Hevosurheilu tapaa Horsy Dreamin valmentajineen Åby World GP:n alla Bois-Doufrayssa, hevos-Normandian sydämessä. Historiallisessa sydämessä, sillä Pierre Bellochen talli on tullut tunnetuksi hänen isänsä Denis Bellochen siittolana 1990-luvun alusta, mutta aivan aikojen alussa, 170 vuotta sitten vuotta sitten, tällä paikalla oli kuuluisan ranskalaisen Forcinalin ravisuvun yksi siittoloista.Horsy Dreamilla on oma talliosasto vähän sivummalla, suojassa katseilta. Ranskalaiseen tapaan tilalle ei pääse ajamaan niin vain. Portti avautuu vain, jos asiasta on sovittu.Tilalla on meneillään mitä tavanomaisin ravitallin arki. Tallityöntekijä kiinnittää kaksi hevosta pienkuormaajan takaosaan riimunpäitsistä ja lähtee kuskaamaan niitä laitumille, joita on kaikkialla ympärillä. Vanhoja puita, mutta uusia rakennuksia. Bellochet ovat investoineet tilaansa, ja haastattelukin tehdään Pierre Bellochen vastavalmistuneessa toimistossa. Siellä kaikuu, sillä huonekaluja ei vielä juuri ole.Kun menemme katsomaan tilavassa, puolittain ulkoilmassa olevassa karsinassaan päiväänsä viettävää Horsy Dreamia, Bellochen huomio kiinnittyy karsinan oveen kiinnitettyyn Elitloppetin karsinakylttiin, jonka hevosenhoitaja on laittanut Horsy Dreamin karsinan oveen.”Ja nyt tämä lähtee tästä”, Belloche tuumaa, nappaa kiinni pahvikyltin reunasta ja kiskaisee sen irti ovesta. Sen jälkeen hän poistaa sormellaan hinkkaamalla vielä sen alle liidulle kirjoitetun hevosen nimen.”No niin! Tämä asia on häirinnyt jo jonkin aikaa! Kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse tietää missä näissä karsinoista on Horsy Dream”, hän naurahtaa. ”Vaikka isäni täällä, ja tarvittaessa haulikon kanssa, partioikin.”Horsy Dream on juuri syömässä. Sitä ei saa häiritä. Niinpä päätämme jättää sen rauhaan, palata juttelemaan toimistoon ja tulla kohta uudestaan.Horsy on paikan kuningas. Äärettömän arvokas eläin. Tämän hetken maailman ykkönen.Belloche on ystävällinen henkilö, mutta kun hän katsoo tätä oritta, katseeseen tulee vielä ekstrakerros lämpöä, ihailua ja kunnioitusta. Belloche kommunikoi hevosen kanssa viheltelemällä hiljaa ja toteamalla silloin tällöin pehmeästi ”he-ho”. Kun hevonen hetkeä myöhemmin otetaan karsinastaan ulos, se tulee sieltä silmät palaen, itsevarmana ja hyvin itsetietoisena. Tämä hevonen palvelee ihmistä vain omasta halustaan.”Kannattaa vähän varoa”, Belloche vinkkaa, kun ori kiirehtii ovesta häntäänsä pyöritellen ja haastavasti hörhöttäen. Kun se hetken päästä huomaa, että tässä ei olla minnekään menossa, se rauhoittuu ja laskee päänsä Bellochen käsiin. Valmentajan ja hevosen välit ovat hyvät, sen näkee jokainen.Horsy Dream on verrattoman hieno seistessään siinä, karva kiiltäen, uhkuen voimaa ja terveyttä. Belloche kurkistaa ohimennen myös ruokakuppiin – ja on tyytyväinen nähdessään, että kaikki on syöty.Heinää on verkkopussissa edessä aina. Kuivitus on sahanpurua, vaikka yleensä Ranskassa tavataan käyttää olkea. Horsy Dreamin huolena kuitenkin on talvisaikaan toisinaan ilmaantuva kurkkutulehdus, jonka syytä ei tiedetä, ja joka aiheuttaa limaa sen ylähengityselimiin. Belloche arvelee, että sahanpurut ovat turvallisempi valinta.Kurkkutulehdus oli syynä hevosen jäämiseen pois viime Prix d’Amériquesta.Belloche on tietoinen siitä, kuinka onnekas hän on saadessaan valmentaa tätä erikoisyksilöä. Niinpä hän ei ota yhtään riskiä.. OmistajakolmikkoHorsy Dreamin kilpailukalenterin päättävät sen omistajat, kolmikko, joka koostuu veljeksistä Thomas ja Cyril Francoisista sekä heidän ystävästään Yann Pottierista, mutta myös valmentajaa konsultoidaan. Francoisit omistavat hevosesta yhdessä puolet ja Pottier toisen puolikkaan.Belloche on tullut tunnetuksi siitä, että hevosen päivän tilannetta ja terveydentilaa seurataan millintarkasti. Sitä valmennetaan ja kilpailutetaan vain silloin, kun se on sataprosenttisessa kilpailukunnossa. Seuranta on jatkuvaa ja tehdään verikokein.”Sen suurempaa virhettä ei valmentaja voi tehdä kuin kilpailuttaa hevosta, joka ei ole täysin terve. Ja kun sanon täysin terve, tarkoitan sitä sananmukaisesti”, Belloche sanoo. ”Siksi me emme koskaan lupaa mennä mihinkään tiettyyn tulevaisuudessa juostavaan kisaan, koska emme voi olla varmoja jatkuuko kisakunto.”Sen verran hän paljastaa, että Prix d’Amérique on tietenkin tähtäimessä. Omistajat väläyttävät myös UET Elite Circuitin finaalia Vincennesissä 11.10.Horsy Dream kuuluu niihin hevosiin, jotka hyötyvät kenkien poisotosta. Tämä tehdään vain harkitusti, vaikka se tiputtaa Bellochen mukaan vähintään sekunnin ajasta.”Hevoset tykkäävät yleensä juosta ilman kenkiä, mutta silloin radan pinnan täytyy olla siihen soveltuva, eikä sitä voi toistaa liian usein”, Belloche sanoo.Hän näyttää myös ajattelevan jotenkin niin, että kenkien poisottaminen voi kiihdyttää vauhtia liikaakin, mikä voi olla liian raskasta paitsi fysiikalle, myös psyykelle. Belloche on tarkka tämäntyyppisistä asioista. Hän toteaa, että kaikki kokemukset kilparadalla ovat oppimiskokemuksia hevoselle, hyvässä, ja etenkin pahassa.Isompi moottoriValmennuksen Belloche päättää hetkessä, jos ei suorastaan improvisoiden, niin vähän sinne päin. Sen mukaan, miltä hevonen näyttää.”Yleinen virhe on valmentaa summamutikassa ja liikaa”, Belloche toteaa.Le Bois-Doufrayssa on valmennussuorat, niin kuin kaikissa valmennuskeskuksissa, mutta ne ovat hieman erilaisia kuin muualla. Bellochen suorat eivät ole sillä lailla viivasuoria, että niissä näkisi päästä päähän, vaan ne kääntyvät aavistuksen verran 200 metrin välein. Tarkoituksella.”Se on psyykelle hyväksi, kun hevonen ei koko ajan näe minne se on menossa ja miten paljon matkaa on vielä jäljellä”, hän perustelee.Hän tuntee hevostensa fysiologiset lähtökohdat, sillä on selvittänyt ne muun muassa sykemittareiden avulla. Horsy Dreamin moottori on ”vähän isompaa mallia”. Se on hevonen, jonka maksimisyke on 240:n tietämissä.Hevosella on ollut omat terveysmurheensa, itse asiassa jo nuorena, kun se Fabrice Souloyn valmennustallissa hyvän alun jälkeen loukkasi toisen lapansa, ja sen seurauksena ristikkäisen takajalkansa. Hevonen lähti ensin kuntoutettavaksi Haras de Rolloniin, Céline ja Emmanuelle Kowalin balneoterapiaan, jonka jälkeen se palasi hitaasti takaisin urheiluun. Tässä meni vuosi, mutta nyt Belloche ajattelee, että välivuosi suorittamisesta oli loppujen lopuksi ehkä onni onnettomuudessa.Tämän tapahtuessa omistajat päätyivät myös vaihtamaan pienemmälle valmentajalle. Jollekin sellaiselle, jolla ei ole talli jo entuudestaan täynnä supernimiä ja joka näin ollen keskittyy hevoseen pieteetillä.Yann Pottier kertoo, että isänsä Denisin alalle opettama, mutta myös tunnettujen raviurheilun supernimien opissa kasvanut, tällä hetkellä 45-vuotias Pierre Belloche, alkoi tuntua kaikkien mielestä juuri sopivalta valinnalta.Bellochen ei tarvinnut kauaa miettiä, lähteekö mukaan. Hevosesta tiedettiin jo silloin, että se on erittäin hyvä hevonen, mutta kyllä se sitten osoittautui vielä monta kertaa paremmaksi.”Eiköhän se tällä hetkellä ole maailman ykkösiä, jos ei ykkönen”, Belloche huomauttaa. Hän on itse aikoinaan hakenut oppia sieltä, missä asiat osataan, muun muassa Philippe Allairelta ja Jean-Pierre Dubois’lta, joka viimeksi mainittu asuu aivan lähellä Bois-Doufrayta.TammaDubois on ollut merkittävä tekijä Horsy Dreamin syntymässä myös aivan konkreettisesti.Jean-Pierren poika Jean-Etienne myi Thomas Francois’lle Horsy Dreamin emänemän Elite d’Atout’n (Sugarcane Hanover – Kaline d’Atout, Ura).Thomas Francois, koko elämänsä ravihevosten sukuja harrastettuaan, oli päätynyt ajatukseen, että Ranskassa on kaksi tammaa, joiden suku ja saavutukset ovat sellaisia, että oikealle oriille vietynä, lopputuloksena voi olla maailmankaataja. Toinen niistä oli kyseinen Elite. Tämä tamma ei tietenkään ollut myytävänä, mutta Francois oli sitkeä ja kyseli aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta vuonna 2010 hän sai ostaa tamman ja ehti pitää sitä kolme vuotta.Ei kasvatuksessa heti mitenkään ilmiselvästi tärpännyt. Vuonna 2011 syntynyt jälkeläinen Bonanza du Closet ei ollut ravihevosena erikoinen, eikä sen vuotta vanhempi sisko Athenakaan. Bonanzaa varten Francoisit ostivat osuuden ori Scipion du Goutierista (Goetmals Wood - Jet du Vivier), sillä Thomas Francois’n mielestä sen sukutaulu sopi tammalle täydellisesti. Omaan visioon on uskottava, vaikka ei se aina helppoa ole. Tähän mennessä Bonanzan kymmenestä jälkeläisestä tosin vain yksi on ollut todella hyvä – Horsy Dream. N.Bonanza, Monanza, Konanza, Jonanza ja Lonanza, ja muutama muukin, kuka mistäkin oriista, eivät ole olleet maailmankaatajia.Emätamma Bonanza myytiin eteenpäin, Jean Francois Pannetierin kasvattama, Horsy Dreamin vuotta nuorempi täysveli, Indian Castel ei ole toistaiseksi päässyt näyttämään kykyjään radoilla lainkaan.. PalapeliThomas Francois’n antama nimi kertoo mistä oli kyse: unelmayhdistelmästä, jonka ansiosta hevosella on sukutaulu, josta ei puutu mitään sellaista, mitä hän hevosen suvussa haluaa nähdä, mutta joka samanaikaisesti on sukutauluna erittäin harvinainen.Hän sai koottua haluamansa palapelin.”Siinä ei ole Ready Cashia, ei Coktail Jetiä, ei Love Youta, mutta ei myöskään Workaholicia eikä Speedy Crownia. Sen sijaan siinä on Sugarcane Hanover, jota ei Ranskassa löydä monestakaan hevosesta, Kerjacques, joka tuo kovuutta, Rouges Terresin englannintäysiveritamma Gladys ja moneen kertaan Calumet Delco, joko sillä nimellä ilmoitettuna tai Gaelin nimellä.”Horsy Dreamin syntymän aikaan Francoisin veljesten vanhemmat Alain ja Maryvonne luopuivat siittolastaan Elevage du Closet’ista, ja hankkiutuivat eroon myös osasta hevosiaan. Veljekset puolestaan pitivät Ecurie du Closetia Jean-Marie Deschampsin kanssa. Deschamps onkin merkitty hevosen kasvattajaksi, mutta loppujen lopuksi häntä ei ravikasvatus enää kiinnostanut, ja hän luopui omasta osuudestaan ja koko harrastuksesta siinä vaiheessa, kun varsa vieroituksen jälkeen vietiin lähellä Cherbourgia hevostilaansa pitävälle Yann Pottierille kasvamaan.Francoisit lunastivat Deschampsin ulos yrityksestä ja Pottier osti Deschampsin puolikkaan Horsy Dreamista itselleen. ”Thomas vinkkasi, että tämä varsa on jotakin ihan muuta kuin tähänastiset”, Pottier kertoo.Pottierin rooli on huolehtia hevosen jatkosta vieroituksen jälkeen. Hän asuu aivan valtameren rannalla ja hän on vakuuttunut, että meri-ilmasto yhdistettynä pikkupaikkakunnan rikkumattomaan rauhaan ja puhtaisiin laitumiin on ideaali alku hevoselle.Hän kertoo vaikuttuneensa puolivuotiaasta varsasta heti sen tultua hänen luokseen. Ei siksi, että se olisi ollut ulkoisesti erityisen hieno, sillä se ei ollut.”Se oli hyvinkin tavallisen näköinen, pikemminkin vähän ohut, mutta luonne oli erikoinen. Se oli jotenkin veitikkamainen, kekseliäs.”Tilanne muuttui, kun varsa vietiin opetettavaksi Lionel Bourgeoisille ja sen jälkeen alkutreeniin Yves-Jean Le Bezvoetille. Tässä välissä hevonen vietti jonkin aikaa balneoterapiassa palautuen. Ecurie du Closetin periaate on, että kilpahevosten ensimmäiset 500 päivää ratkaisevat sen tulevaisuuden. Kaikki tehdään niin täydellisesti kuin mahdollista, ja jo siinä vaiheessa, kun varsa puolitoistavuotiaana lähtee opetettavaksi, osteopaatin ja hierojan käsittely on sille tuttua peruskauraa.Le Bezvoet tokaisi heti hevosen nähtyään, että se oli ulkoisesti kuin kopio Scipionin parhaasta tammajälkeläisestä Hermine Vergnieristä. Pottier tietenkin tiesi miljoonan tienanneen, kevytrakenteisen tamman, ja ilahtui arviosta. Muutaman viikon päästä Le Bezvoet soitti omistajille, että nyt on tullut täysosuma – hevonen oli paras, mikä hänen käsiensa läpi oli kulkenut.Tässä hevosessa nopeus oli sisäsyntyinen. Se meni kovaa, vaikkei vielä edes yrittänyt.. Horsy Dream7-vuotias oriEnnätys 08,0aVoittosumma 1 388 970 euroaSuku: Scipion du Goutier - Bonanza du Closet, Prince Gede
Hevosurheilu tapaa Horsy Dreamin valmentajineen Åby World GP:n alla Bois-Doufrayssa, hevos-Normandian sydämessä. Historiallisessa sydämessä, sillä Pierre Bellochen talli on tullut tunnetuksi hänen isänsä Denis Bellochen siittolana 1990-luvun alusta, mutta aivan aikojen alussa, 170 vuotta sitten vuotta sitten, tällä paikalla oli kuuluisan ranskalaisen Forcinalin ravisuvun yksi siittoloista.Horsy Dreamilla on oma talliosasto vähän sivummalla, suojassa katseilta. Ranskalaiseen tapaan tilalle ei pääse ajamaan niin vain. Portti avautuu vain, jos asiasta on sovittu.Tilalla on meneillään mitä tavanomaisin ravitallin arki. Tallityöntekijä kiinnittää kaksi hevosta pienkuormaajan takaosaan riimunpäitsistä ja lähtee kuskaamaan niitä laitumille, joita on kaikkialla ympärillä. Vanhoja puita, mutta uusia rakennuksia. Bellochet ovat investoineet tilaansa, ja haastattelukin tehdään Pierre Bellochen vastavalmistuneessa toimistossa. Siellä kaikuu, sillä huonekaluja ei vielä juuri ole.Kun menemme katsomaan tilavassa, puolittain ulkoilmassa olevassa karsinassaan päiväänsä viettävää Horsy Dreamia, Bellochen huomio kiinnittyy karsinan oveen kiinnitettyyn Elitloppetin karsinakylttiin, jonka hevosenhoitaja on laittanut Horsy Dreamin karsinan oveen.”Ja nyt tämä lähtee tästä”, Belloche tuumaa, nappaa kiinni pahvikyltin reunasta ja kiskaisee sen irti ovesta. Sen jälkeen hän poistaa sormellaan hinkkaamalla vielä sen alle liidulle kirjoitetun hevosen nimen.”No niin! Tämä asia on häirinnyt jo jonkin aikaa! Kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse tietää missä näissä karsinoista on Horsy Dream”, hän naurahtaa. ”Vaikka isäni täällä, ja tarvittaessa haulikon kanssa, partioikin.”Horsy Dream on juuri syömässä. Sitä ei saa häiritä. Niinpä päätämme jättää sen rauhaan, palata juttelemaan toimistoon ja tulla kohta uudestaan.Horsy on paikan kuningas. Äärettömän arvokas eläin. Tämän hetken maailman ykkönen.Belloche on ystävällinen henkilö, mutta kun hän katsoo tätä oritta, katseeseen tulee vielä ekstrakerros lämpöä, ihailua ja kunnioitusta. Belloche kommunikoi hevosen kanssa viheltelemällä hiljaa ja toteamalla silloin tällöin pehmeästi ”he-ho”. Kun hevonen hetkeä myöhemmin otetaan karsinastaan ulos, se tulee sieltä silmät palaen, itsevarmana ja hyvin itsetietoisena. Tämä hevonen palvelee ihmistä vain omasta halustaan.”Kannattaa vähän varoa”, Belloche vinkkaa, kun ori kiirehtii ovesta häntäänsä pyöritellen ja haastavasti hörhöttäen. Kun se hetken päästä huomaa, että tässä ei olla minnekään menossa, se rauhoittuu ja laskee päänsä Bellochen käsiin. Valmentajan ja hevosen välit ovat hyvät, sen näkee jokainen.Horsy Dream on verrattoman hieno seistessään siinä, karva kiiltäen, uhkuen voimaa ja terveyttä. Belloche kurkistaa ohimennen myös ruokakuppiin – ja on tyytyväinen nähdessään, että kaikki on syöty.Heinää on verkkopussissa edessä aina. Kuivitus on sahanpurua, vaikka yleensä Ranskassa tavataan käyttää olkea. Horsy Dreamin huolena kuitenkin on talvisaikaan toisinaan ilmaantuva kurkkutulehdus, jonka syytä ei tiedetä, ja joka aiheuttaa limaa sen ylähengityselimiin. Belloche arvelee, että sahanpurut ovat turvallisempi valinta.Kurkkutulehdus oli syynä hevosen jäämiseen pois viime Prix d’Amériquesta.Belloche on tietoinen siitä, kuinka onnekas hän on saadessaan valmentaa tätä erikoisyksilöä. Niinpä hän ei ota yhtään riskiä.. OmistajakolmikkoHorsy Dreamin kilpailukalenterin päättävät sen omistajat, kolmikko, joka koostuu veljeksistä Thomas ja Cyril Francoisista sekä heidän ystävästään Yann Pottierista, mutta myös valmentajaa konsultoidaan. Francoisit omistavat hevosesta yhdessä puolet ja Pottier toisen puolikkaan.Belloche on tullut tunnetuksi siitä, että hevosen päivän tilannetta ja terveydentilaa seurataan millintarkasti. Sitä valmennetaan ja kilpailutetaan vain silloin, kun se on sataprosenttisessa kilpailukunnossa. Seuranta on jatkuvaa ja tehdään verikokein.”Sen suurempaa virhettä ei valmentaja voi tehdä kuin kilpailuttaa hevosta, joka ei ole täysin terve. Ja kun sanon täysin terve, tarkoitan sitä sananmukaisesti”, Belloche sanoo. ”Siksi me emme koskaan lupaa mennä mihinkään tiettyyn tulevaisuudessa juostavaan kisaan, koska emme voi olla varmoja jatkuuko kisakunto.”Sen verran hän paljastaa, että Prix d’Amérique on tietenkin tähtäimessä. Omistajat väläyttävät myös UET Elite Circuitin finaalia Vincennesissä 11.10.Horsy Dream kuuluu niihin hevosiin, jotka hyötyvät kenkien poisotosta. Tämä tehdään vain harkitusti, vaikka se tiputtaa Bellochen mukaan vähintään sekunnin ajasta.”Hevoset tykkäävät yleensä juosta ilman kenkiä, mutta silloin radan pinnan täytyy olla siihen soveltuva, eikä sitä voi toistaa liian usein”, Belloche sanoo.Hän näyttää myös ajattelevan jotenkin niin, että kenkien poisottaminen voi kiihdyttää vauhtia liikaakin, mikä voi olla liian raskasta paitsi fysiikalle, myös psyykelle. Belloche on tarkka tämäntyyppisistä asioista. Hän toteaa, että kaikki kokemukset kilparadalla ovat oppimiskokemuksia hevoselle, hyvässä, ja etenkin pahassa.Isompi moottoriValmennuksen Belloche päättää hetkessä, jos ei suorastaan improvisoiden, niin vähän sinne päin. Sen mukaan, miltä hevonen näyttää.”Yleinen virhe on valmentaa summamutikassa ja liikaa”, Belloche toteaa.Le Bois-Doufrayssa on valmennussuorat, niin kuin kaikissa valmennuskeskuksissa, mutta ne ovat hieman erilaisia kuin muualla. Bellochen suorat eivät ole sillä lailla viivasuoria, että niissä näkisi päästä päähän, vaan ne kääntyvät aavistuksen verran 200 metrin välein. Tarkoituksella.”Se on psyykelle hyväksi, kun hevonen ei koko ajan näe minne se on menossa ja miten paljon matkaa on vielä jäljellä”, hän perustelee.Hän tuntee hevostensa fysiologiset lähtökohdat, sillä on selvittänyt ne muun muassa sykemittareiden avulla. Horsy Dreamin moottori on ”vähän isompaa mallia”. Se on hevonen, jonka maksimisyke on 240:n tietämissä.Hevosella on ollut omat terveysmurheensa, itse asiassa jo nuorena, kun se Fabrice Souloyn valmennustallissa hyvän alun jälkeen loukkasi toisen lapansa, ja sen seurauksena ristikkäisen takajalkansa. Hevonen lähti ensin kuntoutettavaksi Haras de Rolloniin, Céline ja Emmanuelle Kowalin balneoterapiaan, jonka jälkeen se palasi hitaasti takaisin urheiluun. Tässä meni vuosi, mutta nyt Belloche ajattelee, että välivuosi suorittamisesta oli loppujen lopuksi ehkä onni onnettomuudessa.Tämän tapahtuessa omistajat päätyivät myös vaihtamaan pienemmälle valmentajalle. Jollekin sellaiselle, jolla ei ole talli jo entuudestaan täynnä supernimiä ja joka näin ollen keskittyy hevoseen pieteetillä.Yann Pottier kertoo, että isänsä Denisin alalle opettama, mutta myös tunnettujen raviurheilun supernimien opissa kasvanut, tällä hetkellä 45-vuotias Pierre Belloche, alkoi tuntua kaikkien mielestä juuri sopivalta valinnalta.Bellochen ei tarvinnut kauaa miettiä, lähteekö mukaan. Hevosesta tiedettiin jo silloin, että se on erittäin hyvä hevonen, mutta kyllä se sitten osoittautui vielä monta kertaa paremmaksi.”Eiköhän se tällä hetkellä ole maailman ykkösiä, jos ei ykkönen”, Belloche huomauttaa. Hän on itse aikoinaan hakenut oppia sieltä, missä asiat osataan, muun muassa Philippe Allairelta ja Jean-Pierre Dubois’lta, joka viimeksi mainittu asuu aivan lähellä Bois-Doufrayta.TammaDubois on ollut merkittävä tekijä Horsy Dreamin syntymässä myös aivan konkreettisesti.Jean-Pierren poika Jean-Etienne myi Thomas Francois’lle Horsy Dreamin emänemän Elite d’Atout’n (Sugarcane Hanover – Kaline d’Atout, Ura).Thomas Francois, koko elämänsä ravihevosten sukuja harrastettuaan, oli päätynyt ajatukseen, että Ranskassa on kaksi tammaa, joiden suku ja saavutukset ovat sellaisia, että oikealle oriille vietynä, lopputuloksena voi olla maailmankaataja. Toinen niistä oli kyseinen Elite. Tämä tamma ei tietenkään ollut myytävänä, mutta Francois oli sitkeä ja kyseli aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta vuonna 2010 hän sai ostaa tamman ja ehti pitää sitä kolme vuotta.Ei kasvatuksessa heti mitenkään ilmiselvästi tärpännyt. Vuonna 2011 syntynyt jälkeläinen Bonanza du Closet ei ollut ravihevosena erikoinen, eikä sen vuotta vanhempi sisko Athenakaan. Bonanzaa varten Francoisit ostivat osuuden ori Scipion du Goutierista (Goetmals Wood - Jet du Vivier), sillä Thomas Francois’n mielestä sen sukutaulu sopi tammalle täydellisesti. Omaan visioon on uskottava, vaikka ei se aina helppoa ole. Tähän mennessä Bonanzan kymmenestä jälkeläisestä tosin vain yksi on ollut todella hyvä – Horsy Dream. N.Bonanza, Monanza, Konanza, Jonanza ja Lonanza, ja muutama muukin, kuka mistäkin oriista, eivät ole olleet maailmankaatajia.Emätamma Bonanza myytiin eteenpäin, Jean Francois Pannetierin kasvattama, Horsy Dreamin vuotta nuorempi täysveli, Indian Castel ei ole toistaiseksi päässyt näyttämään kykyjään radoilla lainkaan.. PalapeliThomas Francois’n antama nimi kertoo mistä oli kyse: unelmayhdistelmästä, jonka ansiosta hevosella on sukutaulu, josta ei puutu mitään sellaista, mitä hän hevosen suvussa haluaa nähdä, mutta joka samanaikaisesti on sukutauluna erittäin harvinainen.Hän sai koottua haluamansa palapelin.”Siinä ei ole Ready Cashia, ei Coktail Jetiä, ei Love Youta, mutta ei myöskään Workaholicia eikä Speedy Crownia. Sen sijaan siinä on Sugarcane Hanover, jota ei Ranskassa löydä monestakaan hevosesta, Kerjacques, joka tuo kovuutta, Rouges Terresin englannintäysiveritamma Gladys ja moneen kertaan Calumet Delco, joko sillä nimellä ilmoitettuna tai Gaelin nimellä.”Horsy Dreamin syntymän aikaan Francoisin veljesten vanhemmat Alain ja Maryvonne luopuivat siittolastaan Elevage du Closet’ista, ja hankkiutuivat eroon myös osasta hevosiaan. Veljekset puolestaan pitivät Ecurie du Closetia Jean-Marie Deschampsin kanssa. Deschamps onkin merkitty hevosen kasvattajaksi, mutta loppujen lopuksi häntä ei ravikasvatus enää kiinnostanut, ja hän luopui omasta osuudestaan ja koko harrastuksesta siinä vaiheessa, kun varsa vieroituksen jälkeen vietiin lähellä Cherbourgia hevostilaansa pitävälle Yann Pottierille kasvamaan.Francoisit lunastivat Deschampsin ulos yrityksestä ja Pottier osti Deschampsin puolikkaan Horsy Dreamista itselleen. ”Thomas vinkkasi, että tämä varsa on jotakin ihan muuta kuin tähänastiset”, Pottier kertoo.Pottierin rooli on huolehtia hevosen jatkosta vieroituksen jälkeen. Hän asuu aivan valtameren rannalla ja hän on vakuuttunut, että meri-ilmasto yhdistettynä pikkupaikkakunnan rikkumattomaan rauhaan ja puhtaisiin laitumiin on ideaali alku hevoselle.Hän kertoo vaikuttuneensa puolivuotiaasta varsasta heti sen tultua hänen luokseen. Ei siksi, että se olisi ollut ulkoisesti erityisen hieno, sillä se ei ollut.”Se oli hyvinkin tavallisen näköinen, pikemminkin vähän ohut, mutta luonne oli erikoinen. Se oli jotenkin veitikkamainen, kekseliäs.”Tilanne muuttui, kun varsa vietiin opetettavaksi Lionel Bourgeoisille ja sen jälkeen alkutreeniin Yves-Jean Le Bezvoetille. Tässä välissä hevonen vietti jonkin aikaa balneoterapiassa palautuen. Ecurie du Closetin periaate on, että kilpahevosten ensimmäiset 500 päivää ratkaisevat sen tulevaisuuden. Kaikki tehdään niin täydellisesti kuin mahdollista, ja jo siinä vaiheessa, kun varsa puolitoistavuotiaana lähtee opetettavaksi, osteopaatin ja hierojan käsittely on sille tuttua peruskauraa.Le Bezvoet tokaisi heti hevosen nähtyään, että se oli ulkoisesti kuin kopio Scipionin parhaasta tammajälkeläisestä Hermine Vergnieristä. Pottier tietenkin tiesi miljoonan tienanneen, kevytrakenteisen tamman, ja ilahtui arviosta. Muutaman viikon päästä Le Bezvoet soitti omistajille, että nyt on tullut täysosuma – hevonen oli paras, mikä hänen käsiensa läpi oli kulkenut.Tässä hevosessa nopeus oli sisäsyntyinen. Se meni kovaa, vaikkei vielä edes yrittänyt.. Horsy Dream7-vuotias oriEnnätys 08,0aVoittosumma 1 388 970 euroaSuku: Scipion du Goutier - Bonanza du Closet, Prince Gede
%20copy.jpg?w=480&auto=format%2Ccompress&fit=max)
