä ja tuntui sellaiselta, että vauhtiakin tulee ajan kanssa. Sillä oli hyvän hevosen elkeet. Liikkeet ei välttämättä ihan alkuun olleet kaikista parhaat, mutta sekin puoli on petrannut kaiken aikaa.”Suuronen näkee, että juuri toivottu porukassa ajo oli yksi orin avainkohtia.”Se varmasti auttoi ja niin sillä pääasiassa ajetaan vielä tänäkin päivänä, se mennä hotkottelee siinä mielellään. Se ei ole yksin ajaessa varsinaisesti laiska, mutta sillä on paljon omia ajatuksia. Menee vinossa, katselee ja ihmettelee. Usein mukana on enemmän kuin yksi hevonen, mutta se on heti erilainen, kun on se yksikin kaveri. Tekee heti eri tavalla halulla työnsä.”. Rekilammen Saulin kehitys ikäluokkahuipuksi oli hämmästyttävän nopeaa. Jo kolmannessa startissaan Suurosen tallista sillä lähdettiin hakemaan Oulu Expressin finaalipaikkaa. ”Oltiin Eijan kanssa ihan, että ei herran jumala, ei sitä voi tollaisiin lähtöihin ilmoittaa”, Maija Ala-Vannesluoma nauraa.Suurosen kokemus ja näkemys olivat kuitenkin kohdillaan. Rekilammen Sauli oli karsinnan kolmas uudella tähtijuoksijaluokan ennätyksellä.”Treeneissä se tuntui viikko viikolta paremmalta ja kilpailuissa se meni startti startilta eteenpäin”, Suuronen kehuu. ”Se miehistyi, tuntui aina riskimmältä ja paremmalta. Sauli on tehnyt itse itsestään hevosen.”Finaalissa se oli yllätyskolmonen ja kausi jatkui yhtä suotuisissa merkeissä. Myös Kriteriumissa se oli kolmas ja Satakunta-ajossa toinen. Nelivuotiskausi päättyi ansaittuun täysosumaan Varsakunkussa.Viisivuotiskausi on jatkanut menestystä ja varsinkin heinäkuun Tawaststjernan Muistoajon ja Varsakunkun voitot ovat osoittaneet Rekilammen Saulin kehityksen jatkuvan.”Hyvästi se on mennyt. Mikkelissä ei Suomen ennätyksestäkään jääty kuin jotain kymmenyksiä. Seuraavaksi ajetaan Pikkukunkku, sitten derbykarsinnat ja toivottavasti finaali. Ajettaisiin myöhempäänkin syksyyn, mutta onko sille oikein mitään lähtöjä. Hevonenhan olisi nyt vasta oikein iskussaan.”Omistajaosastossa ollaan hämmentyneen onnellisia orin menestyksestä.”On tämä tosi hurjaa ollut, ihan älytöntä”, Maija Ala-Vannesluoma pyörittelee silmiään. ”Oltiin kuitenkin ostaessa puhuttu, että olisi se kimpallekin kivaa jos ainakin jossain joskus voitettaisiin, vaikka iltaraveissa.”. Perinteiseen kysymykseen, mitä haaveita suomenhevosorin taustavoimilla on, tulee 99 prosenttisesti vastaus, että olisihan se kuninkuuskilpailu kova juttu, jos sinne joskus pääsisi. Ala-Vannesluomien vastaus on erilainen.”Ollaan me ajateltu, että kun Sauli jää eläkkeelle, se jää meille puskaratsuksi ja ajeluponiksi. Sellaiseksi hupihevoseksi, koska se on niin kiva.”Kun Eija ja Maija Ala-Vannesluoman haastatteluosuus tätä juttua varten on jo käytännössä päättynyt, muistaa Eija, mitä hänen piti pyytää. Hän avaa puhelimensa ja lukee siitä tallentamansa tekstin ja kysyy, voisiko tämän laittaa juttuun mukaan, kun se on niin heille sattuva.Lupasin, koska ainahan Väinö Linna on paikallansa. Kyseessä on Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisestä osasta napattu keskustelu Kiviojan Vikin ja Koskelan Akselin välillä. Vikki haluaisi ostaa Akselin varsan, mutta tämä ei ole halukas myymään.”Siinä on semmonen varsa, etten minä anna sitä millään. Rahaa tehdään Helsingissä hopeesta ja paperista, mutta hyvät hevoset on taivaan lahjoja.”Mitäpä tuohon lisäämään..KYVYKÄS HEVONEN JA TAITAVA VALMENTAJA ON HYVÄ YHDISTELMÄ . Menestyjää ei taitavinkaan valmentaja tee sellaisesta hevosesta, jolla ei ole siihen kykyjä. Toisaalta se kykyjen esiin saaminen ei kaikilta onnistu, kun välillä puhutaan hyvinkin mitättömän tuntuisista nyansseista, jotka voivat ratkaista paljon. Niiden näkemiseen tarvitaan sitä kuuluisaa hevossilmää ja Seppo Suuronen on näytöillään – ei niinkään puheillaan – osoittanut, että hänellä sitä on.”Kokonaisuutena Sauli on helppo hevonen”, Suuronen sanoo, mutta asia on kuitenkin vähän kuten tavataan sanoa: kaikki on helppoa, kun sen osaa.Rekilammen Saulin suurin kompastuskivi on ollut sen etujalkojen liike.”Nelivuotiskaudella sitä kengiteltiin vaikka miten, kun sillä tahtoi viimeisessä kurvissa jäädä etupää alle tai se löi polviinsa. Siinä se saattoi haparoida, kompuroida ja joskus laukatakin. Vielä tänä keväänäkin se pari kertaa löi polveensa tai etusääreensä ja kompastui siitä.”Ohjastaja näkee saman kilparattailla.”Se haluaa mennä ravia”, Henri Bollström korostaa. ”Lähtiessä se on hieman peitsinsekainen ja tarvii siihen vielä painoa. Kun mennään oikein kovaa, se hipsii polviinsa ja on tullut kompurointeja. Jos ajetaan 1.25-vauhtia se korjaa kompurointinsa itse, mutta kun mennään 1.20-pintaan pitää olla jo tarkkana.”Kuten sanottu, välillä voidaan puhua hyvinkin pienistä nyansseista ja niiden löytäminen vaatii näkemystä. Rekilammen Saulin kohdalla puhutaan jo millimetripelistä, joka ainakin heinäkuun tulosten perusteella on toimiva ratkaisu.”Viimeksi mirklailtiin etukengistä sisälaitoja pois, ettei löisi niin polviinsa”, Seppo Suuronen paljastaa. ”Sillä on vielä vähän raskas etupää, välipohjat ja kasimillinen kenkä ja starttiin usein riisutaan takakengät. Uskon, että kun se tuosta emettyy, sillä päästään ajamaan ihan normaalisysteemeillä, ettei mitään.”Pieniä erikoisuuksia on orin kilpavaljastuksessakin."Joskus on pidetty mallin vuoksi oikeassa takakaviossa putsia, niin kuin ymmärrettäisiinkin jotakin. Taitaisi mennä ihan yhtälailla ilman putsiakin. Puoltajanlappua pidetään oikealla ja karvaa vasemmalla, kun se menee vähän pää vasemmalla. Ne ovat olleet siinä, niin ei ole poiskaan otettu. Kun porukka tulee ympärille ja kellot soi, ei se välttämättä tarvisi niitäkään, mutta olen ajatellut, ettei tarvi arvuutella jos jotain tapahtuu, että nuo nyt jäi laittamatta."Myös valmentamisessa hän osaa ottaa hevosen ominaispiirteet huomioon.”Sauli on sellainen, että mitä enemmän annat sille liikettä, sen parempi, notkeampi, rennompi ja rauhallisempi se on. Kilpailuaikaan lenkkien ei tarvi olla mitenkään raskaita, kunhan sitä vaan käyttää aisoissa. Se tykkää, että sitä treenataan. Se treenattiin hyvin talvella ja on noinkin pieni hevonen, niin ei sillä periaatteessa tarvitsisi nyt ajaa noinkaan paljon starttien välissä.”Neljä- ja viisivuotiskausien välissä ori sai säännöllistä valmennusta."Talvella ajettiin neljä kertaa viikossa. Oltiin toista tuntia matkassa, kilometrejä tuli 12 ja 14 väliin. Meillä on hirveän mäkiset maastot ja se veti vastuskärryjä koko talven, mutta vastusta ei käytetty. Mäet antoi vastuksen luonnostaan. Nyt kilpailuaikaan ajatuksena on pitää sitä joka toinen päivä valjaissa, mutta oli se nytkin ennen starttia neljä kertaa viikon aikana.".KERRATTU PATRIKIIN. Nelinkertainen ravikuningas Patrik on periyttäjänä jäänyt ehkä hieman aliarvostetuksi. Se kuitenkin jätti esimerkiksi kolme ravikuninkaallista, kuninkaat Patrikin Muisto ja Rikhart sekä kuningatar Uja. Sen emänisätuotannostakin löytyy ravikuningatar Milia ja Pohjoismaiden mestari Suivikas.Patrik on myös lenkki isänisänsä Vieterin käytännössä ainoassa nykypäivään jatkavassa isälinjassa. Siitä on ennen kaikkea vastannut Patrikin poika, kriterium- ja derbyvoittaja Liising.Rekilammen Saulilla Patrik esiintyy kahteen kertaan kolmannessa polvessa, joka ellei ole jopa aivan ainutlaatuista, niin ainakin tuiki harvinaista. Patrik on Rekilammen Saulin isä Bokerin emänisä ja emä Sirkan Virkku on Liisingin tytär.Viime vuonna kuolleesta Bokerista jäi vain 45 rekisteröityä jälkeläistä, joista Rekilammen Sauli kiilasi viime startillaan isänsä rahatilaston ykköseksi. Nopein on vielä Viktor Kärppä 21,9a.Rekilammen Saulin emäsuku rantautui Kontiolahden Kulhoon jo nelisenkymmentä vuotta sitten, kun Veijo Varis osti Hilurin Hulun Oiva Pölöseltä. Hilurin Hulu oli korkeintaan kohtalainen kilpatamma, 55 starttia toi ennätyksen 33,8a ja kaksi voittoa. Periyttäjänä se onnistui paremmin, vaikka jätti vain kaksi varsaa. Niistä Rekilammen Saulin emänemä, Hulun Sirkka 26,0a päätti kantavana uransa komeasti A.V. Marttilan Tammasarjan voittoon. Sen kahdeksasta varsasta nopein oli Sirkan Samu 22,9a ja tähtirajan rikkoivat myös Sirkan Sakari 26,4ake, Sirkan Shotti 27,4a, Sirkan Vire 27,9ake ja Sirkan Sulttaani 29,8ke.Niko Varis pitää näitäkin lahjakkaampana Rekilammen Saulin emä Sirkan Virkkua 31,1ke, vaikka se uransa 26 startista sai aikaiseksi vain kaksi kolmosta.”Se kuumui niin”, hän toteaa.Rekilammen Sauli on emänsä ensimmäinen varsa, eikä nuorempia ole vielä radoilla nähty. Miia ja Niko Varis ovat jo myyneet Sirkan Virkun, mutta ovat mukana Talli Adjutanteissa, joka omistaa sen vuotiaan orivarsan H.V. Tuurista, Rekilammen Riston.Sirkan Virkku teki tänä kesänä lieksalaisille Moona ja Niko Keroselle tammavarsa Neito Kesäheinän Mikko Maniasta.. ”Tahtotila olisi uusia sillä, mutta eläinlääkäritilanne on täällä päin huono, eikä voi olla ihan varma”, Niko Keronen kertoo.Vaikka Rekilammen Sauli on tiukasti kerrattu Patrikiin ja Vieteri esiintyy vielä kolmannenkin kerran sukutaulussa, on sen sukusiitosprosentti varsin maltillinen 6,31.

Presidentin kaima on jo kunkku

Aiheeseen liittyvää