Tuttu nimi, uusi rooli: "Tavallaan siinä on hirveä työ ja samaan aikaan kova potentiaali, kuinka paljon niitä ihmisiä on, jotka ei ole koskaan käyneet raveissa"

Kun sukunimi on Perttunen, se yhdistyy raviurheiluun monen sellaisenkin mielessä, joka ei lajia edes seuraa. Antti Perttusen isä, ravivalmentaja Tapio Perttunen on lajin legenda: hän on ohjastanut yli 6000 voittoa ja saavuttanut kolme ravikuninkuutta ja kolme -kuningattaruutta, ja hänet on palkittu Raviurheilijan kultaisella ansiomerkillä, joka on myönnetty erityisistä ansioista vain 11 raviurheilijalle.Antti taas ymmärsi jo pienenä, ettei hänestä ole kaatamaan isän saavutuksia valmentajana. Eikä oikeastaan haluakaan.”Aina on ollut selvää, että ohi ei pääse. Arvostan tosi paljon, että isällä on niin kova intohimo tähän. Ihan mahdotonta olisi pystyä samaan. Itsellä intohimo jakaantuu useisiin eri asioihin, mutta hänellä se on ollut niin selvästi hevoset ja raviurheilu aina”, Antti Perttunen sanoo. ”Olen pienestä pitäen jo nähnyt läheltä, kuinka paljon se ammatti vaatii. Itse taas olen tykännyt käydä maailmalla, reissata ja harrastaa monta muutakin asiaa, ja osaan arvostaa myös vapaa-aikaa.”.Ammatti nuoremmallekin Perttuselle löytyi silti lajin parista. Valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta hän on reilun neljän vuoden ajan vastannut ravivarusteita valmistavan ja myyvän Veljekset Wahlsténin Pohjoismaiden vientimyynnistä.Työpaikan vaihto ei ollut kovin aktiivisesti edes käynyt mielessä, mutta kun Hippos lokakuun puolessa välissä uutisoi, että Kouvolan rataa 22 vuotta johtanut Arto Hytönen on valittu keskusjärjestön uudeksi raviurheilujohtajaksi, ajatus uudesta alkoi kirkastua.”Olin välillä miettinyt, mikä voisi olla seuraava sopiva haaste tai askel uralla, ja tämä osui siihen tosi hyvin. Raviurheilun parissa on kiinnostavaa toimia, maantieteellinen sijainti oli sopiva ja tietysti Kouvolassa on lähtötilanne toiminnanjohtajana toimimiseen aika hyvä, kun Kuninkuusravit onnistuivat ja taloustilanne on hyvä”, Perttunen luettelee. ”Eihän radan pyörittäminen helppo homma ole missään, mutta jos vielä kassa olisi miinuksella, koita siitä lähteä kehittämään mitään.”.Antti Perttunen30-vuotias taloushallinnon tradenomiAsuu LahdessaHarrastaa pallopelejä, erityisesti jalkapalloaLempielokuva Koskemattomat (Intouchables 2011)Paras kasvatti Satakunta-ajon voittaja Antin OnniKasvattaa nykyään lämminverisiä, emätamma Bid On KempAloittaa tammikuun alussa Kouvolan raviradan toiminnanjohtajana .Haastattelu tehdään joulukuisena maanantaina, jolloin Perttunen on viimeistä viikkoa vanhassa työpaikassaan. Alkuperäinen ajatus oli toteuttaa juttutuokio ajamalla Kouvolaan hänen tulevalle asemapaikalleen luotaamaan tulevaa, mutta jylläävät virukset ja viimeisen viikon aikatauluhaasteet pakottavat supistettuun tapaamiseen töiden lomassa. Kompromissina tapaamme siis Jokimaalla, Perttusen perheen kotiradalla. Se sopii omalla tavallaan hyvin kuvaan, sillä Lahden rataa luotsaa toinen lajin parissa tunnetun sukunimen omaava raviperheen vesa, Ville Holopainen. Koska Lahti ja Kouvola kuuluvat molemmat Etelän ratoihin, ne tekevät myös paljon yhteistyötä keskenään. Vertaistukea ja sparrausta on luvassa puolin ja toisin.Se tulee tarpeeseen, sillä raviurheilussa eletään varsin epäkiitollista, tai vähintään haasteellista, aikaa. Harrastajamäärät ovat laskussa, samoin kilpailevien hevosten määrä. Alan rahoitukseen liittyy epävarmuutta Suomen siirtyessä parin vuoden päästä pelimonopolista lisenssimarkkinaan. Ja siinä, missä suurtapahtumat edelleen keräävät väkeä paikan päälle, tuntuu yleisö lähes kadonneen tavallisemmista raveista. Vieläkö laiva olisi käännettävissä? Antti Perttunen uskoo niin.”Raveilla on vielä paljon hyödyntämätöntä yleisöpotentiaalia, mutta sen saavuttaminen vaatii sitä, että raviurheilu näkyisi vahvemmin myös oman kuplansa ulkopuolella.”Kolmekymppisillä ratajohtajilla on edeltäjistään poikkeava ote esimerkiksi sosiaalisen median hyödyntämiseen..”Sosiaalinen media on tämän päivän juttu. Siellä ihmiset saa asioista kiinni. Meidän treenarit taas ei hirveästi tee mitään hauskoja myday-videoita, tai ota kuvia siitä, miten hevoset ovat rivissä valmiina lähtemään”, Perttunen toteaa. ”Siinä tullaan siihen, että raviurheilu ei myöskään tule missään ihmistä vastaan, verrattuna moneen muuhun lajiin. Ihan sama minkä lajin urheilija, he kuvaa itseään ja treenejä, ja sisältöä on löydettävissä helposti. Sen sijaan raviurheilun sisältö sosiaalisessa mediassa on aivan olematonta. Tietenkin jos avaa TotoTV:n, sieltä näkee kaikki ravit. Mutta ensin sinne pitäisi löytää ja haluta niitä katsoa.”Perttusella on näkemys siitä, miksei raviurheilu näy nykyajan somealustoilla.”En halua syyllistää, mutta meidän laji on raadollista ja vaatii paljon töitä, ja siinä ollaan aika paljon kiinni. Resurssithan siinä tulee vastaan, tiedän sen itsekin, kun olen yrittänyt isän somea tehdä välillä”, Perttunen sanoo. ”Plus että ammattilaiset ovat aika iäkästä sakkia, jos vaikka valmentajatilaston top10:ä katsoo. Isolla tallilla pitäisi suunnilleen olla palkattuna henkilö, joka tekee vain sitä somea.”.Potentiaalia kuitenkin on, Perttunen toistaa.”Meillä on miljoona tarinaa vaikkapa Aki Parviaisesta tai Antti Pihlströmistä, jotka ovat kiinnostuneet raviurheilusta käytännössä ihan nollista. Miksi niin ei voisi tapahtua muillekin?” Perttunen haastaa.”Hevonen kiinnostaa kaikkia. Ja kuinka siistiä materiaalia niistä saisi, ne ovat niin mahtavia otuksia. Tietyllä tapaa on jopa ärsyttävää, miten iso potentiaali sillä puolella on, mitä ei vielä kunnolla hyödynnetä.”Voiko tästä päätellä, että Kouvolan raviradan some tekee jatkossa raviurheilua paremmin tunnetuksi?”Kyllä minä ainakin siihen pyrin. Moni rata hyödyntääkin näitä kanavia hyvin. Tulee voittajakuvat kaikista ja kun mainitaan omistaja, valmentaja ja ohjastaja, ne ovat sellaisia pieniä suuria asioita myös sille omistajalle”, Perttunen sanoo. ”Ja tässä tullaan taas näkyvyyteen: kun sun hevonen on voittanut Kouvolassa, siitä tulee voittajakuva someen, ja voit jakaa sen sun omassa somessa. Siitä taas joku sun kaveri, joka ei ymmärrä hevosista ja raviurheilusta yhtään mitään, näkee sen, ja saattaa kiinnostua, että mikä juttu.”.Some tarjoaa mahdollisuuksia myös yhteistyökumppanuuksien laajentamiseen ja syventämiseen.”Haluaisin yhteistyökumppanin saavan siitä kumppanuudesta mahdollisimman paljon irti, että se on oikeasti hänen kannaltaan hyvä juttu. Pelkkä loimilähtö itsessään on mielestäni vähän vanhanaikainen”, Perttunen toteaa. ”Varsinkin jos ajatellaan uusia sponsoreita. Eihän he välttämättä ymmärrä siitä loimesta, tai siitä lähdöstä yhtään mitään, mutta voimme tarjota myös asioita, mitä he todennäköisesti arvostavat enemmän siinä yhteistyössä. Se on yksi asia, mitä olen ajatellut, että haluan tehdä eri lailla kuin monella radalla tehdään, tai ainakin historian saatossa on tehty.”.Yleisön saaminen paikan päälle raveihin suurtapahtumia lukuun ottamatta on iso haaste kaikessa urheilussa. Näkyvyys televisiossa on sen suhteen tietynlainen kaksiteräinen miekka.”On hyvä, että tv-lähetys on olemassa, jos vaihtoehto on se, että ihmiset ei tule paikalle eikä seuraa lajia mistään muualtakaan”, Perttunen toteaa. ”Mutta meidän täytyy saada lisäarvoa niille, jotka tulevat paikan päälle. Ja totta kai heitä koitetaan saada myös lisää, joten täytyy miettiä mitä sinne tapahtumaan pitäisi saada, että kiinnostavuus nousee.”No mitä sinne pitäisi saada?”Kouvolassa on ollut hyviä teemaraveja, esimerkiksi Nostalgia-ravit ja Eläinten joulu -tapahtuma. Kouvolan mittakaavassa, kun ravipäiviä on noin parikymmentä vuodessa, mulla on kunnianhimoinen ajatus, että lähestulkoon joka raveihin pystyisi kehittämään jotain teemaa ja koittaa sillä saada kävijöille extraa”, Perttunen sanoo. ”Toinen vaihtoehto tietysti on, että pidetään hyvin matalaa profiilia, eikä oikein mitään palveluja auki, eikä tavoitellakaan ihmisiä. Mutta mieluummin lähtökohtaisesti lähden tekemään tapahtumia.”Tapahtumat ovat hyödyllisiä erityisesti siinä mielessä, että niiden kautta saadaan ensikertalaisia raveihin.”Jos kysyt keneltä tahansa kadunmieheltä, eihän ne tiedä, että raveissa on ravintolaa. Tai edes lämmintä rakennusta. Tavallaan siinä on hirveä työ ja samaan aikaan kova potentiaali, kuinka paljon niitä ihmisiä on, jotka ei ole koskaan käyneet raveissa.”.Perttunen näkee, että kun ensikertalainen saadaan paikalle raveihin, on hänestä huolehdittava eri tavalla kuin vakiokävijästä.”Meille, jotka olemme paljon näissä tapahtumissa ja raveissa käyneet, asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Me tiedämme, mitä tapahtuu, kun kävelee portista sisään ja mitä on missäkin. Mutta kun ensikertalainen tulee, hän ei tajua mitään käsiohjelmasta tai muusta”, Perttunen toteaa. ”Totta kai aina on paras, jos mukana on kaveri joka opastaa, mutta jos tuleekin kaksi kaverusta, joista kumpikaan ei tiedä tapahtumasta, täytyy heillekin saada täysipainoinen kokemus, jotta kiinnostus kasvaisi entisestään.”Erityisesti hevonen on saatava konkreettisesti lähemmäs kävijöitä.”Ainahan siitä puhutaan, mutta esimerkiksi ensikertalaisraveissa tallikierrokset ja vastaavat oikeasti avaavat silmiä. Kävijät eivät välttämättä tiedä raviurheilusta mitään. Jos heidät sinne saadaan, saadaan aika paljon stereotypioita muutettua ja kerrottua lajista, kun vaikka paikallinen valmentaja juttelee starttipäivän hevosestaan ja ylipäätään treenaamisesta. Se antaa aika paljon enemmän sille ihmisellekin, kuin jos menee sinne yksin ja katselee, että tuolla ne juoksee.”.Erilaisten teemojen lisäksi Kouvolan ravivuotta värittää kesän vuosittainen suurtapahtuma, Kymi Grand Prix. Se on saavuttanut varsin vakaan kansainvälisen maineen pidettynä tapahtumana, johon on vuosien saatossa saatu useita Elitloppet-voittajia ja muita maanosan huippuhevosia.”Kymi GP on tapahtumana huikea, ja on mielenkiintoista päästä tekemään sitä”, Perttunen sanoo. ”Toivon, että kisaan saataisiin parhaat mahdolliset ravurit. Elitloppet-voittajaa ei aina saa, mutta että saataisiin mahdollisimman hyvät osallistujat ja sitä kautta hyvä tapahtuma ja paljon ihmisiä.”Koska Euroopan ravikalenteri on tiukka ja monet ison rahan kilpailut kosiskelevat ykkösnimiä osallistujalistoilleen, vaatii parhaiden ravureiden saaminen myös suhdetoimintaa. Perttunen onkin lähdössä tammikuussa Prix d’Amériqueen ja toukokuussa Elitloppetiin avaamaan keskusteluja hevosten taustavoimien kanssa. Entä Kymi GP:n lähes kulttimaineeseen nostettu sauna, jossa pääkilpailujen hevosten taustajoukkoja on kestitty, ja jonka takia he niin mielellään haluavat Kouvolaan kilpailemaan aina uudestaan? ”Jos on hyvin toiminut linja, miksi lähteä muuttamaan sitä, mutta aika näyttää”, Perttunen hymyilee..Vaikka ei isänsä jalanjäljille aiokaan, nuorempi Perttunen on kilpailuhenkinen ja pitää urheilusta. Sinällään onkin hiukan ihme, että hän ajoi ravikortin vasta viime keväänä.”Välillä kävi mielessä, miksei sitä itsekin voisi ajaa kilpaa, varsinkin silloin kun monet frendit alkoivat ajaa, Torviset ja muut ja alkoivat pärjätä. Mutta jotenkin sitä poltetta ei niin ollut, vaikka olen hyvin kilpailuhenkinen. Sen takia uskon, että musta voisi tulla ihan hyvä kuski. Mutta varmaan, kun tietää, mitä kaikkea muuta siihen liittyy, on aina ollut selvää, että pidän sen vain harrastuksena”, Perttunen naurahtaa.”Olen myös ajatellut sen niin, että raviurheilu on laji, jossa voi menestyä vanhemmallakin iällä. Monessa muussa urheilussa fyysiset ominaisuudet tekee maailman huipulla olemisen mahdottomaksi vanhempana. Siinä mielessä raviurheilu poikkeaa monesta muusta lajista, että 60-vuotias jalkapalloilija ei ole maailman paras, mutta raviurheilija voi olla. Ja jos 40-vuotiaana aloittaa, siinä on vielä 20 vuotta aikaa panostaa täysillä.”.Uusia omistajia kimppaomistuksen kauttaPerttuset tunnetaan suomenhevosista, mutta huutokauppalöytö Bid On Kemp teki Antti Perttusesta lämminverikasvattajan.Perttusen perheen suomenhevoset nimetään perheenjäsenten mukaan, niinpä Antin ensimmäinen nimikkohevonen, Antin Ässä, syntyi Antti Perttusen ollessa vain 2-vuotias.Hän on myös kasvattanut yhdeksän suomenhevosta, joiden kaikkien emä on Antin Säde. Paras kasvatti toistaiseksi on Satakunta-ajon voittaja Antin Onni 24,2aly ja 46 470 euroa.Nykyään Perttusella on vain lämminverisiä omistuksessaan. Vuonna 2013 hän osti huutokaupasta Bid On Kempin 12,0aly ja 71 825 euroa, joka voitti myöhemmin urallaan muun muassa Villinmiehen Tammakilvan.”Missään nimessä ei pitänyt ostaa varsaa. Lähdin isän mukaan, kun pääsin ajoissa töistä ja huutokauppa on mielestäni hieno tapahtuma. Äiti sanoi ennen kuin lähdin, että mene vaan, mutta älä ainakaan osta hevosta. Sanoin, ettei tulisi mieleenkään”, Perttunen kertaa tuttua tarinaa. ”Ei taidettu käydä katsomassakaan varsoja, kun ei kummallakaan ollut ostohousut jalassa. Ala-Seppälän Martti siinä kuitenkin kehui Bid On Kempiä, että se on hänen mielestään paras sen vuoden Kempeistä. Olin itsekin ympäröinyt sen, koska tykkäsin sen emästä. Sitten sen hinta ei vaan meinannut alkaa nousta. Jossain neljän tonnin kohdilla kysyin isältä, että pitäiskö mun huutaa tuota. Hän sanoi, että miksei, jos sulla on rahaa, niin huuda pois. Ajattelin, että olin kesän ollut töissä, että tilillä on varmaan tuon verran säästössä ja huusin sitä. Olikohan se vasarahinta sitten 5500 euroa. Mutta se oli hyvä huuto, josta tuli paljon iloa.”.Perttunen kasasi Bid On Kempin ympärille kimpan ja vaikka porukka on vuosien mittaan kaventunut tamman siirryttyä siitokseen, on ’Pipari’ samoilla omistajilla edelleen. ”Sen varsoissa olen kaikissa mukana. Kun kasvattaa vähän isommin, pitää niitä puolitoistavuotiaana kaupitella pienemmäksi. Jos jokaisesta omistaisi jonkin puolikkaan, ei rahat riittäisi. Varsahommissa pitää kuitenkin jokunen vuosi odottaa ennen kuin pääsee nauttimaan tuloksista.”Perttusen kimppoihin on tullut mukaan myös ensikertalaisia hevosenomistajia.”Uskon, että kimppaomistus on paras tapa saada uusia omistajia lajiin. Tosi vähissä ovat ne, jotka tulevat uusina ja ostavat heti kokonaan oman hevosen. Kustannukset ovat niin suuret. Ensin pitää olla informaatiota lajista, että siihen voi panostaa”, Perttunen sanoo. ”Meidän pitää vain saada lisää ihmisiä kiinnostumaan lajista, mitä tahansa kautta. Lajissa on kuitenkin potentiaalia. Mullakin on useita kavereita, jotka on lähteneet yhteen mukaan, ja sitten kun se ensimmäinen on mennyt hyvin, ovat lähteneet useampiin. Mutta on siinä sekin puoli, että jos se ensimmäinen hevonen ei onnistu, se voi olla sen leikin loppu. Eivät he enää helposti lähde mukaan, vaikka olisi miten hyvin hoidettu kimppa. Vaikka sitähän tämä laji on, että vaikka olisi miten hyvin aiemmin mennyt hevonen, ikinä et tiedä mitä käy tulevaisuudessa.”

Tuttu nimi, uusi rooli: "Tavallaan siinä on hirveä työ ja samaan aikaan kova potentiaali, kuinka paljon niitä ihmisiä on, jotka ei ole koskaan käyneet raveissa"

Aiheeseen liittyvää