Fiilis on nykyään erilainen

Oppivuodet. Heikki Torvisen hevosmiesura alkoi Esteri ja Matti Riihijärven tilalla Koskenpäällä. Samasta talosta toinen jämsäläinen huippuvalmentaja, Martti Keskinen, oli saanut muutama vuosikymmen aiemmin pohjan hevosmiesuralleen..Tapasimme eteisen ovella, kun Heikki tuli hakemaan K.K. Kössiä raveihin. Heikillä oli karvalakkipäässä, enkä minä kiinnittänyt häneen silloin mitään huomiota.Mutta Heikki on sanonut, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä..Pauliina Torvinen muistelee ensitapaamista miehensä kanssa.”Olin jo sitä ennen kiinnostunut hevosista ja pelasin ravipelejä. Riihijärvellä pääsin ajamaan hevosia”, Torvinen kertoo. .Kun haave omasta valmennustallista heräsi, Torvinen hakeutui oppiin mahdollisimman monelle valmentajalle. Hän ehti työskennellä lyhyitä jaksoja muun muassa Allan Korvella sekä Anssi Niinisen, Tapio Perttusen ja Pekka Korhosen talleilla ja piipahti myös Tanskassa Mikko Mannisella. Kilvanajokokemuskin karttui..”Korhosen Pekan luona ajoin ensimmäisen voittoni. Se tuli Suonenjoella Saratoga Springs -nimisellä jenkkitammalla.”.Varusmiespalveluksen Torvinen suoritti Kajaanissa, jossa kapiaisena oli Heikki Parviainen. Parviaisen treenihevoset, joukossa muun muassa I.P. Vipotti, olivat varuskunnan tallissa. 30 hevosen päälukuun sisältyi lisäksi puolustusvoimain suomenhevosia..”Joka ikäryhmästä valittiin ratsuri ja suutari, jotka olivat käytännössä valmentaja ja apuvalmentaja. Minä olin ratsurina ja Romppaisen Jyrki suutarina. Ennen meitä niissä pesteissä olivat olleet esimerkiksi Ahokkaan Kari ja Kaarlo ja Visurin Pekka. Ajoin kilpaakin ainakin Parviaisten omakasvatilla Speedy Lemonilla 16,4a.”.Maastoharjoituksiin tallipalveluksessa olevat osallistuivat ajamalla tallin suomenhevosilla lavakärryillä tai soppatykillä ruokaa. Muuten heillä oli erikoisvaltuuksia. Komppanian hälytyksistä he pääsivät esimerkiksi luistamaan piiloutumalla heinälatoon. Kuri ei muutenkaan ollut ankara..”Jos viikset olivat sattuneet kasvamaan pitkäksi tai ylänappi oli auki, Parviainen sipaisi vain nenänalustaansa tai nappia ja yskähteli.”.Heikki TorvinenSyntynyt 31.12.1963Ohjastajana startteja 6 258: 570-536-567, voittosumma 1,6 miljoonaa euroa2000-luvun valmennustilastoissa 3 306 starttia: 309-341-315, voittosumma 1,39 miljoonaa.Levyseppähitsaaja. Armeijan jälkeen Torvinen aloitti tallinpidon vuonna 1983 äitinsä kotitilan riiheen Jämsänkoskelle remontoidussa tallissa, mutta lähti pian Veijo Toivosen houkuttelemana Orimattilaan. Sinne hän palasi uudelleen vuonna 1989. Oman 12 hevosen tallin lisäksi hän valmensi Riitta Väisäsen ja Spede Pasasen sekä Kari-Markku Karjalaisen hevosia..”Karjalaisen hevosilla ajoin kerran–kaksi viikossa. Muuten niiden perusajosta vastasi Vuorisalon Aimo, jonka houkuttelin Jämsästä mukaani.”.Karjalaisen tallissa oli muun muassa Ventteri, joka toi Torvisen valmentajana parrasvaloihin hallitessaan ikäluokkaansa suvereenisti 3–5-vuotiaana. Vaikealiikkeiselle ja siksi paljon voimaa vaatineelle Ventterille Aimo Vuorisalon voimatreeni sopi hyvin..”Ventteri oli hyväpäinen hevonen, mutta makasi sekillä ja kauhoi vallan mahdottomasti, viskoi jalkojaan niin että löi melkein vierellä juoksevaa hevostakin. Olin käynyt levyseppähitsaajakoulun ja hitsasin sille kengät, joissa toinen puoli oli puolipyöreä ja toinen urakenkä, ja sisäpuolella oli vielä lisäpainoa. Sekissä sillä oli sinkilävahvistukset.”.Karvalakki. Orimattilassa olon loppuaikoina Heikki Torvisen perheeseen syntyi esikoispoika Hannu. Pauliina Pasinen oli löytynyt vierelle Kuhmoisista, ja tarinaan liittyi tietysti hevonen. Eikä mikä tahansa hevonen, vaan K.K. Kössi, jonka omisti Pauliinan isä Antti Pasinen..”Tapasimme eteisen ovella, kun Heikki tuli hakemaan K.K. Kössiä raveihin. Heikillä oli karvalakki päässä, enkä minä kiinnittänyt häneen silloin mitään huomiota. Mutta Heikki on sanonut, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä”, Pauliina Torvinen muistelee..Karvalakki oli kettua, eikä Heikki kehdannut riisua lakkia päästään edes kahvipöydässä, kun tukka oli niin huonosti. Nuoret alkoivat kuitenkin pian seurustella..”Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, ja muutenkin se oli perinteisempää tutustumista. Kävimme kirjeenvaihtoa ja näimme Jämsän ravitansseissa ja pikkujouluissa. Kävin myös Heikin kanssa raveissa. Oli se hienoa, kun Heikki haki kyytiin koulun pihasta vihreällä linja-autolla.”.Siinä vaiheessa K.K. Kössi oli vielä tavallinen lupaava ja leikkisä orivarsa, joka ei keskittynyt kilpailutilanteessa kunnolla. Nelivuotiskausikauden lopussa se takoi kuitenkin ensimmäisen voittoputkensa Torvisen ajamana..”Kössi ei ollut koskaan treenatessa hyvän tuntuinen. Kun sitä ajettiin 1.26-aikaisen Viekarin kanssa, kaikki olisivat aina arvanneet, että Viekari oli se, jolla oli miljoona markkaa ja Kössi se satatonnia ansainnut. Mutta startissa se oli ihan eri hevonen.”.Aikuisiällään K.K. Kössi voitti niin paljon suurkilpailuja, että helpompi olisi luetella, mitä se ei voittanut. Se kävi kilpailumatkoilla myös Norjassa ja Ruotsissa ja oli parhaimmillaan Elitkampenissa kolmas. .”Kössi kärsi jonkinlaisesta siitepölyallergiasta. Jos se olisi ollut kesällä samanlainen kuin se kevättalvisin, se olisi ollut ravikuningas. Toisaalta sillä kyllä astutettiin hirveät määrät tammoja, ensin kotona Kuhmoisissa ja sitten vielä Veijo Toivosen luona Orimattilassa.”.Tammamäärään nähden Kössin jälkeläisistä oli lupa odottaa parempaakin kuin mihin ne ylsivät. Emänisänä se on kuitenkin osoittanut olevansa periyttäjä..”Sillä oli itsellään ihanteellinen, pyörivä etujalan liike, mutta varsoilla liike oli liian pyörivä. Toisen polven jälkeläisissä Kössin jakso, kovuus ja kestävyys nousevat paremmin esiin. Se oli kovaluontoinen hevonen ja aina terve jaloistaan”, Heikki Torvinen analysoi..Kössin kilpailuissa oli aina paljon tunnetta mukana. .”Isä oli aika kiivas, ja se oli oma elämänkoulunsa olla mukana niissä starteissa. Kössistä tuli meidän lapsillekin lopulta tärkeä, sillä se oli viimeiset vuotensa tässä kotona ponin kanssa laitumella”, Pauliina Torvinen kertoo..Derbyviikko. Pahimman laman keskellä vuonna 1992 Torviset palasivat Orimattilasta ensin Kuhmoisiin ja sitten Jyväskylän ratatallin vuokraajiksi. Talliin tuli tuolloin 3-vuotiaana jo 1.34-vauhtia juossut Suikun Ero..”Se tuli Markku Miettiseltä, joka sanoi, ettei hän pääse tällä enää mihinkään. Se ei mennytkään alkuun edes kahta minuuttia, mutta kun sitä treenattiin, se alkoi vaan kulkea ja voitti nelivuotiaana Oulu Expressin, Pikkukunkun ja Pikkupelimannin.”.Suikun Eron uran kruunu oli derbyvoitto, josta on Torvisen perheessä kuitenkin aivan toisenlainen muistijälki kuin luulisi. .”Torstaina hautasimme toisen lapsemme ja lauantaina Suikun Ero voitti derbyn. Voittokuvista tulee mieleen aina vain Eevan kuolema”, Pauliina Torvinen toteaa..Vain muutaman kuukauden ikäisenä kuolleen Eevan sydänvika oli todettu jo päivän iässä. Se oli antanut varsinkin äidille mahdollisuuden tehdä surutyötä etukäteen, mutta lapsen kuolema on aina kova paikka..”Jotenkin siitä vain selvittiin. Työt oli kuitenkin tehtävä, ja Hannukin oli vasta vuoden ikäinen”, tuolloin jo yhteisessä talliyrityksessä vuosia täysipainoisesti työskennellyt Pauliina Torvinen pohtii..Vuonna 1997 Torviset ostivat Jämsän ratatallin. 18 vuoden aikana siellä oli varsinkin kovia suomenhevosia, kärkinä Virimai, Tutuari, I.P. Vipotiina ja Virikari. Jämsän-vuosiin kuului muun muassa pitkä yhteistyö Jämsän ravilinjan kanssa oppilaiden käytännön jaksojen suorituspaikkana..”Sitä perua on monia työntekijöitä ja sellaisia tuttuja, joiden kanssa vieläkin vaihdetaan kuulumisia.”.Reistailevan lonkan ja selän takia Torvinen myi tallin vuonna 2016 Tero Mäenpäälle, mutta palasi vielä pienimuotoisemmin valmentajaksi pari vuotta sitten. .Päätös valmennusuran lopettamisesta tähän vuoteen syntyi jälleen terveysmurheiden, tällä kerralla allergiatyyppiset oireiden takia. Torvinen sanoo kuitenkin, että myös oma fiilis ja raviurheilu ovat muuttuneet..”Raveihin ei ole enää kiva lähteä. On kiirettä ja kireyttä, ja tunnelma on ihan erilainen kuin ennen. Aika on ehkä muuttunut ja ihmiset sen mukana. Monet asiat ovat kiristyneet, ja melkein voi sanoa, että nyt ollaan tiukemmalla kuin lama-aikana, vaikka silloin ajettiin kilpaa 500 markan ykkösistä. Kulut ovat kasvaneet niin paljon.”.Maailman muutokset näkyvät Pauliina Torvisen mukaan nykyään valmennustallin arjessakin..”Omistajille ovat aivan erilaiset asiat tärkeitä hevosiin liittyen kuin ennen. Moni kaipaa esimerkiksi whatsapp-viestiä päivittäin valmentajalta. Se on toisaalta kiva ja toisaalta raskasta.”.Raviurheiluun kasvaneetArpi Heikki Torvisen oikeassa etusormessa on yksi muisto siitä, että koko perhe on ollut aina täysillä mukana raviurheilussa.”Hannu (Torvinen) oli mukana, kun kengitin Saarisen Matin Kaustisen Kaisaa, ja sai hakata pakkiin nauloja. Kengityksen aikana saattoi mennä 50 naulaa. Yksi nauloista oli mennyt kädensijasta läpi, enkä huomannut sitä, ennen kuin nappasin pakin käteen. Siitä jäi ikuinen jälki.”Heikki ja Pauliina Torvinen ovat tehneet yhteisessä yrityksessä töitä yhdessä lähes alusta saakka. Samaan ovat kasvaneet lapset Hannu, Jukka ja Henna.”Lapset ovat harrastaneet kaikenlaista, jääkiekkoa, jalkapalloa ja pianonsoittoa. Aina on menty ja tehty kaikkea koko perhe yhdessä, myös tätä hevoshommaa siitä lähtien, kun lapset olivat pieniä”, Pauliina Torvinen summaa.Nyt molemmat pojat ovat jo ohittaneet isänsä ohjastettujen voittojen määrässä. Isälle voittoja on kertynyt ohjastajauran aikana 570. Hannu Torvisen voittomäärä on noin 2000, Jukka puolestaan lähestyy tuhannen voiton rajaa.”Hannu on aina ollut riskimpi jutikka ja alkoi ajaa hevosia yksi jo siinä 10-vuotiaana. Jukka on ollut aina hennompi ja pienempi ja aloitti muutama vuosi vanhempana, mutta ajoi hevosia sylistä varmasti jo 7–8-vuotiaana. Kumpikin halusi aina kilpailla joka asiassa. Kerrankin peruutimme traktorilla peräkärry perässä kilpaa ravirataa ympäri”, Heikki Torvinen muistelee.Vuonna 2017 Heikki Torvinen myi Jämsän ratatallin Tero Mäenpäälle. Tarkoitus oli koko ajan pitää vain parin vuoden tauko ja palata takaisin valmentamisen pariin, kunhan lonkka- ja selkäongelmat olisi selätetty.”Meidän oli tarkoitus Hennan kanssa perustaa talli uudelleen ja tehdä töitä yhdessä. Kun tauko venyi aiottua pidemmäksi, kannustimme Hennaa opiskelemaan jotain muutakin.”Oma ala löytyi sattumalta äidin jalanjäljistä lastenohjaajana. Pauliina Torvinen opiskeli aikanaan lastenhoitajaksi ja on nyt palannut alkuperäiseen ammattiinsa.”Henna olisi ajanut myös ravikortin Albino Starilla, mutta se jouduttiin lopettamaan syövän takia, ja Henna hautasi korttihaaveet.”

Fiilis on nykyään erilainen

Anna Karhila

Aiheeseen liittyvää