Derbyvoittajan kasvattaja haluaa hevosilleen juuri oikeat ostajat: "Tuli jo puhelusta sellainen olo, että tämä on tässä"

Lappeenrantalaisen kansakoulun ikkunasta näkyi pellolla laiduntavia hevosia. Eija Truhponen istui pulpetissaan ja harjoitteli koulutovereidensa kanssa ainekirjoitusta. Muilla vielä kesti, mutta hevosia ihaileva nuori oli jo saanut aineen valmiiksi. Lopulta hän kirjoitti tekstin päätteeksi jotain, mitä hän ei tosin enää muista. ”Opettaja sanoi, että Eijan aine luetaan muuten, mutta tätä hän ei ymmärrä tätä loppua. Siinä oli jotain niistä hevosista”, Truhponen muistelee vuosikymmenien jälkeen.Tekstin sisältö on unohtunut, mutta se tunne, mikä hänelle tuli hevosista, ei ole haihtunut mihinkään.”Se oli kuin pistos tänne, hän kuvailee ja taputtaen samalla rintakehänsä vasenta puolta.”Hevoset menivät suoraan sydämeen, eikä se ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Näin myös keskikoulussa ollessani koulun vieressä tarhassa olevan 185 kertaa raviradoilla voittaneen Olarin. Se oli vaikuttava ilmestys.”.Hevosilla pitkät perinteetHevoset eivät olleet pelkkää koulupäivien ikkunailoa, koska Truhposen isomummolassa oli myös hevosia, ja siellä hän lapsena vietti kaiken aikansa. ”Ravikuningatar Suhinakin vietti ravien väliöitä äitini isänisän maatilalla, joka sijaitsi Lappeenrannan Myllymäessä. Siellä olin aina tallissa, kun aamulla jaloilleni pääsin. Muistan, että mahduin kulkemaan hevosten etujalkojen välistä, kun miehet valjastivat hevosia.”.Joskus, kun tyttöä ei olisi päästetty talliin, hän kiipesi heinävintille ja pudotteli heiniä hevosille. Hän ei halunnut olla erossa niistä.Mummolassa hevoset olivat maatilan töissä, ja kasvatustakin harjoitettiin. Yhdet kilpakärryt Truhponen muistaa nähneensä vintillä, mutta hän ei muista, että hevosia olisi kilpailutettu. Sen sijaan kasvatustodistuksia löytyi. Yksi ikivanha todistus Truhposelta löytyy muistona. Se on hänen äitinsä isänisänisän hevosen varsanäyttelytodistus vuodelta 1890.Äidin puolelta tuli hevostaustaa, mutta oli Truhposen isälläkin hevossuku, mutta perheellä itsellään ei omia hevosia ollut. Lopulta hevoset lähtivät myös isomummolasta. .”Kun papan hevoset laitettiin pois, aloin hoitamaan muiden hevosia. Kävin esimerkiksi Marjatta Ruotsalan ja Olarin luona. Marjatta on aina ollut sellainen idoli, jota ihailin. Hän otti meidät joskus Olarin kyytiin, se oli kunnon kyytiä.”.Ensin löytyi VinkkaraLapsuudessa syttynyt kipinä leimahti täyteen liekkiin, ja polte suomenhevosiin on edelleen vahva. Truhponen on pelannut suomenhevosten lisäksi myös lämminverisillä, mutta kotimaisella rodulla on ehdoton ykköspaikka hänen elämässään.Kasvattajana hän vaalii tuottoisaa emälinjaansa, jonka alkutahdit alkoivat parista hevoskaupasta. Ne tehtiin Tuulimäen tallin nimiin hänen ex-miehensä Ismo Truhposen ja miehen veljen Olli Truhposen kanssa.Ensin taloon tuli suomenhevosori Vinkkara. Siihen Eija Truhponen ihastui heti, ja hän pitää hevosta edelleen yhtenä kaikista rakkaimpana.”Ilmoitus oli lehdessä ja soitin Seppälän Aarolle ja Merjalle Korpilahdelle, että jos hevonen on sellainen, mitä ilmoituksessa lukee, tullaan ja ostetaan se.””Vinkkara on Muroleenasta, joka oli linjattu 5+5+5 Eri-Aaroniin. Siitä lähtien suku alkoi tuottamaan juoksijoita, ja Muroleenan linjasta on tullut radoille muun muassa Kihisee, Callex, Villex ja Sikko”, hän kertoo..Vinkkarasta tuli valioaikainen ja se jätti 36 jälkeläistä, joista kaksi on valioaikaista. Lopulta Vinkkara kuoli astutuksen jälkeen tapahtuneessa ikävässä onnettomuudessa ja se haudattiin Tuulimäen tilalle omenapuun alle..Sillä oli pienestä pitäen halu mennä toisesta hevosesta ohi.".Vaikki kolme kertaa kuningatarkilvassaTuulimäen tallille haluttiin lisää Vinkkaran sukua. Seppälä myi Truhposille Vaikin, josta tuli kolminkertainen kuningatarkilvan kävijä. Tamman osaomistajaksi jäi Merja Seppälä.”Se oli napakka vokkerilainen tamma, joka olisi mennyt lujempaakin kuin ennätys 23,9. Vinkkara ei ollut meidän jalostustamme, mutta Vaikista se kasvatustyö sitten lähti.”Eija Truhponen pyrkii kasvatustyössään samaan, mitä Vaikki hänelle tarjosi. Varsan, joka haluaa vastata muille itse, eikä sitä tarvitse ikinä turhaan hoputtaa.”Vaikista näki heti, että se on juoksija. Sillä oli pienestä pitäen halu mennä toisesta hevosesta ohi. Sellainen kilpailupää hevosella pitää olla. Hevosen pitää haluta voittaa. Vaikki oli ihana, kerta kaikkiaan”, hän huokaa ja katse viivähtää kaukaisuudessa..Tamma oli todella vireä, ja sen kanssa sai olla hereillä. ”Se painoi välillä sellaista kyytiä, että joutui vähän jännittämään, mutta onneksi pysyin aina kyydissä. Se oli toinen elämäni hevosista”, Truhponen muistelee hymyillen.Kun Vaikin kilpailuvuodet olivat ohi, Truhposten piti alkaa miettiä sille sopivaa oria. Muotiori Suikkua ehdotettiin, mutta Eija Truhponen ei halunnut käyttää sitä. ”Sitten tuli Turo, ja oli itsestään selvää, että sitä käytetään. Vaikin Vauhti oli sen ensimmäinen ja Vaikkiliinu toinen turolainen.”Vaikin Pokko sai puolestaan sulhasekseen Santeri Dahlian ja Vaikitar Saran Salaman. Jossain kolmannen ja neljännen varsan kohdilla Truhposet lähtivät eri teille ja hevoset menivät jakoon..Kaksi tammaa tallissaVaikin Pokko ja Vaikkiliinu jäivät Eija Truhposelle. Vaikkiliinun toinen ja kolmas varsa, Meijän Tyttö ja Taikaliinu ovat Truhposen silmäterät ja ne tammat, joiden jälkeläiset ovat päässeet otsikoihin.Ensin mainittu on tuoreen derbyvoittaja Wertin emä ja jälkimmäinen Viestinviejän sekä Vauhtiksen.Ex-miehelle jäänyt Vaikin Vauhti on sittemmin jättänyt muun muassa Nopsan Vauhdin 19,9a ja Onon Nopsavauhdin, joka juuri meni Vermossa tähtiajan..Kasvattajan pitää aina luottaa omaan ajatukseensa, ja näin Truhponen on tehnytkin. Kun hän lähti astuttamaan Vaikkiliinua I.P. Lennolla hän muistaa ihmisten kummastelleen valintaa. Nyt kukaan tuskin arvostelee jälkikäteen, sen verran vakuuttavaa jälkeä Taikaliinu on tarjonnut suomenhevosjalostukseen.”Minä katson emälinjaa, ja sukua muutenkin, rakennetta ja luonnekin on määräävä tekijä. Tulokset ovat myös tärkeitä ja se, että hevosella on hyvä ja väljä ravi.”Oreja hän on valinnut pitkälti samoilla kriteereillä. Orin pitää olla näyttänyt kykynsä radoilla, ja Truhponen tykkää myös käyttää nuoria oreja..Seppo Suurosesta suuri apuTruhponen on aina rakastanut varsoja, ja into kasvattamiseen tuli häneltä luonnostaan, vaikka ei hän ollut eron jälkeen ajatellut, että jatkaa omaa kasvatustoimintaansa.”Ei ollut omaa tallia, konkurssihan siitä olisi tullut, jos hevosia olisi paljon lisännyt, vaikka tein kahta työtä. Ahersin yötä päivää ja kävin muun ajan tallilla hoitamassa ja ajamassa omia hevosia.”Truhposen hevoset ovat olleet Seppo Suurosella treenissä, ja Suurosella on tärkeä merkitys siinä, että hän on voinut elää hevoselämäänsä. .Truhponen ajo-opetti ja treenasi itse hevosiaan, mutta kun hän vei hevosiaan Suurosen treeniin ja ne alkoivat juosta rahaa, hänen tilanteensa helpottui.”Se oli ihanaa aikaa, kun hevoset maksoivat vähän kulujaan. Taikaliinuakin olin itse treenannut, mutta Seppo laittoi sen koelähtövalmiiksi kuukaudessa.”.Elämään mahtuu surujakinKasvatus ei ole aina ollut varsaonnea ja ilonhetkiä voittajaringissä. Truhposella on ollut sitä toistakin tuuria, ja esimerkiksi Vaikkiliinun kuolema vain 10-vuotiaana saa kyyneleet yhä kihoamaan silmiin. Tuolloin Villihotista kantavana ollut tamma sairastui yllättäen ja lopulta kuoli.Truhponen uskoo, että hevosella olisi ollut vielä paljon annettavaa suomenhevosjalostukseen, sillä se varsoi ainoastaan neljästi.Myös Meijän Tytön viimekesäinen varsa Parvelan Retusta, jonka Wertin omistaja, Jalohepo Oy:n Timo Hulkkonen oli jo itselleen varannut, jouduttiin lopettamaan. Ville Korjukselle myyty välähdysläinen Pyhimys kuoli sekin elokuussa, mikä on varjostanut Truphosen loppukesän tunnelmia.Truphonen on ihminen, joka elää ja hengittää kasvattiensa mukana täydellä tunteella.2007 syntynyt Meijän Tyttö teki hyvä raviuran tienaten vajaat 30 000 euroa, mutta siitoksessa sen arvo vasta on noussut. Eikä vähiten Wertin takia.Truhponen pyrkii myymään varsat vieroituksen jälkeen, mutta Wertti lähti uuteen kotiin ajo-opetettuna. Viestinviejä oli alussa Truhposella omassa treenissä, mutta sittemmin se on päätynyt Sami Ikoselle, joka on käynyt kengittämässä Truhposen hevosia. Tamma on Ikosella vieläkin kilpailuleasingissä..Meijän Tyttö tiineeksi kuin ihmeen kauttaTuntuu, että sattumalla ja tunteella on paljon tekemistä Eija Truhposen kasvatuksessa. Tai ehkä se ei ole sattumaa, mutta jotain erityistä asioissa kuitenkin vaikuttaa olevan.Esimerkiksi Meijän Tyttö oli Jani Ruotsalaisella ja Anu Suutarilla, jotka yrittivät saada tammaa tiineeksi. Kun ei tärpännyt, Truhponen toi tamman lopulta kotiin.Hän muistaa, että hakiessaan tammaa kotiin, hänen päähänsä pälkähti ajatus, että tamma on tiine parin viikon päästä ja hän muistaa sanoneensa sen ääneen.”Mitä sie höpötät, mietin. Äläkä sitten kirjoita tätä, etten kuulosta aivan hupsulta”, hän nauraa.Hupsu tai ei, mutta kotiin tultuaan Meijän Tyttö alkoi näyttämään kiimaa heti seuraavana päivänä. ”Soitin Orimattilaan Meikulle (Merja-Liisa Toivonen) ja hän sanoi, että tänne vaan. Siellä selvisi, että tamma on valmis ja pitää siementää. Meikku totesi, että hänellä ei ole kuin yksi ruisku Costelloa. Minä nauroin, että mistä sinä tiesit minulle Costelloa jättää.”Metsäpirtistä pois ajellessa Truhponen toivoi orivarsaa ja näki mielessään ryhdikkään varsan, jolla oli valkoinen merkki päässä. Pari viikkoa siemennyksestä Truhposesta alkoikin tuntua, että tamma on tiine. Se työnsi päätä omistajansa kainaloon ja oli tyytyväisen oloinen..Wertti oli heti juoksijaKun orivarsa syntyi, se näytti juuri sellaiselta, mitä Truhponen oli mielessään nähnyt.”Wertti oli virkeä ja iloinen ori, joka halusi liikkua koko ajan. Se patisti tarhakavereitaan liikkumaan ja oli hyvin seurallinen.”Truhponen vei Wertin Ruotsalaiselle opetettavaksi, koska hänellä itsellään ei ollut tallissa apuja eikä talliin haluttu oreja.Lahjakkaanoloisesta costellolaisesta suomenhevosesta puhuttiin Hulkkoselle, joka kiinnostui siitä. Hulkkonen soitti Truhposelle ja alkoi tehdä kauppaa.Lopulta Wertti päätyi Ruotsalaisen valmennukseen. Ympyrä ikään kuin sulkeutui. ”Hän sai Wertin, vaikka hän ei saanut varsaa Meijän Tytöstä.”Jos joku on Truhposelle tärkeää, niin se, että hevoset pääsevät oikeisiin käsiin. Truhponen toteaa, että raha ei ole se, mikä merkitsee, vaan hänelle pitää tulla oikea tunne ostajasta, jotta hän haluaa hevosen myydä..Hulkkosesta tuli.”Tuli jo puhelusta sellainen olo, että tämä on tässä. Oli Werttiä yritetty ennenkin ostaa. Haluan kuitenkin, että hevoseni menevät ostajille, jotka tykkäävät niistä sydämenpohjasta saakka ja antavat niille parhaan mahdollisuuden.”Truhposen kasvatteja on mennyt Hulkkosen lisäksi niin Suuroselle kuin Korjukselle, eivätkä ostajat yleensä tyydy yhteen varsaan, vaan samojen kasvojen kanssa on tehty kauppaa muistakin jälkeläisistä.Hulkkonenkin osti Meijän Tytön toiseksi viimeisimmän varsan Esterin.”Olen niin onnellinen, että kasvateillani on niin hienot tiimit takanaan. Jos ne olisivat jääneet minulle, eivät ne olisi päässeet noin pitkälle.”Tällä hetkellä tallissa on yksi varsa: Merkitys-niminen oripoika Välähdyksestä. ”Se on niin juoksija kuin olla ja voi. Senhän näkee silmällä.”Meijän Tyttö kantaa parhaillaan Parvelan Retusta ja Taikaliinu Evartista, eli kasvatus jatkuu edelleen. ”Vaikka kaikki sanoo, että aina puhun, että lopetan kasvatuksen”, Truhponen hymyilee..”Kaikki raha, mitä saan, menee takaisin tammoihin.".Kasvatus on tunnetta ja elämyksiäKasvatus ei ole mitenkään päin katsottuna taloudellisesti kannattavaa, vaikka Truhponen myöntääkin, että hän on saanut varsoistaan kohtalaiset hinnat.”Kaikki raha, mitä saan, menee takaisin tammoihin. Laitoin viime vuoden kulut paperille, mutta en ole uskaltanut laskea loppusummaa. Näen sen tililtäkin, kaikki meni. No, ehkä ostin pari mekkoakin.”Mutta kasvatus ei ole Truhposelle rahaa, se on tunnetta, elämyksiä ja jonkinlainen sisäinen pakko.”Kasvatukseen täytyy olla kutsumus. Se on minulle henkireikä, ja minä kasvatan loppuun saakka. Ei tästä pääse mihinkään. Välillä olen liisannut jotain hevosia ihan siksi, että pääsen vähän vähemmällä, mutta en minä voi tammoistani luopua.”Truhponen myöntää, että vaikeita aikoja on, kuten nyt, kun hänen pitäisi etsiä hevosilleen uusi talli, koska nykyisen tallin omistaja on vuokrannut tilat eteenpäin. ”Tässä on paljon työtä ja tiedän, että seuraavat vuodet voivat olla tuskaa, mutta en minä voi olla elämättä näiden kanssa.” .Suomenhevoskasvatuksen yleinen tilanne saa Truhposen mietteliääksi, hän puhuu jopa kriisistä. Ihmisillä ei ole varaa, eikä kenelläkään ole tarjota lääkettä tilanteeseen.”Jos ihmiset lopettavat kasvatuksen, meillä ei ole enää kohta raveja. Suomenhevoset vetävät ihmisiä puoleensa, ne ovat persoonia, tärkeitä kumppaneita, joita me tarvitsemme. Suomenhevonen on niin monipuolinen, ja jos hevonen ei käy radalle, sillä on aina toinen tehtävä, johon se sopii. Ne ovat sisukkaita ja osaavat työnteon.”Truhponen toivoo, että kasvattamisen eteen tehtäisiin vielä jotain lisää, että ihmisillä olisi mahdollisuus harrastaa. Mutta mitä, ei hänellä, eikä kenelläkään muullakaan, taida olla siihen yksinkertaista ratkaisua..”Minä saan laatutammoista rahallista tukea, mutta ei se riitä. Kasvattajia pitäisi tukea enemmän, jos halutaan, että suomenhevonen pysyy ja voi hyvin.”.Kasvattajan osa on ollut ennenkin vaikea ja hinnat alhaalla. Truhponen sanoo, että yksi tärkeimmistä asioista on saada kasvatit oikeisiin paikkoihin ja toisaalta antaa niille hyvät eväät kasvattajan luona.”Varsojen kanssa pitää tehdä ja touhuta. Ennen odotettiin 2-vuotiaiksi ja sitten alettiin opettamaan, mutta sitä pitää tehdä heti. Itse opetan, että iholle ei saa tulla pyytämättä ja muita pieniä asioita. Silloin lopetan kasvatuksen, kun en enää näitä pysty opettamaan varsalle.”Mistä Eija Truhponen unelmoi kasvattajana?”En ole koskaan unelmoinut mistään. No joskus mietin, voisiko Viestinviejä pärjätä Kuninkuusraveissa. Mutta en olisi ikinä uskaltanut ajatella, että Wertti voisi voittaa Derbyn.”

Derbyvoittajan kasvattaja haluaa hevosilleen juuri oikeat ostajat: "Tuli jo puhelusta sellainen olo, että tämä on tässä"

Aiheeseen liittyvää