Ravihevosten kimppaomistaminen yleistyy vauhdilla – toimiva kimppa on yhteispeliä

Päivisin vakuutusalalla työskentelevä Silja Mäki-Tulokas sai tulikasteensa kimpanvetämiseen vuoden 2014 Raviliigan myötä. Hän oli vastuussa Forssan raviradan hevosen Real Redin 800 omistajasta.”Sitä ennen minulla oli ollut pari pientä kimppaviritystä, mutta Raviliigan jälkeen kimpanvetäjän hommia alkoi ilmaantua enemmän. Palvelulle oli sen verran kysyntää, että perustin sitä varten toiminimiyrityksen”, Mäki-Tulokas muistelee.”Tällä hetkellä minulla on viisitoista kimppaa, joista useammassa olen taloudenhoitajana. Silloin tiedottaminen, tapahtumien järjestäminen ja sen sellainen tapahtuu muuten kuin minun kauttani, esimerkiksi valmentajan ja omistajien yhteisen someryhmän kautta.”Koko kimpanvetopaketin kuukausihinta on 150 euroa, kimpan koosta tai yksityiskohdista riippumatta. Pelkän talouden hoitamisen ilman tiedottamista saa 75 eurolla. Pienimuotoisessa toiminnassa arvonlisäveroa ei tarvitse lisätä summaan.”Valtaosa ihmisistä ymmärtää, että suorien kulujen lisäksi työhön menee jonkin verran aikaa. Joskus laskin keskiarvoksi kolme tuntia kuukaudessa”, hän kuvailee.”Jos esimerkiksi osakas haluaa luopua osuudestaan tai tekee katoamistempun, se lisää työmäärää. Ilman vastoinkäymisiäkin 50 hengen kuukausimaksujen tarkistaminen vie pidempään, kuin vaikkapa kymmenen osakkaan kimpassa.”Mäki-Tulokas ei ole toistaiseksi ollut ainoa alullepanija yhdessäkään kimppaprojektissa. Vähintään valmentaja on ollut jo mukana.”Minuun on saatettu olla yhteydessä, että tällaisen hevosen ympärille olisi tarkoitus koota kimppa. Tai että huutokaupasta ostetaan varsa kimppahevoseksi. Tämän jälkeen on lähdetty yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan projektia eteenpäin.”.Kaikissa tapauksissa myyjillä pitää olla selvä käsitys konseptista, jotta ostajaehdokkaat saavat mahdollisimman realistisen kuvan kaupattavasta tuotteesta. Mainoksissa ei ole tarkoitus luvata kuuta taivaalta, vaan kertoa oleelliset tiedot asiakkaiden päätöksenteon tueksi.”Osa kiinnostuu, joitain ei voisi vähempää kiinnostaa, ja loput kenties haukkuvat vierestä. Se on ihan normaalia. Tärkeintä olisi löytää sellaiset markkinaväylät, että löytyisi riittävästi niitä kiinnostuneita”, kimpanvetäjä kertoo.Kun heitä sitten ilmaantuu, kaupanteon yhteydessä vaihdetaan tarkempia tietoja puolin ja toisin. Vuosien varrella kuumimpia kysymyksiä asiakkaiden keskuudessa ovat olleet mahdollisuus hevosen tapaamiseen, kimpan päätöksenteko ja mahdollinen rahantulo.”Kaikissa kimpoissani tallille saa aina mennä, ja yhteistapaamisiakin järjestetään. Päätökset tekee kokouksen yksinkertainen enemmistö. Rahaa tulee harvemmin takaisinpäin, mieluummin pidetään maksuvapaita kuukausia, mikäli se on kimpan talouden kannalta järkevää”, hän luettelee.”Satunnaisesti ostajaehdokkaita on joutunut käännyttämään pois, kun sähköpostiin on pyydetty kannattavuuslaskelmia. Hevosen omistaminen on sijoitus omaan vapaa-aikaan ja hyvinvointiin, mutta ei taloudellisessa mielessä.”Kimppasopimus tulee selvyyden vuoksi vetäjältä aika lailla annettuina osakkaille. Sääntöjen avulla vältetään muun muassa päätöksenteon halvaantuminen: jos osapuolten kesken ei ole sovittu toisin, voimassa on yhteisomistuslaki. Se vaatii täydellistä yksimielisyyttä kaikessa päätöksenteossa.Hippoliksen mallipohjaan perustuva asiakirja kaivetaan esiin viimeistään silloin, kun omistaja haluaa luopua osuudestaan. Sääntöjen mukaan hän vastaa kaikista kuluista niin kauan, kunnes joku muu on kyseisen osuuden ostanut tai muuten ottanut vastuulleen.”Tämä on lähtökohta, mutta kaikesta koitetaan keskustella. Mikäli jollekin osakkaalle tulee yllättävä vastoinkäyminen, ja rahat ovat kerta kaikkiaan loppu, porukalla pyritään löytämään kelvollinen ratkaisu”, Mäki-Tulokas muotoilee.”Yllättävän hyvin ihmiset lopulta hoitavat velvollisuutensa ja tarpeen tullen joustavat yhteisen edun nimissä.”.Kimpan tiukimpia paikkoja on hevosesta luopuminen. Siihen voidaan päätyä omistajakadon lisäksi vaikkapa valmentajan tai eläinlääkärin suosituksesta, jos hevonen ei sovellukaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, kuten kilpailevaksi ravihevoseksi.”Moni tietysti haluaisi, että hevonen jatkaisi elämäänsä edes pihankoristeena. Toisaalta aika hyvin ymmärretään, että kiertolaisuus tai tarhan nurkassa seisoskelu ei ole oikeasti hevosen etu”, kimpanvetäjä miettii.”Niinpä enemmistön äänestystuloksen perusteella hevosia on voitu viedä lopetettavaksi, mutta niitä on myös myyty tai lahjoitettu uuteen hyvään kotiin. En muista, että näihin olisi liittynyt suurta draamaa tai jälkipelejä, kuten suuremman jälleenmyyntihinnan haikailua.”.Hevosalan moniosaaja Viena Kauppi perusti hiljattain oman yrityksen, jonka palveluvalikoimassa on kimpanvetäminen.”Olen hoitanut kimppoja vuodesta 2017, ja ensimmäinen projektini oli Oulun Raviliiga-kimppa. Tällä hetkellä vedettävänä on yksitoista hevoskimppaa, joissa on osuuksia kolmestakymmenestä tuhanteen”, hän kertoo.”Kaikilla on sama kiinteä kuukausihinta: 150 euroa, johon lisätään arvonlisävero (yhteensä 188,25 euroa). Siihen sisältyy kaikki, mitä kimpanvetäjän vastuulle kuuluu.”Kaupilla on tapana järjestää jokaiselle kimpalle loppuvuodesta tapaaminen, jossa oman hevosen tallille viedään joulutervehdys.”Nuorempien varsojen luona pyritään vierailemaan lisäksi keväisin ja syksyisin. Starttihevosten kotitalleille ei yleensä järjestetä muita kokoontumisia, kun hevosta näkee kuitenkin raveissa.”Kilpailujen yhteydessä puitteet ovat pitkälti raviradasta kiinni, mutta kotitallilla tapaaminen vaatii panostuksia kimpanvetäjän lisäksi hevosen valmennustiimiltä.”Olen perustanut paljon kimppoja alusta alkaen, eli varsan lisäksi olen valinnut valmentajan. Ei ole sattumaa, että valinta on kohdistunut usein Emma Väreeseen, jonka talli on aina siisti ja hevoset hienonnäköisiä”, kimpanvetäjä huomauttaa.”Emma tulee kimppalaisten kanssa hyvin toimeen, jaksaa jutella ja vastata kysymyksiin.”.Tapaamisjärjestelyiden lisäksi moni kimpanvetäjä olettaa, että valmennusmaksun hintaan sisältyy perinwteisten puheluiden lisäksi kuvia, videoita ja mahdollisesti someviestintää.”Mielestäni asiakaspalvelu on oleellinen osa ravivalmentajan ammattia, etenkin kun tänä päivänä kimppahevosia on niin paljon. Tietenkin toimintatavat on hyvä käydä läpi etukäteen puolin ja toisin.”Mäki-Tulokkaan tapaan myös Kauppi tekee mallipohjaan perustuvan kimppasopimuksen valmiiksi. Osuuden ostajan tehtäväksi jää lukea ja hyväksyä sopimus.Kauppikin kokee, että selvistä säännöistä huolimatta yksittäiset osuuksistaan luopujat aiheuttavat eniten päänvaivaa.”Toivon, että hevoseen sitoudutaan jo kimppaan lähdettäessä. Eli jos omat rahat riittävät kuukausimaksuun vain juuri ja juuri, tai ensimmäisestä startista ei kelpaa kuin voitto, kannattaa miettiä vielä kerran”, hän alustaa.”Jos osuudelle kuitenkin joutuu etsimään uutta omistajaa, yritän sen tietysti aina myydä. Mutta jos hevosella on ollut vaikka jotakin ongelmia, eikä osuudelle ole ottajaa, pahimmillaan olen joutunut ottamaan sen itse maksettavakseni.”Koko hevosesta luopuminen on dramaattisuudestaan huolimatta yksinkertaisempaa. Ainakaan irrallisia osuuksia ei voi jäädä kummittelemaan harmaalle alueelle.”Jos kokouksessa enemmistö päättää, että hevonen vaikka myydään, sitten se myydään. Ilmoitukset laitetaan nettiin, ja tietyn aikarajan päätteeksi korkein tarjous voittaa”, Kauppi toteaa.”Onhan siinä stressinsä, että saako hevonen hyvän kodin, tai tuleeko siitä ylipäätään tarjouksia. Joskus hevonen voidaan päätyä lopettamaankin. Mutta jokaisella on mahdollisuus äänestää, ja kokouspäätöksen mukaan mennään.”Potentiaalisia kimppaomistajia on Suomi pullollaan, sillä heidän ei tarvitse tietää hevosista tai raviurheilusta juuri mitään – kiinnostus riittää. Kustannusten jakautumisen myötä kimppaomistaminen sopii luonnollisesti myös monenlaisiin rahatilanteisiin. Aivan kaikille hevoskimppaa ei silti voi suositella.”Osakkaan olisi hyvä olla jollain lailla sosiaalinen: pystyä ottamaan muut huomioon ja sitoutumaan yhdessä tehtyihin päätöksiin. Taloudellisten velvoitteiden hoitamisen lisäksi hyvä yhteishenki on jokaisen kimppalaisen vastuulla”, Kauppi muistuttaa..Kimppahevonen ei ole tapa huijataSilja Mäki-Tulokas ei ole koskaan epäillyt, että hänen kimppahevosiaan valmentaneet ammattilaiset vetäisivät välistä tai muutoin kohtelisivat kimppahevosia kalliimmalla kädellä.Monen tallin nettisivuilta voi tarkistaa hinnaston, jotta asiasta voi varmistua. Toki jos laskulla lukee, että laseria on annettu viisi kertaa ja hinta on sata euroa, enhän minä ole sitä ollut paikan päällä seuraamassa. Mutta tilanne olisi sama, vaikka omistaisin hevosen kokonaan yksin”, Mäki-Tulokas huomauttaa.”Sellainen voisi olla, että klinikalla käytäisiin matalammalla kynnyksellä, kun treenari tietää hevosen kulujen jakautuvan useammalle maksajalle. Jos hevonen juoksee sitä kautta entistä paremmin, valmentaja hyötyy kun saa enemmän provisiota voittorahoista. Mutta suurin osa voitoista menee omistajille, joten en näe tässäkään mitään salaliittoa.”Myös Viena Kauppi epäilee, että kimppahevosten korkeammat kustannukset ovat lähinnä myytti. Legendaan on helppo haksahtaa, jos ei ymmärrä kimpan rahaliikenteen logiikkaa.”Joidenkin kymmenien osakkaiden kimpoissa on kuukausittainen maksu, jolla katetaan valmennuslaskun lisäksi paljon muuta. Hevosen omalle tilille menevistä rahoista maksetaan eläinlääkärit, kilpailujen ennakkomaksut, kuljetukset, kimpanvetäjän korvaus, ja puskuriakin pitäisi jäädä”, hän muistuttaa.”Kalliimpien hevosten kanssa pelkkä vakuutuslasku on tuhansia euroja vuodessa.”Kuukausittain omistajien tilille kerättävä summa oli muutama vuosi sitten tyypillisesti 1500 euroa, nyt kustannusten noustua se on satasen tai pari lisää.Kaupille tulee mieleen yksi omakohtainen esimerkki, jossa yhteisiä varoja saatetaan satsata helpommin kuin yksinään hevosen omistavan viimeisiä rahoja.”Tykkään että kimppahevosilla on hyvät loimet. Ei niiden tarvitse olla viimeisintä muotia, kunhan pitävät hevosen kaikilla keleillä kuivana ja lämpimänä. Ne kestävät käyttöä halpiksia paremmin, mutta kertaostos on toki suurempi.” .Jos valmentajan toimintatavoista on erimielisyyksiä, niistä voidaan toki rakentavassa hengessä keskustella. Sekä Kaupin että Mäki-Tulokkaan mielestä lähtökohta on kuitenkin se, että kimppa ostaa valmennuspalvelua siinä muodossa, missä sitä juuri tämä valmentaja tarjoaa.”Ei siitä aleta neuvottelemaan, että montako kilometriä ja kuinka usein hevosella ajetaan. Hänellä on oma tyylinsä huolehtia hevosesta, ja jos siihen ollaan kovin tyytymättömiä, sitten vaihdetaan valmentajaa”, Mäki-Tulokas toteaa.Tavallisemmin valmentaja vaihtuu siksi, että hän ei itse koe hevosen suorittavan tai kehittyvän toivotulla tavalla. Kimpanvetäjät ovat kokeneet voivansa puhua hevosen mahdollisesta maisemanvaihdoksesta treenarin kanssa turvallisin mielin.”Tiettävästi kukaan ei ole lakannut ruokkimasta ja valmentamasta hevosta tällaisessa tilanteessa. Suomi on niin pieni paikka, että ammattivalmentaja kyllä löytäisi laiminlyönnin seuraukset pian edestään”, Mäki-Tulokas arvioi.”Harva haluaa muutenkaan työkseen valmentaa ja kilpailuttaa hevosia, joilla eivät näe menestymismahdollisuuksia. Se ei ole motivoivaa eikä taloudellisestikaan kovin kannattavaa.”

Ravihevosten kimppaomistaminen yleistyy vauhdilla – toimiva kimppa on yhteispeliä

Aiheeseen liittyvää