Kahden lajin taitaja: moninkertainen esteiden SM-mitalisti raivaa nyt tietään kohti montén Suomen kärkeä (tilaajille)

Miisa Pulkkaselle hevoset ovat elämäntapa, ja hän on saanut valtavasti hyvää oppia molemmista lajeista.Esteratsastuksen puolella Pulkkanen on ehtinyt täyttää palkintokaappiaan lukuisilla ruusukkeilla ja SM- sekä PM-mitaleilla, montéssa hän on puolestaan tekemässä kovaa nousua kohti Suomen kärkeä.Lahjakkaana ratsastajana tunnettu Pulkkanen ehti voittaa SM-mitaleita niin poneissa, junioreissa kuin nuorissa ratsastajissakin, mutta sitten eteen tuli ongelma: tarpeeksi hyvä hevonen puuttuu, eikä sellaisen hankkiminen ole helppoa, tai edes taloudellisesti mahdollista.Viimeisimmän estemitalin – kultaisen – Pulkkanen voitti vuonna 2018 lainaratsu Dolandalla, josta hän joutui luopumaan oman polvivammansa vuoksi, mutta sitten on ollut hiljaisempaa. Nyt hänellä on nuori 5-vuotias tulevaisuuden toivo, Kumpulan tilan kanssa yhteisomistuksessa oleva Cool Touch, jonka kanssa on tarkoitus päästä takaisin kilparadoille.”Se on kehittynyt hyvin, ja tuntuu, että se tekee kaiken helposti, eikä mitään ongelmaa ole vielä ollut edessä.”Cool Touch asuu Jyrki Filatoffin tallilla Turun Metsämäen raviradalla. Puoliveriratsu on sopeutunut muuten hyvin ravihevosten joukkoon, mutta maastoilu tuottaa hikikarpaloita ratsastajan otsalle.”Edelleen siedätämme sitä ravivaljakoihin. Vaikka se näkee niitä joka päivä kulkemassa tarhan ohi, niin aina ne ovat yhtä jännittäviä, kun niitä tulee vastaan ratsastettaessa”, Pulkkanen nauraa..Kuka?25-vuotias ratsastaja ja montéohjastaja KaarinastaVoittanut esteratsastuksessa useita SM ja PM-mitaleita eri ikäluokkatasoillaOhjasti ensimmäisen montévoittonsa vuonna 2021."Olen päässyt ohjastamaan kivoja hevosia"Siihen, miksi ratsu on ylipäätään ravitallissa, on luonnollinen selitys. Pulkkanen on jakanut arkensa jo vuosia Jyrki Filatoffin pojan Patrin kanssa.Pulkkaselle ravitallin läheisyys sopii myös sen takia, että hänen on helpompi treenata toista lajiaan, montéa.Ensimmäisen virallisen montéstartin hän ohjasti 14.2.2020, kun kiipesi H.V. Tureksin selkään. Tuloksena oli seitsemäs sija yhdellä laukalla.Tähän mennessä (20.5.) lähtöjä on kertynyt yhteensä 76, joista reilut 30 kuluvana vuonna. Pulkkanen on tekemässä kovaa nousua, sillä viime vuoden radoilta saadut tienestit, 7 211 euroa, on jo ylitetty yli 5 000 eurolla. Voittoprosentti tältä vuodelta on 21, ja lähes puolessa starteista hän on tullut maaliin kolmen ensimmäisen joukossa.”Nyt on ollut älyttömän kiva tilanne, että olen saanut hirveästi luottamusta uusilta valmentajilta ja saanut enemmän ohjastettavia. Alussa tuntui, että pitäisi olla oma, että pääsee kilpailemaan.”Pulkkasella on kova motivaatio kehittyä raviratsastajana ja hän on pyrkinyt ohjastamaan niin paljon kuin mahdollista. Hän on ajanut ympäri Suomea ohjastettavien perässä ja yrittänyt nähdä vaivaa siinä, että hänen nimensä tulisi tunnetuksi.”Olen päässyt ohjastamaan kivoja hevosia, ja onhan se niin, että hyvällä on helpompi pärjätä”, hän sanoo.”Päivittäisessä arjessakin yritän päästä treenaamaan hevosia selästä. Mitä enemmän saa ratsastaa, sitä paremmin kehittyy.”. Kehittymisen huomaa etenkin lähdöissä. Pulkkasen mielestä väärät valinnat monté-lähdössä kostautuvat heti, joten kuskin pitää olla hereillä ja kyetä nopeisiin ratkaisuihin..”Muistan ensimmäiset montélähtöni, kun piti keskittyä niin moneen asiaan, ettei tullut mieleenkään, että voisi irrottaa kätensä ohjasta vetääkseen jotain palloja.”.Näin tapahtuikin. Valmentaja ohjeisti kuskia, että vedä pallot 500 metriä ennen maalia, kun lähdet kiriin. ”En todellakaan muistanut”, hän nauraa.”Enää sellaisia ei tarvitse edes miettiä, kun ne tulevat automaattisesti. Ajotaktiikat pitää edelleen suunnitella, koska siinä antaa liikaa tasoitusta, jos ei ole yhtään perillä lähdöistä.”Pulkkanen katsoo paljon lähtöjä videoilta, ja hän myös seuraa muiden montékuskien tekniikkaa.”Totta kai ajoasentoon pitää kiinnittää huomiota. Siinä on aina opeteltavaa ja kehityttävää, kuten hevosten kanssa aina. Koitan ammentaa kaikkea oppia mitä voin.” .Klikkaa tästä video Miisa Pulkkasen ja Axel K.A.:n menosta Forssasta huhtikuun alusta..Kipinä syttyi ensikokeilustaEnsimmäisen kosketuksensa montéen Pulkkanen sai vuonna 2015, kun tunnettuja ratsastajia kutsuttiin Teivoon näytöslähtöön.”Tykkäsin heti. Olisinko tullut toisena maaliin. Muistan, että yllätyin, miten kovaa hevoset pääsee.”Teivon lähdön jälkeen meni vielä pari vuotta, kunnes hän osallistui toiseen näytöslähtöön Turussa. ”Silloin seurustelin jo Patrin kanssa ja koko talliporukka ja Patrin perhe innostivat minua. Se oli sitten menoa, ja samana kesänä sekä Patri että minä suoritimme korttikurssin.”Pulkkasen ja Patri Filatoffin tiet eivät suinkaan kohdanneet hevosten takia, vaikka esteratsastaja Jenna Yrjövuorella oli roolinsa tapahtumissa.”Olin Jennan luona Turussa ja jotenkin osuimme Patrin kanssa samaan kaveriporukkaan. Silloin tutustuttiin, mutta meni vielä muutama vuosi, että satuimme uudelleen olemaan kontaktissa. Patri ei ollut hevosihmisiä kun aloimme seurustelemaan, vaikka hänen isällään oli talli.”Filatoff harrasti tosissaan jalkapalloa, ja se on myös Pulkkaselle rakas laji. ”Pari vuotta seurusteltuamme Patri alkoi innostumaan ravipuolesta. Hänkin on tehnyt kovan nousun lajissa. Ehkä minulla on ollut pieni vaikutus siihen, että hevoset tulivat lähemmäksi hänen arkeaan.” .Ratsastus tekee hyvää myös ravihevosilleKoko elämänsä ratsastanut Pulkkanen uskoo, että ravihevosille tekee hyvää, jos niitä liikutetaan myös selästä. ”Joidenkin hevosten kanssa ratsastus keskittyy mielenvirkistyshömpöttelyyn ja maastoiluun, mutta osalla ravureista teen tietoisesti jumppaa siten, että ne käyttävät itseään oikein.”Pulkkanen sanoo, että jos ravihevosta halutaan treenata ratsastamalla, sitä pitää tehdä säännöllisesti. ”Satunnainen jumppa ei välttämättä aiheuta kuin uudenlaisen treenin tuomia lihaskipuja. Uskon, että hevoselle on valtava hyöty, jos se oppii käyttämään koko kroppaansa. Treenikärryistä meneminen on loppujen lopuksi aika yksipuolista.”Monté on Pulkkasen mielestä vaativa laji, ja vaikka kärrylähdöt eivät ole hänen kohdaltaan poissuljettuja, hän näkee, että monté on se, missä hänellä on eniten annettavaa. Ainakin tällä hetkellä.”Hevosen selässä minulla on luontevaa olla. Kotona ajelen toki kärryistä ja tykkään siitä. Tallissa on tällä hetkellä ehkä viitisen hevosta, joita treenaan selästä tai ratsastelen muuten.” ."Hevosen selässä minulla on luontevaa olla.".Lajeja ei voi verrata keskenäänRatsastusta ja raviratsastusta on Pulkkasen mielestä mahdotonta verrata toisiinsa, niin erilaiset lajit ne ovat. ”Hevoseen vaikuttaminen on kaikista isoin ero.”Ratsulla ratsastajan vaikutus tapahtuu pitkälti jaloilla ja keskivartalolla. Hevosen tulee olla kevyt kädelle, ja käden vaikutus minimaalinen.Raviratsastuksessa jalustimet ovat niin lyhyet, ettei ratsastaja voi käytännössä vaikuttaa jaloilla, eivätkä ravihevoset ole tottuneita pohje- tai istunta-apuun. ”Tietenkin painoavulla hevosta voi suoristaa, mutta montéssa vaikuttaminen tapahtuu enemmän ohjalla. Siinä toivoo, että käteen tulisi painetta, josta saada kiinni. Toisin kuin ratsastuksessa.”Se, miltä Pulkkasesta tuntui, kun hän kokeili montéa ensimmäistä kertaa, kiteytyy sanaan huikea. Vaikka hän on kiitänyt esteratsastuksen uusintateitä mielestään lujaa, ei se ollut mitään siihen verrattuna, millaisia vauhteja ravurin kanssa saa.”Valmentaja sanoi, että mene lämmittämään puolireipasta. Lämmittelyn jälkeen hän totesi, että kylläpä menit hiljaa. Itsestäni tuntui, että vedin tosi kovaa”, Pulkkanen nauraa. ."Ei musta ole tullut pelkästään ravi-ihmistä"Oli laji mikä hyvänsä, Pulkkanen haluaa aina panostaa siihen 100-prosentisesti. Ratsastuksessa elämän realiteetit rajaavat menestystä omalta osaltaan, mutta Pulkkasella on edelleen toiveita tulevan suhteen.”Haluaisin, että pystyisin kilpailemaan sillä tasolla, mitä taso on ollut joskus. Mutta koska en voi taloudellisista syistä hankkia valmista hevosta, minun on pakko yrittää rakentaa tulevaisuus nuoresta. Olen myös tehnyt valinnan olla tällä hetkellä Suomessa ja panostaa myös opiskeluun, vaikka Keski-Euroopassa voisin tehdä ihan erilaista uraa ratsastajana.”Tällä hetkellä onkin luonnollista, että Pulkkanen keskittyy montéen, koska siinä pärjääminen ei vaadi omaa hevosta.”Ei musta ole tullut pelkästään ravi-ihmistä. Kyse ei ole siitä, vaan monesta muusta tekijästä, jotka mahdollistavat harrastukseni tietyllä tasolla. Esteratsastuksessa tilanteeni on hyvä, kun minun ei tarvitse keskittyä ikäluokkakilpailuihin vaan voin olla paineeton sen suhteen ja kehittää nuorta. Hinku kilpailemaan toki on.”Pulkkanen myöntää, että hänelle on ollut erittäin vaikea myöntää itselleen, ettei voi kilpailla esteillä sillä tasolla, mihin pystyisi. ”Minulla on ollut esteratsastajana se tietty identiteetti, josta irtipäästäminen ja poiskasvaminen on ollut vaikeaa. Ja on edelleen.”Välillä hänen pitää myös muistuttaa itseään, ettei itseltä voi vaatia liikaa. Kun oma ajatus on, että pitää olla paras siinä mitä tekee, ja menestys tuntuu aina hyvältä, mutta kaikki ei aina mene kuten haluaa.”Monté on hyvä laji siinä, että se aina pudottaa maan pinnalle siinä vaiheessa, kun luulee osaavansa jotain. Joka lähtöä ei voi voittaa.” . Pulkkanen on kiitollinen siitä, miten hyvin hänet on otettu ravipuolella vastaan.”Kun aloittaa uuden lajin, sillä ei ole mitään merkitystä, mitä olet ollut jossain toisessa lajissa. Oma asema täytyy rakentaa alusta alkaen, ja minä olen hakemassa paikkaani nöyrin mielin.”Yleisesti Pulkkanen viihtyy ravi-ilmapiirissä. Hän harmittelee sitä, että ravien ja ratsastuksen välillä on turha kuilu ja liikaa ennakko-olettamuksia, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.”Tehdään liikaa rajanvetoa siinä, oletko ravi- vai ratsastusihminen. Minä sanon, että olen hevosihmisiä.”Pulkkanen uskoo, että molemmilla puolilla olisi toisilleen annettavaa ja hyödyllisiä seikkoja jaettavana. ”Voin myöntää, että oli minullakin ennakkoluuloja raveja kohtaan. En olisi viisi vuotta sitten uskonut, miten paljon nautin raviurheilusta.”.Virheistä oppii, vaikka niitä on vaikea sietääMiisa Pulkkanen on suorastaan liikuntahullu, kuten hän itse itseään luonnehtii, mutta silti ensimmäisten montéstarttien loppusuoralla alkoi reidet tuntua pökkelöiltä.”Onneksi se on helpottanut startti startilta, eikä enää tarvitse miettiä, pysyykö asento vai hapottaako liikaa.”Pulkkasen mukaan montéohjastaja voi ratsastaa eri tyyleillä, mutta huono asento kuluttaa paljon – niin hevosta kuin kuskia.Pulkkanen itse ihailee ranskalaista ajoasentoa, joka on kuskille raskas, mutta hevoselle hyvä.”Ajoasento muokkautuu ratsastettujen kilometrien myötä. Olen itse saanut Sanna Riikoselta hyviä oppeja.”Hän huomauttaa lisäksi, että erityyppisten hevosten selkään joutuu mukautumaan aina hieman eri tavalla, ja lähtökohtaisesti tärkeintä on hevosen hyvä hallinta.”Montéssa asento on staattinen, ja kuskin pitää myös muistaa hengittää. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei alussa tuntunut reisissä, ja hengityskin jäi jännityksen takia.”Edelleen hän jännittää, mutta nykyään hyvällä tavalla. Voitontahtoinen nainen epäilee, että jännitys voi toki johtua myös epäonnistumisen pelosta.”Kun vaatii itseltään paljon, on joskus vaikea hyväksyä virheitä, vaikka juuri niistä oppii eniten”, Pulkkanen sanoo.”Haluan uskoa, että minulle on etu, että olen ollut niin paljon satulassa. En tiedä, millainen tilanne olisi, jos montén aloittaisi vähemmällä ratsastustaustalla.”Pulkkanen mainitsee edukseen myös sen, ettei hän jännitä minkään hevosen selkään kiipeämistä. Puoliveristen ratsujen kanssa pelannut ratsastaja on huomannut, että ravihevosten reaktio on enemmänkin eteen siinä missä puoliverinen voi pukitella ja hyppiä pystyyn.”Mulla on tietty itsevarmuus olemassa, että pärjään hevosella kuin hevosella. Sitten on paljon niitä muita asioita, joita pitää harjoitella.”

Kahden lajin taitaja: moninkertainen esteiden SM-mitalisti raivaa nyt tietään kohti montén Suomen kärkeä (tilaajille)

Aiheeseen liittyvää