Realisti ottaa tosiasiat huomioon ja usein myös toimii niiden mukaan. Realismi kuitenkin mielletään mielellään hieman negatiivissävyiseksi. Ajatellaan, että sen tarkoitus on tuoda esiin kuhunkin asiaan liittyvät ongelmat ja epäkohdat.Onko sitten olemassa myönteistä realismia, voiko joku olla positiivinen realisti? Rautalammin Pukkiharjun kylässä, Kolkkalan tilalla saadaan tähän vastaus. Kyllä voi.Teuvo Nikulaiselta on turha odottaa edes puolittaista kriittistä sanaa asioiden tolasta raviurheilussa yleensä tai omalta kohdalta erikseen. Häneltä on myös turha odottaa minkäänlaista pullistelua menneestä tai potentiaalisesta tulevasta menestyksestä. Ei hän silti kengänkärkiään katsele. Hän tietää, että hyvin on mennyt ja toivoo, että menisi vastakin, mutta tietää raviurheilun olevan laji, jossa tilanteet vaihtelevat.Nikulaisen murre on savo, mutta hän eroaa yhdessä seikassa moneen muuhun savoa haastavaan. Hänen lauseensa päättyy pisteeseen, eikä pilkkuun, jonka jälkeen kuulijalle jää vastuu ajatella jatko.”Ne on minua viisaampien päätettävä”, on Nikulaisen patenttivastaus ravipoliittisiin kysymyksiin. Ja piste.Sama linja hänellä on hevosista puhuttaessa.”Parempi, kun hevoset kehuvat itse itsensä”, hän kuittaa..Parempi, kun hevoset kehuvat itse itsensä.. Hänen valmennustallinsa hevoset ovat kehuneet itse itsensä oikein tosissaan tällä vuosikymmenellä. Pelkästään tilastoja tutkailemalla tapahtui vuonna 2021 valtava hyppy eteenpäin, joka taso säilyi viime vuonna ja tänä vuonna alkukaudesta päätellen tehdään jälleen harppaus eteenpäin.”Hankala siihen on sanoa yhtä syytä”, hän pohtii menestyksen taustoja. ”Pikku hiljaa ihmiset ovat alkaneet luottaa ja on tullut enemmän hevosia treeniin. Jotenkin on aina jollain hevosella pärjätty, mutta kun hevosten määrä on kasvanut, on pärjääjiäkin ollut useampia.”Pieniin yksityiskohtiin hän sentään taipuu.”Aina olen yrittänyt samalla metodilla treenata, mutta ehkä siihen tekemiseen on löytynyt sellaista rentoutta. On tullut luotto, että uskaltaa antaa hevosten olla helpommallakin. Kai ne siitäkin on ruvenneet parantamaan.”Hän jakaa kiitosta myös kolmatta vuotta sitten tiimiin liittyneelle hevosenhoitaja Sara Pulkkiselle.”Hänen myötään on hevosten jalkojen hoitoon paneuduttu ihan uudella tavalla. Sitä kautta on saatu hevosiin lisää kestävyyttä.”. Teuvo Nikulaisen isä Kalle Nikulainen oli rautalammilainen raviharrastaja. Hänellä oli muun muassa tähtijuoksijaori Luiter.”Kotoa peritty tauti tämä on, siellä oli aina hevosia”, Teuvo Nikulainen hymähtää. ”Parhaimmillaan kotona oli kahdeksan hevosta yhtä aikaa tallissa. Isällä oli työhevosiakin, kun olin pieni. Hän teki savottahommia.”Hevoset veivät nuoren miehen mennessään.”Kyllä nämä hevoshommat olivat pienestä pitäen, mitkä kiinnosti, ei mikään muu. En ole oikeita ihmisten töitä yrittänyt tehdä päivääkään, olen jättänyt ne oikeille ihmisille.”Koulun käyminenkin oli hieman niin ja näin, paitsi Kiuruveden hevosenhoitajakoulu.”Kouluaikaan kävin Soinisen Jarilla Suonenjoella työharjoittelussa ja kesähommissa. Vaaraniemen Karilla olin kolme kuukautta työharjoittelussa Bodenissa.”Ruotsissa ollessa hän havaitsi, että koulun kielitunneilla olisi saattanut olla jotain hyödyllistäkin tarjottavaa.”Muutenhan siellä Ruotsissa oli mukavaa, mutta kun en osaa kuin savvoo. Paremmin siellä alettiin sitten savvoo ymmärtämään kuin minä ruotsia.” Edes yllättävä terveysongelma ei vaikuttanut hevosintoon.”Lähti lonkka paikoiltaan kasvuhäiriön takia, se sattui. Lonkka laitettiin paikalleen ja jotain sinne ruuvailtiin. Sanoivat, että kyllä se kestää, kun et mitään fyysistä tee.”Muutamaa vuotta myöhemmin Nikulaisella oli 200 kengitettävän hevosen rinki. Sitä joku saattaisi pitää fyysisenä työnä.Tätä ennen hän kuitenkin työskenteli kolme vuotta Olli Tiaisella.”Osuin sinne ihan tallin kulta-aikaan. Millstone’s Eager voitti Harper Hanoverin ja Suur-Hollolan ja Indigo Steelkin pärjäsi hyvin.”Hän sanoo Tiaisella tuolloin työskennelleen Jukka Pitkäsen olleen tärkeä tiennäyttäjä hevosmiestaidoissa.”Ja Eager antoi uskoa, että tavallisistakin suvuista voi tulla huippuhevosia, kun niiden kanssa tehdään töitä. Ehkä sekin vaikuttaa tänä päivänä siihen, että meillä jokaisen hevosen kanssa tehdään sama työ, siinä kohtaa ei suvut tai menestykset merkitse mitään. Parhaamme teemme kaikkien kanssa.”.Eager antoi uskoa, että tavallisistakin suvuista voi tulla huippuhevosia.. Kolkkalan tilan Teuvo Nikulainen hankki 15 vuotta sitten.”Ostin tämän Tiitisen Jarilta, Savon-hevosten kasvattajalta”, Nikulainen kertoo. ”Tässä oli hyvä talli jo valmiina, siitä olen rakennellut paikkoja lisää.”Tila on 25 hehtaarin kokoinen.”Seitsemän hehtaaria peltoa on pihassa laitumena. Vuokrapelloilta tehdään heinää itselle ja vähän myyntiinkin.”Tallin toiminta lähti hyvin pienimuotoisesti liikkeelle.”Oli muutama oma hevonen. Vienan Myrsky syntyi tähän ja Savon Susannan varsoja. Sitä kautta tätä systeemiä on ruvettu rakentelemaan.”Nelinkertaisen kuningatarkilpakävijä Savon Susannan 22,7a jälkeläisistä Nikulaisella on tälläkin hetkellä treenissä kuusivuotias Savon Sisu 27,0ke ja viisivuotias Savon Sokeri 30,7ake.Viime syksynä kuollut Vienan Myrsky 25,6ke kilpaili koko uransa Nikulaisella ja otti 14 voittoa.”Sen emä kuoli ja sitä syöteltiin tuttipullolla. Siitä tuli minulle tärkeä hevonen, se nosti nimeä esiin raviurheilussa.”. Tärkeäksi hevoseksi osoittautui myös edesmenneeltä enolta jäänyt Express Itin tytär Smokin Rose 13,6a. Se voitti Nikulaisen valmentamana haastajadivisioonatasolla, mutta nyt varsojensa kautta tamman merkitys on kasvanut entisestään. Sen jälkeläiset juhlivat esimerkiksi viime kuun lopulla Pilvenmäellä. Smokin Ride voitti haastajadivisioonakarsinnan ja toi sitä ohjastaneelle Jukka Torviselle tuhannennen voiton. Smokin Boy oli puolestaan Pilvenmäki Specialin kakkonen. Kumpikin on Nikulaisen omia kasvatteja.”Rose varsoo ihan näinä päivinä, en vaan muista mistä. Eskosen Tiina hoitaa sen siemennykset, olen sanonut hänelle, että laittaa jollain sopivalla orilla.”Sara Pulkkinen huomauttaa, että tulevan varsan isä on Friendly Bourbon.”Älkää pyytäkö toistamaan nimeä”, Nikulainen nauraa.. Tällä hetkellä Nikulaisen treenilistalla on 25 hevosta.”Parissa kymmenessä hevosten määrä on nyt pyörinyt, en ole vielä koskaan sanonut, että talli on täysi. Määrä pitää olla sellainen, että pystyy pitämään työntekijöitä ja vielä maksamaan heille työstään kohtalaista korvausta.”Sara Pulkkisen lisäksi tallilla työskentelee Väinö-Kalle Korhonen ja Viivi Sandström. Hevosenomistajista Mikko Hyvärinen ja Pekka Korhonen auttelevat hevosten ajoissa.. ”Hevoshieroja Marke Pitkäsen tekemä lihashuolto on myös tärkeää. Isoveljeni Tapio ei hevosiin puutu, mutta käy auttamassa pitämään paikkoja kunnossa ja korjailee, mitä minä ehdin hajottamaan.”Kengittämistä Nikulainen ei ole hylännyt, vieraita kengitettäviä on tällä hetkellä satakunta.”Pääasiassa ratsuja, niiden kengittäminen on paljon ravureita helpompaa, kun niillä mennään aika tavalla samalla muotilla. Kengittämisellä on yritetty hankkia elantoa, ja kasvattaa ja kehittää sitä kautta tätä valmennustoimintaa.”Hän on ajatellut vähentää edelleen kengitettävien määrää, mutta toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen tasolle.”Kengittäminen on sellaista touhua, ettei sitä montaa kymmentä vuotta jaksa tehdä näin isosti. On siinä sekin, että kun käy kengittämässä, saa vähän vaihtelua ja pääsee kotoa pois. Kengittäminen on töissä käyntiä ja vapaapäivä on, kun pääsee tässä ajelemaan hevosia.”. Kyllä hän ihan oikean vuosilomankin pyrkii pitämään.”Kerran vuodessa ollaan viikko pohjoisessa metsällä, jänistä ammutaan pääasiassa. Viimeksi oltiin Savukoskella. Meitä on hyvä neljän hengen porukka, Hyvärisen Mikko, velipoika Tapio ja Vainikaisen Make.”Rautalampi ei äkkiseltään tunnu ravi-Suomen keskeisimmältä paikalta, mutta Teuvo Nikulainen on hyvin tyytyväinen tallinsa sijaintiin.”Tästä on hyvä kilpailla”, hän korostaa. ”Kuopio ja Jyväskylä ovat sadassa kilometrissä, Mikkeliin 150 kilometriä. Sitten kun 250 – 300 kilometrin ringin pistää tämän ympärille, niin löytää aika monta Suomen ravirataa. Kilpailukalenteri on ok ja sarjoja riittää.”Palkintotasokin saa häneltä kiitosta.”Toivottavasti se pysyisi näin hyvänä, kun vaan on hyvä hevonen, sillä pystyy tienaamaan. Palkintoskaalaan tosin voisi tehdä korjausta, kolmas – neljäs sijakin on hyvä ja niille pitäisi saada enemmän, kun taas häntäpään hevoset eivät tarvitse penniäkään.”Kaikille edes vähän -tyyli ei miellytä Nikulaista.”Kyllä hevosen pitää olla puolen välin paremmalla puolella, että se ansaitsee rahaa ravikilpailusta. En kannata näitä sääliviisikymppisiä viimeisille, se on turhaa leikkiä.”Hän ajaa itsekin jonkin verran kilpaa, mutta luottaa pääasiassa lainaohjastajiin.”Aloittelustartteja ajan mielelläni itse, sitten kun ne rupeaa tuntumaan oikeasti hyville, annetaan ohjat ammattimiehille. Näitä omia ajoja voisi siirtää jo enemmän Väinölle (Väinö-Kalle Korhonen). Kuskeille en anna ohjeita, mutta tietysti kerron, jos hevosessa on jotain huomioitavaa.”Isompien kimppojen hevosia hänellä ei ole kuin yksi. Ellin Sisun nelivuotiaan pojan Sumian omistaa kymmenen hengen porukka.”Se oli helppo kerätä, kun puolet otti omasta suvusta ja kasvattaja Eskolan Tiina jäi siihen. Kyllähän kimppaomistamista tässä pitäisi kehittää ja saada ihmisiä siihen innostumaan.”Hyvin alkaneesta vuodesta huolimatta miehen mietteet jatkosta ovat varsin maltilliset. Vastaus kysymykseen tulevista tavoitteista on hyvin teuvonikulaismainen.”Tavoitteet eivät hirveän isoja ole. Mennään päivä kerrallaan ja toivotaan, että hevoset pysyisivät terveinä ja saataisiin tallin menestystä koko ajan paremmaksi. Uskotaan mitä tehdään ja tehdään kovasti työtä. Kyllä hevoset sitten korvaavat työnteon.” .TREENIKAUSI JA KILPAKAUSI ERILLÄÄNJo Kiikan Maestro Tuomo Mäkelä totesi aikoinaan, ettei kahta voi hevosella tehdä yhtä aikaa, valmentaa ja ajaa kilpaa. Tähän nojautuu myös Teuvo Nikulainen treenisysteemissään.”Treenikaudella ajetaan jarrukärryillä voimaa ja kilpailukaudella vähennetään treenaamista, mutta lisätään tempoa ja annetaan hevoselle enemmän vapaa-aikaa”, Teuvo Nikulainen kuvailee. ”Silloin myös ratsastellaan paljon ja pidetään niitä perähevosina.”Periaate koskee niin lämminverisiä kuin kotoista rotuammekin.”Lämpösillä ja suomenhevosilla ajetaan treeniä pääasiassa samalla tavalla. Vauhdit vaan vaihtuu ja suomenhevosilla ajetaan peruskuntokaudella reellä. Lämpösiä ei ole vielä reen eteen laitettu.”Pääasiallisena valmennuspaikkana on 900 metrin tie, joka ainakin haastattelupäivänä oli loistokunnossa hevosten treeniä ajatellen.”Siinä pihatiellä ajetaan pääasiassa treenit ja 700 metrin vedot. Talvisin on ollut puolentoista kilometrin metsälenkki, nyt viime talvena ajoin siihen hiekan pintaan ja siitä on tarkoitus saada sellainen pehmeän pohjan treenipaikka. Nyt se on vielä vain kävelykunnossa.”Treenitien pohja ei pysy hoitamatta kunnossa.”Olen yrittänyt pitää pintaa hyvänä, hiekkaa saa joka vuosi ajaa useamman kuorman. Jos meinaa pärjätä, pitää baanan olla kunnossa.”Suonenjoen radalle on matkaa 20 kilometriä, mutta ratahiitit eivät kuulu vakio-ohjelmaan.”Ratahiitillä kävin viime vuonna kerran ja toissa vuonna taisin myös käydä sen yhden kerran.”Näillä ajatuksilla hän pyrkii tekemään hevosia, joista olisi omistajille iloa kauan.”En ole kolmevuotiailla lämpösillä, enkä nelivuotiailla suomenhevosilla oikein pärjännyt. Varsatähtiä en ole saanut aikaiseksi, mutta en niitä ole yrittänytkään. Pitkäikäistä kilpahevosta olen aina parhaani mukaan yrittänyt rakentaa.”
Realisti ottaa tosiasiat huomioon ja usein myös toimii niiden mukaan. Realismi kuitenkin mielletään mielellään hieman negatiivissävyiseksi. Ajatellaan, että sen tarkoitus on tuoda esiin kuhunkin asiaan liittyvät ongelmat ja epäkohdat.Onko sitten olemassa myönteistä realismia, voiko joku olla positiivinen realisti? Rautalammin Pukkiharjun kylässä, Kolkkalan tilalla saadaan tähän vastaus. Kyllä voi.Teuvo Nikulaiselta on turha odottaa edes puolittaista kriittistä sanaa asioiden tolasta raviurheilussa yleensä tai omalta kohdalta erikseen. Häneltä on myös turha odottaa minkäänlaista pullistelua menneestä tai potentiaalisesta tulevasta menestyksestä. Ei hän silti kengänkärkiään katsele. Hän tietää, että hyvin on mennyt ja toivoo, että menisi vastakin, mutta tietää raviurheilun olevan laji, jossa tilanteet vaihtelevat.Nikulaisen murre on savo, mutta hän eroaa yhdessä seikassa moneen muuhun savoa haastavaan. Hänen lauseensa päättyy pisteeseen, eikä pilkkuun, jonka jälkeen kuulijalle jää vastuu ajatella jatko.”Ne on minua viisaampien päätettävä”, on Nikulaisen patenttivastaus ravipoliittisiin kysymyksiin. Ja piste.Sama linja hänellä on hevosista puhuttaessa.”Parempi, kun hevoset kehuvat itse itsensä”, hän kuittaa..Parempi, kun hevoset kehuvat itse itsensä.. Hänen valmennustallinsa hevoset ovat kehuneet itse itsensä oikein tosissaan tällä vuosikymmenellä. Pelkästään tilastoja tutkailemalla tapahtui vuonna 2021 valtava hyppy eteenpäin, joka taso säilyi viime vuonna ja tänä vuonna alkukaudesta päätellen tehdään jälleen harppaus eteenpäin.”Hankala siihen on sanoa yhtä syytä”, hän pohtii menestyksen taustoja. ”Pikku hiljaa ihmiset ovat alkaneet luottaa ja on tullut enemmän hevosia treeniin. Jotenkin on aina jollain hevosella pärjätty, mutta kun hevosten määrä on kasvanut, on pärjääjiäkin ollut useampia.”Pieniin yksityiskohtiin hän sentään taipuu.”Aina olen yrittänyt samalla metodilla treenata, mutta ehkä siihen tekemiseen on löytynyt sellaista rentoutta. On tullut luotto, että uskaltaa antaa hevosten olla helpommallakin. Kai ne siitäkin on ruvenneet parantamaan.”Hän jakaa kiitosta myös kolmatta vuotta sitten tiimiin liittyneelle hevosenhoitaja Sara Pulkkiselle.”Hänen myötään on hevosten jalkojen hoitoon paneuduttu ihan uudella tavalla. Sitä kautta on saatu hevosiin lisää kestävyyttä.”. Teuvo Nikulaisen isä Kalle Nikulainen oli rautalammilainen raviharrastaja. Hänellä oli muun muassa tähtijuoksijaori Luiter.”Kotoa peritty tauti tämä on, siellä oli aina hevosia”, Teuvo Nikulainen hymähtää. ”Parhaimmillaan kotona oli kahdeksan hevosta yhtä aikaa tallissa. Isällä oli työhevosiakin, kun olin pieni. Hän teki savottahommia.”Hevoset veivät nuoren miehen mennessään.”Kyllä nämä hevoshommat olivat pienestä pitäen, mitkä kiinnosti, ei mikään muu. En ole oikeita ihmisten töitä yrittänyt tehdä päivääkään, olen jättänyt ne oikeille ihmisille.”Koulun käyminenkin oli hieman niin ja näin, paitsi Kiuruveden hevosenhoitajakoulu.”Kouluaikaan kävin Soinisen Jarilla Suonenjoella työharjoittelussa ja kesähommissa. Vaaraniemen Karilla olin kolme kuukautta työharjoittelussa Bodenissa.”Ruotsissa ollessa hän havaitsi, että koulun kielitunneilla olisi saattanut olla jotain hyödyllistäkin tarjottavaa.”Muutenhan siellä Ruotsissa oli mukavaa, mutta kun en osaa kuin savvoo. Paremmin siellä alettiin sitten savvoo ymmärtämään kuin minä ruotsia.” Edes yllättävä terveysongelma ei vaikuttanut hevosintoon.”Lähti lonkka paikoiltaan kasvuhäiriön takia, se sattui. Lonkka laitettiin paikalleen ja jotain sinne ruuvailtiin. Sanoivat, että kyllä se kestää, kun et mitään fyysistä tee.”Muutamaa vuotta myöhemmin Nikulaisella oli 200 kengitettävän hevosen rinki. Sitä joku saattaisi pitää fyysisenä työnä.Tätä ennen hän kuitenkin työskenteli kolme vuotta Olli Tiaisella.”Osuin sinne ihan tallin kulta-aikaan. Millstone’s Eager voitti Harper Hanoverin ja Suur-Hollolan ja Indigo Steelkin pärjäsi hyvin.”Hän sanoo Tiaisella tuolloin työskennelleen Jukka Pitkäsen olleen tärkeä tiennäyttäjä hevosmiestaidoissa.”Ja Eager antoi uskoa, että tavallisistakin suvuista voi tulla huippuhevosia, kun niiden kanssa tehdään töitä. Ehkä sekin vaikuttaa tänä päivänä siihen, että meillä jokaisen hevosen kanssa tehdään sama työ, siinä kohtaa ei suvut tai menestykset merkitse mitään. Parhaamme teemme kaikkien kanssa.”.Eager antoi uskoa, että tavallisistakin suvuista voi tulla huippuhevosia.. Kolkkalan tilan Teuvo Nikulainen hankki 15 vuotta sitten.”Ostin tämän Tiitisen Jarilta, Savon-hevosten kasvattajalta”, Nikulainen kertoo. ”Tässä oli hyvä talli jo valmiina, siitä olen rakennellut paikkoja lisää.”Tila on 25 hehtaarin kokoinen.”Seitsemän hehtaaria peltoa on pihassa laitumena. Vuokrapelloilta tehdään heinää itselle ja vähän myyntiinkin.”Tallin toiminta lähti hyvin pienimuotoisesti liikkeelle.”Oli muutama oma hevonen. Vienan Myrsky syntyi tähän ja Savon Susannan varsoja. Sitä kautta tätä systeemiä on ruvettu rakentelemaan.”Nelinkertaisen kuningatarkilpakävijä Savon Susannan 22,7a jälkeläisistä Nikulaisella on tälläkin hetkellä treenissä kuusivuotias Savon Sisu 27,0ke ja viisivuotias Savon Sokeri 30,7ake.Viime syksynä kuollut Vienan Myrsky 25,6ke kilpaili koko uransa Nikulaisella ja otti 14 voittoa.”Sen emä kuoli ja sitä syöteltiin tuttipullolla. Siitä tuli minulle tärkeä hevonen, se nosti nimeä esiin raviurheilussa.”. Tärkeäksi hevoseksi osoittautui myös edesmenneeltä enolta jäänyt Express Itin tytär Smokin Rose 13,6a. Se voitti Nikulaisen valmentamana haastajadivisioonatasolla, mutta nyt varsojensa kautta tamman merkitys on kasvanut entisestään. Sen jälkeläiset juhlivat esimerkiksi viime kuun lopulla Pilvenmäellä. Smokin Ride voitti haastajadivisioonakarsinnan ja toi sitä ohjastaneelle Jukka Torviselle tuhannennen voiton. Smokin Boy oli puolestaan Pilvenmäki Specialin kakkonen. Kumpikin on Nikulaisen omia kasvatteja.”Rose varsoo ihan näinä päivinä, en vaan muista mistä. Eskosen Tiina hoitaa sen siemennykset, olen sanonut hänelle, että laittaa jollain sopivalla orilla.”Sara Pulkkinen huomauttaa, että tulevan varsan isä on Friendly Bourbon.”Älkää pyytäkö toistamaan nimeä”, Nikulainen nauraa.. Tällä hetkellä Nikulaisen treenilistalla on 25 hevosta.”Parissa kymmenessä hevosten määrä on nyt pyörinyt, en ole vielä koskaan sanonut, että talli on täysi. Määrä pitää olla sellainen, että pystyy pitämään työntekijöitä ja vielä maksamaan heille työstään kohtalaista korvausta.”Sara Pulkkisen lisäksi tallilla työskentelee Väinö-Kalle Korhonen ja Viivi Sandström. Hevosenomistajista Mikko Hyvärinen ja Pekka Korhonen auttelevat hevosten ajoissa.. ”Hevoshieroja Marke Pitkäsen tekemä lihashuolto on myös tärkeää. Isoveljeni Tapio ei hevosiin puutu, mutta käy auttamassa pitämään paikkoja kunnossa ja korjailee, mitä minä ehdin hajottamaan.”Kengittämistä Nikulainen ei ole hylännyt, vieraita kengitettäviä on tällä hetkellä satakunta.”Pääasiassa ratsuja, niiden kengittäminen on paljon ravureita helpompaa, kun niillä mennään aika tavalla samalla muotilla. Kengittämisellä on yritetty hankkia elantoa, ja kasvattaa ja kehittää sitä kautta tätä valmennustoimintaa.”Hän on ajatellut vähentää edelleen kengitettävien määrää, mutta toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen tasolle.”Kengittäminen on sellaista touhua, ettei sitä montaa kymmentä vuotta jaksa tehdä näin isosti. On siinä sekin, että kun käy kengittämässä, saa vähän vaihtelua ja pääsee kotoa pois. Kengittäminen on töissä käyntiä ja vapaapäivä on, kun pääsee tässä ajelemaan hevosia.”. Kyllä hän ihan oikean vuosilomankin pyrkii pitämään.”Kerran vuodessa ollaan viikko pohjoisessa metsällä, jänistä ammutaan pääasiassa. Viimeksi oltiin Savukoskella. Meitä on hyvä neljän hengen porukka, Hyvärisen Mikko, velipoika Tapio ja Vainikaisen Make.”Rautalampi ei äkkiseltään tunnu ravi-Suomen keskeisimmältä paikalta, mutta Teuvo Nikulainen on hyvin tyytyväinen tallinsa sijaintiin.”Tästä on hyvä kilpailla”, hän korostaa. ”Kuopio ja Jyväskylä ovat sadassa kilometrissä, Mikkeliin 150 kilometriä. Sitten kun 250 – 300 kilometrin ringin pistää tämän ympärille, niin löytää aika monta Suomen ravirataa. Kilpailukalenteri on ok ja sarjoja riittää.”Palkintotasokin saa häneltä kiitosta.”Toivottavasti se pysyisi näin hyvänä, kun vaan on hyvä hevonen, sillä pystyy tienaamaan. Palkintoskaalaan tosin voisi tehdä korjausta, kolmas – neljäs sijakin on hyvä ja niille pitäisi saada enemmän, kun taas häntäpään hevoset eivät tarvitse penniäkään.”Kaikille edes vähän -tyyli ei miellytä Nikulaista.”Kyllä hevosen pitää olla puolen välin paremmalla puolella, että se ansaitsee rahaa ravikilpailusta. En kannata näitä sääliviisikymppisiä viimeisille, se on turhaa leikkiä.”Hän ajaa itsekin jonkin verran kilpaa, mutta luottaa pääasiassa lainaohjastajiin.”Aloittelustartteja ajan mielelläni itse, sitten kun ne rupeaa tuntumaan oikeasti hyville, annetaan ohjat ammattimiehille. Näitä omia ajoja voisi siirtää jo enemmän Väinölle (Väinö-Kalle Korhonen). Kuskeille en anna ohjeita, mutta tietysti kerron, jos hevosessa on jotain huomioitavaa.”Isompien kimppojen hevosia hänellä ei ole kuin yksi. Ellin Sisun nelivuotiaan pojan Sumian omistaa kymmenen hengen porukka.”Se oli helppo kerätä, kun puolet otti omasta suvusta ja kasvattaja Eskolan Tiina jäi siihen. Kyllähän kimppaomistamista tässä pitäisi kehittää ja saada ihmisiä siihen innostumaan.”Hyvin alkaneesta vuodesta huolimatta miehen mietteet jatkosta ovat varsin maltilliset. Vastaus kysymykseen tulevista tavoitteista on hyvin teuvonikulaismainen.”Tavoitteet eivät hirveän isoja ole. Mennään päivä kerrallaan ja toivotaan, että hevoset pysyisivät terveinä ja saataisiin tallin menestystä koko ajan paremmaksi. Uskotaan mitä tehdään ja tehdään kovasti työtä. Kyllä hevoset sitten korvaavat työnteon.” .TREENIKAUSI JA KILPAKAUSI ERILLÄÄNJo Kiikan Maestro Tuomo Mäkelä totesi aikoinaan, ettei kahta voi hevosella tehdä yhtä aikaa, valmentaa ja ajaa kilpaa. Tähän nojautuu myös Teuvo Nikulainen treenisysteemissään.”Treenikaudella ajetaan jarrukärryillä voimaa ja kilpailukaudella vähennetään treenaamista, mutta lisätään tempoa ja annetaan hevoselle enemmän vapaa-aikaa”, Teuvo Nikulainen kuvailee. ”Silloin myös ratsastellaan paljon ja pidetään niitä perähevosina.”Periaate koskee niin lämminverisiä kuin kotoista rotuammekin.”Lämpösillä ja suomenhevosilla ajetaan treeniä pääasiassa samalla tavalla. Vauhdit vaan vaihtuu ja suomenhevosilla ajetaan peruskuntokaudella reellä. Lämpösiä ei ole vielä reen eteen laitettu.”Pääasiallisena valmennuspaikkana on 900 metrin tie, joka ainakin haastattelupäivänä oli loistokunnossa hevosten treeniä ajatellen.”Siinä pihatiellä ajetaan pääasiassa treenit ja 700 metrin vedot. Talvisin on ollut puolentoista kilometrin metsälenkki, nyt viime talvena ajoin siihen hiekan pintaan ja siitä on tarkoitus saada sellainen pehmeän pohjan treenipaikka. Nyt se on vielä vain kävelykunnossa.”Treenitien pohja ei pysy hoitamatta kunnossa.”Olen yrittänyt pitää pintaa hyvänä, hiekkaa saa joka vuosi ajaa useamman kuorman. Jos meinaa pärjätä, pitää baanan olla kunnossa.”Suonenjoen radalle on matkaa 20 kilometriä, mutta ratahiitit eivät kuulu vakio-ohjelmaan.”Ratahiitillä kävin viime vuonna kerran ja toissa vuonna taisin myös käydä sen yhden kerran.”Näillä ajatuksilla hän pyrkii tekemään hevosia, joista olisi omistajille iloa kauan.”En ole kolmevuotiailla lämpösillä, enkä nelivuotiailla suomenhevosilla oikein pärjännyt. Varsatähtiä en ole saanut aikaiseksi, mutta en niitä ole yrittänytkään. Pitkäikäistä kilpahevosta olen aina parhaani mukaan yrittänyt rakentaa.”
