40 vuoden kasvatustyö periytti palan kultaa – Morison on pitkäjänteisen työn tulos

Hei laukkaa ratsu Reima näin, laukkaa läpi Helilän.”Penkkarijuhlien alla oppilaat tekivät toisistaan oman nimikkovärssyn. Marketta Korpelainen-Reinilän kohdalla luokkakavereiden keksimä lausahdus ei tullut kenellekään yllätyksenä. Hän oli jo 1970-luvun alussa innokas ratsastamaan, ja nuori nainen nähtiin hevosen selässä milloin missäkin.”Menin minne vain, missä pystyi hevosella ratsastamaan. Kerran laukkasin hevoseni kanssa golf-kentällä ja totesin, että viheriöllä oli hyvä ratsastaa. En jäänyt siitä koskaan kiinni, ja kaikkea muutakin sitä tuli nuorena kokeiltua”, Korpelainen-Reinilä paljastaa nauraen.Ratsastus ja kasvatustyö ovat olleet hänen henkireikänsä näihin päiviin saakka. Tuore lääkärin toive pisti kuitenkin ratsastusharrastukselle kertalaakista stopin. Kasvatustyötään hän voi sentään jatkaa, ja siitä elävänä todisteena on viime keväänä syntynyt Ponuonni, jonka kasvattaja myi viime syksynä Hämeenlinnaan.”Tulihan sitä sentään nuorena ratsastettua riittävästi. Lääkäri sanoi, että ikää on jo tullut sen verran, että 50 vuotta kestänyt ratsastusharrastus on hyvä lopettaa. Vedin viimeisen ratsastustunnin kunnialla loppuun saakka. Ei tässä hevosia olla mihinkään jättämässä. Tuossa on tallissa kaksi tammaa, jotka voisi kesällä astuttaa”, Korpelainen-Reinilä heittää..Pihaleikit hevosten kanssaMatka ratsu- ja ravihevosten kasvattajaksi sai ensisysäyksen pihaleikeistä Kotkan Karhulasta, jossa Korpelainen-Reinilä ehti asua elämänsä ensimmäiset 25 vuotta. Vielä oltiin kuitenkin kaukana siitä hetkestä, jolloin teräsruuna Morisonin kolmas emä Tähti-Tella tuli naisen elämään.”Naapurissa oli työhevonen, joka kuljetti puita ja asusteli omakotitalon pihassa. Muistan, kun kylän pojat härnäsivät, etten muka uskaltaisi mennä hevosen mahan alta. Väärässä olivat. Isäntä oli sitten eräänä päivänä ottanut muutaman lauantaikaljan, jonka myötä hän päästi minut kokeilemaan, miltä tuntuu olla hevosen selässä. Ei silloin ollut satuloita, mutta karvalankamatto toimitti hyvin satulan virkaa. Muistan myös oikein elävästi kettinkikuolaimen”, Korpelainen-Reinilä kertoo.Eipä mennyt aikaakaan, kun Karhulassa alettiin pitämään ratsastustunteja. Sirkka Putus oli kotitilallaan jo järjestänyt niitä, ja hän perusti Ahlströmin tehtaan vanhoille talleille ratsastuskoulun. Yhden tunnin hinta oli kokonaiset viisi markkaa.”Muistan hyvin sen heleänsinisen setelin, jonka aina kiikutin tallille. Sinne minä Poni-merkkisellä pyörällä aina ajelin. Tallin ovessa luki teksti: ”Jollei sinulla ole mitään tekemistä, älä tee sitä täällä.” Ei siis haluttu, että tallille tulisi kaiken maailman töllistelijät, vaan asialliset tosiharrastajat. Ratsastustallin oma hevonen Köpi oli silloin ratsuna. Sen kanssa aloitin harjoittelun.”Ensimmäinen oma hevonen toi vielä syvemmän yhteyden ratsastusharrastukseen. Korpelainen-Reinilä osti Martti Skytän kasvattaman 1976 vuonna syntyneen orin Suvin-Jopin, joka oli varttunut nelivuotiaaksi. Se löysi uuden kodin vuonna 1934 perustetun Haminan Ratsastajat ry:n tallilta Summan kartanosta.”Kävin myrskykelissä hakemassa sen uuteen talliin. Jätin vanhalle tallille ukoille tiedoksi lapun, että vein Suvin-Jopin”, Korpelainen-Reinilä kertoo..Morisonin alkulähteilläRakkaus lennätti aikuisiällä Korpelainen-Reinilän uuteen ja samalla nykyiseen osoitteeseen Sastamalaan. Avioliitto Juhani Reinilän kanssa on kestänyt kunnioitettavat 42 vuotta. 1980-luvun alussa nuorella parilla oli heti alkuun Sastamalassa kädet täynnä töitä lypsykarjan parissa. Hevosten valmentaminen ei tullut kysymykseen, mutta kasvatustyö sopi mainiosti suunnitelmiin.”Päivät olivat raskaita, eikä meillä ollut kotitilalla oikein ajopaikkojakaan. Osaaminen ei sekään olisi riittänyt valmentamiseen. Kiikassa kävin ratsastamassa ja ajamassa hevosia Mäkelän tallilla. Lounasaikaan pidettiin hyviä keskusteluja pirtissä. Niitä on käyty Tuomo Mäkelän, ja monen muun kanssa. Illalla oli sitten rantasaunalla uudet keskustelut, mutta sinne ei naisia päästetty mukaan alkuunkaan.”Näitä hetkiä Korpelainen-Reinilällä muistelee haikeudella.”Nykypäivän raviurheilusta tuntuvat puuttuvan kokonaan leppoisat keskustelut pirtissä lounasaikaan. Se on suuri harmi.”Tähti-Tella oli hevonen, joka lopulta teki Marketta Korpelainen-Reinilästä hevoskasvattajan. Onni Ohrasen kasvattama 152 senttiä korkea tamma juoksi urallaan vuonna 1985 yhden 57,2-aikaisen startin Markku Kärjen ohjastamana Vammalan jääraveissa. Tähti-Tella oli neljäs maalissa, ja ansaitsi 100 markkaa. Lähdön voitti 51,3-tuloksella Kari Tervasmäen ajama Taiska, josta tuli myöhemmin moninkertainen Vermon valloittaja.”Tamma veti itsensä piippuun jo auton kyljessä, ja startissa oli patit kulutettu. Oli selvä, ettei raviura ollut sitä varten. Ajattelin kuitenkin, että kasvatuspuolella tammalla voisi olla annettavaa”, Korpelainen-Reinilä kertoo. .Sinnikäs kasvattajan luonneSiitoksessa tamman perimä näkyykin useamman polven jälkeen kilpauraa kirkkaampana. Tähti-Tella jätti yhdeksän jälkeläistä, joista kilparadoilla kovimmat ansiot juoksi Satakunta-ajon vuoden 1990 sankari Kihine. Tähti-Tella on periyttänyt lahjojaan myös sukupolvien yli, sillä tamma on veljesten Morisonin ja Veeran Turon kolmas emä.Ilman kasvattajansa sinnikkyyttä matka emätammana olisi katkennut heti alkuunsa. Oli ehkä onni, että Tähti-Tella oli kantavana tullessaan talliin.”Ei sitä tamman hoikasta olemuksesta olisi uskonut. Tähti-Tella myytiin minulle taitavasti. Sen silloinen omistaja Aaro Antero Suhonen oli hymyilevä mies. Hevoskauppias viimeisen päälle. Kuulin vasta jälkikäteen, että hänellä oli ollut aisan päässä koukku, jonka avulla Tähti-Tella saatiin tallista riimunaruihin kiinni. Jos hevonen olisi ollut ostohetkellä karsinassa eikä laitumella, tuskin kauppoja olisi tehty. Tähti-Tella olisi suorilta käynyt päälle”, Korpelainen-Reinilä nauraa.Tamman haasteet selätettiin pienin askelin. Tähti-Tella huomasi nopeasti, että uudella tallilla suhtautuminen häneen muuttui, mikä sai myös hevosen toimimaan toisin.”Tähti-Tella oli saanut aikaisemmin elämässään huonoa kohtelua. Luonteeltaan se ei ollut ilkeä tai vihainen, mutta se ei luottanut ihmisiin. Meillä ollessaan naapurin Minna kävi sitä hoitamassa, ja hän tuli tamman kanssa hyvin juttuun. Tähti-Tella alkoi luottamaan tiettyihin ihmisiin, ja otti lopulta huuliltani sokeripalan.”Kommelluksiakin sattui, eikä Tähti-Tellasta koskaan tullut sinisilmäistä tammaa, joka olisi ollut kaikkien käsiteltävissä.”Muistan, kun Kirsti Pulkkinen auttoi minua alkuun tamman kengityksessä. Tähti-Tella antoi vain minun nostaa jalkaa. Kerran nostin sen takajalan, mutta kaaduin ja tamma iski jalkansa saappaan kärjen päälle. En päässyt mihinkään, mutta Kirsti meni ovelasti kulman taakse piiloon, ja lopulta tamma nosti jalkansa saappaan päältä pois. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan”, Korpelainen-Reinilä kertoo..Emätamman monet muistotKun tamma varsoi Pontellan, niin se piti jälkeläisestään erityistä huolta. Silloin se suhtautui läheisimpiinkin ihmisiin epäluuloisesti. ”Jo ennen varsomistaan pystyi huoletta sanomaan vieraalle, että jos saat Tähti-Tellan laitumelta kiinni, niin voit viedä mukanasi. Niin ei käynyt koskaan. Kun se sitten oli varsan kanssa pellolla, niin oli parasta antaa niiden vain olla.”Tähti-Tella teki kaikkiaan yhdeksän varsaa. Pontella oli kyvykäs, ja se esitti lahjakkuuttaan Ari Kelan valmennuksessa. Nelivuotiaana Kriterium-kokeessa taakse jäi tuleva ravikuningatar Vipu.”Ykköspalkinto oli 10 000 markkaa ja siihen kylkeen valtavan iso pokaali. Olin tietenkin raveissa Tuomo Mäkelän kyydissä. Hän epäili, että olen voiton myötä niin polleana, että mahdunko edes kyytiin kotimatkalle.”Pontella oli samana vuonna Missikisa-lähdössä neljäs. Se osoitti varhaista lahjakkuutta siinä määrin, että ostajat kiinnostuivat varsasta.”Mäkelä oli kuullut, että olin torpannut hyvän ostotarjouksen joltakin hevosmieheltä. Hän lausui sanat, jotka muistan ikuisesti. ’Helvetin hullu, nyt pitää oikein tosissaan miettiä, voinko ottaa sinut hevosauton kyytiin laisinkaan’”, Reinikainen-Korpela muistelee nauraen.Kasvatustyö olisi jäänyt pahasti kesken, jos Pontella olisi Kiikan maestron ehdotuksen mukaan myyty eteenpäin. ”Jälkikäteen olen ikuisesti kiitollinen, etten myynyt Pontellaa”, Korpelainen-Reinilä herkistyy..Naapurin hevonen isäorinaKuten monesti äideilläkin ensimmäiseen lapseensa, hevosten kanssa ensimmäiseen kasvattiin Korpelainen-Reinilällä muodostui erityisen lämmin side. Hän muistaa kuin eilisen kaikki positiiviset hetket.”Pontella oli niin fiksu tamma. Kolmevuotiaana se oli kuin vanha tekijä metsätöissä. Navetalle vievään siltaan tarvittiin uudet puut, ja kun traktorilla ei päässyt hakemaan rinteestä puita, niin Pontella hoiti homman hienosti. Se kuljetti heinätöissä pikkupaaleja, meni heinäsuulin ovesta sisään, pysähtyi purun ajaksi ja jatkoi toisesta päästä takaisin heinäpellolle. Poikani kanssa sillä myös ratsastimme paljon.”Pontellan kilpaura ei mennyt vanhempana niin kuin varsavuodet antoivat odottaa, mutta siitoksessa jo toinen varsa Ponuville osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta. Se aloitti neljällä puhtaalla voitolla, ja oli Kriteriumin alla yksi kovimmista suosikeista. Multisillan perhe oli ostanut orin, mutta juuri ikäluokan tärkeimmällä hetkellä tuli laukkoja, ja kasvattajan mukaan ura katkesi seuraavana keväänä jalkavaivoihin.Ponuvillen vuotta nuorempi pikkusisko Moriveera oli lopulta kasvatustyön helmi, sillä siitä tuli kahden avoimen tason hevosen emä.”Moriveeran isäorina käytettiin Tuomo Mäkelän tallin Ero-Moria, eli naapurin hevonen astutettiin naapurin hevosella. Seuraavana kesänä syntyi varsa, joka sai nimekseen Moriveera. Se siirtyi lopulta Sirun (Juutinen) omistukseen.” Moriveeran kilpaura käsitti 15 totosijaa, mutta jälkeläisillä on jo pelkästään voittoja 96 kappaletta. Kahdeksasta varsasta ensimmäinen oli Veeran Turo, joka pääsi 154 125 euron ansioihin. Pitkän uransa viimeisenä vuotena se valittiin Vermon vuoden 2017 Kuninkuusraveihin. Siihen aikaan tuntui selvältä, että Veeran Turon upea ura olisi parasta, mitä Moriveera pystyisi emätammana tarjoamaan..Vaikeuksien kautta menestyjäksiVielä parempaa oli kuitenkin jo versomassa. Vermon Kuninkuusravien aikaan kuusivuotiaaksi varttunut Moriveeran viimeinen jälkeläinen Morison aloitteli vihdoin omaa kilpauraansa. Ensimmäisellä kaudella startteja tuli peräti 20, mutta alle 5000 euron ansioilla kukaan tuskin uskoi ruunasta kehittyvän useamman talven hallitsijaa.Kun nyt katsoo Siru Juutisen perheen kultakimpaleen juoksuja ja lähes 400 000 euron voittosummaa, Korpelainen-Reinilän ääni alkaa väristä. Tähti-Tellan kanssa ei 1980-luvulla tehty turhaan sokeripalojen kanssa töitä.”Morison on ollut aivan uskomaton. Se on tuonut minulle hirmuisesti iloa ja jännitystä elämään. Kiitos ja kunnia Sirulle (Juutinen). Hän vuoden verran kävelytti ruunaa, kun sillä oli haasteita”, Korpelainen-Reinilä kiittelee.Siru perheineen on Korpelainen-Reinilälle tuttu jo vuosikymmenten takaa. Muistot ja ympyrän sulkeutuminen Morisonin menestyksen myötä saavat hänen sydämensä pakahtumaan.”Olen joskus ajanut treenilenkeillä Sirun kanssa rinnakkain kilpaa. Lapsenlikkana olen myös ollut, ja noussut Teivonmäkeä muutaman kerran Sirun poikien kanssa. Aleksi rattaissa, Santeri toisessa kädessä, ja Otto toisessa.”Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys kasvatustyössä ovat ennenkin kantaneet huimiin saavutuksiin. Korpelainen-Reinilä ei osannut 40 vuotta sitten arvata, miten nuo luonteenpiirteet palkitsevat hänet vuoden 2024 talvella.”Lauantai-illan iloja on tullut paljon. Kiljun kotona jännityksestä. Morison on ilman muuta ravipuolella kasvatustyön kirkkain tähti”, Korpelainen-Reinilä päättää..Pitkä matkaTähti-Tella jätti siitoksessa yhdeksän varsaa, joista Pontella sai 13 varsaaPontellan jälkeläisistä ori Ponuveikko jätti peräti 120 ratsusuunnan jälkeläistäKahta vuotta aikaisem-min syntynyt Moriveera varsoi mm. Veeran Turon ja MorisoninTähti-Tellan emälinjalta löytyy myös mm. Satakunta-ajon voittaja Kihine ja hienosti menestynyt tamma Ponutella .Kurkista Marketta Korpelainen-Reinilän valokuva-albumiin:

40 vuoden kasvatustyö periytti palan kultaa – Morison on pitkäjänteisen työn tulos

Aiheeseen liittyvää