Kyläjoen kultakurkku kaipaa kaviourille – "Ei sellaista tunnetta unohda ikinä"

Tornion Laivakangas viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Meri-Lapin seutu on tunnettu erittäin vireästä ravitoiminnastaan ja alueen hevosmäärä on pysynyt suhteellisen korkeana vuosikymmenien ajan..Arto Rahkonen on paljasjalkainen torniolainen, ja hänen nimensä oli tuttu näky erityisesti pohjoisen ravialueen käsiohjelmissa vielä reilu kymmenen vuotta sitten..Urallaan liki 400 starttia ohjastaneen ja parhaimmillaan viittä hevosta valmentaneen kyläjokelaisen voitokkaimmat vuodet ajoittuivat vuosituhannen vaihteeseen. Starttimäärät eivät kuitenkaan olleet toivotunlaisia..”Ajettavia olisi pitänyt saada huomattavasti enemmän”, Rahkonen aloittaa. ”Rutiini ja säännöllisyys ovat äärimmäisen tärkeitä asioita raviohjastamisessa.”.Elettiin syyskuuta 2012, kun päätös oman hevostoiminnan alasajamisesta alkoi hiipiä mielen sopukoihin. ”Ajoin Skellefteåssa omalla valmennettavallani Next Lavecilla. Startti meni ihan hyvin ja tuloksena oli kolmas sija, mutta jotenkin sen reissun jälkeen kiinnostus lopahti.”.”Varmaan asiaan vaikutti myös silloinen vuorotyö. Lisäksi oli soittojuttuja ja univaikeudet siihen kaiken päälle. Päätös oli monen asian summa.”.Kiinnostus hevosiin syttyi varhaisessa vaiheessa. ”Raveissa tuli käytyä aktiivisesti jo 80-luvun lopulla. Harva varmaan tietää, että Petri Salmela oli silloin Torniossa selostushommissa”, Rahkonen taustoittaa..”Minulle on jäänyt elävästi mieleen yksi Peten selostus. Ikosen Auliksella oli siihen aikaan hevonen nimeltä Iso-Veli ja Vimparin Tuomolla Pikku-Veli. Hevoset tulivat loppusuoralle ja Petri hoki vuoroin Iso-Veli ja vuoroin Pikku-Veli koko voittokamppailun ajan.”.Eipä olisi Rahkonen vielä siinä vaiheessa arvannut, että muutaman vuoden kuluttua hän itse kapuaisi selostuskoppiin. ”Petri oli sairastunut ja soittivat minua tuuraajaksi. En aluksi suostunut, mutta päätin kuitenkin lopulta kokeilla kepillä jäätä.”.Uusi urapolku oli löytynyt ja Lapin lähiradat ottivat tuoreen tekijän avosylein vastaan. ”Selostin vuosina 1990–1992 käytännössä kaikki Tornion ja Rovaniemen ravit. Myös ainakin Kemijärven, Pellon ja Kittilän ravit tuli kierrettyä.”.Äänitöiden jälkeen veri veti käytännön hevoshommien pariin. ”Olin kesän 1993 töissä Blue White Trottersilla. Siellä olivat siihen aikaan myös Lahtisen Akseli ja Korven Marko. Se olikin kova kesä, monessa mielessä”, Rahkonen naurahtaa..Kiinnostus musiikkiin ja soittamiseen oli kulkenut miehen mukana läpi elämän. Kiinnitys Frederikin taustatiimiin antoi ison sysäyksen tuleville artistihaaveille. ”Olin kolmisen vuotta 'Reetun' bändissä taustalaulajana ja kosketinsoittajana. Se oli mukavaa aikaa”, Rahkonen muistelee..”Merkittävin käänne tapahtui, kun suunnittelin muuttoa takaisin pohjoiseen. Kävin Markku Iivarin luona Lahdessa kahvilla ja jäin lopulta sinne hommiin kuudeksi vuodeksi. Samoihin aikoihin aloimme suunnittelemaan raviaiheista levyä.”.Vuonna 2006 julkaistu Mainetta ja mammonaa -albumi sisälsi kahdeksan raviväelle tuttua rallia. Näistä nimikkokappale Mainetta ja mammonaa on valikoitunut muutaman hevosen voittobiisiksi asti..Artisti itse nostaa yhden kappaleen muiden yläpuolelle. ”Jori-Hurja kertoo Jori Turjasta ja se on kuulemma kova hitti myös Italiassa.”.Nykyään autoalalla työskentelevä Rahkonen kaipailee ajoittain takaisin kilvanajon pyörteeseen..”Onhan se ajaminen hienoa hommaa, eikä sellaista tunnetta unohda ikinä. Voisihan sitä vielä joskus kokeilla. Korven Heikkihän sanoi aikoinaan, että kilvanajo on yhtä helppoa kuin kananmunien keittäminen.”.Rahkonen on erittäin kiitollinen laajasta ystäväjoukostaan. ”Voisi sanoa, että suurin saavutukseni ravien parissa on ollut tutustuminen kaikkiin näihin hienoihin ihmisiin.”.Arto RahkonenSyntynyt 3.6.1976Uran kuskistatistiikka 385: 22-18-26Kiertää orkesterinsa kanssa esiintymässä ympäri LappiaTyöskentelee nykyään autoalallaElämän hevoset: Slybowl Hanover ja Friendly Face

Kyläjoen kultakurkku kaipaa kaviourille – "Ei sellaista tunnetta unohda ikinä"

Aiheeseen liittyvää