Sukulinjat: Kaksi samanlaista – "Tahtoa on kertynyt, ja kun me jotain päätämme, emme kuuntele ketään"

SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.Veera Venäläinen:.”Meillä ei ole ollut koskaan kotona hevosia, mutta halusin pienenä aina lähteä iskän mukaan tallille, kun hän lähti kengittämään tai raveihin. Neljä vuotta vanhempi veljeni pelasi jääkiekkoa ja äitipuoli vei hänet usein hallille, mutta minä lähdin isän kanssa..Talleilla isä kengitti, ja minä tein muuta. Stenbergin Paulan ja Airaksisen Riston yhteisellä tallilla Paula opetti minut ratsastamaan. Kävimme kaksipäällä hurjastelemassa, ja sieltä minuun varmaan tuli tämä vauhdin hurma. Olin ehkä vain nelivuotias, kun vedimme laukkavetojakin. Risto taas opetti minut käärimään pinteleitä. Puuhastelin talleilla kaikkea, ja osasin kyllä keksiä itselleni tekemistä. Isä oli aina tosi varovainen minun suhteeni, ja hän oli kauhuissaan, kun olin tällainen rämäpää..Tallialueella raveissa keksin myös tekemistä, ja vietimme aikaa Kylliäisen Siljan ja Holopaisen Ellin kanssa..Sain kyllä poninkin, ja sen kanssa puuhastelin..Olen aina tiennyt, että hevoset ovat se juttu, mitä haluan tehdä, mutta iskä vaati, että peruskoulun jälkeen en mene töihin tai hevosalan kouluun, vaan hankin muun ammatin. Tein lähihoitajakoulun, mutta sen jälkeen menin töihin Juha Utalalle, jolla olin ollut kesätöissä vuodesta 2019 asti. Tänä syksynä vaihdoin Joni Irrille..Nykyään näemme isän kanssa aiempaa vähemmän, mutta hän käy meidän tallilla kerran viikossa kengittämässä. Ja raveissa nähdään ja yleensä jorinoidaan radan varressa. Vapaina viikonloppuina käyn kotona..Isäni on kyllä oikea kunnon hevosmies, ja hänellä on vankka taito. Arvostan sitä, ja yritän aina kuunnella hänen ohjeitaan. Kengittämisessä varsinkin hän on ihan älyttömän hyvä! Eikä häntä kuskinakaan voi moittia, vaikka hevosia on nyt ollutkin vähemmän ajettavana. Aiemmista isän ajokeista mieleen on jäänyt Daniel Palema, josta tykkäsin hirveästi. Ja pienenä piirtämäni kuva Oktaaviasta on vieläkin lapsuudenkodissa jääkaapin ovessa..Meillä on ollut isän kanssa aina tosi hyvät välit, mutta myös muutamat yhteenotot, niin kuin siitä opiskelusta. Minua koulu ei kiinnostanut yhtään, mutta nyt ajattelen, että oli niissä isän tarkoituksissa perääkin, ja se lähihoitajakoulun käyminen oli hyväkin asia..Olin koulussa 2,5 vuotta, ja kun valmistuin, menin tallille töihin. Tein saman tien selväksi, että tämä on ilmoitusluontoinen asia, josta ei enää kysellä..Yhtenä vuonna olen ollut töissä Ruotsissa Jerry Riordanin tallilla Halmstadissa, ja nyt iskä on kannustanut, että se kortti kannattaisi katsoa, että lähtisin ulkomaille. Varmasti lähdenkin vielä..Isä on opettanut minulle ihan hirveän paljon asioita. Yleisin neuvo on ollut se, että kun vaan tekee työt vastuullisesti ja kunniakkaasti loppuun asti, sillä pärjää hyvin. Lapsesta asti on ollut selkeää, että pitää tehdä töitä, eikä töissä lusmuilla..Jos jonkun taidon haluaisin oppia isältä, niin kengityksen. Osaan lyödä kengän takaisin, mutta en muotoilla sitä. Epäilen, että jos isä alkaisi opettaa minua kengittämään, siinä ei pitkälle pötkittäisi. Minä olisin, että en osaa, en osaa, ja sitten isä tiuskahtaisi, että nyt pulinat pois! Tosin voi kyllä olla, että nyt me molemmat osaisimme jo olla siinä tarpeeksi kärsivällisiä..Luonteeltaan isä on tosi puhelias, hän kertoo vitsejä, ja on hyväntuulinen ja hyvä kuuntelemaan. Hevosten kanssa hän on ihan todella kärsivällinen. .Jos miettii huonoja puolia, niin hänen on vaikea myöntää tappio. Ja me molemmat olemme yhtä jääräpäisiä, siitä olen kuullut. Tahtoa on kertynyt, ja kun me jotain päätämme, sitten emme kuuntele ketään..Iskä on isoin esikuvani. Ilman häntä en olisi tässä, missä nyt olen.”.Kari Venäläinen:.”Veera on aina ollut kiltti tyttö. Semmoinen, jota perhepäivähoitaja kehui luonnonlapseksi. Mutta päättäväinen hän on. .Minun mukaani hän halusi lähteä pienestä pitäen. Etenkin Paula Stenbergin ja Risto Airaksisen tallille piti lähteä salaa, jos en voinut ottaa häntä mukaan. Paula keksi hänelle paljon tekemistä, ja kyllä Veera myös seurasi kengitystä tarkkaan. Hän osasi jo pienenä kengityksen kaikki vaiheet, ja viiden vanhana hän putsasi iäkkään Duran Hannoverin kaviot ja kiristeli hokkeja. Mutta kun hän opetteli vanhempana kengittämään, ehdotin, että hän pyytää Saarelan Jamppaa neuvomaan, koska silloin tuntui, että emme saa sitä yhdessä tehtyä..Nyt Veera pystyy lyömään kengän jalkaan ihan täysin, mutta hän on sellainen perfektionisti. Hän haluaa tehdä kaiken täydellisesti ja olla todella varma, ennen kuin kukaan saa nähdä hänet tekemässä jotain uutta asiaa. Sen takia hän ei varmaankaan ole ajanut kilpaa tai mennyt montea, vaikka hän jo 10-vuotiaana treenasi monte-satulassa Nelly Korpikosken kanssa..Veeraa hävettää, että hän ei osaa kengittää. Hänen veljensä kaveri kyllä lohdutti, että hänen isänsä on hammaslääkäri, eikä häntä itseään yhtään hävetä se, että hän ei osaa porata hampaita..Sen tiedän, että jos tänä päivänä alkaisin opettaa Veeraa kengittämään, se onnistuisi jo hyvin, eikä siinä ei tulisi mitään ongelmaa. Mutta en usko, että hänen sitä kannattaa alkaa ammatikseen tekemään..Silloin Veeran peruskoulun jälkeen halusin, että hän opiskelee muun ammatin kuin hevoset, mutta jos palo vielä sen jälkeen jatkuu, hän voi mennä tallille töihin. Niinhän se jatkui, ja se sopii minulle. Hän oli myötämielinen silloin, kun minä halusin sitä kouluun menemistä, ja minä olen myötämielinen nyt..Onhan sen heti pienestä nähnyt, että hevoset ovat hänen intohimonsa. Ala on kuitenkin kova, on paljon muuttujia ja raskas työ. Mutta kun se nyt on hänen intohimonsa, olen siihen kannustanut. Nyt olen suositellut hänelle ulkomaille lähtemistä, koska se tuo nuorelle ihmiselle elämänkokemusta ja kasvattaa ihmisenä. Itsekin olen aikanaan ulkomailla ollut, ja se muuttaa myös näkökulmaa Suomea kohtaan. Sitä huomaa, että täällä on kaikki aika helppoa..Kun Veera oli nuori, luulin, että ratsastus olisi hänelle kovempi juttu. Hän oli hyvä ratsastaja, ja muistan, kun hän kilpaili Hollolassa tosi reaktiivisella nuorella hevosella, joka pukitti joka esteen välissä. Mietin, että miten hän pysyy kyydissä. Olin ratsastuskilpailuissa paljonkin mukana, mutta jos siellä vähänkin jotain neuvoin, se oli hänen mielestään väärin..Sitten kun hän meni Utalaan kesätöihin ja ratsasti siellä ravihevosilla metsissä, kilpaileminen loppui. Hän sanoi, että ei lähde enää kentälle pyörimään..Kyllä minä näen Veerassa paljon itseäni. Hän on päättäväinen, ja kun hän jotain kohti lähtee pyrkimään, sinne hän menee, vaikka ei välillä asiasta puhukaan, ennen kuin on maalissa. Samalla hänessä on herkkä puoli, ja kiltti hän on ollut aina. Hän ymmärtää hyvin kaikenlaisia eläimiä ja pärjää niiden kanssa..Kadehdin hänestä monia piirteitä. Hänestä ihan huokuu iloisuus, ja hän tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja häntä on helppo lähestyä. Hän osaa olla tosi hyvin esimerkiksi lasten ja vammaisten kanssa..Kun itse haluan hioa jotain huonoja puolia itsessäni, voin katsoa, mikä Veerassa voi ärsyttää, ja se sama on aina minussa. Niitä sitten yritän petrata. Eläinten kanssa meillä molemmilla on pitkä pinna, mutta muissa, ihan tavallisissa asioissa se pinna voi palaa. .En ole koskaan huutanut lapsilleni, kuten en huuda hevosillekaan. Mutta sillä tavalla olemme Veeran kanssa molemmat kärsimättömiä, että jos meidän pitäisi lukea ohjeita ja asentaa digiboksi, se ei onnistuisi ikinä.”.Kari Venäläinen ohjasti tuhannennen voiton – ”Hevoset ja raviurheilu ovat aina olleet minulle tärkeitä”

Sukulinjat: Kaksi samanlaista – "Tahtoa on kertynyt, ja kun me jotain päätämme, emme kuuntele ketään"

Aiheeseen liittyvää