Ari Pakarinen kuljettaa hevoset turvallisesti perille – "Reittisuunnitelmat täytyy miettiä tarkasti"

Ari Pakarisen yritys Åby Horseline Ab on perustettu vuonna 2003, ja se on tällä hetkellä Pohjois-Euroopan suurin hevosten kuljetuksiin erikoistunut yritys. Yritys kuljettaa hevosia pääasiassa välillä Ruotsi-Ranska. Kesäkuukausina kuljetuksia maiden välillä on noin joka toinen viikko. Kuumimpaan loma-aikaan liikkumista pyritään välttämään kuuman kelin ja isojen ruuhkien vuoksi. Suomeen yritys ajaa viikoittain. ”Ranskan reissulla hevoset liikkuvat pääasiassa Ruotsi-Ranska -välillä, mutta satunnaisesti hevosia tulee tai menee myös Hollantiin ja Belgiaan. Myös USA on merkittävä tuonti- ja vientimaa. Silloin hevoset viedään huolitsijalle, joka pitää hevosesta huolta ja kuljettaa sen myöhemmin lentokentälle. Esimerkiksi Ruotsi on merkittävä ratsuhevoskauppamaa, ja sieltä lähtee enemmän ratsuja kuin ravihevosia Yhdysvaltoihin. Ratsastus on Ruotsissa korkealla tasolla”, Pakarinen kertoo.Ari Pakarinen on kuljettanut hevosia ympäri Eurooppaa, ja on nähnyt eri maiden liikenteen. ”Jos katsotaan eri maiden liikennekulttuuria, on Tanska edelläkävijä sen suhteen, että siellä on kaikista tiukimmat ratsiat eläinkuljetuksien osalta. Hevosten dokumentit tulee olla esitettäväksi joka paikassa, mutta Tanskassa tulee esittää myös esimerkiksi matkasuunnitelma. Jos on siisti auto ja asiat muuten kunnossa, ongelmia ei ikinä kohtaa”, Pakarinen vakuuttaa. Teiden kunto vaihtelee eri maiden välillä.”Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa on maksulliset tiet, minkä takia ne ovat myös lähtökohtaisesti paremmassa kunnossa. Huonoimmat tiet näistä ovat ehkä Saksassa, mutta siellä on myös eniten tienkäyttäjiä. Tuntuu, että saksalaiset rakastavat ruuhkia, sillä siellä on aina valtavat tietyöt meneillään ja liikenne ruuhkautuu helposti”, Pakarinen vertaa. ”Suomessa on surkeat tiet verrattuna muihin maihin ja moottoritietä aivan onnettoman vähän. 800 kilometriä isoilla teillä ei ole pitkä matka, mutta Suomen olosuhteissa se on”, Pakarinen vertaa.Pakarinen kertoo, että hänen käyttämissään autoissa on ilmajousitus, jolloin teiden kunnon vaihtelevuudet eivät ole niin merkittäviä.Pitkillä kuljetusmatkoilla täytyy ottaa huomioon lähtöpaikka ja määränpää. ”Kun ajetaan eri maiden läpi, reittisuunnitelma täytyy miettiä tarkasti. Suomessa ei välttämättä tarvitse miettiä ruuhkia tai muita hidastavia tekijöitä niin paljon, mutta Euroopassa tilanne on toinen. Ajoreitit pyritään ajoittamaan niin, että pahimmat hidasteet ja ruuhka-ajat olisi mahdollista välttää varsinkin kesäaikaan”, Pakarinen kertoo. ”Lomakuukausien aikana liikennemäärät ovat valtavia Euroopassa, mitä voi olla Suomessa jopa hankala ymmärtää. Yöaika olisi parasta ajoaikaa, mutta silloin hevosten kerääminen kyytiin on hankalaa myöhäisen kellonajan takia”, Pakarinen kertoo..Ari Pakarisella on selkeä näkemys hevosten varusteista pitkille kuljetusmatkoille. ”Hevosille tulisi laittaa päälle niin vähän loimia ja suojia kuin on mahdollista. Hevoset eivät palele hevosten kuljettamista varten tehdyissä autoissa, joissa monissa voi olla esimerkiksi pehmustetut väliseinät ja säädettävissä oleva ilmanvaihto. Välillä kuulee puhuttavan, kun omistajan mukaan hevonen tarvitsee suojat kuljetukseen sen takia, että se potkii autossa. Pitäisikö kuitenkin ajatella, että potkiiko se juuri niiden suojien takia, jos ne ovatkin epämukavat tai hiostavat?” Pakarinen vertaa. ”Hevosilla voi olla ’tohvelit’ jaloissa, jos halutaan välttää kannoille astumista, mutta muuta ne eivät siellä tarvitsisi. Hevoset ovat meillä autoissa aina kiinni kaulapannoilla. Se on turvallisuutta parantava varuste, jolloin hevoset eivät pääse ylöspäin. Meidän kuljetuksissamme on erittäin harvinaista, että hevonen olisi hypännyt puomin päälle. Hevosia ei tarvitse silloin myöskään laittaa päästään niin tiukasti kiinni.”Autoissa on mukana heinää hevosille, mutta omistaja voi halutessaan laittaa mukaan myös omaa heinää. Kuljetusmatkoilla hevoset eivät saa väkirehuja, koska siitä voi olla hevosille enemmän haittaa kuin hyötyä pitkään paikalla oloon yhdistettynä. Hevosille laitetaan vesiämpäri samalla kertaa, kun ne lastataan kyytiin. Silloin niillä on vettä koko ajan saatavilla, jolloin niillä on mahdollisuus juoda silloin kuin haluavat. ”Raikas vesi ja hyvälaatuinen heinä ovat kuljetuksen avainasia. Vesi vaihdetaan säännöllisesti kuljetuksen aikana. Meillä on oma heinäntoimittaja. Heinä on noin 25–30 kilon muovitetuissa pikkupaaleissa, jotka ovat käytännöllisiä pitkillä kuljetusmatkoilla. Autoissa on myös omat 300 litran vesitankit ja pumput sekä kärryissä oma tankki. Yhdistelmällä liikuttaessa vettä on mukana yhteensä 600 litraa”, Pakarinen kertoo.Esimerkki matkasuunnitelma Ruotsi-Ranska välille olisi, että matka alkaisi maanantaiaamuna Tukholmasta. Maanantain aikana auto ajaisi Malmöön, jossa hevoset lastataan hevoshotelliin. Siellä pidetään 11 tunnin tauko, joka on sekä kuljettajan että hevosten lepoaika. Matka jatkuu Malmösta Hollantiin, ja siellä pidetään vastaava huilitauko. Päivässä kilometrejä kertyy noin 700–750. Hollannista matka jatkuu Pariisiin, noin 500 km, missä auto on perillä keskiviikkoaamuna. Koko reissulle matkaa kertyy yhteensä reilu 2000 kilometriä. ”Lain mukaan hevonen saa olla auton kyydissä 28 tuntia, mutta se on todella pitkä aika varsinkin kesäkeleillä. Liikkuvassa autossa hevoselle ei tule kuuma, mutta paikallaan oleva auto voi lämmetä nopeastikin. Tässä esimerkkimatkalla hevoset lastataan pois autosta hevoshotelleihin. Samalla autot myös siivotaan, jolloin voidaan huolehtia siitä, että sisäilma saadaan pidettyä niin hyvänä kuin mahdollista hevosten matkustaessa siellä”, Pakarinen kertoo..Vuosien aikana hevosten kuljettamisessa on tapahtunut muutoksia, jotka Ari Pakarinen näkee sekä positiivisina että negatiivisina. ”Byrokratian määrä on kasvanut valtavasti. Ennen työajan pystyi käyttämään autolla ajamiseen, mutta tänä päivänä puolet työajasta menee paperien täyttämiseen. Sen takia töitä joutuu tekemään jonkin verran myös iltaisin ja viikonloppuisin”, Pakarinen toteaa. ”Byrokratian myötä kuljettamisesta on tullut myös melko kallista, mikä ei ole hyvä asia. Myös kuljettajan henkilökohtaisiin ajoaikoihin on tullut muutoksia ja sen enempää ei pystytä ajamaan. Tämä on positiivinen muutos, koska aikaisemmin kuljettajilla saattoi olla ihan järkyttävän suuria ajoaikoja ja tämä on senkin puoleen ihan liikenneturvallisuusasia.”Hevoskuljetusyritys tarvitsee erilaisia lupia toimiakseen. ”Kaupallisilla kuljetuksilla täytyy olla liikennelupa, ja tässä tapauksessa kansainvälinen liikennelupa. Kuljettajalla täytyy olla yhdistelmäajolupa. Kuljettajalla tulee olla myös eläinkuljettajalupa sekä eläinkuljettajan pätevyystodistus. Lisäksi kuljettajalla tulee olla ammattikuljettajapätevyys, jos autoa ajaa ammatikseen. Tämä lupa on voimassa viisi vuotta. Myös autot pitää olla tarkastettu ja tarkoitukseen sopivat” Pakarinen luettelee. ”Tässä meidän tapauksessamme autojen tulee olla hyväksytty nimenomaan pitkille kuljetuksille. Silloin niistä on tarkastettu valaistus, ilmanvaihto; lattiamateriaalit, jotka eivät saa olla liukkaita; väliseinät, joissa ei saa olla loukkaantumisvaaraa; riittävän kokoiset tilat hevosille, lastaussilta, sen materiaali ja kaltevuus; kameravalvonta sekä lämpömittari. Nämä asiat tarkastetaan myös viiden vuoden välein.”Ilmanvaihdosta Pakarisella on erityistä kerrottavaa. ”Yleensä autojen ilmanvaihto toimii niin, että ne ottavat ulkoilmaa kierrätettäväksi, jolloin ilman lämpötila on sama kuin ulkoilma. Ilman jäähdytys ei toimi hevospuolella samalla tavalla kuin ihmisten tiloissa, koska hevospuolella ikkunat ovat auki”, Pakarinen sanoo. ”Silloin lämpötila vaihtelee hevostilassa liikaa matkan aikana, enkä suosittele ilmastointia varsinkaan kilpahevosille. Hevosten kurkut eivät tahdo kestää ilmastointia, ja ne tulevat siitä helposti kipeiksi. Sen takia ilmanvaihto tulee olla muuten hoidettu. Autoissa ikkunat ovat auki sen takia, ettei niihin kertyisi virtsahöyryjä.”.Ari Pakarinen53-vuotias, kotoisin TikkakoskeltaPerheeseen kuuluvat avopuoliso Anna Forssel sekä lapset Alma 12 vuotta ja Albert 8 vuotta, jotka ovat innokkaita poniraviurheilijoitaAsuu Skarassa, kotona noin 70 hevosta, pääasiassa siitostammoja, sekä cavapoo-rotuisia koiriaOmia hevosia 3, siitostamma sekä sen vuosikas ja kesällinen varsaVapaa-ajalla ajaa kaivinkoneella ja kunnostaa paikkoja kotitilalla sekä viettää aikaa perheen kanssaSeuraa jääkiekkoa, erityisesti Frölundan joukkuettaÅby Horseline kuljettaa vuosittain noin 2200–2300 hevosta, joista suurin osa, noin 70 prosenttia, on ravihevosia. Loput 30 prosenttia ovat ratsuja, poneja, laukkahevosia ja islanninhevosia.Maahantuotaville hevosille on lain mukaan tehtävä lähtömaassa tarkastus tarttuvien tautien varalle. Jotta hevosen voi kuljettaa maasta toiseen, tulee sillä olla traces-todistus, jonka tekee virkaeläinlääkäri. Suomessa asiaa valvoo Ruokavirasto. ”Dokumentointi on mennyt todella tarkaksi tänä päivänä ja eläinten liikkumista halutaan kontrolloida. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämä asia on mennyt jo liian pitkälle. Hevosilla on aina ollut terveystodistukset, kun ne ovat liikkuneet. Tänä päivänä tästä on tullut ihan viranomaisasia, joka on ongelma”, Pakarinen toteaa. ”Traces-todistusta ei voi kirjoittaa kuka tahansa eläinlääkäri. Lähtökohtaisesti eläinlääkärillä pitäisi olla riittävä valta nähdä, onko hevonen terve vai ei eikä siihen pitäisi tarvita erikseen virkaeläinlääkäriä. Usein myös tallin omalla eläinlääkärillä on paljon parempi kuva tallin ja hevosten terveydentilasta kuin ulkopuolisella eläinlääkärillä. Ruotsissa asiaan on tullutkin lievennyksiä”, Pakarinen toteaa.Hevosten pitopaikat, joista hevosia lähtee toiseen maahan tai mihin niitä tulee toisesta maasta, tulee olla rekisteröitynyt Traces-järjestelmään. ”Tämä koko systeemi on alun perin tarkoitettu täydelliseen maailmaan. Kaikki, joilla on hevosia tai aikeissa hankkia niitä, olisivat systeemissä mukana mutta näinhän ei todellisuudessa ole. Tällaisia ongelmia kohtaa viikoittain ja systeemistä on tehty liian hankala. Ainakin Pohjoismaiden sisällä liikkuminen pitäisi vapauttaa täysin”, Pakarinen näkee. ”Pelkästään ihmiset liikkuvat jo niin paljon eri maista toiseen, että tarttuvat taudit leviävät jo heidän mukanaan. Epidemian puhkeamisessa käytänteitä voisi tarpeen tullen taas tiukentaa mutta tällaiseen aikaan liikkumisen tulisi olla vapaampaa.”Laissa on myös pykälä, jossa kuljettajan ajoajan täyttyessä tulee pysähtyä. Ari Pakarinen toivoisi tähän pykälään joustovaraa nimenomaan eläinkuljetuksien yhteydessä. ”Eläinkuljetuksissa pitäisi pystyä ottamaan huomioon, onko juuri sillä hetkellä mahdollista pysähtyä. Tällaisia tilanteita voi tulla vastaan esimerkiksi kuumalla kelillä. Eläinten hyvinvointi on kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, jolloin on ihan eri asia noudattaa lakia elävien eläinten kuin vaikka puukuorman kanssa. Joskus eläinten hyvinvoinnin takia on pakko rikkoa lakia, jotta eläimet saadaan kuljetettua turvallisesti. Tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin, mutta joskus näinkin on käynyt.”Ari Pakarisen ei tarvitse miettiä kauan aikaa mieleenpainuvinta reissua. ”Sain toimeksiantona ajaa yhden hevosen Tukholmasta Pariisiin. Kyseessä oli Järvsöfaks, josta ATG halusi kuvata mainosvideon Eiffel-tornin juurella. Myöhemmin samalla reissulla Järvsöfaks veti Pariisin kylmäverilähtöjen esittelyt. Olen kuljettanut paljon huippuhevosia ympäri Eurooppaa, mutta tämä reissu on jäänyt erityisen hyvin mieleen”, Pakarinen muistelee..Puolivahingossa yrittäjäksiPakarisen päätyminen yrittäjäksi oli erinäisten sattumien summa. 90-luvun alussa Ari Pakarinen toimi Belgiassa hevoshommissa, mutta hän sairastui vakavasti. Pakariselle tuli paha niveltulehdus ruokamyrkytyksen seurauksena, ja se lopetti tallilla työskentelyn. Parannuttuaan hän meni kouluun, ja opiskeli tradenomiksi. Niitä hommia hän ei kuitenkaan tehnyt päivääkään, vaan meni palkolliseksi yritykseen, joka ajoi hevoskuljetuksia. Oman yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, kun yritys myöhemmin meni konkurssiin.”Yrityksen perustamisesta ei ollut minkäänlaista visiota, mutta olisin muuten jäänyt työttömäksi. Yrittäjyys ei koskaan ollut minulle mikään tavoite, mutta niin vain kuitenkin tapahtui. Vaikka en ole tradenomin hommia tehnyt päivääkään, on koulutuksesta ollut hyötyä yritystoiminnassa. Ruotsiin muutin vuonna 1997”, Pakarinen kertoo yrityksen perustamisen vaiheista.Ari Pakarisen filosofia yritystoimintaan on selkeä. ”Yrityksen pitää toimia kannattavasti, mutta sillä tavalla järkevästi, että yksikkökustannukset saadaan pysymään maltillisina. Sitä kautta asiakkaat saadaan myös liikkumaan, kun hinnoittelu pysyy järkevänä. Olen myös sitä mieltä, että sen mitä tekee, pitää tehdä kunnolla. Lisäksi myös, kun kyseessä on hevoskuljetusyritys, siinä on vuosien saatossa nähnyt hyvin monenlaisia hevosia. Hevoset ovat erilaisia, ja toiset hevoset hermoilevat kuljetuksessa ja toiset eivät. Kun tätä hommaa on tehnyt riittävän kauan, on tässä oppinut näkemään, mikä on olennaista ja mikä ei.”Tällä hetkellä Pakarisen kuljetuskalusto koostuu neljästä yhdeksän hevosen autosta sekä kahdesta kärrystä, joihin toiseen mahtuu viisi ja toiseen kuusi hevosta. Yhdistelmällä pystyy kuljettamaan kerralla enimmillään 15 hevosta. Yrityksellä on neljä kokopäiväistä kuljettajaa sekä lisäksi muutama satunnainen keikkakuljettaja.”Lähtökohtaisesti aina, kun kuljetamme hevosia, pitäisi autoissa olla täysi määrä hevosia kyydissä, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa. Tänä päivänä esimerkiksi polttoainekulut sekä henkilöstökulut ovat sen verran suuria. Tämän alan suurimpia haasteita tulevaisuudessa tulee olemaan rekrytointi”, Pakarinen kertoo.

Ari Pakarinen kuljettaa hevoset turvallisesti perille – "Reittisuunnitelmat täytyy miettiä tarkasti"

Aiheeseen liittyvää