Hyvää hevosta on tietenkin aina helppo fanittaa, mutta Elan tuntuu keränneen raviurheilun ystäviä ihailijoikseen myös olemuksensa ansiosta. Jokainen, joka on kerran nähnyt Elanin kaviouralla vauhdissa, osaa erottaa sen joukosta myös seuraavalla kerralla. Ruunan ryhdikkyys sattuu heti silmään. Sitä ei ole saatu aikaiseksi obersekillä, se on juossut kilpaa ilman sitäkin. Vaaleanpunarautias on puolestaan yksi suomenhevosystävien eniten rakastamia värejä, varsinkin kun siihen yhdistetään liinakkoharja ja kaiken kruunaava läsi.Eikä tässä vielä kaikki, kuten maankuulu helppoheikki Rukkas-Antti tapasi sanoa. Usein puhutaan ihanneliikkeistä, mutta ravihevoset pääsevät lujaa ja menestyvät hyvin laajalla skaalalla tyylejä. Tämä koskee erityisesti omaa kansallisrotuamme.Elanin takajalat antavat voimakkaan potkun, mutta etujalkojen liike on sen varsinainen tavaramerkki. Askel on pitkä, polvi kohoaa kohtalaisen korkealle, mutta taipuu juuri ajoissa, ettei liikkeen teho karkaa yläilmoihin, eikä ravi myöskään mene harppomiseksi. Kun jalka palaa takaisin, käy kavio lähellä kainaloa, siihen kuitenkaan hipaisematta. Paljon vanhaa sunnuntaihesaria paksumpaa ei kavion ja kainalon välissä ehjänä säilyisi. Kaikki tämä tapahtuu vankan vakaalla rytmillä..Voittoputki venähtänyt jo seitsemäänKuten sanottu, hyvää hevosta on helppo fanittaa ja Elan täyttää tämänkin vaateen komeasti. Kyseessä on ikäluokkahuippu, joka nyt seitsemänvuotiaaksi kääntyneenä on voittoputkessa, joka on tammikuun kolmen ykkösen myötä venähtänyt jo seitsemään. ”Odotinkin, että se alkaa ikäluokkalähtöjen jälkeen voittaa useammin, mutta ei tietenkään tällaista putkea osannut ajatella”, ruunan valmentaja ja osaomistaja Mika Mäkelä myöntää.. Ennen nykyistä tolppariviään Elan oli ehtinyt kilpailla 33 kertaa ja ottaa niistä neljä ykköstä. Onko ruunassa tapahtunut joku muutos vai onko se vain kasvanut rahoihinsa, joita se hyvillä sijoituksilla ikäluokkakilpailuissa keräsi.Mäkelä, hänen puolisonsa ja Elanin hoitaja Mirka Lehtinen sekä osaomistaja Riikka Savolainen löytävät kaikki oman kulman asiaan.”Tämä polkee sitä kahtaviittä hokit jalassa, mitä kesälläkin menee”, Mäkelä näkee. ”On se kyllä rauhoittunut ja varmistunutkin.”Tästä voisi halutessaan kehittää ajatuksia sukupuolten välisistä eroista mietteissä. Siinä missä Mäkelä korostaa käytännön seikkoja, löytävät porukan naiset selitystä myös henkiseltä puolelta.”Ei se viime vuonna oikein vielä ymmärtänyt, miksi raveissa käydään”, Savolainen hymähtää. ”Kyllä se siellä tykkäsi käydä ja juoksi, kun muutkin juoksi, mutta nyt siitä on tullut enemmän kilpahevonen.”Lehtinen kokee Elanin löytäneen uutta itseluottamusta, joka näkyy sen tarhakäyttäytymisessäkin. Elan ja Nevan Majuri ovat erottamattomat toverukset.. ”Ne menivät tarhassa kävellessään aina niin, että Maukka (Nevan Majuri) edellä ja Pehmis (Elan) perässä, mutta viime kesästä alkaen osat ovat aika paljon vaihtuneet. Elan on saanut itseluottamusta ja se varmaan heijastuu kaikkeen.”Jos joku nyt ehti ajattelemaan, että Elan on saanut lempinimensä aiemman itseluottamuksen puutteen takia, niin ei. Se tuli ulkoisista seikoista heti maailmaan putkahdettuaan.”Se oli syntyessään melkein valkoinen, sellainen kerman värinen”, Savolainen kuvailee. ”Se oli kuin pehmis, söpö, sievä ja valkoinen.”.Se oli kuin pehmis, söpö, sievä ja valkoinen.."Laita sellaiseksi, että voitetaan Kriterium"Alkusanat Elanin tarinaan sanoi keväällä 2014 sen isä Säihkeen Säpinän silloinen omistaja-valmentaja Taisto Bordi. Riikka Savolainen on eläinlääkäri ja hän kävi hoitamassa Säihkeen Säpinää sen nelivuotiskeväällä.”Taisto sanoi vitsillä, että laita se nyt sellaiseksi, että voitetaan Kriterium”, Savolainen muistelee. ”Hän lupasi, että saan teettää sillä varsan, jos niin käy.”Kuten tarkempien muisti ja ainakin raviurheilun historianlehdet tietävät kertoa, Säihkeen Säpinä voitti Kriteriumin ja vieläpä ylivoimaiseen tyyliin. . ”Taisto muisti puheensa ja sanoi, että eikö sinulla nyt ole tammaa tälle. Silloin ajattelin, että koitan etsiä sellaisen.”Hän laittoi nettiin ilmoituksen, jossa halusi liisata tai ostaa suomenhevossiitostamman. Mielenkiintoisinta ehdokasta, Lumolinjaa, tarjosi Ulla Holopainen, eläinlääkäri hänkin. ”Me ei kuitenkaan tunnettu toisiamme ollenkaan. Hän kertoi, ettei tamma ole kantava, eikä sillä ole varsaa alla, mutta sillä on ihan hyviä jälkeläisiä.”Kun Savolainen kuuli, että niihin ”ihan hyviin jälkeläisiin” kuului Pikkukunkun voittanut Pörnä-Tyttö, ei muuta juuri tarvittu. Suurin murhe oli, että Ulla Holopainen oli kaukana Heinävedellä asti. ”Sitten Ulla vielä sanoi, että tamma ei ole hänellä tässä kotona, vaan aika kaukana. Ajattelin, että voi jessus, missä asti se sitten onkaan.”Osoittautui, että Holopaisen kaukana oli Savolaisen lähellä. Lumolinja oli Mäntsälässä Keudan eläintenhoito-opiskelijoiden harjoitteluhevosena.”Menin katsomaan sitä ja rakastuin heti, minusta se oli maailman kaunein hevonen.”Seuraavalla kerralla, kun Taisto Bordi heitti, että eikö sinulle ole Säpinälle tammaa, saattoi Riikka Savolainen vastata, että itse asiassa on.Niin juuri ennen vuoden 2015 Suur-Hollola-ajoa Säihkeen Säpinällä siemennettiin sen ensimmäinen tamma. Liekö tästä innostuneena Säihkeen Säpinä teki aivan käsittämättömän juoksun Suu-Hollolassa, vaikka tulikin Jokivarren Kunkun ohittamaksi. Keulajuoksulla tehty aika 21,9 / 2140 metriä kertonee kaiken – matkan SE viisivuotiailla oli ja on edelleen Pihlajan Aaronin 23,0ke..Synnyintilalla nähty huippuhevosiaRiikka Savolainen on vuonna 2019 edesmenneen hevosmieslegenda Pentti Savolaisen pojantytär ja Elan syntyi tilalle, jossa on nähty molempien rotujen huippuhevosia. Pentti Savolaisen terveys oli mennyt noihin aikoihin jo alaspäin.. ”Pappa ei oikein halunnut ulkoillakaan, mutta kun Elan syntyi, hän halusi lähteä aina katsomaan Riikan valkoista varsaa. Tietysti vielä, kun tilalla ei ollut moneen, moneen vuoteen ollut suomenhevosvarsaa.”Säihkeen Säpinä on Riikka Savolaisen kaikkien aikojen suosikkihevonen ja varsasta tuli tavallaan sen kaima. Ranskankielinen sana élan, jonka myös englantilaiset ovat napanneet itselleen ilman e:n tarketta, tarkoittaa yleisesti intoa ja innokkuutta, ja yksi sen suora suomennus on säpinä. Musiikin ystävät tunnistavat sanan myös Nightwishin jättihitistä Élan.Aivan takaiskuitta Elan ei alkumatkastaan selvinnyt. Kuusiviikkoisena sille kehittyi napapaise. Varsa piti leikata Viikin eläinsairaalassa ja leikkauksen teki Luis Alfonso Gracia Calvo.”Nyt hän opettaa minulle kirurgiaa, kun teen erikoistumista hevossairauksiin.”Leikkaus ei ollut läpihuutojuttu, kiinnikkeitä oli maksassa, suolistossa, virtsarakossa ja vatsakalvossa.”Iso ja vaativa leikkaus, mutta hyvin se siitä selvisi ja parani.”Puolitoistavuotiasta Elania Riikka Savolainen alkuopetti serkkunsa Lauri Savolaisen kanssa.”Kärryjä ei sille kuitenkaan laitettu, kun se oli heti varsana sille oudoille asioille tosi arka”, Riikka Savolainen kertoo. ”Ajattelin, ettei lähdetä sitä kahdestaan kokeilemaan, ettei satu mitään.”Joten Elan lähti parin kuukauden komennusmatkalle Mika Mäkelän talliin. Paikka oli Savolaiselle jo tuttu, kimppahevonen Kallistus oli siellä treenissä.Kallistuksesta Mäkelä naurahtaa, että Riikka oli edellisen liisaustammansa kanssa vuoden liian aikaisessa. Hän liisasi opiskelukavereidensa kanssa Maiskauksen ja siemensi sen Heporilla. Näin syntyi Kallistus 31,6ke, mutta seuraava Maiskauksen varsa olikin sitten Parvelan Retu 19,7a.Mäkelän tallilla Mirka Lehtinen kantaa päävastuun varsojen opettamisesta.”Arkahan se oli, mutta tosi fiksu, niin se oli helppo opettaa”, Lehtinen kuvailee. ”Riikka oli tehnyt hyvän alkutyön, pari kertaa ajettiin perästä ja sitten laitettiin kärryt. Hölkätä se osasi heti.”.Hölkätä se osasi heti.. Jo tällä käynnillä Elan päätyi samaan tarhaan Nevan Majurin kanssa, jonka kanssa ne nykyään ovat kuin housu ja reisi.”Eivät oikein osaa erossa olla ollenkaan”, Lehtinen hymähtää.Kaksivuotiskesänsä Elan vietti kolmen orin laidunporukassa, joista jokainen myöhemmin selvitti tiensä karsinnoista Satakunta-ajon finaaliin. Kaveruksista Nevan Majuri voitti loppukilpailun, Elan oli laukattuaan hännillä ja Maijan Mahti joutui jäämään pois. Heti laitumen jälkeen Elan ruunattiin.”Se oli arka ori, ruunaus helpotti sen elämää”, Savolainen sanoo.Rovaniemen kuninkuusraveissa Elanin omistajatahoksi muodostui nykyinen Riikka Savolainen & Tmi Ravitalli Mika Mäkelä.”Siellä yksi nuoruuden kaveri sanoi haluavansa ostaa osuuden hevosesta, minä sanoin, että Riikalla on mukava varsa”, Mäkelä kertoo.Savolainen esitteli sitten varsaa valokuvalla. Ostohousujen prässit kuitenkin oikenivat, kun potentiaalinen ostaja kuunteli niin sanottuja alan asiantuntijoita. ”Siinä oli kunkkarisunnuntaina pöydässä asiantuntijoita koolla ja kyllä he mollasivat varsaa siitä kuvasta. Yksikin sanoi suoraan, ettei tuollaisesta voi juoksijaa tulla. Kaverille vielä joku soitti, että hän on nähnyt varsan, sitä ei missään nimessä kannata ostaa.”Mäkelä hieman sisuuntui, kun moitittiin varsaa, josta hän kovasti piti.”Ajattelin, että ostan sitten itse.”.Astma hoidettiin lääkkeillä kuntoonElan kärsi alkuun hengitystieongelmista, jotka jatkuivat aina nelivuotiaaksi saakka.”Viisivuotiaana se tutkittiin kunnolla Viikissä”, Riikka Savolainen kertoo. ”Sillä oli lievä astma, joka hoidettiin kunnon lääkkeillä, eikä ole sen jälkeen vaivannut.”Mika Mäkelä rakensi tallille sittemmin suolahuoneen, josta on ollut myös apua.Mirka Lehtinen ehti kuitenkin jo huolestua, kun ruuna oli kolmevuotias.”Olin kehunut sitä suu vaahdossa, mutta se oli pitkään räkäinen, eikä sitten ihan sellainen mitä piti”, Lehtinen muistelee. ”Meinasin jo, että tuliko kehuttua liian isolla suulla. Sitten Mika tuli yhdeltä lenkiltä ja sanoi, että nyt hän uskoo, että tämä on oikeasti hyvä hevonen.”Sen jälkeen taustavoimat ovat pysyneet vakaasti samassa uskossa.”Sehän menee letkeästi eteenpäin ja tuntuu oikeastaan aina hyvältä”, Mäkelä kuvailee. ”Se on ihan sormilla ajettava. Vaikka se voi pelästyä, ei tarvi pelätä, että se lähtee viemään.”. Ruuna ei pelkää vastaan tulevia autoja tai koneita, eikä normaaliin elämään kuuluvia ääniäkään. Erilaiset kilahdukset ja ihmisten äkkinäiset liikkeet, varsinkin oikealta puolella tapahtuvat, voivat sen sijaan olla sille pahoja.”Kerran kolmevuotiaana se kiipesi kirjaimellisesti katonrajaan, kun Keskisen Kimmo napsautti pikalukon kiinni oikealta puolelta, eikä korvat olleet vielä kiinni.”Taustajoukot ymmärtävät, ettei Elan tee tällaista pahuuttaan.”Kun on perusrutiinit, jolloin se tietää mitä tapahtuu, sillä on turvallinen olo ja kaikki hyvin”, Mirka Lehtinen toteaa.. Elan juoksi koelähtönsä kolmevuotiaana lokakuussa, mutta ei startannut vielä sinä vuonna. Tuntuu jopa hieman erikoiselta faktalta, ettei Mika Mäkelän valmentamista suomenhevosista ole mikään milloinkaan kilpaillut vielä kolmevuotiskaudella.”Ei siihen oikeastaan mitään ihmeellistä syytä ole”, Mäkelä pohtii. ”Saa kuitenkin vielä treenata lisää nelivuotiskauteen, eikä menetä paalupaikkaa Biofarm Cupissa. Olisi se ehkä fyysisesti ollut starttivalmis, mutta ei todellakaan henkisesti. Koelähtökin oli pieni pettymys.”Koelähtö sujui 48,4-vauhdilla ja nyt tästä seuraa lyhyt sananvaihto.”Ai pieni pettymys, nyt vasta alat ehkä jo vähän siitä toipua”, Savolainen nauraa.”No kun olin sitä jo vähän kehunut”, Mäkelä puolustautuu.Ensistarttikaan neljävuotiaana kesäkuun alussa ei mennyt odotetulla tavalla.”Lähdettiin vähän niin kuin voittamaan.”Maalisuoralla Antti Teivaisen ohjastama Elan taisteli Lumi-Pinjan kanssa voitosta kaukana muiden edellä, kunnes laukkasi.”Antti sanoi, että menin karjaisemaan sille, niin se laukkasi saman tien”, Mirka Lehtinen hymähtää. ”Ei ole Antti sen jälkeen karjunut sille, oppi kerrasta.”Sen jälkeen Elanin kehitys oli nopeaa. Toisen starttinsa se jo voitti tuloksella 30,6ke ja kolmannella kerralla se siirtyi jo tähtijuoksijaksi täydestä voltista. Neljän startin kokemuksella se oli neljäs Pikkuprinssissä ja sitten olikin jo vuorossa Kriterium..Pari starttia suunniteltu”Karsinnassa se pelästyi, kun kaveri laukkasi ja meni kaulan alta ulos”, Mäkelä muistelee. ”Sitten se jännitti finaalissa, eikä edes yrittänyt lähteä ravia ja laukkasi vielä kahteen seuraavaankin starttiin.”Kriteriumissa se nousi vielä komeasti kolmanneksi. Viisivuotiaana Elan oli muun muassa derbynelonen ja Varsakunkussa toinen. Viime vuonna kuusivuotiaana rahallisesti paras suoritus ennen voittoputken alkua oli Vermon Finlandia-päivän 5–7-vuotiaiden lähtö, jossa edelle jäi vain Siirin Valtsu.Seuraavaksi Elan nähdään Vermon Kavioliigaraveissa, sitten Teivon divisioonafinaalissa ja sen jälkeen tulevaisuutta ei olla päätetty.”Se on kohta vuoden juossut kilpaa, niin täytyy se tauko jossain kohtaa pitää. Nyt on kuitenkin pakko ajaa kilpaa, kun ei kelien takia pysty kunnolla treenaamaan. Pysyy edes jonkinlaisessa vireessä.”Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, onko Pehmis jatkossakin vastustajille liian kova pala purtavaksi. .ELÄMÄNTAITEILIJA ELANElan on persoonallinen hevonen.Mika Mäkelä on profiloitunut suomenhevosten valmentajaksi ja hänellä on käytössä perinteiset vehkeet valmentamiseen. Reki luokkivaljastuksella ja koppakärryt.”Putkireki, tynnyristä tehty penkki, missä on hyvä istua”, hän kuvailee. ”Metsässä on hyvä mäki, joka vajaan kilometrin matkalla nousee ihan jonkin verran ja se on usein auraamatonkin. Toista tuntia siellä yleensä lenkillä menee.”Hänellä on tilan ympärillä 1200 metrin rata, jossa hän ajaa tuunatuilla koppakärryillään.”Aina meni renkaita, kun tuolla maastossa ajoi, tietysti kun kuskillakin on sen verran painoa. Ostin Motonetistä peräkärryn renkaat, ei ole sen jälkeen rengasrikkoja tullut.”. Periaatteessa hänen valmennettavansa ovat joka toinen päivä valjaissa.”Radassa on mukavasti nousuakin. Ajan siinä viisi – kuusi kierrosta väärinpäin tosi rauhallista vauhtia, sitten pari kierrosta toiseen suuntaan ja lopuksi kävelyä kierros.”Toki hän käy Vermon radallakin, varsinkin nuorilla hevosilla.”Elanilla aloin käydä hiiteillä säännöllisesti pari kuukautta ennen starttia. Nevan Majuri oli aina sen parina, kovimmillaan ajettiin 1.40 läpi. Sen olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, ovat hiittivauhdit hidastuneet ja hiittikerrat vähentyneet.”.Sen olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, ovat hiittivauhdit hidastuneet ja hiittikerrat vähentyneet.. Pystypäisellä Elanilla on starteissa hyvin löysä obersekki tai autolähdöissä ei aina sekkiä lainkaan. Moni on varmasti kiinnittänyt huomioita sen pään heilutteluun, jonka takia sillä on aina volttilähdöissä sekki. ”Se tekee sitä, kun sillä on jännitys päällä”, Riikka Savolainen kuvailee. ”Ihminen voi pureskella stressitilanteessa kynsiään, tämä heiluttelee päätään.”Polvi- ja takasäärisuojat kuuluvat starttivarustukseen, kotona sillä pidetään varmuudeksi etusäärisuojia. Kainalosuojien tarvetta on tarkkailtu pitkään, mutta vielä niitä ei ole laitettu.”Se on sellainen elämäntaiteilija, että aina parempi mitä vähemmän varusteita”, Mirka Lehtinen hymähtää. ”Kainalosuojat varmasti ahdistaisi sen mieltä, se nauttii olla vapaa.”. Veera Lehdon säännöllisesti tekemä hierominen on ollut tärkeää Elanille.”Pursiaisen Tuulakin katsoi sen viime syksynä ja löysi sieltä jumeja.”Elan kilpailee alumiinikengillä, kengättömyyttä sillä on kokeiltu Suur-Hollolassa, mutta silloin yllätti laukka..ISÄNSÄ ENSIMMÄINEN, EMÄNSÄ VIIMEINENElanin suku on onnistunut sekoitus uutta ja vanhaa.Elan on isänsä Säihkeen Säpinän ensimmäinen syntynyt jälkeläinen. Oria ei vielä viisivuotiaana varsinaisesti tarjottu siitokseen, Elanin emä Lumolinjan liisanneen Riikka Savolaisen lisäksi Kari-Markku Karjalainen siemennytti sillä kaksi tammaansa.Säihkeen Säpinän jälkeläisikäluokat ovat jatkossakin olleet pieniä, vuosittain siitä on syntynyt kymmenkunta varsaa, kunnes ensimmäinen kooltaan vertailukelpoinen ikäluokka syntyi viime kesänä, 34 varsaa.. Toistaiseksi Elanin jälkeen paras Säihkeen Säpinän jälkeläinen on juuri tammikuussa nousijadivisioonan voittanut Ohiheittäjä 29,1ake.Tähtinin emälinja ei tuottanut mainittavia menestyshevosia ennen Lumolinjaa. Juha Ruutsalolla kilpaillut Pepe 27,6a oli 1980-luvun alkupuolella asiallinen kilparuuna. Pepen emä Hilaron-Armi 33,3a on Elanin neljäs emä.. Lumolinja oli jo kilpahevosena hyvä, sen kahdeksassa voitossa on mukana muun muassa nousijadivisioonan ykkönen. Elanin kasvattaja Ulla Holopainen vaikutti hieman jo Lumolinjan syntymiseen. Hänen ystävänsä, Lumolinjan kasvattaja Tuija Setälä halusi Lumo-Hultastaan ehdottomasti liinakkovarsan.. ”Hän oli tutkinut ja päätynyt kahteen vaihtoehtoon, joista minä sain valita toisen”, Holopainen kertoo. ”Valitsin Linjaarin, sekin oli tuttu hevonen minulle. Hieno ja hienoluonteinen ori.”Linjaarista syntyi vuosien 1986–2003 yhteensä 85 rekisteröityä jälkeläistä, niistä paras oli kuninkuuskilpailukävijä Linjakas 22,4a.Kun Tuija Setälä lopetti hevosenpidon, osti Ulla Holopainen tamman itselleen. Luonnokseen 3 + 3 linjattu Lumolinja teki kahdeksan varsaa, joista Elan jäi viimeiseksi. Pikkukunkun ja Villinmiehen Tammakilpailun voittaja, kuningatarkilpailun viides ja SE-tamma Pörnä-Tyttö 22,8a oli vielä Setälän kasvattama. Hänen kasvattamiaan ovat myös tähtijuoksijat Lumoliisi 25,1a ja Lupori 29,6ke.. Holopaisen kasvattamia Lumolinjan varsoja on kolme, joista Elan ja Lumino 26,7ke ovat tähtijuoksijoita. Lumino on jäänyt hänelle jatkamaan emäsukua. Se kantoi Ville Kallesta ensimmäistä varsaansa viime kesänä, mutta ikävä kyllä loi.Elanin edesottamuksia kasvattaja seuraa hämmentyneen onnellisena.”Onhan tämä ihan epätodellista”, Ulla Holopainen nauraa.
Hyvää hevosta on tietenkin aina helppo fanittaa, mutta Elan tuntuu keränneen raviurheilun ystäviä ihailijoikseen myös olemuksensa ansiosta. Jokainen, joka on kerran nähnyt Elanin kaviouralla vauhdissa, osaa erottaa sen joukosta myös seuraavalla kerralla. Ruunan ryhdikkyys sattuu heti silmään. Sitä ei ole saatu aikaiseksi obersekillä, se on juossut kilpaa ilman sitäkin. Vaaleanpunarautias on puolestaan yksi suomenhevosystävien eniten rakastamia värejä, varsinkin kun siihen yhdistetään liinakkoharja ja kaiken kruunaava läsi.Eikä tässä vielä kaikki, kuten maankuulu helppoheikki Rukkas-Antti tapasi sanoa. Usein puhutaan ihanneliikkeistä, mutta ravihevoset pääsevät lujaa ja menestyvät hyvin laajalla skaalalla tyylejä. Tämä koskee erityisesti omaa kansallisrotuamme.Elanin takajalat antavat voimakkaan potkun, mutta etujalkojen liike on sen varsinainen tavaramerkki. Askel on pitkä, polvi kohoaa kohtalaisen korkealle, mutta taipuu juuri ajoissa, ettei liikkeen teho karkaa yläilmoihin, eikä ravi myöskään mene harppomiseksi. Kun jalka palaa takaisin, käy kavio lähellä kainaloa, siihen kuitenkaan hipaisematta. Paljon vanhaa sunnuntaihesaria paksumpaa ei kavion ja kainalon välissä ehjänä säilyisi. Kaikki tämä tapahtuu vankan vakaalla rytmillä..Voittoputki venähtänyt jo seitsemäänKuten sanottu, hyvää hevosta on helppo fanittaa ja Elan täyttää tämänkin vaateen komeasti. Kyseessä on ikäluokkahuippu, joka nyt seitsemänvuotiaaksi kääntyneenä on voittoputkessa, joka on tammikuun kolmen ykkösen myötä venähtänyt jo seitsemään. ”Odotinkin, että se alkaa ikäluokkalähtöjen jälkeen voittaa useammin, mutta ei tietenkään tällaista putkea osannut ajatella”, ruunan valmentaja ja osaomistaja Mika Mäkelä myöntää.. Ennen nykyistä tolppariviään Elan oli ehtinyt kilpailla 33 kertaa ja ottaa niistä neljä ykköstä. Onko ruunassa tapahtunut joku muutos vai onko se vain kasvanut rahoihinsa, joita se hyvillä sijoituksilla ikäluokkakilpailuissa keräsi.Mäkelä, hänen puolisonsa ja Elanin hoitaja Mirka Lehtinen sekä osaomistaja Riikka Savolainen löytävät kaikki oman kulman asiaan.”Tämä polkee sitä kahtaviittä hokit jalassa, mitä kesälläkin menee”, Mäkelä näkee. ”On se kyllä rauhoittunut ja varmistunutkin.”Tästä voisi halutessaan kehittää ajatuksia sukupuolten välisistä eroista mietteissä. Siinä missä Mäkelä korostaa käytännön seikkoja, löytävät porukan naiset selitystä myös henkiseltä puolelta.”Ei se viime vuonna oikein vielä ymmärtänyt, miksi raveissa käydään”, Savolainen hymähtää. ”Kyllä se siellä tykkäsi käydä ja juoksi, kun muutkin juoksi, mutta nyt siitä on tullut enemmän kilpahevonen.”Lehtinen kokee Elanin löytäneen uutta itseluottamusta, joka näkyy sen tarhakäyttäytymisessäkin. Elan ja Nevan Majuri ovat erottamattomat toverukset.. ”Ne menivät tarhassa kävellessään aina niin, että Maukka (Nevan Majuri) edellä ja Pehmis (Elan) perässä, mutta viime kesästä alkaen osat ovat aika paljon vaihtuneet. Elan on saanut itseluottamusta ja se varmaan heijastuu kaikkeen.”Jos joku nyt ehti ajattelemaan, että Elan on saanut lempinimensä aiemman itseluottamuksen puutteen takia, niin ei. Se tuli ulkoisista seikoista heti maailmaan putkahdettuaan.”Se oli syntyessään melkein valkoinen, sellainen kerman värinen”, Savolainen kuvailee. ”Se oli kuin pehmis, söpö, sievä ja valkoinen.”.Se oli kuin pehmis, söpö, sievä ja valkoinen.."Laita sellaiseksi, että voitetaan Kriterium"Alkusanat Elanin tarinaan sanoi keväällä 2014 sen isä Säihkeen Säpinän silloinen omistaja-valmentaja Taisto Bordi. Riikka Savolainen on eläinlääkäri ja hän kävi hoitamassa Säihkeen Säpinää sen nelivuotiskeväällä.”Taisto sanoi vitsillä, että laita se nyt sellaiseksi, että voitetaan Kriterium”, Savolainen muistelee. ”Hän lupasi, että saan teettää sillä varsan, jos niin käy.”Kuten tarkempien muisti ja ainakin raviurheilun historianlehdet tietävät kertoa, Säihkeen Säpinä voitti Kriteriumin ja vieläpä ylivoimaiseen tyyliin. . ”Taisto muisti puheensa ja sanoi, että eikö sinulla nyt ole tammaa tälle. Silloin ajattelin, että koitan etsiä sellaisen.”Hän laittoi nettiin ilmoituksen, jossa halusi liisata tai ostaa suomenhevossiitostamman. Mielenkiintoisinta ehdokasta, Lumolinjaa, tarjosi Ulla Holopainen, eläinlääkäri hänkin. ”Me ei kuitenkaan tunnettu toisiamme ollenkaan. Hän kertoi, ettei tamma ole kantava, eikä sillä ole varsaa alla, mutta sillä on ihan hyviä jälkeläisiä.”Kun Savolainen kuuli, että niihin ”ihan hyviin jälkeläisiin” kuului Pikkukunkun voittanut Pörnä-Tyttö, ei muuta juuri tarvittu. Suurin murhe oli, että Ulla Holopainen oli kaukana Heinävedellä asti. ”Sitten Ulla vielä sanoi, että tamma ei ole hänellä tässä kotona, vaan aika kaukana. Ajattelin, että voi jessus, missä asti se sitten onkaan.”Osoittautui, että Holopaisen kaukana oli Savolaisen lähellä. Lumolinja oli Mäntsälässä Keudan eläintenhoito-opiskelijoiden harjoitteluhevosena.”Menin katsomaan sitä ja rakastuin heti, minusta se oli maailman kaunein hevonen.”Seuraavalla kerralla, kun Taisto Bordi heitti, että eikö sinulle ole Säpinälle tammaa, saattoi Riikka Savolainen vastata, että itse asiassa on.Niin juuri ennen vuoden 2015 Suur-Hollola-ajoa Säihkeen Säpinällä siemennettiin sen ensimmäinen tamma. Liekö tästä innostuneena Säihkeen Säpinä teki aivan käsittämättömän juoksun Suu-Hollolassa, vaikka tulikin Jokivarren Kunkun ohittamaksi. Keulajuoksulla tehty aika 21,9 / 2140 metriä kertonee kaiken – matkan SE viisivuotiailla oli ja on edelleen Pihlajan Aaronin 23,0ke..Synnyintilalla nähty huippuhevosiaRiikka Savolainen on vuonna 2019 edesmenneen hevosmieslegenda Pentti Savolaisen pojantytär ja Elan syntyi tilalle, jossa on nähty molempien rotujen huippuhevosia. Pentti Savolaisen terveys oli mennyt noihin aikoihin jo alaspäin.. ”Pappa ei oikein halunnut ulkoillakaan, mutta kun Elan syntyi, hän halusi lähteä aina katsomaan Riikan valkoista varsaa. Tietysti vielä, kun tilalla ei ollut moneen, moneen vuoteen ollut suomenhevosvarsaa.”Säihkeen Säpinä on Riikka Savolaisen kaikkien aikojen suosikkihevonen ja varsasta tuli tavallaan sen kaima. Ranskankielinen sana élan, jonka myös englantilaiset ovat napanneet itselleen ilman e:n tarketta, tarkoittaa yleisesti intoa ja innokkuutta, ja yksi sen suora suomennus on säpinä. Musiikin ystävät tunnistavat sanan myös Nightwishin jättihitistä Élan.Aivan takaiskuitta Elan ei alkumatkastaan selvinnyt. Kuusiviikkoisena sille kehittyi napapaise. Varsa piti leikata Viikin eläinsairaalassa ja leikkauksen teki Luis Alfonso Gracia Calvo.”Nyt hän opettaa minulle kirurgiaa, kun teen erikoistumista hevossairauksiin.”Leikkaus ei ollut läpihuutojuttu, kiinnikkeitä oli maksassa, suolistossa, virtsarakossa ja vatsakalvossa.”Iso ja vaativa leikkaus, mutta hyvin se siitä selvisi ja parani.”Puolitoistavuotiasta Elania Riikka Savolainen alkuopetti serkkunsa Lauri Savolaisen kanssa.”Kärryjä ei sille kuitenkaan laitettu, kun se oli heti varsana sille oudoille asioille tosi arka”, Riikka Savolainen kertoo. ”Ajattelin, ettei lähdetä sitä kahdestaan kokeilemaan, ettei satu mitään.”Joten Elan lähti parin kuukauden komennusmatkalle Mika Mäkelän talliin. Paikka oli Savolaiselle jo tuttu, kimppahevonen Kallistus oli siellä treenissä.Kallistuksesta Mäkelä naurahtaa, että Riikka oli edellisen liisaustammansa kanssa vuoden liian aikaisessa. Hän liisasi opiskelukavereidensa kanssa Maiskauksen ja siemensi sen Heporilla. Näin syntyi Kallistus 31,6ke, mutta seuraava Maiskauksen varsa olikin sitten Parvelan Retu 19,7a.Mäkelän tallilla Mirka Lehtinen kantaa päävastuun varsojen opettamisesta.”Arkahan se oli, mutta tosi fiksu, niin se oli helppo opettaa”, Lehtinen kuvailee. ”Riikka oli tehnyt hyvän alkutyön, pari kertaa ajettiin perästä ja sitten laitettiin kärryt. Hölkätä se osasi heti.”.Hölkätä se osasi heti.. Jo tällä käynnillä Elan päätyi samaan tarhaan Nevan Majurin kanssa, jonka kanssa ne nykyään ovat kuin housu ja reisi.”Eivät oikein osaa erossa olla ollenkaan”, Lehtinen hymähtää.Kaksivuotiskesänsä Elan vietti kolmen orin laidunporukassa, joista jokainen myöhemmin selvitti tiensä karsinnoista Satakunta-ajon finaaliin. Kaveruksista Nevan Majuri voitti loppukilpailun, Elan oli laukattuaan hännillä ja Maijan Mahti joutui jäämään pois. Heti laitumen jälkeen Elan ruunattiin.”Se oli arka ori, ruunaus helpotti sen elämää”, Savolainen sanoo.Rovaniemen kuninkuusraveissa Elanin omistajatahoksi muodostui nykyinen Riikka Savolainen & Tmi Ravitalli Mika Mäkelä.”Siellä yksi nuoruuden kaveri sanoi haluavansa ostaa osuuden hevosesta, minä sanoin, että Riikalla on mukava varsa”, Mäkelä kertoo.Savolainen esitteli sitten varsaa valokuvalla. Ostohousujen prässit kuitenkin oikenivat, kun potentiaalinen ostaja kuunteli niin sanottuja alan asiantuntijoita. ”Siinä oli kunkkarisunnuntaina pöydässä asiantuntijoita koolla ja kyllä he mollasivat varsaa siitä kuvasta. Yksikin sanoi suoraan, ettei tuollaisesta voi juoksijaa tulla. Kaverille vielä joku soitti, että hän on nähnyt varsan, sitä ei missään nimessä kannata ostaa.”Mäkelä hieman sisuuntui, kun moitittiin varsaa, josta hän kovasti piti.”Ajattelin, että ostan sitten itse.”.Astma hoidettiin lääkkeillä kuntoonElan kärsi alkuun hengitystieongelmista, jotka jatkuivat aina nelivuotiaaksi saakka.”Viisivuotiaana se tutkittiin kunnolla Viikissä”, Riikka Savolainen kertoo. ”Sillä oli lievä astma, joka hoidettiin kunnon lääkkeillä, eikä ole sen jälkeen vaivannut.”Mika Mäkelä rakensi tallille sittemmin suolahuoneen, josta on ollut myös apua.Mirka Lehtinen ehti kuitenkin jo huolestua, kun ruuna oli kolmevuotias.”Olin kehunut sitä suu vaahdossa, mutta se oli pitkään räkäinen, eikä sitten ihan sellainen mitä piti”, Lehtinen muistelee. ”Meinasin jo, että tuliko kehuttua liian isolla suulla. Sitten Mika tuli yhdeltä lenkiltä ja sanoi, että nyt hän uskoo, että tämä on oikeasti hyvä hevonen.”Sen jälkeen taustavoimat ovat pysyneet vakaasti samassa uskossa.”Sehän menee letkeästi eteenpäin ja tuntuu oikeastaan aina hyvältä”, Mäkelä kuvailee. ”Se on ihan sormilla ajettava. Vaikka se voi pelästyä, ei tarvi pelätä, että se lähtee viemään.”. Ruuna ei pelkää vastaan tulevia autoja tai koneita, eikä normaaliin elämään kuuluvia ääniäkään. Erilaiset kilahdukset ja ihmisten äkkinäiset liikkeet, varsinkin oikealta puolella tapahtuvat, voivat sen sijaan olla sille pahoja.”Kerran kolmevuotiaana se kiipesi kirjaimellisesti katonrajaan, kun Keskisen Kimmo napsautti pikalukon kiinni oikealta puolelta, eikä korvat olleet vielä kiinni.”Taustajoukot ymmärtävät, ettei Elan tee tällaista pahuuttaan.”Kun on perusrutiinit, jolloin se tietää mitä tapahtuu, sillä on turvallinen olo ja kaikki hyvin”, Mirka Lehtinen toteaa.. Elan juoksi koelähtönsä kolmevuotiaana lokakuussa, mutta ei startannut vielä sinä vuonna. Tuntuu jopa hieman erikoiselta faktalta, ettei Mika Mäkelän valmentamista suomenhevosista ole mikään milloinkaan kilpaillut vielä kolmevuotiskaudella.”Ei siihen oikeastaan mitään ihmeellistä syytä ole”, Mäkelä pohtii. ”Saa kuitenkin vielä treenata lisää nelivuotiskauteen, eikä menetä paalupaikkaa Biofarm Cupissa. Olisi se ehkä fyysisesti ollut starttivalmis, mutta ei todellakaan henkisesti. Koelähtökin oli pieni pettymys.”Koelähtö sujui 48,4-vauhdilla ja nyt tästä seuraa lyhyt sananvaihto.”Ai pieni pettymys, nyt vasta alat ehkä jo vähän siitä toipua”, Savolainen nauraa.”No kun olin sitä jo vähän kehunut”, Mäkelä puolustautuu.Ensistarttikaan neljävuotiaana kesäkuun alussa ei mennyt odotetulla tavalla.”Lähdettiin vähän niin kuin voittamaan.”Maalisuoralla Antti Teivaisen ohjastama Elan taisteli Lumi-Pinjan kanssa voitosta kaukana muiden edellä, kunnes laukkasi.”Antti sanoi, että menin karjaisemaan sille, niin se laukkasi saman tien”, Mirka Lehtinen hymähtää. ”Ei ole Antti sen jälkeen karjunut sille, oppi kerrasta.”Sen jälkeen Elanin kehitys oli nopeaa. Toisen starttinsa se jo voitti tuloksella 30,6ke ja kolmannella kerralla se siirtyi jo tähtijuoksijaksi täydestä voltista. Neljän startin kokemuksella se oli neljäs Pikkuprinssissä ja sitten olikin jo vuorossa Kriterium..Pari starttia suunniteltu”Karsinnassa se pelästyi, kun kaveri laukkasi ja meni kaulan alta ulos”, Mäkelä muistelee. ”Sitten se jännitti finaalissa, eikä edes yrittänyt lähteä ravia ja laukkasi vielä kahteen seuraavaankin starttiin.”Kriteriumissa se nousi vielä komeasti kolmanneksi. Viisivuotiaana Elan oli muun muassa derbynelonen ja Varsakunkussa toinen. Viime vuonna kuusivuotiaana rahallisesti paras suoritus ennen voittoputken alkua oli Vermon Finlandia-päivän 5–7-vuotiaiden lähtö, jossa edelle jäi vain Siirin Valtsu.Seuraavaksi Elan nähdään Vermon Kavioliigaraveissa, sitten Teivon divisioonafinaalissa ja sen jälkeen tulevaisuutta ei olla päätetty.”Se on kohta vuoden juossut kilpaa, niin täytyy se tauko jossain kohtaa pitää. Nyt on kuitenkin pakko ajaa kilpaa, kun ei kelien takia pysty kunnolla treenaamaan. Pysyy edes jonkinlaisessa vireessä.”Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, onko Pehmis jatkossakin vastustajille liian kova pala purtavaksi. .ELÄMÄNTAITEILIJA ELANElan on persoonallinen hevonen.Mika Mäkelä on profiloitunut suomenhevosten valmentajaksi ja hänellä on käytössä perinteiset vehkeet valmentamiseen. Reki luokkivaljastuksella ja koppakärryt.”Putkireki, tynnyristä tehty penkki, missä on hyvä istua”, hän kuvailee. ”Metsässä on hyvä mäki, joka vajaan kilometrin matkalla nousee ihan jonkin verran ja se on usein auraamatonkin. Toista tuntia siellä yleensä lenkillä menee.”Hänellä on tilan ympärillä 1200 metrin rata, jossa hän ajaa tuunatuilla koppakärryillään.”Aina meni renkaita, kun tuolla maastossa ajoi, tietysti kun kuskillakin on sen verran painoa. Ostin Motonetistä peräkärryn renkaat, ei ole sen jälkeen rengasrikkoja tullut.”. Periaatteessa hänen valmennettavansa ovat joka toinen päivä valjaissa.”Radassa on mukavasti nousuakin. Ajan siinä viisi – kuusi kierrosta väärinpäin tosi rauhallista vauhtia, sitten pari kierrosta toiseen suuntaan ja lopuksi kävelyä kierros.”Toki hän käy Vermon radallakin, varsinkin nuorilla hevosilla.”Elanilla aloin käydä hiiteillä säännöllisesti pari kuukautta ennen starttia. Nevan Majuri oli aina sen parina, kovimmillaan ajettiin 1.40 läpi. Sen olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, ovat hiittivauhdit hidastuneet ja hiittikerrat vähentyneet.”.Sen olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, ovat hiittivauhdit hidastuneet ja hiittikerrat vähentyneet.. Pystypäisellä Elanilla on starteissa hyvin löysä obersekki tai autolähdöissä ei aina sekkiä lainkaan. Moni on varmasti kiinnittänyt huomioita sen pään heilutteluun, jonka takia sillä on aina volttilähdöissä sekki. ”Se tekee sitä, kun sillä on jännitys päällä”, Riikka Savolainen kuvailee. ”Ihminen voi pureskella stressitilanteessa kynsiään, tämä heiluttelee päätään.”Polvi- ja takasäärisuojat kuuluvat starttivarustukseen, kotona sillä pidetään varmuudeksi etusäärisuojia. Kainalosuojien tarvetta on tarkkailtu pitkään, mutta vielä niitä ei ole laitettu.”Se on sellainen elämäntaiteilija, että aina parempi mitä vähemmän varusteita”, Mirka Lehtinen hymähtää. ”Kainalosuojat varmasti ahdistaisi sen mieltä, se nauttii olla vapaa.”. Veera Lehdon säännöllisesti tekemä hierominen on ollut tärkeää Elanille.”Pursiaisen Tuulakin katsoi sen viime syksynä ja löysi sieltä jumeja.”Elan kilpailee alumiinikengillä, kengättömyyttä sillä on kokeiltu Suur-Hollolassa, mutta silloin yllätti laukka..ISÄNSÄ ENSIMMÄINEN, EMÄNSÄ VIIMEINENElanin suku on onnistunut sekoitus uutta ja vanhaa.Elan on isänsä Säihkeen Säpinän ensimmäinen syntynyt jälkeläinen. Oria ei vielä viisivuotiaana varsinaisesti tarjottu siitokseen, Elanin emä Lumolinjan liisanneen Riikka Savolaisen lisäksi Kari-Markku Karjalainen siemennytti sillä kaksi tammaansa.Säihkeen Säpinän jälkeläisikäluokat ovat jatkossakin olleet pieniä, vuosittain siitä on syntynyt kymmenkunta varsaa, kunnes ensimmäinen kooltaan vertailukelpoinen ikäluokka syntyi viime kesänä, 34 varsaa.. Toistaiseksi Elanin jälkeen paras Säihkeen Säpinän jälkeläinen on juuri tammikuussa nousijadivisioonan voittanut Ohiheittäjä 29,1ake.Tähtinin emälinja ei tuottanut mainittavia menestyshevosia ennen Lumolinjaa. Juha Ruutsalolla kilpaillut Pepe 27,6a oli 1980-luvun alkupuolella asiallinen kilparuuna. Pepen emä Hilaron-Armi 33,3a on Elanin neljäs emä.. Lumolinja oli jo kilpahevosena hyvä, sen kahdeksassa voitossa on mukana muun muassa nousijadivisioonan ykkönen. Elanin kasvattaja Ulla Holopainen vaikutti hieman jo Lumolinjan syntymiseen. Hänen ystävänsä, Lumolinjan kasvattaja Tuija Setälä halusi Lumo-Hultastaan ehdottomasti liinakkovarsan.. ”Hän oli tutkinut ja päätynyt kahteen vaihtoehtoon, joista minä sain valita toisen”, Holopainen kertoo. ”Valitsin Linjaarin, sekin oli tuttu hevonen minulle. Hieno ja hienoluonteinen ori.”Linjaarista syntyi vuosien 1986–2003 yhteensä 85 rekisteröityä jälkeläistä, niistä paras oli kuninkuuskilpailukävijä Linjakas 22,4a.Kun Tuija Setälä lopetti hevosenpidon, osti Ulla Holopainen tamman itselleen. Luonnokseen 3 + 3 linjattu Lumolinja teki kahdeksan varsaa, joista Elan jäi viimeiseksi. Pikkukunkun ja Villinmiehen Tammakilpailun voittaja, kuningatarkilpailun viides ja SE-tamma Pörnä-Tyttö 22,8a oli vielä Setälän kasvattama. Hänen kasvattamiaan ovat myös tähtijuoksijat Lumoliisi 25,1a ja Lupori 29,6ke.. Holopaisen kasvattamia Lumolinjan varsoja on kolme, joista Elan ja Lumino 26,7ke ovat tähtijuoksijoita. Lumino on jäänyt hänelle jatkamaan emäsukua. Se kantoi Ville Kallesta ensimmäistä varsaansa viime kesänä, mutta ikävä kyllä loi.Elanin edesottamuksia kasvattaja seuraa hämmentyneen onnellisena.”Onhan tämä ihan epätodellista”, Ulla Holopainen nauraa.
